Tositarina joitakin vuosia sitten
- olin säästänyt aimo tukun rahaa omakotitalon ostoa varten vuosien. Samoin otin tietyn pankkivelan omiin nimiin.
Olin mennyt vähän ennen talon ostoa naimisiin.
Löysin sopivan talon ja myyjällekin mieluisan kaupanvahvistajan.
Kaupantekotilanteessa minua jäin häiritsemään muutama asia, joita nyt kyselen (sinällään liian myöhään, mutta kuitenkin...):
- kaupanvahvistaja sanoi, että minun täytyy hommata vaimoni nimi tähän kauppakirjaan. Minä ihmettelin asiaa hänelle sanoen, että minähän olen omilla rahoillani ostamassa taloa. Kaupanvahvistaja sanoi, että kyllä laki vaatii myös puolison nimen kauppakirjaan.
Ja niin sitten hommasin vaimon nimen kauppakirjaan toiseksi ostajaksi (vaikka siis minä olin kerännyt rahat jo ennen avioliiton solmimista. Ei tietysti vaimo suostunut avioehtoon tms. ).
Vaatiiko jokin lain kirjain todellakin puolison nimen kauppakirjaan ostajana, vaikka puoliso ei tuonutkaan yhtään rahaa talonostoa varten (ymmärrän kyllä , että myyntitilanne on toisinpäin)?
- toinen asia jäi myös ihmetyttämään: kaupantekotilaisuudessa tämä kaupanvahvistaja kysyi yllättäen myyjältä, haluaako tämä myyjä asumisoikeutta ja miksi aikaa tähän myymäänsä taloon!
Minä tietysti menin hämilleni (=nuori ostaja, vanha myyjä ja kuulema myyjälle tuttu kaupanvahvistaja), enkä osannut sanoa tuohon väliin mitään.
Kirjattiin siis kaksi kuukautta asumisoikeutta.
Joten kysymys näin jälkijunassa: toimiko kaupanvahvistaja ko. kaupantekotilanteessa "lain kirjaimen mukaan"?
- olin säästänyt aimo tukun rahaa omakotitalon ostoa varten vuosien. Samoin otin tietyn pankkivelan omiin nimiin.
Olin mennyt vähän ennen talon ostoa naimisiin.
Löysin sopivan talon ja myyjällekin mieluisan kaupanvahvistajan.
Kaupantekotilanteessa minua jäin häiritsemään muutama asia, joita nyt kyselen (sinällään liian myöhään, mutta kuitenkin...):
- kaupanvahvistaja sanoi, että minun täytyy hommata vaimoni nimi tähän kauppakirjaan. Minä ihmettelin asiaa hänelle sanoen, että minähän olen omilla rahoillani ostamassa taloa. Kaupanvahvistaja sanoi, että kyllä laki vaatii myös puolison nimen kauppakirjaan.
Ja niin sitten hommasin vaimon nimen kauppakirjaan toiseksi ostajaksi (vaikka siis minä olin kerännyt rahat jo ennen avioliiton solmimista. Ei tietysti vaimo suostunut avioehtoon tms. ).
Vaatiiko jokin lain kirjain todellakin puolison nimen kauppakirjaan ostajana, vaikka puoliso ei tuonutkaan yhtään rahaa talonostoa varten (ymmärrän kyllä , että myyntitilanne on toisinpäin)?
- toinen asia jäi myös ihmetyttämään: kaupantekotilaisuudessa tämä kaupanvahvistaja kysyi yllättäen myyjältä, haluaako tämä myyjä asumisoikeutta ja miksi aikaa tähän myymäänsä taloon!
Minä tietysti menin hämilleni (=nuori ostaja, vanha myyjä ja kuulema myyjälle tuttu kaupanvahvistaja), enkä osannut sanoa tuohon väliin mitään.
Kirjattiin siis kaksi kuukautta asumisoikeutta.
Joten kysymys näin jälkijunassa: toimiko kaupanvahvistaja ko. kaupantekotilanteessa "lain kirjaimen mukaan"?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Toimi ihan lain mukaan.
1) Asumisoikeus on kirjaimellisesti sitä, mitä se tarkoittaa. Henkilöllä on siis asumisoikeus kiinteistössä sopimukseen kirjatun ajan. Asumisoikeus ei anna oikeuksia kiinnittää kiinteistöä tai tehdä muuta kuin asua, toisin kuin esim. hallintaoikeus antaa. Teillä on varmasti ollut hyvä syy antaa asumisoikeutta se kaksi kuukautta myyjälle; ehkä hän tarvitsi sen verran aikaa kaupan jälkeen löytää uusi asunto tms.
2) Kauppaan tarvitaan myyjän puolison kirjallinen suostumus, jos kaupan kohteena on talo, joka on heidän yhteinen asuntonsa.
Mitä taas tulee avioehtoon, tai oikeastaan sen puuttumiseen, vaimosi käytännössä omistaa puolet maksamastasi asunnosta, jos ero tulee.
Huh huh!
Kaupanvahvistaja rikkoi lakia. Hänen tehtävänäsä ei ole puuttua sopimuksen sisältöön vaan vahvistaa kaupan osapuolten henkilöllisyys ja valtuudet tehdä kauppa.
>>2) Kauppaan tarvitaan myyjän puolison kirjallinen suostumus, jos kaupan kohteena on talo, joka on heidän yhteinen asuntonsa.>>
Juuri näin. Mutta ostajalta ei vaadita puolison suostumusta missään laissa. Kaupanvahvistaja voi olla vahingonkorvausvelvollinen, jos kaupan seurauksena ostajalle tulee epäselvyyksiä esim. omistusosuuden suhteen. Hänhän halusi ostaa kiinteistön itselleen ja nyt kauppakirjassa on ostajana myös puoliso, mikä ei vasraa kaupan tarkoitusta.
Kauppakirjaa on syytä oikaista ja kaupanvahvistaja on vastuussa kuluista.
"2) Kauppaan tarvitaan myyjän puolison kirjallinen suostumus, jos kaupan kohteena on talo, joka on heidän yhteinen asuntonsa."
Niin tarvitaan, silloin kun taloa ollaan MYYMÄSSÄ.
Mutta tässä oltiin ostamassa taloa ja todellakaan mikään laki ei vaadi että ostettaessa yhtään mitään, oli se sitten vaikka kiinteistö, se on pakko laittaa molempien puolisoiden nimiin. Ajattele nyt; jos tuollainen laki olisi olemassa niin sehän johtaisi täysin kohtuuttomiin lopputuloksiin!
Kaupanvahvstaja on toiminut tuossa täysin väärin.
Kiitokset kaikille vastaajille!
Pieniä tarkennuksia:
1. (nimim. 1900 1600): siis kaupanteko (vahvistus)tilaisuudessa kaupanvahvistaja kysyi pelkästään myyjältä (=kuulema "tuttu mies"), laitetaanko tälle asumisoikeutta.
Minulta ostajana kaupanvahvistaja ei kysynyt mitään ko. asiasta.
Olin asiasta typertynyt silloin kokemattomuuttani, enkä osannut edes väliin sanoa mitään. Tästä tuli tämä kahden kk asumisoikeus myyjälle minun heti kaupantekotilaisuudessa maksamaani (ja siis omistamaani) taloon.
2. Aviopuolison nimestä kauppakirjassa: kyseessä siis oli osto, ei myynti minun puoleltani (niin kuin nimim. Kaupanvääristäjä? ja Ei mennyt oikein asian ymmärsivätkin).
Ihmettelin tätä puolison nimen vaatimusta, mutta se oli kuulema ko. kaupanvahvistajan mukaan pakko (Sen verran toki silloinkin ymmärsin sanoa ko. kaupanvahvistajalle, että minähän olen ostamassa taloa "omilla rahoillani". Siitä huolimatta näin).
No, aina oppii uutta ja kokemusta rikkaampana!
Hyvää talven jatkoa vaan kaikille!
Kaupanvahvistaja näyttää olleen ns. vanhan liiton miehiä joka on sitä mieltä että avioliitossa on kaikki yhteistä ja vaikka mies ostaisikin talon pelkästään omilla rahoillaan niin kyllähän se on reilua laittaa se vaimonkin nimiin kun kerran naimisissa ovat...
Kyllähän tuossa mentiin rankasti metsään ja ihmetellä täytyy.
Olen samaa mieltä. Outoa käytöstä kaupanvahvistajalta.