novelli (vielä nimetön)

kiukkuinen kirjoitti:

Kylmä talvi aamu. Istun keittiössä juoden höyryävää kaakaota ja katselen ulos ikkunasta miettien, mitä tänään saan taas kohdata koulussa. Pyöritän lusikkaani posliinisessa lasissa jonka kyljessä lukee isolla Isäntä ja nään kuinka lumihiutaleet laskeutuivat terassin lasi pöydän päälle. Ajattelin joko tästä päivästä tulisi parempi, koska yleensä minua on koulussa kiusattu, enkä haluaisi sinne mennä. Mutta tunnollisena oppilaana matelin keittiöstä eteiseen ja puin ulko vaatteet, kuten aina ennenki. Punaisen untuva takin, lapaset ja pipon. Kengät laitoin viimeiseksi. Astuin ovesta ulos ja tunsin kuinka kylmä talvi ilma kosketti poskeani. Kylmä sivallus, kuin olisi hellästi veitsellä painanut poskeen pienen haavan.

Pysäkille talsiessani tarkistin taskuni, että lompakko ja puhelin oli mukana. Kyllä ne olivat. Seisoskelin pysäkillä ja odottaessa bussia aloin taaa katsella kun hauraat lumihiutaleet leijuivat hiljalleen alas. Ympärilläni oli täysin hiljaista ja nautin siitä. En ehtinyt nautti hiljaisuudesta kun bussi täräytti jo paikalle. Noustessani bussiin, näin jo ovelta, että päivä olisi pilalla. Bussi oli täynnä ihmisiä. Mutta tottakai se olikin täynnä, tämähän oli melkein viimeinen pysäkki mistä bussi ajaa. Yritin katseellani hakea itselleni istumapaikkaa, mutta turhaan. Päädyin taas seisomaan bussin eteen.

-tulee jatkumaan-

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä