Oon taistellut yli 10 vuotta vaikeen (välillä psykoottisen)masennuksen, syömishäiriön ja mahdollisen kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa. Oon kieltäytynyt ehdottomasti lääkkeistä lukuunottaatta vuosia sitten jotain paria kuukautta, joina söin masennuslääkkeitä. Oon meinannut joutua suljetullekin, että mulle oltais voitu pakkosyöttää lääkkeitä mutta oon aina selvinnyt lopulta. Nyt kaikki on vaan niin toivotonta, että alan varmaan syömään kaiken mitä lääkäri vaan määrää, koska en vaan jaksa enää. En jaksa edes yrittää mitään, en melkein jaksais kirjottaa tätä tekstiä. Tiedän, että lääkkeiden syöminen on kohtalokas virhe ja asiat ehkä menee vielä pahemmiks(jos mahdollista) mutta teen mitä vaan, että edes joku muutos tulis kaikkeen tähän.
En tiedä, minkä takia oikeestaan kirjotan tän, ehkä haluaisin, että jollakulla olis joku muu ratkasu tähän, mutta eihän sellasta oo, varsinkaan kun en jaksa mitään tehdä tai ajatella tai pysty keskittymään ollenkaan. Haluaisin kai kuolla mutta en voi, niin tyydyn lääkitsemään itseni eläväks kuolleeks tai ihan mitä vaan. Onko kukaan selvinnyt ilman lääkkeitä ja miten se on mahdollista? En nää mitään toivoa tai järkeä missään.
En tiedä, minkä takia oikeestaan kirjotan tän, ehkä haluaisin, että jollakulla olis joku muu ratkasu tähän, mutta eihän sellasta oo, varsinkaan kun en jaksa mitään tehdä tai ajatella tai pysty keskittymään ollenkaan. Haluaisin kai kuolla mutta en voi, niin tyydyn lääkitsemään itseni eläväks kuolleeks tai ihan mitä vaan. Onko kukaan selvinnyt ilman lääkkeitä ja miten se on mahdollista? En nää mitään toivoa tai järkeä missään.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Minä myös lääkkeitä vastaan mutta alkaa pikkuhiljaa tuntua että muuta vaihtoehtoa ei ole. Sosiaalinen ahdistus masennus joita lääkitsen jatkuvalla alkoholin juomisella invalidisoinut täysin. Ilman lääkkeitä varmaan selviäisi jos saisi kunnollista terapiaa.. mutta sitähän ei saa kuin oikeat hullut. Tavallaan kaipaan sitä välinpitämättömyyden tunnetta minkä sai antidepressanteista. Mieluummin se kuin jatkuva ahdistus, pelko ja häpeä..
Kannattaa tueksi ottaa melatoniinia.
En suosittele muita lääkkeitä.
No D-vitamiinia monipuolista ruokaa, ulkoilua ja ajoissa nukkumaan menoa.
Vältä turhaa sähkövalossa/monitorivalossa/kännykkä/tv säteilyä.
Tiesitkö, että jo kahden kuukauden jakso masennuslääkkeitä voi johtaa pysyviin aivovaurioihin, joten en ihmettelisi vaikka osa huonovointisuuttasi ja henkistä ahdinkoa olisi aikaisemman kuurin seurausta. Tiedämme, että masennuslääkkeet kroonistavat masentuneisuuden vahingoittamalla aivojen välittäjäainekulkua. Tietenkään en voi varmuudella sanoa mikä tilanne on sinun kohdallasi, mutta et tosiaan olisi ensimmäinen, joka olisi masentunut aivovamman vuoksi!
Kyllä kovasti ehdottaisin hakeutumaan ja etsimään itsellesi sellaisen terapeutin, joka oikeasti välittää sinusta ja haluaa tukea eteenpäin. Ei sellaisia tunteettomia mörköjä, joita valitettavan paljon on tarjolla mitään tee. Ihmissuhteisiin vaaditaan aina aitoutta, jotta apu ja helpotus voi syntyä. Osaatko sanoa mikä elämästäsi tekee niin ikävää tällä hetkellä? Mikä pitäisi muuttua että saisit uutta uskoa ja iloa elämään?
Mulla on samat kuin sulla aloittaja ja en selviä ilman lääkkeitä. Nimenomaan ilman neuroleptejä. Yritin sitä yli 20 vuotta mutta menin vaan hullummaksi. Pitää vaan hyväksyä neuroleptien vauriot ja se että työkykyistä ei niiden takia tule.
holistisiin/vaihtoehtoisiin näkemyksiin ja maailmankuviin "psykooseista"? Uskon että kaikki selviäisivät ilman lääkkeitä, jos vain saisivat oikeaa tietoa asioista.
Mutta kun ehdin olla masentunut jo vuosikausia ennen kun edes kokeilin noita lääkkeitä, ne ei muuttanut lopulta mitään suuntaan tai toiseen, niin ei kai tää voi niistä johtua? En pysty noudattaan minkäänlaisia säännöllisiä elämäntapoja koska nukun kaikki päivät enkä kestäis olla valveilla. Ei oo voimia etsiä mitään kunnollista apua, oon sitä yrittänyt paremmissakin oloissa eikä oo onnistunut. En usko, että tähän auttais mikään, ellen sitten jonain päivänä herää ja katso peiliin ja nää jonkun ihan toisen ihmisen. Jos olisinkin vaan nähnyt unta että olen minä. Niin tuskin käy. Arvon lääkkeiden ja "oikeiden" huumeiden välillä. Voi kunpa joku tulis syöttämään mulle kaikki tarpeelliset vitamiinit ja ruoat ja pistäis mut meditoimaan ja mitä tahansa, mistä saisin voimia tehdä niin itse? Olispa teillä kaikilla voimia tehdä niin! Epäreilua että joudutaan kärsiin näin paljon ihan turhan takia ja ollaan liian halvaantuneita tekeen sille mitään.
Jätä nämä aivovaurio- ja huumejutut omaan arvoonsa ja aloita masennuslääkitys. Tottakai on hyvä jos saat terapiaa siinä samalla. Älä pilaa elämääsi makaamalla neljän seinän sisällä lopun ikääsi vain sen takia että jotkut kirjoittelevat netissä jostain aivovaurioista mistä ei todellakaan ole mitään näyttöä.
Jos minä olisin niin masentunut ja ahdistunut että haluaisin vain nukkua vuorokaudet ympäri, niin mielelläni ottaisin sellaisen aivovaurion(mistä ei siis edelläkään mitään tieteellistä faktaa löydy) jonka avulla pääsisin sieltä sängystä ja saisin elämästä kiinni uudestaan.
Voi johtua aikaisemmin käyttämistäsi lääkkeistä. Niin kuin mainitsin, ne jättävät jälkeensä todistetusti aivovaurioita osalle käyttäjistä. On syytä epäillä, että vammautuvien määrä on merkittävästi suurempi kuin tällä hetkellä tiedetään. Mielialalääkkeistä juuri masennuslääkkeet ovat periaatteessa ihan muihin huumeisiin, kuten amfetamiiniin ja ekstaasiin verrattavia aineita vaikutukseltaan. Osa nousee pilveen ja osa ei. En osaa kertoa tarkemmmin minkä vuoksi reaktio eroaa, mutta luonnollisesti yksilön metabolialla ja käytettävällä annosmäärällä on merkitys.
Kannattaa jättää kaikki aivovaurioasiat kiistävät kirjoittelit omaan arvoonsa. Sinun ja kaikkien muidenkin ihmisten terveys on totuuden arvoinen. Näiltä suoraltakädeltä kiistajilta puuttuu usein tutkimuksellinen tieto ja osaaminen huumeainekäytön vaikutuksista. Jo ihan terveellä järjellä ymmärtää, että psykoaktiiviset aineet omaavat potentiaalin vaurioittaa aivotoimintoja, mutta tutkimustieto ja käytännön näyttö alalta vahvistaa päätelmän.
Sulta unohtui että masennus itsessään tuhoaa aivoja. Äidin sairastama masennus tuhoaa jopa sikiön aivoja.
lol. Aivan varmasti. Ei kannata uskoa ihan kaikkea mitä psykiatria meille promoaa. :D
Lol itsellesi. On faktoja ja tutkimuksia ja sitten on suoli24 kotitohtoreita.
Oon ihan samaa mieltä, että lääkkeet saa varmasti enemmän tuhoo aikaan kun osataan kuvitellakaan, mutta kun toinen vaihtoehto tuntuu olenvan vetää nirri itseltänsä. Oon kokeillut aika lailla kaikkee muuta. Onko mulla vaan tällänen kohtalo. Tuntuu niin epäreilulta kun muiden ei tarvii valita elämän ja itsensä tuhooisen välillä.
Ja heikko koulutus näkyy myös aivoissa, siis yhteiskuntaluokka, jossain määrin. Kyse ei ole aivovauriosta, vaan normaalin vaihtelun sisällä olevista aivoalueiden muutoksista. Aivoalueiden surkastumista ei voi kuitenkaan korvata lääkkeillä, jotka surkastuttavat myös aivoja. Kannattaako raskaana olevan masentuneen äidin syödä lääkkeitä, jotka aiheuttavat sikiölle mahdollisesti pysyviä vaurioita siksi, että masennus voi vaikuttaa sikiön kehitykseen myös? Kyseisessä logiikassa ei ole päätä eikä häntää.
"aivovaurioista ei todellakaan ole mitään näyttöä", väitit. Amerikassa on tehty paljon tutkimuksia neuroleptien aivovaurioista:
"Skitsofrenia" tai "bipolaarisuus" eivät ole mitään yksittäisiä tunnettuja solutason aivosaurauksia. Näiden diagnoosien alla on paljon erilaisia ja eri tavoilla oireilevia ihmisiä. Martin Harrowin 15 ja 20 vuoden tutkimuksissa seurattiin potilaita hyvin pitkäaikaisesti, ja yllättävän suuri osa esimerkiksi skitsofreniadiagnoosin saaneista potilaista lopulta lopetti neuroleptit. Tämä ryhmä myös lopulta pärjäsi paljon paremmin toiminnallisesti kuin neurolepteja syönyt ryhmä.
http://psychrights.org/research/digest/nlps/OutcomeFactors.pdf
https://www.pubmed.com/pubmed/23512950
http://www.madinamerica.com/wp-content/uploads/2012/05/Harrow.pdf
http://www.madinamerica.com/2013/09/behind-amazing-victory-mental-health-activists-robert-whitaker/
Jne. Neuroleptit lamaavat "antipsykoottisilla" tasoilla aivojen dopamiinipolkuja ja siten korkeampiin ihmisen ajattelun ja tunteiden säätelyyn liittyviä aivojen alueita, kuten otsalohko ja limbinen järjestelmä. Tämän ominaisuuden vuoksi niitä lääkkeitä voidaan käyttää esimerkiksi "skitsofrenian", "bipolaarisuuden" ja nuorten ja vanhusten käytöshäiriöiden kontrollointiin. Nämä lääkkeet eivät varsinaisesti paranna mitään aivoissa olevaa sairautta, ne lamaavat ison osan aivoista. Jotkut potilaat ja varsinkin potilaan läheiset ja muu yhteiskunta voivat kokea "kemiallisen lobotomian" vaikutukset hyödyllisinä, mutta on myös suuri osa "skitsofreniaa" tai "bipolaarista" sairastavia (tarkemmin niillä nimillä diagnosoituja), jotka voivat toiminnallisesti paremmin hyvin pienellä annoksella näitä lääkkeitä tai jopa ilman niitä.
Käytännössä otsalohkon ja limbisen järjestelmän lamaantuminen näkyvät oppimis- ja kommunikaatiohäiriöinä, sillä oppiminen, muisti, puhekeskus, tunteet, motiivit ja skeema sijaitsevat niissä. Koskaan ei kannata unohtaa tardiivia dyskinesiaa neuroleptien sivuvaikutuksista. Neuroleptit altistavat myös somaattisille sairauksille.
Itselläni on lievästi autistinen lapsi. Hänellä on hahmotushäiriö ja kärsinyt masennuksesta lapsesta asti. Hänen raskausaikana sairastin masennusta ja olin itsetuhoinen. En syönyt lääkkeitä kyseisen raskauden aikana. Sen jälkeen sain kaksi normaalia lasta. Kummankin raskauden aikana söin masennuslääkkeitä ja rauhoittavia sekä epilepsialääkkeitä. Minullaon hyvä suhde lapsiini joiden raskauden aikana söin lääkkeitä. Esikoiseen suhde on hankala, koska meille ei koskaan syntynyt normaalia äiti-lapsi suhdetta johtuen lapsen jatkuvasta itkusta ja ilmeettömyydestä.
Aijaa.
Kiva kuulla.
Lapsi sulla, kiva kuulla.
Hyvin servasit noi Suomi24-tohtorit =) REPS
youownedthemallbybeatingthemupbigtime
Masennuslääkkeiden popsiminen raskauden aikana on yhdistetty autismiin syntävälle lapselle. Masennuslääkkeitä mitä ilmeisemmin ei tulisi käyttää raskauden aikana ennen kuin asiasta tiedetään enemmän. Muutoin lapsi voi olla zombifioitu (passiivinen ja ilmeetön) jo syntyessään.
Antidepressants and Autism: Time to Worry?
http://wp.rxisk.org/antidepressants-and-autism-time-to-worry/
Ootko aivan varma?
okei, mut mulle ne on ainaki auttaneet.
????????
Ehkä ne sopii toisille, toisille ei.
Miksi pitää sit haukkua lääkkeet ja psykologit kokonaan?
tällä hetkellä varmaan mielummin ottaisinkin aivovaurion, kun heräisin aikasin aaulla ja lähtisin lenkille tms. tai siis mielelläni niin tekisin mutta se on ihan mahdotonta. Hirveitä valintoja
Miksi mahdotonta. Älä vaan sano, että " ei huvita", koska se on sinusta itsestäsi kiinni silloin, että haluatko itsesi kuntoon vaiko et.
Valinnat ovat hirveitä usein, jotta elämä olisi arvokasta.
Ei ole turhaan sanontaa " vierivä kivi ei sammaloidu".
Joskus ihmiset tekevät itsensä kipeäksi saadakseen huomiota. Toivottavasti siitä ei ole kyse.
Olisin kai saanut enemmän huomioo jos en olis viettänyt puolia elämästäni kotona. Enkä edes kerro tästä kenellekään. Haluaisin tietysti huomioo koska tarviin apua, mutta tällä keinolla enainakaan sitä saa. En tiedä minkä takia en pysty mihinkään, kyllä mua huvittais lähteä ovesta pihalle haistelemaan metsäpolkuja ja tapaamaan ystäviä mutta oon ihan kun halvaantunut. Se ponnistus minkä voi normaalisti tehdä, että lähtee johonkin, tapahtuu vaan mun päässä mutta keho ei suostu totteleen. Sitä kai väsyttää vaan liikaa.
Jossain vaiheessa aina helpottaa ja sitten huomaankin, että oikeesti nousen ylös ja lähden, mutta en vaan jaksa enää odottaa siihen, enkä jaksa sitä, kun sieltä putoo aina joka kerta takaisin. Mä en vaan jaksa enää yhtäkään kertaa tän jälkeen enkä edes tätä.
Poista elämästäsi kaikki stressi. Ota lääkkeitä esim 4 kuukauden kuuri. Syö todella terveellisesti (ei lisäaineruokia tai sokerilimuja) Urheile ja nuku sopivasti.
Itse paranin tuolla tavalla jo pitkään kestäneestä oudosta vetämättömyydestä ja masennuksesta. Koitin samaa töissä ollessani. Ei onnistunut, koska olin vetänyt itseni liian äärirajoille yrittäessäni sinnitellä oravanpyörässä ja huonoissa ihmissuhteissa.
Venlafaxin/ Efexor oli itselleni hyvä lääke. Se poisti kaiken ahdistuksen ja lisäsi toiminnallisuutta. Pelotti aloittaa kyseinenn lääke, koska netti on siitä kauhutarinoita täynnä. Minulle lääke sopi ja sain elämäni puolessa vuodessa takaisin raiteilleen. Lopetin lääkkeen noin 4 kuukautta niitä syötäni
Olin hyvin lääkevastainen aikaisemmin. Jos olisin tiennyt kuinka nopeasti tervehdyn lääkkeiden ja muun hoidon yhteisvaikutuksesta, olisin valinnut tuon tien aikaisemmin. Masentuneena ei vain osannut päättää mitä teki... nyt tiedän, mikäli tilanne menee huonoksi vielä joskus. Olen henkisesti tasapainoisempi tai vahvempi kuin koskaan, joten toivon pystyväni kohtaamaan elämän epäreilutkin asiat paremmin.
Jos lääkkeistä tulee aivovaurio, niin minulla se on ollut hyvä vaurio. Pääsin viime vuonna yliopistoon opiskelemaan alaa joka on aina kiinnostanut. Masentuneena en voinut moista edes ajatella.
Jos saitkin niin hyvän aivovaurion että viisastuit ja pääsit yliopistoon. :D :D
Siihen kai olen taipumassa,toivottavasti sitten zombiena pystyis järjestään asioitansa kuntoon jotenkin niin, että tarvis vetää niitä mahdollisimman vähän aikaa. Vaikka eipä kyllä oo kamalasti luottoa mulla, että sitten kaikki asiat järjestyis, monillahan menee asiat vielä toivottomammiksi lääkityksen takia ja oon melko varma että oon yks niistä. Sittenpähän on kaikkea kokeiltu.
Itteni tarina tässä(LUKEKAA JA IHMETELKÄÄ)
Menetin työkyvyn vuonna 2008 burn outtiin.
Sitten sain lääkityksen paranoidisuuteeni, ahdistukseeni ja masennukseeni ja tilanne muuttui paremmaksi koska en miettiny itsemurhaa ja ahdistus hävisi ohoh hups ja paranoidisuus lieveni, muttei ihan kokonaan, mut meni aika olemattomiin.
Ainoastaan työkyky säilyi yhtä huonona kuin aiemmin, ennen lääkitystäni.
Siis lääkkeet on auttaneet mua.
Olen niijen ystävä, rakastan niitä.
Käytän myös vitamiineja.
En ole huomannu mitään aivoissani, että ois vikaa järjenjuoksussa tai jotain.
Nukun hyvin öisin, pitkät unet saan.
En hermoile turhia vaan oon enemmän viilipytty.
En hermostu oikein mistään.
Olet lääkethtaiden propagandisti.
haha hyvä vitsi