Toisen ihmisen monien vuosien takaa. Kuinka paljon hänen kohtaamistaan odotat? Uskotko, että kerran vielä tapatte? Miksi juuri hän on jäänyt mieleesi?
Kuinka paljon vielä toivot näkeväsi hänet?
P. Veli
10124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Enpä tiedä onko ketään "Hänet", jonka toivoisin näkeväni, toki on aina ollut mielenkiintoista tavata, esim. työtovereita joiden toimipiste on eri kaupungissa. Jos viikottain on ollut sujuva ja saumaton yhteydenpito, on ollut mukavaa tervehtiä ihan livenä.
Vanhat naiskaverit en halua tavata tosin näkeminen, tuskin tunnen...
Haluaisin kyllä tavata jonkun entisestä elämästäni. Tuskin vahingossakaan kävelevät vastaan minun tuurillani
Koulunkäynnistä on kyllä jäänyt mieleen koulumatkakiusaajat, mutta en todellakaan odota koskaan tapaavani heitä.
Ymmärrän, että lapsi on lapsi, eikä ehkä itsekään enää muista tai tiedosta kiusanneensa, mutta pahempi oli se yllyttäjä, pari vuotta vanhempi, takapiru, joka neuvoi ja opasti nuorempaansa.
Eipä se ole katkeruutta silti laimentanut.
Kyllä muistuu mieleen kouluajoijta paljonkin -- siihenaikaan ei ollut kiusattuja --olimme kaikki saman arvosia . Mielestäni.
Mutta Inkeriläis pojan muistan , Arvo oli hänen nimensä , hän oli erikoisenkiltti minulle , Terotti kunänkin . Opettaja kyllä kehoitti ensin . ja muutenkin hän oli jotenkin jäänyt mielee. Hän sitten vaan katos --oli kai palattava sinne inkerimaalle --joskus ---taidan muistaa että heidän oli sodanjälkeen muutettava takasin inkerinmaalle -- olenkoos oikeessa ?
Olet oikeassa. Sukulaistätini oli adoptoinut pienen Iinan, mutta hän joutui luopumaan 9-vuotiaasta lapsesta ja lähettämään rajan yli. Yksi kortti siltä tuli, jossa kerrottiin, että junamatka jatkui kohti Siperiaa ja hänen matkalaukkunsa on varastettu.
En tiedä, ottiko myöhemmin yhteyttä, mahtoiko muistaa enää suomen kielen kirjaimia ja kieltä vanhempana.
Tätikin kuoli muutaman vuoden kuluttua.
Entä P. Veli itse? Olisi rehdimpää kertoa miten itse koet, kuin pelkästään osoittaa uteliaisuutta vain muiden odotuksista.
en kaipaa ainuttakaan,
Työkavereita en kaipaa ollekaa vaikka teimme yhdessä työtä pitkästi yli kasikymmentävuotta,
ei tietenkään haittaa jos sattuu heihin törmäämään jossakin mitä suuresti epäilen
koska olen muuttanu paikkakunnalta pois jo vuosia sitten,
ne jäi VAIN pinnaliisiksi entisiki työkavereiksi,
siihen aikaan työpaikka kuri oli kova, työnantaja kielsi edottomasti henkilökunnan seurustelemasta keskenään, kyllähän silti juorut liikku vaikka työnantaja oli seurustelun kieltäny,
lopulta koko työpaikka meni konkursiin, joten koko henkilökunta sai loparit,
No, kaipaanhan minä. Vaikkapa entisiä poskiystäviäni. Et saisi vaikka sanoo, hei!
No, olihan nätisti ilmaistu, kauniisti enempää vaatimattakaan :)