Kuten suurin osa kassulaisista, minäkin olen yksin asuva poikamies.
Silloin tällöin naisen kaipuu tosin käy ylivoimaiseksi.
Siksi kysyisinkin muilta palstalaisilta vinkkejä naaraan saamiseksi kennostoon.
Itse yleensä teeskentelen varakasta ok-asujaa, mutta tällä tavoin ei kovin pitkäaikaista suhdetta saa aikaan, tyhmempikin nainen huomaa melko pian todellisen tilanteen.
Kyseinen tekniikka on myös melko hintava. Joudun juottamaan naaraan melko tukevaan humalaan, taksissa kerron osoitteeksi jonkun omakotialueen osoitteen ja vaivihkaa kuskille annetulla lapulla kerron oikean määränpään.
Vasta perillä selviää, kuinka käy, sillä jos naisen promillet eivät ole kyllin korkealla, hän huomaa olevamme kassulla ja yleensä poistuu samalla taksilla.
Jos kaikki käy kuitenkin hyvin, olen vielä varmuudeksi lisännyt pari täkyä: naulakossa roikkuu avaimenperä tekstillä autotalli, latasin netistä weberin ohjekirjan, joka on keskellä pöytää ja olohuoneen ikkunaan teetin julisteen pihanäkymästä terasseineen(pitää toki vuodenaikojen mukaan vaihtaa)
Aamulla lähes poikkeuksetta saan kunnolla naamaan avarista, mutta siihen osaa jo varautua.
Mitäpä muut kassulaiset ovat mieltä, onko tekniikassani jokin perus-virhe?
Silloin tällöin naisen kaipuu tosin käy ylivoimaiseksi.
Siksi kysyisinkin muilta palstalaisilta vinkkejä naaraan saamiseksi kennostoon.
Itse yleensä teeskentelen varakasta ok-asujaa, mutta tällä tavoin ei kovin pitkäaikaista suhdetta saa aikaan, tyhmempikin nainen huomaa melko pian todellisen tilanteen.
Kyseinen tekniikka on myös melko hintava. Joudun juottamaan naaraan melko tukevaan humalaan, taksissa kerron osoitteeksi jonkun omakotialueen osoitteen ja vaivihkaa kuskille annetulla lapulla kerron oikean määränpään.
Vasta perillä selviää, kuinka käy, sillä jos naisen promillet eivät ole kyllin korkealla, hän huomaa olevamme kassulla ja yleensä poistuu samalla taksilla.
Jos kaikki käy kuitenkin hyvin, olen vielä varmuudeksi lisännyt pari täkyä: naulakossa roikkuu avaimenperä tekstillä autotalli, latasin netistä weberin ohjekirjan, joka on keskellä pöytää ja olohuoneen ikkunaan teetin julisteen pihanäkymästä terasseineen(pitää toki vuodenaikojen mukaan vaihtaa)
Aamulla lähes poikkeuksetta saan kunnolla naamaan avarista, mutta siihen osaa jo varautua.
Mitäpä muut kassulaiset ovat mieltä, onko tekniikassani jokin perus-virhe?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ok-talosta ei ole ollut kuin haittaa sillä kukaan nainen ei halua korkokengissä lähteä savipellon päähän. Ei ole auttanut vaikka olen tarjonnut narikasta omia kumiteriä lainaan.
Pitäisiköhän ennen vanhaksi pojaksi jäämistä muuttaa kaupunkiasuntoon?
Minäkin teeskentelen varakasta ok-porhoa ja junailenkin jutut siten, että mennään leidin luokse, koska "haluan vaihtelua".
Mukanani viettelytapahtumassa minulla on salkusta pursottavat vene-esitteet, Piipon tikat, Bemarin avaimet (jäljitelmät) ja pitkä takkasytytin.
Aika usein tosin jään kiinni siitä, etten tiedä ok-asumisesta mitään. Selitän jotain lumitöistä vaikka koko talvena ei ole tullut lunta. Savestakin selitän, kun en tiedä, että nimenomaan kerrostalot on yleensä rakennettu savelle ja ok-talot sitten tukevammalle maalle.
Ei tartte teeskennellä , kun lyö ison mulkun pöytään ja sanoo "nyt lähretään "
Mitä naiset TOSIAAN ajattelevat omakotitaloasumisesta:
http://www.vauva.fi/keskustelu/3421025/ketju/haluaako_kaikki_asua_okt_ssa
Suora lainaus: "Olisin tyytyväisin kerrostalossa, mutta okt-intoisen miehen vänkäyksen johdosta asumme kompromissina rivarissa. Mies säännöllisesti valittelee minulle, kuinka kiva olisi muuttaa okt:oon ja etsii sopivia kämppiä oikotieltä. Mutta minä en sellaiseen halua. Kaikki korjaukset ja riskit pelkästään omassa niskassa, lumityöt, pihatyöt, nysväämiset, ei kiitos. "
Eiköhän suurin osa noista OK-talounelmista ole miesten päiväunia, naiset haluavat muutakin kuin palasen korpea ja jatkuvan työleirin...
Itse olen sinkkunainen, ja vaihtamassa kaksiosta kolmioon, nyt kun isoja kerrostalokämppiä saa halvalla. Maalaan seinät mieleisiksi, vaihdan kaapistot ja juurrun sinne loppuelämäkseni, eli noin 40 vuodeksi. :) Palvelut, bussi- ja juna-asemat ovat ihan vieressä, terveyskeskus samoin ja lasitetulla parvekkeella saa harrastaa ihan tarpeeksi kukkien kasvatusta jos joskus löydän sen vihreän peukalon jostain.
Tai sitten siellä kesämökillä, jonka haluaisin myydä koska vihaan kaikkea remppaamista, pihatöitä, hiiriä ja muuta sellaista. (Vihasin jo lapsena kun vanhemmat pakottivat sinne KOLMEKSI KUUKAUDEKSI..!) En vain kehtaa myydä sitä, koska suku ei tykkäisi. Ehkä annan sen vain lahota hiljalleen pois enkä käy siellä päinkään... Jää sitten kunnan vaivoiksi sekin riesa kun erkanen tästä maailmasta.