Olen normaali nuori nainen, jolle tuli kesken lukion vaikea masennus. Vaihdoin aikuislukioon, mutta olin liian poikki henkisesti käydäkseni sitä, joten menin töihin, mutta olin koko ajan aikuislukiossa kirjoilla. Jatkoin syksyllä lukiota ja muutin samalla uuden poikaystäväni luokse asumaan.
Määräaikainen työni loppui talvella ja ilmoittauduin heti työttömäksi, mutta koska olin ollut aikuislukiossa kirjoilla työskentelyni ajan, minut katsottiin päätoimiseksi opiskelijaksi, enkä saanut työttömyystukea. Koska olen aikuislukiossa, en saa myöskään opintotukea saatika opintolainaa. Koska asun poikaystäväni kanssa yhdessä, meidät katsotaan sossussa perheelliseksi ja että tuoreen poikaystäväni tulisi elättää minut !!
Oma perhe on sen verran tiukilla, että he eivät pysty minua elättämään tai antamaan lainaa, enkä sitä täysi-ikäisenä kehtaisi vaatiakaan. En siis saa minkäänlaisia tukia, en edes toimeentulotukea. Töitä olen hakenut ja vaikka olen haastatteluissa sanonut että tentin kurssit eikä opiskelut vaikuta työntekooni, on se selvästi ollut minut hylkäävä tekijä.
Olisin valmistunut syksyllä. Masentaa ja itkettää. Veronpalautuksista saadut rahat hupenee päivä päivältä. Miten voi olla mahdollista, että jään täysin yhteiskunnan tukien ulkopuolelle, vieläpä kun tahdon opiskella?? Viimeiseksi haluan jäädä lukiosta pois ja alkaa sossupummiksi. Pikkuisen katkeraksi vetää.
En enää tiedä, mitä tekisin. Onko tässä enää mitään tehtävissä??
Määräaikainen työni loppui talvella ja ilmoittauduin heti työttömäksi, mutta koska olin ollut aikuislukiossa kirjoilla työskentelyni ajan, minut katsottiin päätoimiseksi opiskelijaksi, enkä saanut työttömyystukea. Koska olen aikuislukiossa, en saa myöskään opintotukea saatika opintolainaa. Koska asun poikaystäväni kanssa yhdessä, meidät katsotaan sossussa perheelliseksi ja että tuoreen poikaystäväni tulisi elättää minut !!
Oma perhe on sen verran tiukilla, että he eivät pysty minua elättämään tai antamaan lainaa, enkä sitä täysi-ikäisenä kehtaisi vaatiakaan. En siis saa minkäänlaisia tukia, en edes toimeentulotukea. Töitä olen hakenut ja vaikka olen haastatteluissa sanonut että tentin kurssit eikä opiskelut vaikuta työntekooni, on se selvästi ollut minut hylkäävä tekijä.
Olisin valmistunut syksyllä. Masentaa ja itkettää. Veronpalautuksista saadut rahat hupenee päivä päivältä. Miten voi olla mahdollista, että jään täysin yhteiskunnan tukien ulkopuolelle, vieläpä kun tahdon opiskella?? Viimeiseksi haluan jäädä lukiosta pois ja alkaa sossupummiksi. Pikkuisen katkeraksi vetää.
En enää tiedä, mitä tekisin. Onko tässä enää mitään tehtävissä??
Vastaukset 4
Vanhimmat
si meet hetfi lääkärin ja pakotat päästemään kilpirauhaskokeisin.
Kokeile tankata jotain lisäravinteita(D-vitamiini, magnesium, karnosiini, omega-3) jos tuo masennus helpottais sillä, jos siis perus verikokeissa ei näy mitään häikkää.
Tarinasi perusteella elämäsi ei vaikuta ollenkaan katastrofilta, vain pientä vastoinkäymistä. Harkitse ammattikoulua jos lukio tökkii liikaa ja lukion jälkeenhän pitäisi opiskella vielä vuosia.
Tarkennukseksi siis, pääsin irti masennuksesta aikaisemmin tekemällä ison elämänmuutoksen ja olemalla rehellinen itselleni.. Synnyin ahdasmieliseen uskonnolliseen perheeseen ja tuntui koko nuoruuden ajan etten saanut olla oma itseni. Se kärjistyi vakavaan masennukseen, mutta onneksi älysin erota kyseisestä lahkosta, vaikka välit perheeseen viilenivätkin hetkeksi ja 90% niinsanotuista kavereista jättivät minut.
Mutta nyt tuntuu että olen taas umpikujassa, eikä mitään ole tehtävissä. Varsinaista masennusta ei siis ole ollut pitkiin aikoihin, mutta nyt tuntuu että on ihan avuttomana ja kuopan pohjalla. Itkettää ja olo on niin toivoton. Ei auta muu jatkaa töiden etsimistä ja toivoa että tärppäisi tässä toivottomassa työllisyystilanteessa.
Hitto tätä suomea!!
Kaikenlaisia mutiaisia kyllä hyysätään,mutta aidot suomalaiset hylätään.
Eikös tuo ole masennusta jos mikään?
Et tunnista masentuneisuuttasi.Hopi,hopi lääkäriin!!