Entisöintiä/fiksausta

Pitääkö niitä mitenkään käsitellä?
Pölyt vain pois.
Voit ehkä kysyä jostakin huonekalujen korjausliikkeestä huonekaluvahaa tms. puhdistusainetta, joka sopii vanhoihin huonekaluihin.

Vanhat kauniit huonekalut vaativat saman huollon kuin 80 v. sitten oli saatavilla.
Pahinta on mielestäni, kun vedetään joku tämän päivän lakka vanhan tammiviilun päälle. Sydäntä särkevää.
Monet vanhat huonekalut ovat usein täyttä puuta. Omalla kohdalla huomasin, että isoäidin 1910-luvulla hankkima lipasto on hyvin paljon kevyempi kuin tämän päivän lastulevyhökötykset. Lipasto on tehty ohuesta laudasta, laatikot aukeavat kevyesti, ainoa murheeni on, että lukkojen avaimet ovat kadonnet.

Vanha huonekalu kaipaisi ehkä uuta maalia, mutta kun se on maalattu, on sen ikä pilattu. Tämän päivän maali on erilaista kuin vuosisata sitten, ja niinpä huonekalun arvo ei enää ole sama.

En ole asiantuntija, mutta olen sitä mieltä, että ikä saa näkyä, ja sen pitääkin näkyä, kauniissa, hyvin tehdyssä huonekalussa, joka on laadultaan paljon parempi kuin tämän päivän teolliset sarjamööpelit.

Ja minä olen sitä mieltä, että mööpeleitä saa ja pitää puhdistaa ja uudistaa, jos siltä tuntuu! Paitsi, jos kyseessä on museoesine tai harvinaisuus.

Siinä pöydässä on tod.näk. sellakkaa, jos se on 1900-luvun alusta, mutta sinuna veisin pöydän entisöijälle/restauroijalle/konservoijalle. Voi ihan sopia, mitä pöydälle tehdään. Ota ainakin kuvia ja kysy tekijöiltä mitä, millä ja miten, jos haluat säilyttää vanhan pinnan. Heiltä saat paremmat neuvot kuin esim. täältä ;)

Heips! Juu, eihän kaikkia haittaakaan, jos mööpeli on kulunut. Monet pitävät reilusti kuluneista pinnoista. Mutta jos se haittaa, niin saa sen kunnostaa. Pienet naarmut, kulumat ja rikulat saa helposti pois. Monelle huonekalulle riittää pelkkä puhdistus. Jotkut pitävät kulumista ja elämisen jäljistä, jotkut taas puhtaasta ja kevyesti kiiltävästä pinnasta. Makuasia.

Ei kukaan kuvittele saavansa "uutta" mööpeliä vanhasta, vaikka väri vaihtuukin. Mutta olen edelleen sitä mieltä, että uudistaa saa. Huonekalun omistajahan sitä mööpeliä katsoo kotonansa. Ei entisöijä päätä, mitä värejä kenenkin kotona saa olla, eihän? Vaihtoehtoja ja vinkkejä kannattaa aina antaa, mutta omistaja sen lopulta päättää. Hän sen maksaakin.

Vanhan huonekalun kunnostus ei tarkoita aina sitä, että poistetaan kaikki vanhat pintakäsittelyt ja vedetään uutta ainetta pintaan. Tämänkin päättää siis lopulta asiakas. Vanhan pintakäsittelyn voi suojata ennen esim. valkoisen kalustemaalin sutimista. Vanhan alkuperäisen pinnan saa esiin myöhemmin, kun niin halutaan.

Itse pidän vanhan ja uuden yhdistelmästä. Mummon vanha piironki ja moderni soffa natsaavat saletisti yhteen. Ja sen piirongin värin aion muuten vaihtaa. Kellertävä lakka ei ole minun makuuni, mutta hyvä ruskea on. Sitä paitsi, se uusi väri tuo loimukoivun loimotukset aivan toisella tavalla esiin. Nyt niitä ei edes näe. Piirongista tulee namu ;)

Heips!

Niin, selkeän yksinkertaista vastausta ei kai pystytä antamaan kysymykseen "mikä on antiikkia?" Yleisin ikäraja on se 100 vuotta. MUTTA HALOO! Siis, kaikki yli 100 vuotiaat mööpelit eivät ole antiikkia vaan vanhoja. Ja suurin osa on sitä vanhaa. Harvinaisuus, historia, kunto, laatu ja se, että se on käsin tehty alusta loppuun asti vaikuttavat antiikkiarvoon.
Rahallinen arvo voi olla toisille se tärkein pointti, toisille tunnearvo: isoisän tekemä keinutuoli on kodin aarre tai Viipurista evkkokyydillä tuotu piironki. Harvalla on harvinaisuuksia vintillä, mutta täyspuisia, kestäviä, puusepän tekemiä käyttökalusteita 1900-luvun alkupuolelta sitäkin enemmän.

Kannattaa keskustella antiikintuntijoiden kanssa, jos haluat selvittää perintöhuonekalujesi ja taideteostesi historiikin ja arvon. Seviää sekin onko "arvokkaan näköinen taulu" oikeasti arvokas...muukin kuin kehys. Yksi kriteeri taiteessa taitaa olla se, että kuuluuko tekijä Suomen taiteilijamatrikkeliin vai onko pelkästään sunnuntaimaalari. Ei muuta kuin rohkeasti kyselemään ;)