Tarvitsen kipeästi apua!
Meillä on 6 vuotias kultainennoutaja jolla on pentuajan traumaattisia kokemuksia lapsista(yhdestä kiusaavasta lapsesta).
Asuimme koiramme pentuaikana rivitalossa ja koiramme oli usein aidatulla takapihallamme. Joskus naapurin muksu karkaili kotoaan pihallemme kiusaamaan koiraamme. Veteli hännästä, murisi sille, kulki kohtikädet levällään, tuijotti silmiin ja säikytteli yms. Ja kiinni saadessaan pääsi pari kertaa retuuttamaan ihan kunnolla että koira vinkaisi. Näitä tapauksia ehti olla muutama ennenkuin saimme naapurimme kuriin. Tästä hyvästä koiramme onkin sitten ikänsä kärsinyt traumoista ja murisee lapsille, ei luota lapsiin ja jäykistyy pienten lasten lähestyessä ja silloin kun lapsi lähestyy koiraa :( Koiramme on kahdesti näykkässyt tuttavaperheen poikaa, kun pääsi valvonnan alta livahtamaan liian lähelle koiraa (hänei ole koiraa kiusannut kuitenkaan koskaan) Vahingot olivat onneksi kuitenkin pienet, ja säästyttiin pintaraapaisulla, mutta näen tilanteen nyt vakavana. Meille on syntymässä oma lapsi keväällä ja haluan kitkeä tämän trauman pois keinolla millä hyvänsä. Koiramme on käynyt käytöskoulussa ja olemme treenanneet muutenkin tottelevaisuutta, on mahtava ja hyvä tapainen koira, hyvin sosiaalinen ja kovin yhteistyöhaluinen ja lempeä kaikissa muissa tilanteissa mutta ne lapset ja tietynlaiset tilanteet lasten kanssa, on koiralle liikaa. Millään muulla alueella ei ole ollut koskaan mitään ongelmaa. Ihana koira! En näe vaihtoehtona koiran lopetusta tai pois antamista enää vasta/enää kuusi vuotiaana, on ansainnut kyllä hyvät eläkepäivät ja arvokkaan loppuelämän. Koira on perheemme jäsen siinä missä muutkin. Mutta auttakaa, miten saan koirani vielä luottamaan lapsiin? Tämä on niin väärin, että se yksi pikkukakara sai tämän kaiken aikaan ja koiralle loppuiän traumat!
Meillä on 6 vuotias kultainennoutaja jolla on pentuajan traumaattisia kokemuksia lapsista(yhdestä kiusaavasta lapsesta).
Asuimme koiramme pentuaikana rivitalossa ja koiramme oli usein aidatulla takapihallamme. Joskus naapurin muksu karkaili kotoaan pihallemme kiusaamaan koiraamme. Veteli hännästä, murisi sille, kulki kohtikädet levällään, tuijotti silmiin ja säikytteli yms. Ja kiinni saadessaan pääsi pari kertaa retuuttamaan ihan kunnolla että koira vinkaisi. Näitä tapauksia ehti olla muutama ennenkuin saimme naapurimme kuriin. Tästä hyvästä koiramme onkin sitten ikänsä kärsinyt traumoista ja murisee lapsille, ei luota lapsiin ja jäykistyy pienten lasten lähestyessä ja silloin kun lapsi lähestyy koiraa :( Koiramme on kahdesti näykkässyt tuttavaperheen poikaa, kun pääsi valvonnan alta livahtamaan liian lähelle koiraa (hänei ole koiraa kiusannut kuitenkaan koskaan) Vahingot olivat onneksi kuitenkin pienet, ja säästyttiin pintaraapaisulla, mutta näen tilanteen nyt vakavana. Meille on syntymässä oma lapsi keväällä ja haluan kitkeä tämän trauman pois keinolla millä hyvänsä. Koiramme on käynyt käytöskoulussa ja olemme treenanneet muutenkin tottelevaisuutta, on mahtava ja hyvä tapainen koira, hyvin sosiaalinen ja kovin yhteistyöhaluinen ja lempeä kaikissa muissa tilanteissa mutta ne lapset ja tietynlaiset tilanteet lasten kanssa, on koiralle liikaa. Millään muulla alueella ei ole ollut koskaan mitään ongelmaa. Ihana koira! En näe vaihtoehtona koiran lopetusta tai pois antamista enää vasta/enää kuusi vuotiaana, on ansainnut kyllä hyvät eläkepäivät ja arvokkaan loppuelämän. Koira on perheemme jäsen siinä missä muutkin. Mutta auttakaa, miten saan koirani vielä luottamaan lapsiin? Tämä on niin väärin, että se yksi pikkukakara sai tämän kaiken aikaan ja koiralle loppuiän traumat!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Teille tulee ensin oletettavimmin vauva. Se ei kiusaa millään tavoin koiraa ja siinä kun se pikkuhiljaa kasvaa niin koira siedättyy siihen koko ajan.
Toki jos adoptoitte jo vanhemman lapsen, niin sellaista ei kyllä kannata kylmiltään kotiin vain tuoda. Sitten koiran pelokkuudelle lapsia kohtaan pitää jo jotain tehdäkin.
Sinä valitset laumasi jäsenet. Jos olet lauman johtaja niin koira kyllä hyväksyy teille syntyvän lapsen. Lapset jotka eivät kuulu laumaan ovat sitten eri asia.
Kyllä, vauva tulee. Perheemme laumajärjestys koiralla on kyllä selvillä eikä ole koskaan isotellut kellekkään aikuiselle ihmiselle aikuisiällä.
Kyllä se sitten lapseen tottuu, kun kannat vauvaa sylissä vauvalle tulee automaattisesti auktoriteettiä ja koira huomaa että sinä olet hyväksynyt lapsen laumaan . Muistaa vaan varoa sitten kun lapsi on niin vanha että on kiva tarttua koiran karvoihin kiinni.. :)
Omakohtainen kokemus tästä on, että koira kyllä siedättyy lapseen ja luultavasti hyväksyy uuden perheenjäsenen itsestäänkin. Oma koirani oli hyvin samantyyppinen, ei koskaan päässyt lasta puremaan, mutta vaara siitä oli. Kyseinen tapaus oli kodinvaihtaja, joten en tiedä, mistä sen lapsiin suhtautuminen johti juurensa. Ehkä ei vain ollut tottunut tai sitten silläkin oli jotain ikäviä kokemuksia.
Kun vauva tuli taloon siedätin ja vastaehdollistin sitä kuitenkin, jotta pystyin edes jossain määrin vaikuttamaan koiran suhtautumiseen. Vauva ei toki muuta tee kuin syö, nukkuu ja itkee. Kun vauva itki, annoin koiralle puruluun ja se mielekästä puuhaa vaikka vauvan huuto luultavasti raastoi sen hermoja. Kun vauva oli sylissä ja söi tai nukkui, silittelin koiraa ja pyrin tekemään tilanteesta sille mahdollisimman miellyttävän.
Kun vauva sitten kasvoi ja alkoi tutkimaan ympärsitöään, se alkoi tarttumaan koiran karvoihin parin kuukauden ikäisenä, otin tavaksi kutsua koiran pois ja palkitisin sen erityisen vuolaasti, kun jätti noin törkeän käytöksen huomioimatta. koira oppi poistumaan lapsen luota, jos sen kohtelu ei miellyttänyt ja lapsi oppi, että koira lähtee, jos sen karvoihin tarttuu liian kovasti.
Koira ei missään vaiheessa ollut luotettava vieraiden lasten läheisyydessä, mutta oman piltin hyväksyi ja tykkäsi touhuta koiran kanssa, valvovan silmän alla toki.