Ihastuminen on ihanaa, mutta omalle kohdalleni en olisi sitä toivonut.. Olen varattu ja ihastuin vahvasti kurssitoveriini, jonka kanssa olen vietettänyt sen verran aikaa yhdessä koulun ulkopuolella, että uskon meissä olevan mahdollisuuksia hyväksi pariksi. Tunteet molemminpuolisia, mutta oma suhde liian hyvä pilattavaksi.. Tässä on arki vain on tainnut tulla kuvioihin.. reilut 9 vuotta yhdessä.
Harmittaa että pitikin ihastua! Kaiken lisäksi unohtaminen on wihtorin vaikeaa, kun ollaan tekemisissä viikottain. Ihastukseni on alkanut käyttäytyä minua kohtaan suhteellisen ilkeästi, koska tuntuu olevan katkera päätöksestäni jäädä suhteeseeni ja koittaa nyt tarkoituksellisesti tehdä minua mustasukkaiseksi. Sekin harmittaa, muttei muuta tunteitani yrityksestäni huolimatta (yritän nähdä sen hänen huonona puolenaan).
:( löytyykö kohtalotovereita?? Miten tästä selviää??!!!
Harmittaa että pitikin ihastua! Kaiken lisäksi unohtaminen on wihtorin vaikeaa, kun ollaan tekemisissä viikottain. Ihastukseni on alkanut käyttäytyä minua kohtaan suhteellisen ilkeästi, koska tuntuu olevan katkera päätöksestäni jäädä suhteeseeni ja koittaa nyt tarkoituksellisesti tehdä minua mustasukkaiseksi. Sekin harmittaa, muttei muuta tunteitani yrityksestäni huolimatta (yritän nähdä sen hänen huonona puolenaan).
:( löytyykö kohtalotovereita?? Miten tästä selviää??!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Varmaan vaikea päätös sinulta, mutta ehkä huomaat myöhemmin elämässä et se kannatti!
Ystävänikin ihastui viime talvena yhteen hyvän näköiseen mieheen ja mies vastas ystäväni tunteisiin. Ystäväni on ollut mies-ystävänsä kanssa yhdessä n. 5 vuotta. Houtus oli tosi suuri ystävälläni jättää kaiken taakseen ja aloittaa uudestaan ihastuksen kanssa. Ystäväni empi kuitenkin ja sanoi ettei uskalla aloittaa kaikkea uudelleen. Hän kuitekin rakasti edelleen miestään.
Ystäväni mies tiesi kokoo ajan et missä mennään. Ihmettelin, et miten hän jaksoi olla niin kärsivällinen. Tämä ihatus ei meinannut jättävää ystävääni millään rauhaan, koko ajan pukkas viestiä. Yölläkin!!
Vaikka ystäväni sanoi selvästi ja suoraan ettei jätä miestään eikä ala hänen kanssaan millekään, niin silti mies piti sitkeästi yhteyttä. Tuli samaan baariin, seuras ystävääni, tuli halaileen yms.
En muista miten siinä sitten kävi, kun hän kuitenkin jätti ystäväni rauhaan. Nykyään ystäväni on sanonut ettei ymmärrä mitä näki koko miehessä.
Miehestä paljastui myöhemmin ihan kivoja piirteitä, ahdistelua puhelimen välityksellä...ei jättänyt ex-naistaan rauhaan ennen kuin nainen oli hakenut lähestymiskiellon.
Kiitos kannustuksesta! Kyllä minäkin uskon että tämä ratkaisu on pidemmän päälle parempi ratkaisu, tunteet vaan pukkaavat tällä hetkellä pintaan.. Tämä kyseinen mies kun puolestaan osaa käyttäytyä niin kuin herrasmies, ei häiriköi elämääni (muuta kuin olemalla olemassa..).
Mutta kyllä suhde mieheeni on tärkeämpi, myös hän tietää ihastuksestani.
Kiitos silti sinulle! :)
Kuule, kyllä sää myöhemmin ymmärrät että se on se ihastumisen tunne, johon rakastut. Ei kannata tuhlata ruutia variksee. Kohta huomaat: sama paska eri paketissa. Pidä se alkuperäinen rakkautesi ja hoida suhdetta ja panosta siihen. Onnea elämääsi!