Elikkäs olen menossa psykiatriselle poliklinikalle sosiialisten tilanteiden pelon takia joka rajoittaa koko elämää, paniikkihäiriön ja masennuksen takia. Koulu keskeytetty 2 vuodeksi tämän takia. en uskalla enää ees kotoa poistua. Nyt jo 1kk ennen alan menttää yöunia sen takia ku jännittää ni ******', olen 2vuotta yrittäny saada itseäni apuun mutta en ole uskaltanu mutta nyt ku olisi mahollisuus voi olla että se jää jännittämisen takia väliin vaikken sitä haluaisi. jos joku viitsisi kertoa kokemuksia ja millainen ilmapiiri yms siellä on ja mistä siellä puhutaan ja tehään? se rauhoittaisi todella paljon ja saattaisin uskaltaa mennä siinne. KIITOS OIKEEN PALJON JOS VASTAATTE!! Pahoittelen jos kirjoustus kankeaa mutta tänne kirjoittaminen ihan tarpeeks soisiaalista minulle ;(.
Psyk.Pol.Klinik.
Jännittäjä
9201
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Uskaltaa sinne mennä. Rohkeasti vaan hakemaan apua. Ei se tilanne itsestään parane.
Pyytävät selittämään oireita. Kysyvät tarkistuskysymyksiä. Älä keksi juttuja äläkä valehtele jos vaikka et halua vastata. Jotkut kysymykset voivat olla noloja.
Riippuen lääkäristä niin ilmapiiri voi olla todella erilainen. Miehenä niin en ota stressiä sellaisista asioista pikemmin ärsyynnyn jos lääkäri on liian hienovarainen. Mutta voit aina pyytää toista lääkäriä jos tulee sellainen tunne että et voi luottaa lääkäriin.
Hei.
mene vain, vaikka missä olossa. Sinne saa ja halutaankin, että asiakkaat tulee niine vaikeuksineen, mitä on.Jos sinulla on varattu aika, sinun ehkä pitää ilmoittautua jollekin luukulle, mutta voi myös olla, että voit käydä vain odottamaan. Sinua pyydetään nimellä vastaanottohuoneeseen.
Työntekijä (voi olla lääkäri, sairaanhoitaja, psykologi, riippuu paikan tavoista) kysyy, että miksi olet tullut ja mihin toivot apua. Ei ole ollenkaan harvinaista, että asiakkaalla on paperille kirjoitettu asioita ylös, koska jännitys voi olla niin suuri, ettei ajatus muuten toimi. Kirjoita sinäkin vaan paperille, jos se auttaa. Jos et saa sanaa suustasi, odotatte yhdessä. Joskus asiakas on antanut asiansakin paperilla työnteikijälle esim. "jännitän enkä saa puhuttua" ja siitäå sitten lähdetään liikkeelle. Työntekijät ovat tottuneet ihmisten kaikenlaisiin vaikeuksiin..niille EI naureta eikä niitä vähätellä.
Vastaanotolla puhutaan ihan tavallisesti. Ei tarvitse valmistautua mitenkään. Työntekijä haluaa ymmärtää ja hahmottaa tilannettasi ja sinua. Hän tekee siihen liittyviä kysymyksiä.
Lopuksi sovitte, mitä jatkossa tapahtuu... tuletko uudelle käynnille jne.
Psykiatrisella poliklinikalla työskentelee parhaimmillaan ihan tolkun ihmisiä, jotka osaavat asiansa ja ovat empaattisia. Eri toimipiosteet ovat tietenkin erilaisia ja työntekijätkin. Toivottavasti sellainen tolkun ihminen osuu sinun kohdallesi.
Oikein paljon (!!!!) voimia sinulle. Alku on pirun vaikeaa, mutta avaa nyt se alku. Saat jatkoon sitten apua, mutta tämä alku sinun pitää tehdä yksin (astua siis niitten kynnysten yli).
No tuo on kyllä paikka, jonne voit mennä ihan sellaisena kuin olet. Siellä ymmärretään juuri sinulaisia pelkotiloja. Mene sinne vaikka kilonkappaleena: saat ymmärrystä.
Kannattaa olla tosi varovainen, varsinkin jos ehdottelevat verikoetta tai pistoksena annettavaa lääkettä.
Verikokeessa pitää olla tarkkana, onko hoitajalla sellainen neulanpidin vaiko injektioruisku. Antavat helposti verikokeen sijaan propofolia ja sitten nukkuvalle sähköä. Tai tyhjän oloinen iso ruisku helposti sisältää tarvittavan aloitusannoksen neuroleptejä. Tämä vaikuttaa aivan harmittomalta verikokeelta aluksi, imevät sitten verta ruiskuun ja ovat muka tyytyväisiä helppoon verikokeeseen.
Propofolin tunnistaa siitä että se polttaa kohtuullisen kosvasti mennesään kädensuonessa. Kun tunnet että kättä polttaa on jo liianmyöhäistä, tajunta samuu noin 7 sekunnissa.
Mikä myöskin on huomattavaa, jos saa sähköä puuttuu jonkin aikaa mielestä, tätä on itse vaikea huomata. Oletkin ollut pitemään vastaanotolla kuin luulitkaan.
Kannattaa harkita parikertaa onko halukas ottamaan riskin joutua psykiatrian kynsiin nyky suomessa, Sillä saattaa olla invalisoiva vaikutus koko loppuelämään, joka sekin lyhenee MT lääkkeillä.
No ajattelit sitten pelotella paskat housuun ihmisen joka muutenkin miettii miten uskaltaisi mennä hakemaan apua. Sosiaalisten tilanteiden pelon, masennuksen ja paniikkihäiriön takia ei kyllä todellakaan anneta mitään ruisketta suoneen ihan niinkuin huijaamalla. Eikä sähköä. Sinulla on jokin todella muu vaiva ollut jos niin on tapahtunut(olet kuvitellut että on tapahtunut.)
Kyllä noihin AP:n luettelemiin oireisiin ihan yhteistyössä hoitajien ja lääkärin kanssa aletaan hoitoa suunnittelemaan eikä niinkuin sinä kuvailit.
Säikyttelee tuollaisilla niin joku muutenkin arka ja jännittynyt jättää sen avunsaantimahdollisuudenkin käyttämättä, huh huh.
Rupes ihan naurattaamaan tää sun juttus. Varsinainen "tapaus"... no tämä on tietty suomi24...
Minulla ei ole mitään ongelmia uskoa mitä nimimerkki "Propofol" kirjoittaa. En ole itse todistanut vastaavaa koskaan, mutta lukenut ja kuullut kyllä esimerkiksi Yhdysvalloista. Tuntien Suomen ihmisoikeuksia loukkaavan mielenterveyslain, en ihmettelesi, että noin tehtäisiin täälläkin. Ei potilaille kerrota mitä myrkkyjä heille pakkosyötetään tai pakolle injektoidaan muutenkaan.
! Psykiatrian armottomuutta ja valtaa ei saa koskaan aliarvioida !
Ok, no jos lähetään foliohattulinjalle niin tässä ehdotus:
Otat kaverin taikka vanhemman mukaan johon luotat joka pysyy vierelläsi koko ajan (paitsi tietenkin lääkärin luona).
Tämä edellä herra Pro... Kyllä provosoida rajusti. Mutta vertaistuki on kyllä paras vuosien varrella. Hitaasti hyvä juttu tulee.