Perinnöttömäksi - temppu ja miten se tehdään

"Turhilla kohdilla" varmistetaan, ettei ko. perillinen vaadi oikeuksiaan. Näin testamentin ainoaksi edunsaajaksi jäävä saa kaiken, ja testamentin laatija kostonsa, kun saa nöyryyttää omaa lastaan. Normaalistihan kyseessä ei ole helppo juttu, kuten totesitkin.

sivustasurija kirjoitti:

"Turhilla kohdilla" varmistetaan, ettei ko. perillinen vaadi oikeuksiaan. Näin testamentin ainoaksi edunsaajaksi jäävä saa kaiken, ja testamentin laatija kostonsa, kun saa nöyryyttää omaa lastaan. Normaalistihan kyseessä ei ole helppo juttu, kuten totesitkin.

Ei niillä varmisteta yhtään mitään. Tuollaisilla kohdilla testamentissa ei ole mitään laillista merkitystä, jos perillinen vain hakee lakiosaansa tai moittii testamenttia.
Nillä on merkitystä korkeintaan henkisesti perijän pään sisällä.

Tuossa tietoa lakiosasta:

http://www.nettilaki.com/a/mikä-lakiosa-on-ja-miten-testamentti-vaikuttaa-siihen

Kyse ei nyt olekaan ns. tavallisista ihmisistä, vaan vakavasti häiriintyneestä henkilöstä, joka on ottanut vainonsa kohteeksi oman jälkeläisensä. Lakiosaa ei voi vaatia, jos haluaa, ettei oma elämä muutu samanlaiseksi hullunmyllyksi, mistä on kerran jo päässyt karkuun.

Itse asiassa ko. perillisellä ei ollut aikomustakaan vaatia yhtään mitään, vaan vapaaehtoisesti luopua osuudestaan, mutta rikolliseksi leimaaminen testamenttiin kirjoitetuilla väitteillä on suoraan sanottuna kohtuutonta.

Asiaa on vaikea selittää ihmisille, jotka elävät suht tasaista elämää rationaalisessa maailmassaan. Luulen, että vanhempiensa vihaamaksi joutuneet sen sijaan ymmärtävät oikein hyvin.

Pointti on se, että oikeuskäytäntö on sellainen, että mikä tahansa diipadaapa menee "testamenttina" läpi kenenkään korvaansa lotkauttamatta, ellei syrjäytetty perillinen, jonka mainetta on tahallaan tahrittu, asiaan ajoissa puutu. Vaikka testamentti täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkit, vedotaan mm. "lakiin", jota ei ole olemassakaan, se ei kiinnosta ketään, ei edes pesänselvittäjää (vastuu?) eikä käräjäoikeutta.

On pelkkää hurskastelua, että perinnöttä jättämisen perusteet tulisi kenenkään toteennäyttää, riittää, että nöyryytetään se yksi niin hiljaiseksi, ettei edes halua puolustaa itseään. Eli testamentin ei periaatteessa tarvitse olla a) totta, b) laillinen, niin se kelpaa silti, ja tämä olisi hyvä vastaavassa tilanteessa olevien tietää.

sivustasurija kirjoitti:

Kyse ei nyt olekaan ns. tavallisista ihmisistä, vaan vakavasti häiriintyneestä henkilöstä, joka on ottanut vainonsa kohteeksi oman jälkeläisensä. Lakiosaa ei voi vaatia, jos haluaa, ettei oma elämä muutu samanlaiseksi hullunmyllyksi, mistä on kerran jo päässyt karkuun.

Itse asiassa ko. perillisellä ei ollut aikomustakaan vaatia yhtään mitään, vaan vapaaehtoisesti luopua osuudestaan, mutta rikolliseksi leimaaminen testamenttiin kirjoitetuilla väitteillä on suoraan sanottuna kohtuutonta.

Asiaa on vaikea selittää ihmisille, jotka elävät suht tasaista elämää rationaalisessa maailmassaan. Luulen, että vanhempiensa vihaamaksi joutuneet sen sijaan ymmärtävät oikein hyvin.

Pointti on se, että oikeuskäytäntö on sellainen, että mikä tahansa diipadaapa menee "testamenttina" läpi kenenkään korvaansa lotkauttamatta, ellei syrjäytetty perillinen, jonka mainetta on tahallaan tahrittu, asiaan ajoissa puutu. Vaikka testamentti täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkit, vedotaan mm. "lakiin", jota ei ole olemassakaan, se ei kiinnosta ketään, ei edes pesänselvittäjää (vastuu?) eikä käräjäoikeutta.

On pelkkää hurskastelua, että perinnöttä jättämisen perusteet tulisi kenenkään toteennäyttää, riittää, että nöyryytetään se yksi niin hiljaiseksi, ettei edes halua puolustaa itseään. Eli testamentin ei periaatteessa tarvitse olla a) totta, b) laillinen, niin se kelpaa silti, ja tämä olisi hyvä vastaavassa tilanteessa olevien tietää.

Miten niin kelpaa? Eihän se nyt sinällään kelpaa, jos lakiosaansa hakee. Eikä lakiosaa haeta ennenkuin kuoleman jälkeen, niin ei silloin tarvitse pelätä sen kuolleen kiusaamista. Mitäköhän sekoilet.

sivustasurija kirjoitti:

Kyse ei nyt olekaan ns. tavallisista ihmisistä, vaan vakavasti häiriintyneestä henkilöstä, joka on ottanut vainonsa kohteeksi oman jälkeläisensä. Lakiosaa ei voi vaatia, jos haluaa, ettei oma elämä muutu samanlaiseksi hullunmyllyksi, mistä on kerran jo päässyt karkuun.

Itse asiassa ko. perillisellä ei ollut aikomustakaan vaatia yhtään mitään, vaan vapaaehtoisesti luopua osuudestaan, mutta rikolliseksi leimaaminen testamenttiin kirjoitetuilla väitteillä on suoraan sanottuna kohtuutonta.

Asiaa on vaikea selittää ihmisille, jotka elävät suht tasaista elämää rationaalisessa maailmassaan. Luulen, että vanhempiensa vihaamaksi joutuneet sen sijaan ymmärtävät oikein hyvin.

Pointti on se, että oikeuskäytäntö on sellainen, että mikä tahansa diipadaapa menee "testamenttina" läpi kenenkään korvaansa lotkauttamatta, ellei syrjäytetty perillinen, jonka mainetta on tahallaan tahrittu, asiaan ajoissa puutu. Vaikka testamentti täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkit, vedotaan mm. "lakiin", jota ei ole olemassakaan, se ei kiinnosta ketään, ei edes pesänselvittäjää (vastuu?) eikä käräjäoikeutta.

On pelkkää hurskastelua, että perinnöttä jättämisen perusteet tulisi kenenkään toteennäyttää, riittää, että nöyryytetään se yksi niin hiljaiseksi, ettei edes halua puolustaa itseään. Eli testamentin ei periaatteessa tarvitse olla a) totta, b) laillinen, niin se kelpaa silti, ja tämä olisi hyvä vastaavassa tilanteessa olevien tietää.

Kukakohan vois "puuttua ajoissa" toisen testamenttiin? Ei testamenttia tarvitse näyttää kenellekään, sen voi kirjoittaa vaikka yksin.todistajien ei tarvitse tietää sisältöä. Ja kuinka ajattelit kuolleen kunnianloukkauksesta syytteeseen laittaa?

Rtrtrt kirjoitti:

Miten niin kelpaa? Eihän se nyt sinällään kelpaa, jos lakiosaansa hakee. Eikä lakiosaa haeta ennenkuin kuoleman jälkeen, niin ei silloin tarvitse pelätä sen kuolleen kiusaamista. Mitäköhän sekoilet.

Puolisoista yleensä jompikumpi kuolee ensin. Kannattaisiko ajatella, ennen kuin yrittää päteä?

oletko yli 13v? kirjoitti:

Puolisoista yleensä jompikumpi kuolee ensin. Kannattaisiko ajatella, ennen kuin yrittää päteä?

Miten puoliso nyt tähän liittyy?
Tai yleensä joku serkuista kuolee ensin, kannattaisiko ajatella?

Ahaa, tunnet siis tapauksen? Oletko peräti asianosainen? Kerro sitten, että jos asia pitäisi unohtaa, niin miksi siitä pitää muistuttaa puolen vuoden välein?

Minä en osaa tuota ihmisparkaa neuvoa, mutta eipä näytä löytyvän ketään nimetöntä pohtimaan kypsän aikuisen tavoin, miten ilkeän kiusaamisen kohteena vuosikaudet elänyt voisi itseään puolustaa.

Ainut anti tästäkin keskustelusta on, että lukutaidottomilla vääristelijöillä ja muilla tyhmänilkeillä suunsoittajilla on Suomessa vapaata aikaa länkyttää ja loukata tuntemattomia ihmisiä.

Siitähän on loppujen lopuksi kysymys, että tässä pelkureiden maassa kukaan ei uskalla puuttua, kun yhtä kiusataan. Itse olen samanlainen lammas, mutta onneksi voin edes tukea ja lohduttaa, kun en muuta osaa. Te ette kiusattua satuta, koska olen puskurina välissä, eikä hänen tarvitse tietää horinoistanne mitään.

sivustasurija kirjoitti:

Ahaa, tunnet siis tapauksen? Oletko peräti asianosainen? Kerro sitten, että jos asia pitäisi unohtaa, niin miksi siitä pitää muistuttaa puolen vuoden välein?

Minä en osaa tuota ihmisparkaa neuvoa, mutta eipä näytä löytyvän ketään nimetöntä pohtimaan kypsän aikuisen tavoin, miten ilkeän kiusaamisen kohteena vuosikaudet elänyt voisi itseään puolustaa.

Ainut anti tästäkin keskustelusta on, että lukutaidottomilla vääristelijöillä ja muilla tyhmänilkeillä suunsoittajilla on Suomessa vapaata aikaa länkyttää ja loukata tuntemattomia ihmisiä.

Siitähän on loppujen lopuksi kysymys, että tässä pelkureiden maassa kukaan ei uskalla puuttua, kun yhtä kiusataan. Itse olen samanlainen lammas, mutta onneksi voin edes tukea ja lohduttaa, kun en muuta osaa. Te ette kiusattua satuta, koska olen puskurina välissä, eikä hänen tarvitse tietää horinoistanne mitään.

En ole asianosainen millään tavalla, mutta muistan tuon alkuperäisen kirjoituksen (nimenomaan tuon että testamentissa oli esitetty loukkaavia väitteitä yhtä perillistä kohtaan) ja tunnistin tämän tapauksen kun se tuli taas esiin.

Mielenkiintoista muuten että tuossa ketjussa johon linkitin, kirjoittaa tuo perillinen itse ("Perintöä en edelleenkään halua, mutta oikeuden normaaliin elämään kylläkin."; "Ilmoitin jo, etten vaadi lakiosaani") mutta tässä aloituksessa onkin asialla hänen ystävänsä ja "puskurinsa". Teksti on kuitenkin TODELLA saman oloista, lauserakenteista ja käytetyistä sanoista lähtien. Mutta se siitä.

"mutta eipä näytä löytyvän ketään nimetöntä pohtimaan kypsän aikuisen tavoin, miten ilkeän kiusaamisen kohteena vuosikaudet elänyt voisi itseään puolustaa"

Tämä on lakipalsta jossa käsitellään perintöä ja testamenttia lain näkökulmasta. Sinulla (tai oikeammin "ystävälläsi", jos nyt tätä peliä haluat pelata), ei ole lakiongelmaa vaan ihmissuhdeongelma. En ymmärrä miksi sitä pitäisi pohtia tällä palstalla, kun huomattavasti parempiakin paikkoja on.

Me täällä voimme antaa neuvoja ja pohdintaa ainoastaan lain pohjalta. Eli tässä tapauksessa: testamenttia ja sen sanamuotoja ette saa mitenkään enää muutettua. Kuollutta että voi haastaa oikeuteen.

Jos haluatte lakiosan, niin hakekaa sitä. Jos ette halua, niin älkää hakeko. Ongelma ei ole yhtään en isompi.

Tuttu juttu kirjoitti:

En ole asianosainen millään tavalla, mutta muistan tuon alkuperäisen kirjoituksen (nimenomaan tuon että testamentissa oli esitetty loukkaavia väitteitä yhtä perillistä kohtaan) ja tunnistin tämän tapauksen kun se tuli taas esiin.

Mielenkiintoista muuten että tuossa ketjussa johon linkitin, kirjoittaa tuo perillinen itse ("Perintöä en edelleenkään halua, mutta oikeuden normaaliin elämään kylläkin."; "Ilmoitin jo, etten vaadi lakiosaani") mutta tässä aloituksessa onkin asialla hänen ystävänsä ja "puskurinsa". Teksti on kuitenkin TODELLA saman oloista, lauserakenteista ja käytetyistä sanoista lähtien. Mutta se siitä.

"mutta eipä näytä löytyvän ketään nimetöntä pohtimaan kypsän aikuisen tavoin, miten ilkeän kiusaamisen kohteena vuosikaudet elänyt voisi itseään puolustaa"

Tämä on lakipalsta jossa käsitellään perintöä ja testamenttia lain näkökulmasta. Sinulla (tai oikeammin "ystävälläsi", jos nyt tätä peliä haluat pelata), ei ole lakiongelmaa vaan ihmissuhdeongelma. En ymmärrä miksi sitä pitäisi pohtia tällä palstalla, kun huomattavasti parempiakin paikkoja on.

Me täällä voimme antaa neuvoja ja pohdintaa ainoastaan lain pohjalta. Eli tässä tapauksessa: testamenttia ja sen sanamuotoja ette saa mitenkään enää muutettua. Kuollutta että voi haastaa oikeuteen.

Jos haluatte lakiosan, niin hakekaa sitä. Jos ette halua, niin älkää hakeko. Ongelma ei ole yhtään en isompi.

"Tämä on lakipalsta jossa käsitellään perintöä ja testamenttia lain näkökulmasta. Sinulla (tai oikeammin "ystävälläsi", jos nyt tätä peliä haluat pelata), ei ole lakiongelmaa vaan ihmissuhdeongelma."

Ei ihan noinkaan. Vainoaminen on tämän vuoden alusta ollut virallisen syytteen alainen rikos. Tapoja vainota on lukuisia. Jos perintöoikeuden käytäntöjä käytetään vainoamisen välineenä, se on lakiasia, ei ihmissuhdeasia.

Jos jollakulla on ongelma, hyödyttääkö aggressiivinen mitätöinti? Kiinnostaisiko asia enemmän, jos olisi pätäkkää pöytään lyötäväksi jonkun juristin lihottamiseksi. Entäpä jos vastapuolelta löytyy rahaa, eikö sitä kannattaisi yrittää lypsää "oikeuden" nimissä?