ihmettelen äitejä ,jotka päiväkotiin tuodessaan ja hakiessaan lapsiaan eivät tervehdi muita vanhempia.naamat happamina seisovat eteisessä,vaikka joka päivä näkevät toisiaan.ja heidän lapset ovat keskenään kavereita!
millaisia moukkia heidän lapsistaan kasvaa?
ulkomaalaisperäiset vanhemmat kyllä tervehtivät ja jopa hynyilevät samalla.
yleensäkin olen huomannut ,että juuri suomalaiset pienten lasten äidit ovat tosi elämään kyllästyneen näköisiä ja oloisia.
hakekaa lääkitys masennukseen!ja opetelkaa hymyilemään ja tervehtimään toisianne!!katsokaapa peilistä naamojanne,miten rumilta näytäätte happaman kireän näköisinä.hymyilkää,se kaunistaa.
millaisia moukkia heidän lapsistaan kasvaa?
ulkomaalaisperäiset vanhemmat kyllä tervehtivät ja jopa hynyilevät samalla.
yleensäkin olen huomannut ,että juuri suomalaiset pienten lasten äidit ovat tosi elämään kyllästyneen näköisiä ja oloisia.
hakekaa lääkitys masennukseen!ja opetelkaa hymyilemään ja tervehtimään toisianne!!katsokaapa peilistä naamojanne,miten rumilta näytäätte happaman kireän näköisinä.hymyilkää,se kaunistaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sorry, etten pysty enää hymyilemään.
miten elämä voi viedä ilon?ikävää että näitä ilottomia äitejä suomi on pullollaan.
relatkaa,nauttikaa elämästä!
No asioita tapahtuu. Kaikille asioille ei voi mitään, vaikka suurimmalle osalle voi. Liian monta kuolemaa, pettymystä, epäonnistumista ja vastoinkäymistä vie elämästä ilon. Eikä millään jaksa hymyillä tuntemattomille. Ne hyvät olot säästää niille omille lapsille.
Ole sinä iloinen jos elämäsi on sellainen että siitä voi nauttia. Minä nautin vain osasta.
Onneksi meillä isä vei aina lapset päiväkotiin ja haki ne pois sieltä. :D
Vien lapseni päiväkotiin hoitoon työpäiväni ajaksi, en mene sinne tapaamaan muiden lasten vanhempia. Lapset leikkiköön keskenään, vanhemmista ei niin väliä, emmekä edes vuorohoidon takia näe toisiamme säännöllisesti ja vapaa-ajalla emme koskaan.
Ei hyvänen aika näitä vastauksia! Eikös se nyt ole jo hyvien tapojen mukaista tervehtiä, välittämättä siitä ollaanko muuten tekemisissä vai ei, kun samassa paikassa kuitenkin päivittäin nähdään. Ja sitten tätä mallia näytetään omille lapsille... Ei ihme, jos välinpitämättömyys lisääntyy, jos noin yksinkertainen asia kuin tervehtiminen on vaikeaa. Huhhuh, sanon minä (jolle on itsestäänselvää tervehtiä)!
Samanlaisia pissipäitä on kyllä ihmisissä ihan kaikissa kategorioissa. Kuvaamasi kaltainen käytös ei ole mitenkään nimenomaan äideille tyypillistä. Ei myöskään nimenomaan lapsiaan päiväkotiin tuoville tai heitä sieltä hakeville äideille. Ei myöskään nimenomaan päiväkoti-ikäisten äideille.
Samoin ihan kaikissa kategorioissa on hymyileviä, iloisia, kohteliaita ja reippaita ihmisiä. Myös päiväkotilasten äideissä. Etkö ole huomannut heitä lainkaan, kun olet keskittynyt noihin pissipäihin? Yritä muuttaa katseesi suuntaa, eihän noita ole pakko katsella. Voit tietysti yrittää kasvattaa heitä juttelemalla iloisesti, tervehtimällä, hymyilemällä tai - paras keino! - olemalla kiinnostunut heidän lapsistaan. ;-
Voi, täällä päin tämä ei rajoitu pelkästään päiväkoteihin vaan ihan jokapäiväiseen "törmäilyyn" ihmisten kesken. Tervehtiä voi vasta, kun on tavattu vähintään sen 5-10 kertaa. Etenkin naisilla huomaa tämän. Miehet vähän helpommin tervehtivät itsenäisestikin.
Jos itse erehtyy tervehtimään hymyillen, saa vihaisen mulkaisun takaisin. Siihen ei vain tahdo tottua koskaan, että täällä pohjosessa pitää möllistellä itsekseen (ainaki koko talvikausi, kesällä ihmiset saa jonkin kohtauksen ja saattavat jopa vastata tervehdykseen).