I
Avoimella kämmenellä
ojensi sieluni
sinulle: ota!
Olit ottavinasi,
pudotit
Sanoit ettet
voinut mitään
Sinä et koskaan
voinut mitään
millekkään
minkä ojensin avoimella kämmenellä
Pudottaminen
on sinun unelmasi
vapaudesta.
Kuinka syvälle sielun
täytyy pudota
ennen kuin se
tulee ehjäksi?
Tommy Tabermann
Avoimella kämmenellä
ojensi sieluni
sinulle: ota!
Olit ottavinasi,
pudotit
Sanoit ettet
voinut mitään
Sinä et koskaan
voinut mitään
millekkään
minkä ojensin avoimella kämmenellä
Pudottaminen
on sinun unelmasi
vapaudesta.
Kuinka syvälle sielun
täytyy pudota
ennen kuin se
tulee ehjäksi?
Tommy Tabermann
Vastaukset 5
Vanhimmat
2
TABERMAN
Jälkeenpäin
Haavet kirvellen
istun meren rannalla
yksin ja katselen.
Nyt ymmärrän paremmin
kivuliasta kulkuamme:
vasta tyynen tultua
erottuvat karikot.
Emme me koskaan
tyyntä toivoneet.
Tuulta me toivoimme
ja mustat liput
tuulessa liehumaan.
Kirvelkää, silmäkulmat!
Ei löydy minusta silti
ankkuripaikkaa
katumukselle.
Tommy Tabermann
LÄVITSE
Näin ei kukaan kelpaa matkalleen.
Ei ajaessa
hevosen silmiä käy katsominen.
On pakoa pelko että hajoaa
jokainen hetki pelkoon.
Ellen karauta
lävitse jylhän sateen
ellen höllin suitsin
pysy satulassa
tulen huomispäivään liian myöhään.
Ylitse rytöpuiden, konkeloiden,
tai tietä pitkin
hylkäämässä tietä
on ajettava
aukko sateen aitaan
ja piirryttävä
tuulen vastukseen.
On aina häipyminen edessäni.
Saan ääriviivat
koska tilaa teen.
(Mirkka Rekola)
Kun on aivan lopussa ei tiedä
minne on tullut
katsoo sinne mistä tuli,
ja miekan välähdys,
se on taas siinä edessä.
Sinä se olit joka kysyit:
"Etkö voi nähdä miekalta puuta?"
Minä en voinut.
Minä nojasin selkääni siihen,
enkä minä tiennyt
että nojasin elämäni puuhun.
Erityisesti häntä ajatellen tämä viimeinen, Rekolaa tämäkin:
Huoneessa missä on sinun hengityksesi
veistos,
siellä on sinun hengityksesi lakattua
mustaa puuta,
mustaa puuta on siinä huoneessa
sinun hengityksesi veistos,
katso kun se hymyilee, se on kaunis.
http://www.youtube.com/watch?v=8ZBUJ10MZxw