Ikää 26-vuotta ja ystäviä todella vähän. Kaikilla menee hermot minuun jossain vaiheessa, kun olen tunne-elämäni takia epäluotettava. Olisi mukava tutustua samanlaiseen nuoreen ihmiseen, jolla sairaus vie oikeasti todella paljon huomiota. Pohjimmiltani olen todella empaattinen ja fiksu ihminen, joka vain ei aina jaksa tehdä asioita...
Meiliä voi laittaa osoitteeseen [email protected]
Meiliä voi laittaa osoitteeseen [email protected]
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mustakin olisi niin kiva tutustua ihmiiseen, jolla on samanlaisia ongelmia, oon vaan niin nuori (17), ettei kukaan tuon ikäinen tahdo muhun tutustua..
Mä taas oon niin vanha(nelikymppinen) että ei kukaan halua muhun tutustua :D
mutta ikä on vaan numero varsinkin ihan kaverina ja onpa ainakin joku yhdistävä asia...
koitan laittaa viestiä,mut ei tartte varmaan mainita ettei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti jos vastauksissa toisinaan kestää
Sori ei halua.
Mulla tuntuu olevan kaikki mahdolliset oireet. Kuitenkaan ne eivät juuri näy ulospäin.
Olen kuntoutustuella jo viidettä vuotta. Harrastan jonkin verran, mutta pelottaa se, kun ihmiset alkavat udella. Lähes kaikki haluavat kysyä, missä olen töissä.
Miten siihen pitäisi vastata?
Olen jo 36-vuotias äijä, ja minua vituttaa tämä tylsyys. Olen eristäytynyt vuokrayksiööni. Parhaat ystäväni ovat muuttaneet pois jo 15 vuotta sitten. Tää elämä on jotain niin vittumaista..
Tuntuu, että olen tuomittu tähän maanpäälliseen helvettiin koko lopuniäksi.
Bipo vaivaa. Masennuspainoitteista. Saatan olla joskus melko aktiivinen, mutta nukkumaan mentäessä kiroan taas koko menneisyyttäni ja erityisesti tulevaisuuttani.
En haluaisi jatkaa tällä tavalla. Pitäisi saada kontakteja. Mikään kauhean rumannäköinenkään en ole. Mitä nyt vähän kiloja on kertynyt.
Olis kans kiva avata sosiaalisia kontakteja...
Mulla vähän samanlainen tilanne. Ulospäin ei niinkään näy nämä oman pään sisällä olevat "kierrokset" tms. Melkoisesti kelailen jo elettyä elämääni ja varsinkin kaikkea sitä kuraa mitä on saanut niskaan ja myöskin omia toilailuja jne. Vähän sua vanhempi mies olen ja kuntsarilla. Haluais kontakteja ja palata takas elämään. Nyt turhan eristäytynyt olen.
Mulla on yksi epävakaa bipolaari kaverina. Aika raskasta välillä, kun itsellä on masennuspainotteinen bipo. Kaveri on kuitenkin tosi mukava ja yksi parhaimmistani. Itse olen asettanut rajat siihen etten kaikkeen sekoiluun ota osaa/kantaa.