On kuin se olisi ohjelmoitu minuun jossain edellisessä elämässä. Että olet puolisoni vaikka et nyt olekaan - se on näissä soluissa ja tässä dna:ssa.
Toisto
Haamusärky
17722
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sama juttu täällä. Hän ei lähde ajatuksistani eikä sydämestäni pois. Luulen että olen jossain toisessa elämässä rakastanut häntä vain häntä valtavasti ja vannonut etten unohda, enkä ole unohtanut.
Ja elämä on hassua. Kuin rattaat joiden hampaat hitaasti loksahtavat paikoilleen ja universumi kääntyy hitaasti akselillaan. Mikä minussa on vahvana on hänessä heikkona kaikuna ja mikä on hänessä on vahvana on minussa heikkona kaikuna - kuin yin ja yang joiden puhdas raja kohdatessaan sekoittuu - pehmeästi ja varmasti kuin meri joka sulautuu taivaaseen ja kuin ennen syntymää tehdyssä sopimuksessa olemme jäljittäneet toistemme kulkua, totelleet sisimmän kutsua ymmärtämättä miksi jossain maisemassa, paikassa on sointi, jota emme ole voineet väistää.
Oi, kirjoitat kauniisti. Tismalleen samoja tunteita minullakin on. Yhteys ihmiseen, joka ei ole minun puolisoni, mutta joka kuitenkin on puoliskoni... Vuorotellen koen valtavaa rakkautta ja kiitollisuutta hänestä, ja sitten palaan maan pinnalle. Ai niin, kuljenkin tätä polkua.... Hieman kuluttavaa. Mutta pohjimmaisena tunteena rakkaus. Tahdon olla hänelle läsnä, vaikka sitten ystävänä. Vaikka sanojen tuolla puolen olemmekin hiton paljon enemmän.
Lähetän hänelle virtuaalihalauksen, kun oikeaa en voi. Ikävöin häntä niin kovasti.
Sinä luulet, minät iedän
Me naiset tässä ketjussa kirjoitamme ;) miehet varmaan hymähtävät tälläiselle "hömpälle". Vaikka eihän kukaaan tiedä henkimaailman asioista tarpeeksi voidakseen varmaksi sanoa että sitä ei ole.
Niin se taitaa olla :) Minua helpottaa saada kirjoittaa näistä tunteista jonnekin. En usko että ihminen, kenestä/kenelle kirjoitan, niitä sattuisi täältä lukemaan.
Ei se välttämättä ole niin. Kautta maailman sivunhan miehet ovat olleet niitä juhlittuja runoilijoita, taiteilijoita, kirjailijoita, säveltäjiä, jotka ovat pohtineet näitä samoja asioita ja tunteita. Ehkä sitä tätä nykyä vain on pakko salata se puoli, jotta pärjää julmassa maailmassa?
Aivan. Joillakin on käsittämättömän pinnallinen kuva miehistä. Tulkitsen sen, että sellaisen käsityksen omaavan täytyy olla joko pinnallinen tai kokematon. Samanlainen kuin mies, joka katsoo vain naisen ulkonäköön.
Ja toisaalta jos naiset itse odottavat miesten vain hymähtävän tälle kaikelle ja pitävän hömppänä, niin sitä vähemmän he haluavat tuoda sitä puoltaan esiin kun se ei ole tarpeeksi miehekästä tai vastaa naisten odotuksia?
Oikeat miehet nyt ei näillä palstoilla paljon seikkailekaan lukemassa hömppää. Ne on rakkaansa kainalossa.
voi voi ei saisi lukea näitä, kuvittelee vielä kaikenlaista.
tavoitat hienosti sanoinkuvaamattoman järkeä pakenevan tunteen, aavistuksen ja oudon vahvan intuition jota ei vain voi sivuuttaa. Toivon että tunteittesi kohde pystyy virittäytymään samoille herkille taajuuksille - tuntuisi haaskuulta jos sanasi ja tunteesi jäisivät vain tänne jakamattomiksi.
Häivähdys jostain kaukaa,me kaksi vanhana parina jossain muussa ajassa. Mistä se tulee?
Erittäin hyvin ilmaistu, haamusärky- nimimerkkiä myöten. :)
Kiitos. Se on helppoa kun on sellainen tilanne kuin tämä sekä sellainen muusa kuin mitä hän on.
Kuvailet aloittaja minun tunteitani erään miehen suhteen. Olen silti 95%:n varma että kyseinen mies ei edes muista minua... totuus on liian karu. Olen surullinen, valtavan surullinen mutta toisaalta onnellinen siitä että pystyn rakastamaan noin syvästi. Tällaisen tunteen edessä olen nöyrä ja kiitollinen. Vaikken saakaan olla fyysisesti hänen lähellään minusta tuntuu rakkaus ympäröi minut ja leijun. Minä en ymmärrä miten se voi olla näin.
Semmoinen on tietoisuus dna:staan,
rakkauden sointi tämän kaiken muun tuolla puolen..