Oon siis 14v tyttö, keväällä 15v. Oon nyt kärsiny noin vuoden paniikkihäiriöstä. Kohtauksia tulee oikeestaan vaan koulussa, joskus muuallakin. Viime keväänä mulla oli kohtauksia lähes joka päivä, kesällä ei ollu ku muutama kun ei ollu koulua mut syksyllä rupes taas tuleen. sillon oli kahen-kolmen viikon välein. Nyt on ollu "huononpi kausi" ja kohtauksia on ollu 2-4 kertaa viikossa.
No jos lyhyesti kerron oireista niin kohtauksen aikana mä vapisen, mua pyörryttää, kaikki äänet ja ympärillä olevat ihamiset ahdistaa ja äänet tuntuu tosi voimakkailta. Usein mua myös itkettää. en välttämättä pysty vastaileen mihinkään kysymyksiin. ja no...sit mä pelkään kohtauksen aikana ihan tajuttomasti jotain mut en oo ees varma mitä...ja haluun vaan äkkiä pois siitä tilanteesta. koulussa saan kyllä apua tosi paljon: kaikki opettajat tietää ja myös meidän luokkalaiset. ja jos kohtaus tulee tunnilla niin opettaja lähtee viemään mut pois luokasta usein rehtorin luo jos sillä ei oo tuntia tai muuta...
Rehtori yleensä pakottaa mut kävelemään koko sen kohtauksen ajan. sillon se menee nopeemmin ohi mut käveleminen tuntuu ihan kauheelta. ei sitä tunnetta oikeesti voi kuvailla se on vaan niin kauhee ja pelottava!!! sit oon aina kohtauksen jälkeen tosi heikossa kunnossa, väsyttää ja heikottaa tois paljon. Ja kohtausten lisäks mulla on koko ajan tois jännittynyt ja ahdistunut olo. Ei kotona mut koulussa ja kaikkialla muualla. Ja pelkään koko ajan että millon se kohtaus taas tulee.
Haluun oikeesti päästä eroon tästä!! en oikeesti kestä!! mulla on muutenkin koulussa aika vaikeeta (en rupee kertoon tarkemmin) ja vaikka mulla on tosi paljon tukihenkilöitä jotka auttaa niin silti oon ihan yksin tän asian kans kun kukaan ei ymmärrä miltää tää tuntuu.
niin jos jollakin on saman laisii kokemuksia niin kertokaa!! Ja ootteko päässy eroon paniikkihäiriöstä ja jos ootte niin miten?? oon epätoivoinen!! Ois kiva jos ois joku joka tietäs miltä tää tuntuu!!
ja sorry kun tuli näin pitkä viesti. toivottavasti jaksatte lukee....
No jos lyhyesti kerron oireista niin kohtauksen aikana mä vapisen, mua pyörryttää, kaikki äänet ja ympärillä olevat ihamiset ahdistaa ja äänet tuntuu tosi voimakkailta. Usein mua myös itkettää. en välttämättä pysty vastaileen mihinkään kysymyksiin. ja no...sit mä pelkään kohtauksen aikana ihan tajuttomasti jotain mut en oo ees varma mitä...ja haluun vaan äkkiä pois siitä tilanteesta. koulussa saan kyllä apua tosi paljon: kaikki opettajat tietää ja myös meidän luokkalaiset. ja jos kohtaus tulee tunnilla niin opettaja lähtee viemään mut pois luokasta usein rehtorin luo jos sillä ei oo tuntia tai muuta...
Rehtori yleensä pakottaa mut kävelemään koko sen kohtauksen ajan. sillon se menee nopeemmin ohi mut käveleminen tuntuu ihan kauheelta. ei sitä tunnetta oikeesti voi kuvailla se on vaan niin kauhee ja pelottava!!! sit oon aina kohtauksen jälkeen tosi heikossa kunnossa, väsyttää ja heikottaa tois paljon. Ja kohtausten lisäks mulla on koko ajan tois jännittynyt ja ahdistunut olo. Ei kotona mut koulussa ja kaikkialla muualla. Ja pelkään koko ajan että millon se kohtaus taas tulee.
Haluun oikeesti päästä eroon tästä!! en oikeesti kestä!! mulla on muutenkin koulussa aika vaikeeta (en rupee kertoon tarkemmin) ja vaikka mulla on tosi paljon tukihenkilöitä jotka auttaa niin silti oon ihan yksin tän asian kans kun kukaan ei ymmärrä miltää tää tuntuu.
niin jos jollakin on saman laisii kokemuksia niin kertokaa!! Ja ootteko päässy eroon paniikkihäiriöstä ja jos ootte niin miten?? oon epätoivoinen!! Ois kiva jos ois joku joka tietäs miltä tää tuntuu!!
ja sorry kun tuli näin pitkä viesti. toivottavasti jaksatte lukee....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moikka!
Harmi, että susta tuntuu tuolta. Hyvä juttu, että olet kertonut opettajallesi ja ystävillesi, että he voivat auttaa. Olisi varmasti hyvä jutella myös jonkun terveydenhoitajan,kuraattotin tai koulupsykologin kanssa asiasta. Paniikkihäiriöön on mahdollisuus saada hoitoa. Kannattaa hakea rohkeasti apua!
Tsemppiä sulle ja mukavaa talven jatkoa!
T. Jyväskylän Nettisaappaat Iida ja Mari
No en mä nyt sentään kuolla halua!! Haluan päästä EROON PANIIKKIHÄIRIÖSTÄ, jotta voisin jatkaa elämää onnellisena. Ja mulla on paljon tulevaisuuden suunnitelmia niin en todellakaan halua kuolla!!
Ja mä käyn säännöllisesti psykologin luona ja oon saanu paljon neuvoja mut ne ei onnistu käytännössä tai ne eivät toimi. Mut koitan tässä elää päivä kerrallaan ja uskon että joskus tulee vielä päivä jolloin mun ei tarvii enää kärsiä tästä. Vaikka joskus tuntuu että ei jaksa enää niin silti koitan vaan sietää tätä. Ja tanssiminen ja itku auttaa oloa vähän ainakin. :)
Paniikkihäiriöön saatavat lääkkeet auttaa tosi hyvin. Lopulta kohtauksia tulee todella harvoin tai ei lainkaan, eikä lääkkeiden lopetus tuo niitä takaisin.