pilasit elämäni

olitteko te naimisissa sen kanssa? oliko avioehtoa? milloin miehen todellinen luonne selvisi?

Voimia sinulle, vihaa hetki mutta vapauta siten itsesi ja aloita alusta tää elämä!

Voimia tosiaankin. Ainostaan narsisti jättää lapsensa ja kuinka mautonta jättää myös velat perääsi. Netissä on narsistien uhrit ry ja siellä paljon kaikenlaisia tarinoita. Hae sieltä juttuseuraa. Narsistit ovat paskamaisia ja saavat tosiaan tehdä ihan mitä haluavat.

Hirveintä siinä on se, että sillä on jo uusi nyt menossa ja uudet uhrit. Narsistin kaava ei muutu koskaan hänen elämänsä aikana ja siitä tulee vielä kärsimään liian moni.

jalo mies jalo mies vituttaa varmaan. Enää tästä ketjusta puuttuu joku miesimbesilli joka alkaa että mitäs menit tuon miehen kanssa lapsia hankkiin, niinpä niin, mistäs sitä aina tunnistaa, elämä kolhii, mennään eteen ja taaksen, on iloa ja kauhua, ja sittenkin se kaikki...on niin arvokasta jos vain nousee sen yläpuolelle ja uskaltaa.. aloittaa aina alusta, jotain oppineena, jostain uudesta kiinnostuneena, kohtia uusia tuulia, . ..

Ei voi kuin ihmetellä mikä niissä narsisteissa teitä naisia viehättää. Samaa on pitänyt kysyä äidiltäni. Narsisti vanhempana on suurinpiirtein surkeinta mitä ihmiselle voi sattua. Puhun kokemuksesta.

En tiedä onko oikea paikka, mutta tässä vähän elämästäni. Olen ollut yli 30 vuotta naimisissa alkoholistin kanssa, nyt raittiutta melkein 6 vuotta.Näihin vuosiin sisältyy paljon pettymyksiä, valehtelua, häpeää, riitelyä ja päissään ollessaan huutamista ja haukkumista koko mun puolen sukulaisia kohtaan. Tästä riittäis kertomusta vaikka kuinka paljon, mutta nyt palaan nykyhetkeen.
Meillä on kolme aikuista lasta, lentäneet jo pois kotoa. Viime kesänä keskimäinnen soitti ja antoi tulla kaikki pahaolo mulle. Siitä asti en itsekkään ole ollut kunnossa, tuskin edes tulekkaan ennenkuin hän pystyy antamaan anteeksi, jota olen tuloksettomasti pyytänyt kaksi kertaa.
Kävin kaksi kertaa al-anonissa, mutta se ei tuntunut mun paikalta, nyt käyn psykologilla.
Vasta nyt olen tajunnut et se olin minä joka ensin sairastuin ja mun aikuisena olisi pitänyt lähtee lasten kanssa. Tällä hetkellä tunnen miestäni kohtaan lähennä vihaa, koska hän se sairastutti 4 muuta ja syyllisyys painaa mua koko ajan.
Olen niin saamaton, etten pysty sanomaan et ehkä haluaisin asua yksin, vaikka meillä ei ole enää mitään yhteistä.
Hänen mielestään kaikki pitäsi olla ok, koska on lakannut juomasta.
Kertomusta jatkuisi vaikka kuinka paljon, mutta haluan sanoa nuorille vastaavassa tilanteessa oleville, lähtekää varsinkin jos on pieniä lapsia ette tee muuta kuin hallaa itsellenne ja lapsillenne, nyt sen tajuan mut mulla on myöhäistä korjata mennyttä elämää.