eri tapoja

Minkähän asenteen vuoksi? Olisi mielenkiintoista tietää, mikä asenne voi olla sellainen, joka ei sovi pakkopaitaan? Ilmeisesti asut englanninkielisessä maassa, kun et kirjoita ään pisteitä.

Jermy kirjoitti:

Minkähän asenteen vuoksi? Olisi mielenkiintoista tietää, mikä asenne voi olla sellainen, joka ei sovi pakkopaitaan? Ilmeisesti asut englanninkielisessä maassa, kun et kirjoita ään pisteitä.

Lue lisää

Olen talla hetkella toissa Hollannissa. Niin siita asenteesta. Kysyin Helsingin temppelin johtajalta, miksi Srila Prabhupadan (ISKCON:in perustaja) testamenttia ei noudatettu hanen jatettyaan taman planeetan. Testamentissa luki, etta vain Srila Prabhupadan oppilaat saavat toivia eraissa ISKCON:in johtotehtavissa, mutta kuitenkin nykyaan naissa tehtavissa on paljon muiden gurujen oppilaita, mika on siis vastoin testamentin suoria maarayksia. Pyysin selitysta asiaan, jolloin minut pyydettiin akkia sivummalle toimistoon ja kehotettiin kysymaan tallaisia kysymyksia hiljempaa. Sitten temppelin johtaja totesi, etta taidan olla itse paastani vialla, kun kuvittelen, etta ISKCON:in opetuksissa tai toimintatavoissa olisi jotain vialla. Han ei kuitenkaan osannut vastata kysymykseeni ja siita asti han ei enaa tervehtinyt minua ja katsoi minua todella vihaisesti kun vierailin temppelissa. Pitaisi varmaan joskus kysaista sama kysymys sunnuntaijuhlassa. :D


Srila Prabhupadan testamentti loytyy osoitteesta:
http://www.pratyatosa.com/Prabhupadas_Will.htm

Hare Krishna!

Haribol!

Katso www.iskconirmfinland.se olisi kiva joskus tavata!


Terveisin, Henrik Dahlström, Tammisaari

Pidätkö lopputulosta tärkeämpänä kuin menetelmää jolla päämäärä saavutetaan? Really?

Tämä on iänikuinen tie harhaan - tarkoitukset pyhittää keinot. Muslimit pääsevät taivaaseen tappamalla vääräuskoiset jne. Jo aloituksessa painotan, että menetelmä ja päämäärä eivät ole erillisiä. Menetelmä = päämäärä. Se ei ole jossain kaukana tulevaisuudessa.

Ajattelemalla noin joudut hirveään suohon ja gurusi tulee väittämään, että olet hyvällä tiellä. Tuolla tavalla oikeutetaan juutalaisten hirmuteot jne. Koska päämäärä on luvattu maa, niin julmuudet sallitaan. Terveen järjen käyttö on kiellettyä.

Jeremy kirjoitti:

Pidätkö lopputulosta tärkeämpänä kuin menetelmää jolla päämäärä saavutetaan? Really?

Tämä on iänikuinen tie harhaan - tarkoitukset pyhittää keinot. Muslimit pääsevät taivaaseen tappamalla vääräuskoiset jne. Jo aloituksessa painotan, että menetelmä ja päämäärä eivät ole erillisiä. Menetelmä = päämäärä. Se ei ole jossain kaukana tulevaisuudessa.

Ajattelemalla noin joudut hirveään suohon ja gurusi tulee väittämään, että olet hyvällä tiellä. Tuolla tavalla oikeutetaan juutalaisten hirmuteot jne. Koska päämäärä on luvattu maa, niin julmuudet sallitaan. Terveen järjen käyttö on kiellettyä.

Lue lisää

No, minä uskon, että on olemassa yksi Jumala, jonka luokse johtaa monenlaisia teitä. Yksi etsii Jumalaa älynsä avulla, toinen rakastaa Jumalaa tekemällä hyviä tekoja, kolmas ehkä omistaa elämänsä suoremmin ja kokonaisvaltaisemmin Jumalan palvelemiseen.

Koen turhana kiistelyn siitä, mikä tie (=menetelmä) näistä on korkein ja paras. Jokainen niistä voi olla täydellinen omalla tavallaan ja "paras" tietynlaisille ihmisille. Menetelmä ja päämäärä eivät ole erilliset. (Jumalan valtakunta on jo läsnä tässä ja nyt.) Kuitenkin näkisin, että menetelmissä voi olla tiettyä variaatiota kun taas päämäärä on kaikessa muuttuvaisuudessaankin ikuinen ja muuttumaton.

Itse en ole kenenkään gurun initioitu oppilas enkä myöskään kuulu mihinkään uskonnolliseen järjestöön tai yhteisöön. Toisaalta koen, että olen kasvanut ihmisenä paljon juuri sen takia, että olen saanut kohdata itseäni viisaampia ihmisiä ja keskustella heidän kanssaan uskoon ja elämään liittyvistä kysymyksistä. Minulle guru ei ole pelkästään henkilö, joka sijoittuu tietyn uskonnollisen hierarkian yläpäähän. Guru tarkoittaa minulle jokaista ihmistä, jolta voin oppia jotakin uutta. Esimerkiksi minusta tuntuu, että omat yläasteikäiset oppilaani ovat opettaneet minulle ehkä jopa enemmän kuin aikanaan koulussa opettajat. :)

Uskon toki, että jumalalliset ominaisuudet ja jumalallinen viisaus on meissä jokaisessa valmiina jo olemassa. Itse taidan kuitenkin tarvita toisten apua niiden löytämiseen. Jos Sinä selviät matkallasi yksin, olen tietenkin onnellinen puolestasi. :)

Vrinda kirjoitti:

No, minä uskon, että on olemassa yksi Jumala, jonka luokse johtaa monenlaisia teitä. Yksi etsii Jumalaa älynsä avulla, toinen rakastaa Jumalaa tekemällä hyviä tekoja, kolmas ehkä omistaa elämänsä suoremmin ja kokonaisvaltaisemmin Jumalan palvelemiseen.

Koen turhana kiistelyn siitä, mikä tie (=menetelmä) näistä on korkein ja paras. Jokainen niistä voi olla täydellinen omalla tavallaan ja "paras" tietynlaisille ihmisille. Menetelmä ja päämäärä eivät ole erilliset. (Jumalan valtakunta on jo läsnä tässä ja nyt.) Kuitenkin näkisin, että menetelmissä voi olla tiettyä variaatiota kun taas päämäärä on kaikessa muuttuvaisuudessaankin ikuinen ja muuttumaton.

Itse en ole kenenkään gurun initioitu oppilas enkä myöskään kuulu mihinkään uskonnolliseen järjestöön tai yhteisöön. Toisaalta koen, että olen kasvanut ihmisenä paljon juuri sen takia, että olen saanut kohdata itseäni viisaampia ihmisiä ja keskustella heidän kanssaan uskoon ja elämään liittyvistä kysymyksistä. Minulle guru ei ole pelkästään henkilö, joka sijoittuu tietyn uskonnollisen hierarkian yläpäähän. Guru tarkoittaa minulle jokaista ihmistä, jolta voin oppia jotakin uutta. Esimerkiksi minusta tuntuu, että omat yläasteikäiset oppilaani ovat opettaneet minulle ehkä jopa enemmän kuin aikanaan koulussa opettajat. :)

Uskon toki, että jumalalliset ominaisuudet ja jumalallinen viisaus on meissä jokaisessa valmiina jo olemassa. Itse taidan kuitenkin tarvita toisten apua niiden löytämiseen. Jos Sinä selviät matkallasi yksin, olen tietenkin onnellinen puolestasi. :)

Lue lisää

Viestiketju poistettu:

Ajan ja avaruuden faktori - - Suomi24 Keskustelut

Palautetaan- nyt jo moninkertaisena.

Viestiketju poistettu:

Elämämme oli tiedossa tuhansia vuosia sitten viimeistä yksityiskohtaa myöten. - - Suomi24 Keskustelut

Palautetaan- nyt jo moninkertaisena.

Kymmeniin eri ketjuihin - jossakain ne pysyy, kaikkia ei voida poistaa.

________________________________


Ajan ja avaruuden faktori

Aika. Kāla

Suuri Aika. Mahākāla.


Miksi aika nopeutuu ja mitä sille voidaan tehdä?

B.S. Swami, fyysikko vastaa tähän kysymykseen.

Käännösvirheet suomen kielellä ja tämä lyhyt ote hänen luennostaan:



Vastaus: Usein ihmiset joutuvat ajattomuuden tilaan, kun ihminen ei ymmärrä, mitä tehdä, mitä tapahtuu, aika näyttää menneen hulluksi, kiihtyneen. Nykyään on monessa suhteessa tällainen ajattomuuden tila, kun vanha, kaikille selkeä muodostelma on melkein ohi, siirrytään uuteen muodostelmaan, sivilisaatioon, ja monet ihmiset eivät tiedä, mitä tehdä, miten sopeutua uuteen muodostelmaan. Vedoissa sanotaan, että kun ajanpyörä saavuttaa alimmillaan pisteen, jossa siirrytään uuteen sykliin, sillä hetkellä ajan kulku kiihtyy jyrkästi. Aika tiivistyy, aikasyklien risteyskohtaan, jolloin totutut rakenteet eivät toimi. Nyt meillä on juuri tällainen tilanne - aiemmat hoitomenetelmät eivät toimi, jotkin sosiaaliset rakenteet eivät toimi, johtamisjärjestelmät eivät toimi, eli ihmiset yrittävät soveltaa jotakin aiemmin kehitettyä, mutta se on tehotonta. Itse asiassa ne, jotka ymmärtävät aikaa, eli ymmärtävät, miten aika liittyy älyyn, pystyvät selviytymään tästä tilanteesta. Tietyn luovuuden ansiosta ihminen voi päästä mukaan tilanteeseen ja olla menestyvä ja onnellinen. Ajan risteys on eräänlainen erityinen muutoskonfiguraatio, kun ihmiset siirtyvät luovaan vaiheeseen, koska kaikki muu kuin luovuus ei toimi (on hyödytöntä). Jos et kytkeydy päälle, kuulut luusereiden luokkaan.


Mitä ovat sisäinen ja ulkoinen aika?

B.S.Swami, fyysikko vastaa:

Kysymys: Mitä on sisäinen ja ulkoinen aika?
Vastaus: Kun henkilöllä on ulkoinen aika, joka näkyy kellon osoittimena, mutta ei sisäistä aikaa, se tarkoittaa, että henkilö on levottomuuden tilassa. Tämä on ajattomuudessa olevan ihmisen psykologinen perustila, kun ihminen ei ole ottanut vastuuta itsestään, elämästään ja odottaa ongelmiensa ratkeavan ulkoisessa rakenteessa. Tämä tila on sisäisen ajan ryöstäjä. Ja silloin ihminen rikkoo mittaamisen lakia: hän lakkaa huomaamasta läheisten ihmisten elämää. Sisäinen aika on kykyä kytkeytyä pois aistien objekteista, ulkoisista olosuhteista ja nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat.



Miten käsitys ajasta eroaa länsimaisen ja itäisen sivilisaation välillä?


Kysymys: Mikä ero on länsimaisen ja itäisen sivilisaation aikakäsityksessä?
Vastaus: Kyse on pohjimmiltaan erilaisesta näkemyksestä. Länsimaisessa sivilisaatiossa aikaa tarkastellaan menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden näkökulmasta. Menneisyys on silloin mahdollisuuksia, joita ei ole hyödynnetty. Nykyhetkeä ei länsimaisessa sivilisaatiossa pidetä tekijänä. Eli itse asiassa ihminen ei ole olemassa nykyhetkessä. Osoittautuu, että tällaisessa sivilisaatiossa aika on jakautunut menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Tällainen ihminen haaveilee tulevaisuudesta tai katuu menneisyyttä. Itäisessä kulttuurissa menneisyyttä ja tulevaisuutta tarkastellaan nykyisyydessä. Ja tällainen ihminen ajattelee ja tuntee, että hänen tulevaisuutensa riippuu siitä, miten hän ajattelee ja tuntee nyt. Siitä, miten hän suhtautuu ympäröivään maailmaan nyt. Tulevaisuutta hänen ei silloin tarvitse suunnitella. Aika suunnittelee, koska aika on ihmisen suunnitelmien yläpuolella.

Anonyymi kirjoitti:

Viestiketju poistettu:

Ajan ja avaruuden faktori - - Suomi24 Keskustelut

Palautetaan- nyt jo moninkertaisena.

Viestiketju poistettu:

Elämämme oli tiedossa tuhansia vuosia sitten viimeistä yksityiskohtaa myöten. - - Suomi24 Keskustelut

Palautetaan- nyt jo moninkertaisena.

Kymmeniin eri ketjuihin - jossakain ne pysyy, kaikkia ei voida poistaa.

________________________________


Ajan ja avaruuden faktori

Aika. Kāla

Suuri Aika. Mahākāla.


Miksi aika nopeutuu ja mitä sille voidaan tehdä?

B.S. Swami, fyysikko vastaa tähän kysymykseen.

Käännösvirheet suomen kielellä ja tämä lyhyt ote hänen luennostaan:



Vastaus: Usein ihmiset joutuvat ajattomuuden tilaan, kun ihminen ei ymmärrä, mitä tehdä, mitä tapahtuu, aika näyttää menneen hulluksi, kiihtyneen. Nykyään on monessa suhteessa tällainen ajattomuuden tila, kun vanha, kaikille selkeä muodostelma on melkein ohi, siirrytään uuteen muodostelmaan, sivilisaatioon, ja monet ihmiset eivät tiedä, mitä tehdä, miten sopeutua uuteen muodostelmaan. Vedoissa sanotaan, että kun ajanpyörä saavuttaa alimmillaan pisteen, jossa siirrytään uuteen sykliin, sillä hetkellä ajan kulku kiihtyy jyrkästi. Aika tiivistyy, aikasyklien risteyskohtaan, jolloin totutut rakenteet eivät toimi. Nyt meillä on juuri tällainen tilanne - aiemmat hoitomenetelmät eivät toimi, jotkin sosiaaliset rakenteet eivät toimi, johtamisjärjestelmät eivät toimi, eli ihmiset yrittävät soveltaa jotakin aiemmin kehitettyä, mutta se on tehotonta. Itse asiassa ne, jotka ymmärtävät aikaa, eli ymmärtävät, miten aika liittyy älyyn, pystyvät selviytymään tästä tilanteesta. Tietyn luovuuden ansiosta ihminen voi päästä mukaan tilanteeseen ja olla menestyvä ja onnellinen. Ajan risteys on eräänlainen erityinen muutoskonfiguraatio, kun ihmiset siirtyvät luovaan vaiheeseen, koska kaikki muu kuin luovuus ei toimi (on hyödytöntä). Jos et kytkeydy päälle, kuulut luusereiden luokkaan.


Mitä ovat sisäinen ja ulkoinen aika?

B.S.Swami, fyysikko vastaa:

Kysymys: Mitä on sisäinen ja ulkoinen aika?
Vastaus: Kun henkilöllä on ulkoinen aika, joka näkyy kellon osoittimena, mutta ei sisäistä aikaa, se tarkoittaa, että henkilö on levottomuuden tilassa. Tämä on ajattomuudessa olevan ihmisen psykologinen perustila, kun ihminen ei ole ottanut vastuuta itsestään, elämästään ja odottaa ongelmiensa ratkeavan ulkoisessa rakenteessa. Tämä tila on sisäisen ajan ryöstäjä. Ja silloin ihminen rikkoo mittaamisen lakia: hän lakkaa huomaamasta läheisten ihmisten elämää. Sisäinen aika on kykyä kytkeytyä pois aistien objekteista, ulkoisista olosuhteista ja nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat.



Miten käsitys ajasta eroaa länsimaisen ja itäisen sivilisaation välillä?


Kysymys: Mikä ero on länsimaisen ja itäisen sivilisaation aikakäsityksessä?
Vastaus: Kyse on pohjimmiltaan erilaisesta näkemyksestä. Länsimaisessa sivilisaatiossa aikaa tarkastellaan menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden näkökulmasta. Menneisyys on silloin mahdollisuuksia, joita ei ole hyödynnetty. Nykyhetkeä ei länsimaisessa sivilisaatiossa pidetä tekijänä. Eli itse asiassa ihminen ei ole olemassa nykyhetkessä. Osoittautuu, että tällaisessa sivilisaatiossa aika on jakautunut menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Tällainen ihminen haaveilee tulevaisuudesta tai katuu menneisyyttä. Itäisessä kulttuurissa menneisyyttä ja tulevaisuutta tarkastellaan nykyisyydessä. Ja tällainen ihminen ajattelee ja tuntee, että hänen tulevaisuutensa riippuu siitä, miten hän ajattelee ja tuntee nyt. Siitä, miten hän suhtautuu ympäröivään maailmaan nyt. Tulevaisuutta hänen ei silloin tarvitse suunnitella. Aika suunnittelee, koska aika on ihmisen suunnitelmien yläpuolella.

Lue lisää

Viestiketju poistettu:

Ajan ja avaruuden faktori - - Suomi24 Keskustelut

Palautetaan- nyt jo moninkertaisena.

Viestiketju poistettu:

Elämämme oli tiedossa tuhansia vuosia sitten viimeistä yksityiskohtaa myöten. - - Suomi24 Keskustelut

Palautetaan- nyt jo moninkertaisena.

Kymmeniin eri ketjuihin - jossakain ne pysyy, kaikkia ei voida poistaa.

________________________________


Kysymys: Mitä muinaisten viisaus voi opettaa meille?


B.S.Swami:

Vastaus: Muinaisilla tietäjillä on syvyyttä, joka meiltä nykyään puuttuu. Idän ja lännen yhdistelmä antaa hämmästyttävän tuloksen - elämän tarkoituksen ymmärtämisen ja mukavuuden, ulkoisen harmonian luomisen. Aineelliset saavutukset eivät kuitenkaan tee meistä edistyksellisempiä, vaan pikemminkin päinvastoin - tuhoisampia ja vähemmän onnellisia. Muinaisina aikoina ihmiset näkivät elämän tarkoituksen siinä, että he tekivät jotain kaunista yhdessä. Tämän merkityksen ytimessä oli aikomus - herättää ympärillä olevien sydämissä inspiraation ja luovan lennon tunne. Jotta ihminen voisi olla onnellinen, tarvitaan vain kaksi asiaa - lempipuuhaa ja ystäviä, joiden kanssa hän tekisi lempipuuhaansa.


Kysymys: Mikä on älyn ja sisäisen ajan suhde?


B.S.Swami:

Vastaus: Äly on suoraan yhteydessä aikaan. Järkevä ihminen on ihminen, joka ymmärtää ajan luonteen, hän tekee yhteistyötä ajan energian kanssa. Tämä on älyn määritelmä. Kiinalaisilla on tällainen sanonta: Jos haluat tuhota vihollisen, istu joen rannalla ja odota, kunnes se ui ohitsesi. Toisin sanoen itämaisen ajattelun luonteeseen kuuluu, ettei taistella, ei vastustaa, vaan yksinkertaisesti tuntea yhteys. Äly on funktio, jonka avulla ihminen voi tuntea maailman eheyden ja suhteiden eheyden. Hän ei jaa tätä maailmaa vihamielisiin ja ystävällisiin, hän ymmärtää, ettei ystäviä ja vihollisia ole. Tämä jako on luontainen länsimaiselle ajattelulle, joka toimii ulkoisen ajan tilassa. Henkinen äly toimii sisäisen ajan tilassa, ja se on oppilaan hallussa.



Kysymys: Mitä tapahtuu henkilölle, joka on väärällä henkisellä polulla?

B.S.Swami:

Vastaus: Jos henkinen polku on väärä ja henkilö omaksuu jonkin uskonnon, jonka sisällä hän haluaa näyttäytyä parempana kuin on, kyseessä on väärä henkisyys. Syntyy uskonnollinen ylevöityminen. Ihmisellä on jo ongelmia, hän hyväksyy uskonnon ja nyt hänen on mukauduttava johonkin standardiin, edustukseen, sisäiseen kuvaan. Kaikki muuttuu vielä monimutkaisemmaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Viestiketju poistettu:

Ajan ja avaruuden faktori - - Suomi24 Keskustelut

Palautetaan- nyt jo moninkertaisena.

Viestiketju poistettu:

Elämämme oli tiedossa tuhansia vuosia sitten viimeistä yksityiskohtaa myöten. - - Suomi24 Keskustelut

Palautetaan- nyt jo moninkertaisena.

Kymmeniin eri ketjuihin - jossakain ne pysyy, kaikkia ei voida poistaa.

________________________________


Kysymys: Mitä muinaisten viisaus voi opettaa meille?


B.S.Swami:

Vastaus: Muinaisilla tietäjillä on syvyyttä, joka meiltä nykyään puuttuu. Idän ja lännen yhdistelmä antaa hämmästyttävän tuloksen - elämän tarkoituksen ymmärtämisen ja mukavuuden, ulkoisen harmonian luomisen. Aineelliset saavutukset eivät kuitenkaan tee meistä edistyksellisempiä, vaan pikemminkin päinvastoin - tuhoisampia ja vähemmän onnellisia. Muinaisina aikoina ihmiset näkivät elämän tarkoituksen siinä, että he tekivät jotain kaunista yhdessä. Tämän merkityksen ytimessä oli aikomus - herättää ympärillä olevien sydämissä inspiraation ja luovan lennon tunne. Jotta ihminen voisi olla onnellinen, tarvitaan vain kaksi asiaa - lempipuuhaa ja ystäviä, joiden kanssa hän tekisi lempipuuhaansa.


Kysymys: Mikä on älyn ja sisäisen ajan suhde?


B.S.Swami:

Vastaus: Äly on suoraan yhteydessä aikaan. Järkevä ihminen on ihminen, joka ymmärtää ajan luonteen, hän tekee yhteistyötä ajan energian kanssa. Tämä on älyn määritelmä. Kiinalaisilla on tällainen sanonta: Jos haluat tuhota vihollisen, istu joen rannalla ja odota, kunnes se ui ohitsesi. Toisin sanoen itämaisen ajattelun luonteeseen kuuluu, ettei taistella, ei vastustaa, vaan yksinkertaisesti tuntea yhteys. Äly on funktio, jonka avulla ihminen voi tuntea maailman eheyden ja suhteiden eheyden. Hän ei jaa tätä maailmaa vihamielisiin ja ystävällisiin, hän ymmärtää, ettei ystäviä ja vihollisia ole. Tämä jako on luontainen länsimaiselle ajattelulle, joka toimii ulkoisen ajan tilassa. Henkinen äly toimii sisäisen ajan tilassa, ja se on oppilaan hallussa.



Kysymys: Mitä tapahtuu henkilölle, joka on väärällä henkisellä polulla?

B.S.Swami:

Vastaus: Jos henkinen polku on väärä ja henkilö omaksuu jonkin uskonnon, jonka sisällä hän haluaa näyttäytyä parempana kuin on, kyseessä on väärä henkisyys. Syntyy uskonnollinen ylevöityminen. Ihmisellä on jo ongelmia, hän hyväksyy uskonnon ja nyt hänen on mukauduttava johonkin standardiin, edustukseen, sisäiseen kuvaan. Kaikki muuttuu vielä monimutkaisemmaksi.

Lue lisää

Kysymys: Mikä on ominaista länsimaiselle aikakäsitykselle?


B.S.Swami:

Vastaus: Kun jätämme huomiotta sisäisen ajan, meistä tulee ”länsimainen” ihminen. ”Länsimainen” ihminen ajattelee, että huomenna on parempi (eli nyt ei ole niin kuin haluaisimme, mutta huomenna on parempi). Ihmettelen - mistä hän saa tämän? Tällaista kysymystä ei kannata kysyä ”länsimaiselta” ihmiseltä, koska se pelottaa häntä. Hän ajattelee, että huomenna on parempi, koska olen suunnitellut sen niin; olen oppinut menneisyyden virheistä, en aio toistaa niitä uudelleen, joten huomenna kaikki on hyvin. Mutta tärkein virhe, jota hän ei tunnista ja jonka vuoksi huomenna ei tule olemaan parempi, on se, että hän ei koe nykyhetken tunnetta, eli hän ei koe yhtenäisyyden tunnetta, harmonian tunnetta.

Huomenna hän käsittelee karmansa, eikä ole niin tärkeää, onko se hyvä vai huono. Jos ihmisellä on hyvä karma, hän saa joitakin tuloksia, hedelmiä, ja hän kiintyy näihin hedelmiin, koska hänellä ei ole sisäistä tilaa, hänen sisäinen ulottuvuutensa ei ole päällä. Toisin sanoen hän ei omista toimintansa hedelmiä jollekin korkeammalle voimalle, vaan hän ajattelee, että kaikki hedelmät kuuluvat hänelle. Luonnollisesti hän kiintyy näihin hedelmiin ja kehittää tietynlaisen asenteen tätä kaikkea kohtaan. Hän pelkää menettävänsä ne, ja sen seurauksena hän kokee kärsimystä. Jos karma on huono, ihminen epäonnistuu. Näissä tapauksissa henkilö on yli laidan, hän alkaa alentua, hänellä on alemmuuskompleksi. Seuraavaksi henkilö kääntyy psykologin puoleen, koska hänen on selviydyttävä ulkoisesta ajasta, ja psykologi antaa hänelle mahdollisuuden rentoutua, ajatella positiivisia asioita. Näin ”länsimainen” ihminen yrittää ratkaista ulkoisen ajan ongelman.

Anonyymi kirjoitti:

Kysymys: Mikä on ominaista länsimaiselle aikakäsitykselle?


B.S.Swami:

Vastaus: Kun jätämme huomiotta sisäisen ajan, meistä tulee ”länsimainen” ihminen. ”Länsimainen” ihminen ajattelee, että huomenna on parempi (eli nyt ei ole niin kuin haluaisimme, mutta huomenna on parempi). Ihmettelen - mistä hän saa tämän? Tällaista kysymystä ei kannata kysyä ”länsimaiselta” ihmiseltä, koska se pelottaa häntä. Hän ajattelee, että huomenna on parempi, koska olen suunnitellut sen niin; olen oppinut menneisyyden virheistä, en aio toistaa niitä uudelleen, joten huomenna kaikki on hyvin. Mutta tärkein virhe, jota hän ei tunnista ja jonka vuoksi huomenna ei tule olemaan parempi, on se, että hän ei koe nykyhetken tunnetta, eli hän ei koe yhtenäisyyden tunnetta, harmonian tunnetta.

Huomenna hän käsittelee karmansa, eikä ole niin tärkeää, onko se hyvä vai huono. Jos ihmisellä on hyvä karma, hän saa joitakin tuloksia, hedelmiä, ja hän kiintyy näihin hedelmiin, koska hänellä ei ole sisäistä tilaa, hänen sisäinen ulottuvuutensa ei ole päällä. Toisin sanoen hän ei omista toimintansa hedelmiä jollekin korkeammalle voimalle, vaan hän ajattelee, että kaikki hedelmät kuuluvat hänelle. Luonnollisesti hän kiintyy näihin hedelmiin ja kehittää tietynlaisen asenteen tätä kaikkea kohtaan. Hän pelkää menettävänsä ne, ja sen seurauksena hän kokee kärsimystä. Jos karma on huono, ihminen epäonnistuu. Näissä tapauksissa henkilö on yli laidan, hän alkaa alentua, hänellä on alemmuuskompleksi. Seuraavaksi henkilö kääntyy psykologin puoleen, koska hänen on selviydyttävä ulkoisesta ajasta, ja psykologi antaa hänelle mahdollisuuden rentoutua, ajatella positiivisia asioita. Näin ”länsimainen” ihminen yrittää ratkaista ulkoisen ajan ongelman.

Lue lisää

Epäsymmetrinen dialektiikka on ollut olemassa aina. Mitä tämä tieto on? Se on tietoa siitä, millä tavoin henkisyys on tiedettä.

Mikä on teknologian merkitys? Jotta tämä tieto voitaisiin muotoilla, oli käytävä läpi toisenlainen logiikka. Koska tässä maailmassa, jossa elämme, ihmiset tuntevat periaatteessa vain kahdenlaista logiikkaa: se on muodollinen logiikka tai muodollis-matemaattinen logiikka, joka kuvaa kuolleita rakenteita. Se on dialektista logiikkaa, joka kuvaa luontoa sen binäärisessä tilassa, kaksinaisuuden tilassa, jossa vastakohdat kumoavat toisensa ja ruokkivat toisiaan, ne muodostavat vaihtelun kudoksen.


Itse asiassa logiikkaa on monenlaista, mutta ne kaikki sopivat enemmän tai vähemmän joko dialektiseen paradigmaan tai se on muodollis-loginen paradigma. Pointtina on se, että mikään näistä logiikoista ei kuvaa, ei anna tieteellistä perustaa hengelliselle maailmankuvalle, koska dialektinen logiikka kuvaa muuttuvuuden aluetta, mikä tarkoittaa, että se ei kuvaa ikuisuuden aluetta, se ei kuvaa tietoisuutta. Lisäksi tietoisuus määritellään aineen funktiona, jonkinlaisena aineen tuottamana.



Tästä syystä ihmiset puhuvat tietoisuudesta jonkinlaisena asiana, joka ei ole ensisijainen. Ensisijainen on aine. Mitä tapahtui? Epäsymmetrinen dialektiikka kuvaa aivan toisenlaista konstruktiota, tai pikemminkin ei edes konstruktiota, vaan se antaa toisenlaisen määritelmän ihmisen olemassaolon peruskäsitteille.

Anonyymi kirjoitti:

Epäsymmetrinen dialektiikka on ollut olemassa aina. Mitä tämä tieto on? Se on tietoa siitä, millä tavoin henkisyys on tiedettä.

Mikä on teknologian merkitys? Jotta tämä tieto voitaisiin muotoilla, oli käytävä läpi toisenlainen logiikka. Koska tässä maailmassa, jossa elämme, ihmiset tuntevat periaatteessa vain kahdenlaista logiikkaa: se on muodollinen logiikka tai muodollis-matemaattinen logiikka, joka kuvaa kuolleita rakenteita. Se on dialektista logiikkaa, joka kuvaa luontoa sen binäärisessä tilassa, kaksinaisuuden tilassa, jossa vastakohdat kumoavat toisensa ja ruokkivat toisiaan, ne muodostavat vaihtelun kudoksen.


Itse asiassa logiikkaa on monenlaista, mutta ne kaikki sopivat enemmän tai vähemmän joko dialektiseen paradigmaan tai se on muodollis-loginen paradigma. Pointtina on se, että mikään näistä logiikoista ei kuvaa, ei anna tieteellistä perustaa hengelliselle maailmankuvalle, koska dialektinen logiikka kuvaa muuttuvuuden aluetta, mikä tarkoittaa, että se ei kuvaa ikuisuuden aluetta, se ei kuvaa tietoisuutta. Lisäksi tietoisuus määritellään aineen funktiona, jonkinlaisena aineen tuottamana.



Tästä syystä ihmiset puhuvat tietoisuudesta jonkinlaisena asiana, joka ei ole ensisijainen. Ensisijainen on aine. Mitä tapahtui? Epäsymmetrinen dialektiikka kuvaa aivan toisenlaista konstruktiota, tai pikemminkin ei edes konstruktiota, vaan se antaa toisenlaisen määritelmän ihmisen olemassaolon peruskäsitteille.

Lue lisää

Muinainen tieto, jonka tietäjät näkivät intuitiivisesti, eri historiallisina aikakausina tietäjät esittivät tietoa, Vedoja, myöhempiä jonkinlaisia tutkielmia, joissa maailmankaikkeuden rakenne ja kaikki, mikä liittyy ihmisen tarkoitukseen, hänen ominaisuuksiinsa eli ihmisluonnon erityispiirteisiin ja niin edelleen, ihmisten välisiin suhteisiin, ihmisyhteiskunnan laitteisiin, rakentuu näiden määritelmien varaan.

Kaikki tämä tieto esiteltiin vuosituhansia sitten. Tämä tieto on nykyihmiselle saavuttamattomissa. Ensinnäkin siksi, että nykyihminen uskoo kehittyneensä, toisin sanoen hän uskoo olevansa edistyksellisempi näkemyksissään luonnosta ja ihmisen kohtalosta kuin tuhansia vuosia sitten eläneet tietäjät. En puhu kaikista, mutta on yleinen näkemys, että olemme teknologisesti edistyneempiä aineellisessa mielessä, joten olemme edistyneempiä.

Anonyymi kirjoitti:

Muinainen tieto, jonka tietäjät näkivät intuitiivisesti, eri historiallisina aikakausina tietäjät esittivät tietoa, Vedoja, myöhempiä jonkinlaisia tutkielmia, joissa maailmankaikkeuden rakenne ja kaikki, mikä liittyy ihmisen tarkoitukseen, hänen ominaisuuksiinsa eli ihmisluonnon erityispiirteisiin ja niin edelleen, ihmisten välisiin suhteisiin, ihmisyhteiskunnan laitteisiin, rakentuu näiden määritelmien varaan.

Kaikki tämä tieto esiteltiin vuosituhansia sitten. Tämä tieto on nykyihmiselle saavuttamattomissa. Ensinnäkin siksi, että nykyihminen uskoo kehittyneensä, toisin sanoen hän uskoo olevansa edistyksellisempi näkemyksissään luonnosta ja ihmisen kohtalosta kuin tuhansia vuosia sitten eläneet tietäjät. En puhu kaikista, mutta on yleinen näkemys, että olemme teknologisesti edistyneempiä aineellisessa mielessä, joten olemme edistyneempiä.

Lue lisää

Tämä tieto on saavuttamattomissa siitä syystä, että ymmärtääkseen ihmisen on havaittava logiikka.

Jos tietoisuus on lepotilassa, elämässä ei voida muuttaa mitään

Sanoitte, että on olemassa armon tie ja kärsimyksen tie. Kärsimyksen polku on ymmärrettävää: loppujen lopuksi elämä pakottaa teidät ennemmin tai myöhemmin muuttumaan, jos ette halua. Mutta mikä on armon tie? Voitteko selittää tarkemmin? Mitä se ilmentää?

Millaiset olosuhteet olisi luotava opetuslapseutta varten? Mutta loppujen lopuksi opetuslapseus on kausaalinen kategoria, se ei riipu olosuhteista.


Vastaus:

Syynä on ihmisen päätös siitä, ettei hän halua enää elää niin. Ihminen tekee päätöksen itse, sieluna. Olosuhteet eivät tee päätöstä hänen puolestaan - häntä on jälleen kerran lyöty takorautaisella saappaalla ja hän on päättänyt muuttua. Sellaista ei ole olemassa. On ihmisiä, jotka elävät kurjuudessa vuosikausia, eivätkä he muuta mitään. Pelkästään se, että ihminen kärsii, ei ole syy siihen, että hän tulee parannukseen. Syy on hänen sisäinen päätöksensä.


Aloitimme keskustelun siitä, että syy on sisällä, ulkopuolella on vain symmetrisiä suhteita, vääriä syitä ja vääriä vaikutuksia, mutta todellinen syy on ihmisen sisällä. Kun ihminen siis tekee todellisen päätöksen, hän ei aloita muuttamalla ulkoisia olosuhteita, vaan hän aloittaa muuttamalla suhtautumistaan olosuhteisiin. Tämä on hyvin erilainen lähestymistapa.


Ihmisen on ymmärrettävä, että hänen on lanseerattava tietoisuutensa tilanteessa olevaan ongelmaan, ja hänelle tulee opettaa, miten hänen tietoisuutensa herätetään. Sillä jos tietoisuus on horroksessa, ja tietoisuus on kausaalikategoria, ette voi muuttaa mitään elämässänne.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä tieto on saavuttamattomissa siitä syystä, että ymmärtääkseen ihmisen on havaittava logiikka.

Jos tietoisuus on lepotilassa, elämässä ei voida muuttaa mitään

Sanoitte, että on olemassa armon tie ja kärsimyksen tie. Kärsimyksen polku on ymmärrettävää: loppujen lopuksi elämä pakottaa teidät ennemmin tai myöhemmin muuttumaan, jos ette halua. Mutta mikä on armon tie? Voitteko selittää tarkemmin? Mitä se ilmentää?

Millaiset olosuhteet olisi luotava opetuslapseutta varten? Mutta loppujen lopuksi opetuslapseus on kausaalinen kategoria, se ei riipu olosuhteista.


Vastaus:

Syynä on ihmisen päätös siitä, ettei hän halua enää elää niin. Ihminen tekee päätöksen itse, sieluna. Olosuhteet eivät tee päätöstä hänen puolestaan - häntä on jälleen kerran lyöty takorautaisella saappaalla ja hän on päättänyt muuttua. Sellaista ei ole olemassa. On ihmisiä, jotka elävät kurjuudessa vuosikausia, eivätkä he muuta mitään. Pelkästään se, että ihminen kärsii, ei ole syy siihen, että hän tulee parannukseen. Syy on hänen sisäinen päätöksensä.


Aloitimme keskustelun siitä, että syy on sisällä, ulkopuolella on vain symmetrisiä suhteita, vääriä syitä ja vääriä vaikutuksia, mutta todellinen syy on ihmisen sisällä. Kun ihminen siis tekee todellisen päätöksen, hän ei aloita muuttamalla ulkoisia olosuhteita, vaan hän aloittaa muuttamalla suhtautumistaan olosuhteisiin. Tämä on hyvin erilainen lähestymistapa.


Ihmisen on ymmärrettävä, että hänen on lanseerattava tietoisuutensa tilanteessa olevaan ongelmaan, ja hänelle tulee opettaa, miten hänen tietoisuutensa herätetään. Sillä jos tietoisuus on horroksessa, ja tietoisuus on kausaalikategoria, ette voi muuttaa mitään elämässänne.

Lue lisää

Viestiketju poistettu:

Ajan ja avaruuden faktori - - Suomi24 Keskustelut

Palautetaan- nyt jo moninkertaisena.

Viestiketju poistettu:

Elämämme oli tiedossa tuhansia vuosia sitten viimeistä yksityiskohtaa myöten. - - Suomi24 Keskustelut

Palautetaan- nyt jo moninkertaisena.

Kymmeniin eri ketjuihin - jossakain ne pysyy, kaikkia ei voida poistaa.

________________________________


Aika ei ole lineaarinen vaan syklinen.

Kysymys: Mitkä ovat ajan peruskäsitteet?

B.S.Swami, fyysikko vastaa tähän kysymykseen.

Käännösvirheet suomen kielellä ja tämä lyhyt ote hänen luennostaan:


Vastaus: Asia on niin, että ihmisillä, sinulla ja minulla, on kaksi käsitystä ajasta. Toinen käsitys ajasta on ulkoinen aika, fyysinen aika, jolloin kaikki yksinkertaisesti kulkee eteenpäin menneisyydestä tulevaisuuteen. Ja tämän fyysisen ajan varaan on itse asiassa rakennettu koko käsitys elämästä. Eli ihminen elää, hän kasvaa, yhteiskunta etenee jonnekin eteenpäin, ja ihminen itse asiassa käy läpi eri kehitysvaiheita, yhteiskunta käy läpi eri kehitysvaiheita. Mitä me ajattelemme ajasta? Kysytäänpä itseltämme kysymys - mitä aika on meille? Mitä tulevaisuus on meille? Mitä näemme tulevaisuudessa? Kehitystä, eikö niin? Kun ajattelemme tulevaisuutta, mitä tunnemme sydämessämme? Toivoa. Meillä on jonkinlainen käsitys onnellisuudesta, jonkinlainen käsitys löytämättömistä mahdollisuuksista, joita löydämme. Entä kun ajattelemme menneisyyttä, mitä tunteita se herättää meissä? Kiitollisuutta.


Milloin ajattelemme nykyhetkeä? Eihän ole aikaa ajatella, vai onko? Ei ole aikaa tuntea. Huomatkaa, tämä on hyvin tärkeä kohta. Katsomme tulevaisuuteen suurella mielihyvällä, meillä on hyvin voimakas taipumus katsoa menneisyyteen, eli ihmiset katsovat menneisyyteen, ja kun he katsovat menneisyyteen, he kokevat tiettyjä, hyvin voimakkaita tunteita. Ihmiset, jotka ovat jaloja, kokevat kiitollisuutta, ihmiset, jotka ovat onnettomia, kokevat katumusta. He ajattelevat esimerkiksi: ”Jos olisin matkustanut kaksikymmentä vuotta tai edes viisi vuotta taaksepäin, olisin tehnyt asiat toisin”, eikö niin? Useimmat ihmiset tuntevat niin. Mutta vakuutan teille, että jos matkustaisitte viisi vuotta taaksepäin, tekisitte samoin. Koska juuri nyt, tässä hetkessä, teemme samaa kuin silloin - teemme samoja virheitä.



Koska juuri nyt, juuri tällä hetkellä, teemme samaa kuin silloin - teemme samoja virheitä. Toisin sanoen ajattelemme, että jos meille annetaan enemmän aikaa, teemme jotain ihmeellistä, mutta juuri nyt, juuri tällä hetkellä, teemme samaa. Ja samalla tavalla ihminen ajattelee, että tulevaisuudessa tapahtuu edistystä, mutta on mielenkiintoinen asia - haluan kertoa teille tänään yhden salaisuuden. Tiedättekö, että ajassa on yksi mielenkiintoinen piirre? Se on se, että aika on silmukka, eli aika, tämä fyysinen aika menneisyydestä tulevaisuuteen on olemassa ihmisen käsityksessä, mutta se... sitä ei ole olemassa maailmankaikkeudessa.

Anonyymi kirjoitti:

Viestiketju poistettu:

Ajan ja avaruuden faktori - - Suomi24 Keskustelut

Palautetaan- nyt jo moninkertaisena.

Viestiketju poistettu:

Elämämme oli tiedossa tuhansia vuosia sitten viimeistä yksityiskohtaa myöten. - - Suomi24 Keskustelut

Palautetaan- nyt jo moninkertaisena.

Kymmeniin eri ketjuihin - jossakain ne pysyy, kaikkia ei voida poistaa.

________________________________


Aika ei ole lineaarinen vaan syklinen.

Kysymys: Mitkä ovat ajan peruskäsitteet?

B.S.Swami, fyysikko vastaa tähän kysymykseen.

Käännösvirheet suomen kielellä ja tämä lyhyt ote hänen luennostaan:


Vastaus: Asia on niin, että ihmisillä, sinulla ja minulla, on kaksi käsitystä ajasta. Toinen käsitys ajasta on ulkoinen aika, fyysinen aika, jolloin kaikki yksinkertaisesti kulkee eteenpäin menneisyydestä tulevaisuuteen. Ja tämän fyysisen ajan varaan on itse asiassa rakennettu koko käsitys elämästä. Eli ihminen elää, hän kasvaa, yhteiskunta etenee jonnekin eteenpäin, ja ihminen itse asiassa käy läpi eri kehitysvaiheita, yhteiskunta käy läpi eri kehitysvaiheita. Mitä me ajattelemme ajasta? Kysytäänpä itseltämme kysymys - mitä aika on meille? Mitä tulevaisuus on meille? Mitä näemme tulevaisuudessa? Kehitystä, eikö niin? Kun ajattelemme tulevaisuutta, mitä tunnemme sydämessämme? Toivoa. Meillä on jonkinlainen käsitys onnellisuudesta, jonkinlainen käsitys löytämättömistä mahdollisuuksista, joita löydämme. Entä kun ajattelemme menneisyyttä, mitä tunteita se herättää meissä? Kiitollisuutta.


Milloin ajattelemme nykyhetkeä? Eihän ole aikaa ajatella, vai onko? Ei ole aikaa tuntea. Huomatkaa, tämä on hyvin tärkeä kohta. Katsomme tulevaisuuteen suurella mielihyvällä, meillä on hyvin voimakas taipumus katsoa menneisyyteen, eli ihmiset katsovat menneisyyteen, ja kun he katsovat menneisyyteen, he kokevat tiettyjä, hyvin voimakkaita tunteita. Ihmiset, jotka ovat jaloja, kokevat kiitollisuutta, ihmiset, jotka ovat onnettomia, kokevat katumusta. He ajattelevat esimerkiksi: ”Jos olisin matkustanut kaksikymmentä vuotta tai edes viisi vuotta taaksepäin, olisin tehnyt asiat toisin”, eikö niin? Useimmat ihmiset tuntevat niin. Mutta vakuutan teille, että jos matkustaisitte viisi vuotta taaksepäin, tekisitte samoin. Koska juuri nyt, tässä hetkessä, teemme samaa kuin silloin - teemme samoja virheitä.



Koska juuri nyt, juuri tällä hetkellä, teemme samaa kuin silloin - teemme samoja virheitä. Toisin sanoen ajattelemme, että jos meille annetaan enemmän aikaa, teemme jotain ihmeellistä, mutta juuri nyt, juuri tällä hetkellä, teemme samaa. Ja samalla tavalla ihminen ajattelee, että tulevaisuudessa tapahtuu edistystä, mutta on mielenkiintoinen asia - haluan kertoa teille tänään yhden salaisuuden. Tiedättekö, että ajassa on yksi mielenkiintoinen piirre? Se on se, että aika on silmukka, eli aika, tämä fyysinen aika menneisyydestä tulevaisuuteen on olemassa ihmisen käsityksessä, mutta se... sitä ei ole olemassa maailmankaikkeudessa.

Lue lisää

Universaalinen aika on silmukka. Mitä se tarkoittaa?

Se tarkoittaa, että tulevaisuudessa meille tapahtuu sama asia, joka tapahtui menneisyydessä.

Aika on siis silmukka.

Aion paljastaa tämän kohdan nyt, älkää pelästykö, olkaa hyvä. On olemassa syklisyys, se ilmenee elämässämme, se ilmenee esimerkiksi siinä, että olemme nyt ... olemme illalla, eikö niin?

Olemme illalla, pian tulee yö ja sitten tulee seuraava sykli, tulee taas aamu, tulee taas ilta ja tulee taas yö. Tämä on aika, eli me todella havaitsemme sen syklin muodossa. On olemassa vuosisykli, päiväsykli, elinkaari, ja näin ollen siirrymme jatkuvasti syklistä toiseen. Tämä on suhteemme aikaan. Meillä ei ole aikaa menneisyydestä tulevaisuuteen, vaan aikaa on syklistä toiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Universaalinen aika on silmukka. Mitä se tarkoittaa?

Se tarkoittaa, että tulevaisuudessa meille tapahtuu sama asia, joka tapahtui menneisyydessä.

Aika on siis silmukka.

Aion paljastaa tämän kohdan nyt, älkää pelästykö, olkaa hyvä. On olemassa syklisyys, se ilmenee elämässämme, se ilmenee esimerkiksi siinä, että olemme nyt ... olemme illalla, eikö niin?

Olemme illalla, pian tulee yö ja sitten tulee seuraava sykli, tulee taas aamu, tulee taas ilta ja tulee taas yö. Tämä on aika, eli me todella havaitsemme sen syklin muodossa. On olemassa vuosisykli, päiväsykli, elinkaari, ja näin ollen siirrymme jatkuvasti syklistä toiseen. Tämä on suhteemme aikaan. Meillä ei ole aikaa menneisyydestä tulevaisuuteen, vaan aikaa on syklistä toiseen.

Lue lisää

Tulevaisuus on menneisyyden toistoa.

Kysymys:Viime aikoina olen havainnut, että erilaiset ennustajat ovat hyvin kiinnostuneita, ihmiset, jotka pystyvät jotenkin ottamaan yhteyttä tulevaisuuteen, näkemään sen - astrologit, ennustajat, poliitikot, erilaiset näkijät. Mikä on mielestänne syy siihen, että ihmiset ovat niin vakavasti kiinnostuneita tulevaisuudesta? Mistä tämä halu tuntea se, ymmärtää sitä, päästä kosketuksiin sen kanssa johtuu?


B.S. Swami, fyysikko vastaa tähän kysymykseen.

Käännösvirheet suomen kielellä ja tämä lyhyt ote hänen luennostaan:

Erittäin mielenkiintoinen kysymys, kiitos paljon. Kyse on siitä, että on olemassa tietty psykologinen siirtyminen - ihmisen kiintymys tulevaisuuteen, tulevaisuudessa ihminen saa inspiraatiota. Kun hänelle kerrotaan, että edessä on valoisa tulevaisuus, hän tuntee, että se innostaa häntä.

Mikä tässä on psykologinen siirtymä? Tosiasia on, että tulevaisuus on todellinen aineellisessa maailmassa, maailmassa, jossa me elämme. Tässä tulevaisuudessa on menneisyyden toistumista. Toisin sanoen aineellisessa maailmassa, koska aika on sykli, se, mikä tulee tulevaisuudessa, on jossakin uudessa kuoressa sen toistoa, mitä on jo ollut eri yksityiskohtaisuustasoilla. Ja realistisesti ajatellen, miksi ihminen on inspiroitunut? Koska hän luulee, että tulevaisuudessa jokin on luovaa.

Itse luomisen idea, itse luomisen energia juontaa juurensa ihmisen henkiseen olemukseen, toisin sanoen hänen henkeensä. Koska henki on ruumiillistunut, ihminen luulee voivansa saavuttaa tämän merkityksen aineessa ymmärtämättä, että luova toiminta tapahtuu itse asiassa alalla, jossa ihmisellä ei ole vapautta, ei vapautta luoda. Siksi päädymme parhaimmillaankin puolivillaisiin ratkaisuihin, jotka ovat tavallaan parempia, tavallaan huonompia kuin se, mitä on jo ollut, ja todellinen tulevaisuus on itse asiassa se, mikä innostaa ihmistä, se on se, mitä kutsumme sanalla "nykyisyys".

Toisin sanoen nykyisyys on henkisen olemassaolon todellisuutta, ei aineellista olemassaoloa. "Todellinen" sanalla on venäjän kielessä kaksi merkitystä: se, jolla on arvoa, ja se, mitä meillä todella on. Toisin sanoen, nykyhetkessä olemme olemassa tässä, ja tulevaisuus ja menneisyys ovat mielemme fantasiaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tulevaisuus on menneisyyden toistoa.

Kysymys:Viime aikoina olen havainnut, että erilaiset ennustajat ovat hyvin kiinnostuneita, ihmiset, jotka pystyvät jotenkin ottamaan yhteyttä tulevaisuuteen, näkemään sen - astrologit, ennustajat, poliitikot, erilaiset näkijät. Mikä on mielestänne syy siihen, että ihmiset ovat niin vakavasti kiinnostuneita tulevaisuudesta? Mistä tämä halu tuntea se, ymmärtää sitä, päästä kosketuksiin sen kanssa johtuu?


B.S. Swami, fyysikko vastaa tähän kysymykseen.

Käännösvirheet suomen kielellä ja tämä lyhyt ote hänen luennostaan:

Erittäin mielenkiintoinen kysymys, kiitos paljon. Kyse on siitä, että on olemassa tietty psykologinen siirtyminen - ihmisen kiintymys tulevaisuuteen, tulevaisuudessa ihminen saa inspiraatiota. Kun hänelle kerrotaan, että edessä on valoisa tulevaisuus, hän tuntee, että se innostaa häntä.

Mikä tässä on psykologinen siirtymä? Tosiasia on, että tulevaisuus on todellinen aineellisessa maailmassa, maailmassa, jossa me elämme. Tässä tulevaisuudessa on menneisyyden toistumista. Toisin sanoen aineellisessa maailmassa, koska aika on sykli, se, mikä tulee tulevaisuudessa, on jossakin uudessa kuoressa sen toistoa, mitä on jo ollut eri yksityiskohtaisuustasoilla. Ja realistisesti ajatellen, miksi ihminen on inspiroitunut? Koska hän luulee, että tulevaisuudessa jokin on luovaa.

Itse luomisen idea, itse luomisen energia juontaa juurensa ihmisen henkiseen olemukseen, toisin sanoen hänen henkeensä. Koska henki on ruumiillistunut, ihminen luulee voivansa saavuttaa tämän merkityksen aineessa ymmärtämättä, että luova toiminta tapahtuu itse asiassa alalla, jossa ihmisellä ei ole vapautta, ei vapautta luoda. Siksi päädymme parhaimmillaankin puolivillaisiin ratkaisuihin, jotka ovat tavallaan parempia, tavallaan huonompia kuin se, mitä on jo ollut, ja todellinen tulevaisuus on itse asiassa se, mikä innostaa ihmistä, se on se, mitä kutsumme sanalla "nykyisyys".

Toisin sanoen nykyisyys on henkisen olemassaolon todellisuutta, ei aineellista olemassaoloa. "Todellinen" sanalla on venäjän kielessä kaksi merkitystä: se, jolla on arvoa, ja se, mitä meillä todella on. Toisin sanoen, nykyhetkessä olemme olemassa tässä, ja tulevaisuus ja menneisyys ovat mielemme fantasiaa.

Lue lisää

Mikä on totuus?

Totuus sisältää kaiken, mikä on pohjimmiltaan todellisuutta. Olosuhteista ja ajasta riippumaton, tilan ja ajan ulkopuolella. Esimerkiksi se, että synnymme ja kuolemme, on totuus.

Vaikka jotkut sanovat, että voimme tehdä ihmisistä kuolemattomia, se on väärä väite. Ihmisolennot kuolevat. Ihmiset eivät halua ajatella sitä, koska he ovat yleensä kiinnostuneita jostain näennäisistä asioista, ohittavat tämän puolen, koska kukaan ei halua ajatella, että tässä elämässä on tehtävä jotain sellaista, mikä ylittää jotkin intressit, koska kaikki intressit jäävät tänne. Syntyy eräänlainen ristiriita.

Totuus on se, mikä on tilan ja ajan tuolla puolen. Absoluuttinen totuus menee tuon tuolle puolen. Siihen liittyy ilmentyminen tilassa ja ajassa. Jos esimerkiksi kerrotte jollekin ihmiselle, että olette sielu ettekä keho. Se on totuus, koska ihminen on elämänsä aikana ikuinen, hän on ikuinen kuoleman jälkeen, koska hänen persoonallisuutensa ei muutu elämänsä aikana. Hänen esityksensä muuttuu, hänen ruumiinsa muuttuu, mutta itse persoonallisuus pysyy. Se on totuus.

Absoluuttinen totuus on pohjimmiltaan yhteys Jumalaan, kun olet yhteydessä Häneen, silloin alat tuntea, milloin voit sanoa tämän asian ja miten voit sanoa tämän asian niin, että ihminen ymmärtää, mistä on kyse. Toisin sanoen absoluuttinen totuus ei ole vain henkeä, ei vain tietoisuutta, se on myös luonto, se on myös se, jonka kautta se ilmaistaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mikä on totuus?

Totuus sisältää kaiken, mikä on pohjimmiltaan todellisuutta. Olosuhteista ja ajasta riippumaton, tilan ja ajan ulkopuolella. Esimerkiksi se, että synnymme ja kuolemme, on totuus.

Vaikka jotkut sanovat, että voimme tehdä ihmisistä kuolemattomia, se on väärä väite. Ihmisolennot kuolevat. Ihmiset eivät halua ajatella sitä, koska he ovat yleensä kiinnostuneita jostain näennäisistä asioista, ohittavat tämän puolen, koska kukaan ei halua ajatella, että tässä elämässä on tehtävä jotain sellaista, mikä ylittää jotkin intressit, koska kaikki intressit jäävät tänne. Syntyy eräänlainen ristiriita.

Totuus on se, mikä on tilan ja ajan tuolla puolen. Absoluuttinen totuus menee tuon tuolle puolen. Siihen liittyy ilmentyminen tilassa ja ajassa. Jos esimerkiksi kerrotte jollekin ihmiselle, että olette sielu ettekä keho. Se on totuus, koska ihminen on elämänsä aikana ikuinen, hän on ikuinen kuoleman jälkeen, koska hänen persoonallisuutensa ei muutu elämänsä aikana. Hänen esityksensä muuttuu, hänen ruumiinsa muuttuu, mutta itse persoonallisuus pysyy. Se on totuus.

Absoluuttinen totuus on pohjimmiltaan yhteys Jumalaan, kun olet yhteydessä Häneen, silloin alat tuntea, milloin voit sanoa tämän asian ja miten voit sanoa tämän asian niin, että ihminen ymmärtää, mistä on kyse. Toisin sanoen absoluuttinen totuus ei ole vain henkeä, ei vain tietoisuutta, se on myös luonto, se on myös se, jonka kautta se ilmaistaan.

Lue lisää

Absoluutti on kahden prinsiipin liitto: alun perin maskuliininen Prinsiippi, Jumala, Luoja.
Ja feminiininen Alku: tämä on luonto, nämä ovat ne muodot, joissa olemus ilmenee.


Absoluuttinen totuus on rakastava, Jumalallinen Liitto, jossa on kaksi maailman Alkua: Luoja ja Luonnon Äiti. Eli maailman feminiininen Alku. Luonto on suhdeyhteyden sfääri, muotojen sfääri, ja Jumala ja Hänen osastonsa ovat merkityksiä, energiaa, inspiraatiota, luomista, kaikkea siihen liittyvää.

Anonyymi kirjoitti:

Absoluutti on kahden prinsiipin liitto: alun perin maskuliininen Prinsiippi, Jumala, Luoja.
Ja feminiininen Alku: tämä on luonto, nämä ovat ne muodot, joissa olemus ilmenee.


Absoluuttinen totuus on rakastava, Jumalallinen Liitto, jossa on kaksi maailman Alkua: Luoja ja Luonnon Äiti. Eli maailman feminiininen Alku. Luonto on suhdeyhteyden sfääri, muotojen sfääri, ja Jumala ja Hänen osastonsa ovat merkityksiä, energiaa, inspiraatiota, luomista, kaikkea siihen liittyvää.

Lue lisää

Viestiketju poistettu:

Ajan ja avaruuden faktori - - Suomi24 Keskustelut

Palautetaan- nyt jo moninkertaisena.

Viestiketju poistettu:

Elämämme oli tiedossa tuhansia vuosia sitten viimeistä yksityiskohtaa myöten. - - Suomi24 Keskustelut

Palautetaan- nyt jo moninkertaisena.

Kymmeniin eri ketjuihin - jossakain ne pysyy, kaikkia ei voida poistaa.

________________________________


Kāla. Ikuinen aika.

Aineellisen kosmoksen pienintä hiukkasta, joka on jakamaton eikä muodosta erillistä kehoa, kutsutaan atomiksi (paramah-anuh). Silmälle näkymätön atomi on olemassa aina, jopa kaikkien muotojen tuhoutumisen jälkeen. Aineellinen ruumis ei ole mitään muuta kuin tällaisten atomien tietty yhdistelmä, mutta tavallinen ihminen ymmärtää sen luonteen väärin.

Srimad-Bhagavatamissa annettu kuvaus atomista on lähes identtinen nykyaikaisen atomistisen teorian oppien kanssa; näitä asioita käsitellään yksityiskohtaisemmin Kanadan opetuksissa, Paramanu-vadassa. Nykyaikaiset tiedemiehet pitävät atomeja myös pienimpinä jakamattomina hiukkasina, joista maailmankaikkeus rakentuu. Srimad-Bhagavatam sisältää tietoa monista tiedonaloista, myös atomistisesta teoriasta. Atomi on ikuisen ajan pienin hienojakoinen muoto.



Atomi on ilmenneen maailmankaikkeuden alkeisyksikkö. Atomeja puhtaassa muodossaan, jotka eivät ole yhdistyneet yhdeksi tai toiseksi fyysiseksi kehoksi, kutsutaan äärettömäksi ykseydeksi. Varmasti on olemassa monia erilaisia fyysisiä kehoja, mutta pelkästään atomit muodostavat kaiken perustan.

Anonyymi kirjoitti:

Viestiketju poistettu:

Ajan ja avaruuden faktori - - Suomi24 Keskustelut

Palautetaan- nyt jo moninkertaisena.

Viestiketju poistettu:

Elämämme oli tiedossa tuhansia vuosia sitten viimeistä yksityiskohtaa myöten. - - Suomi24 Keskustelut

Palautetaan- nyt jo moninkertaisena.

Kymmeniin eri ketjuihin - jossakain ne pysyy, kaikkia ei voida poistaa.

________________________________


Kāla. Ikuinen aika.

Aineellisen kosmoksen pienintä hiukkasta, joka on jakamaton eikä muodosta erillistä kehoa, kutsutaan atomiksi (paramah-anuh). Silmälle näkymätön atomi on olemassa aina, jopa kaikkien muotojen tuhoutumisen jälkeen. Aineellinen ruumis ei ole mitään muuta kuin tällaisten atomien tietty yhdistelmä, mutta tavallinen ihminen ymmärtää sen luonteen väärin.

Srimad-Bhagavatamissa annettu kuvaus atomista on lähes identtinen nykyaikaisen atomistisen teorian oppien kanssa; näitä asioita käsitellään yksityiskohtaisemmin Kanadan opetuksissa, Paramanu-vadassa. Nykyaikaiset tiedemiehet pitävät atomeja myös pienimpinä jakamattomina hiukkasina, joista maailmankaikkeus rakentuu. Srimad-Bhagavatam sisältää tietoa monista tiedonaloista, myös atomistisesta teoriasta. Atomi on ikuisen ajan pienin hienojakoinen muoto.



Atomi on ilmenneen maailmankaikkeuden alkeisyksikkö. Atomeja puhtaassa muodossaan, jotka eivät ole yhdistyneet yhdeksi tai toiseksi fyysiseksi kehoksi, kutsutaan äärettömäksi ykseydeksi. Varmasti on olemassa monia erilaisia fyysisiä kehoja, mutta pelkästään atomit muodostavat kaiken perustan.

Lue lisää

Atomi on ilmenneen maailmankaikkeuden alkeisyksikkö. Puhtaassa muodossaan olevia atomeja, jotka eivät ole yhdistyneet yhdeksi tai toiseksi fyysiseksi kehoksi, kutsutaan äärettömäksi yhtenäisyydeksi. Tietenkin on olemassa monia erilaisia fyysisiä kehoja, mutta atomit itsessään ovat kaiken perusta.


Aika voidaan laskea suhteuttamalla se atomeista koostuvien fyysisten kappaleiden liikkeeseen. Aika on sen kaikkivaltiaan Jumalan energiaa, joka hallitsee kaikkia fyysisten kappaleiden liikkeitä, vaikka Hän itse pysyy aineellisessa maailmassa näkymättömissä.

Anonyymi kirjoitti:

Atomi on ilmenneen maailmankaikkeuden alkeisyksikkö. Puhtaassa muodossaan olevia atomeja, jotka eivät ole yhdistyneet yhdeksi tai toiseksi fyysiseksi kehoksi, kutsutaan äärettömäksi yhtenäisyydeksi. Tietenkin on olemassa monia erilaisia fyysisiä kehoja, mutta atomit itsessään ovat kaiken perusta.


Aika voidaan laskea suhteuttamalla se atomeista koostuvien fyysisten kappaleiden liikkeeseen. Aika on sen kaikkivaltiaan Jumalan energiaa, joka hallitsee kaikkia fyysisten kappaleiden liikkeitä, vaikka Hän itse pysyy aineellisessa maailmassa näkymättömissä.

Lue lisää

Kāla, Mahākāla edustaa Shiva. Shiva on Mahākāla, ajan ja avaruuden (tilan) faktori.
Olemme tottuneet ajattelemaan ajassa ja tilassa - deśakālassa - koska emme tiedä, mitä ikuisuus on.
Sielu taas on tuon maailman, tuon maan, asukas, joka on ikuinen. On syntynyt vääristynyt näkemys, jonka mukaan sielu on osa katoavaa maailmaa, aikaa ja avaruutta, ahankaraa, ja nyt tietoisuutemme suuntautuu ulospäin, tuomiten itsemme tähän katoavaan aineelliseen maailmaan. Todellinen kotimme on kuitenkin sielun valtakunta, joten pystymme irrottautumaan olemassaolon negatiivisesta aspektista.

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

Anonyymi kirjoitti:

Kāla, Mahākāla edustaa Shiva. Shiva on Mahākāla, ajan ja avaruuden (tilan) faktori.
Olemme tottuneet ajattelemaan ajassa ja tilassa - deśakālassa - koska emme tiedä, mitä ikuisuus on.
Sielu taas on tuon maailman, tuon maan, asukas, joka on ikuinen. On syntynyt vääristynyt näkemys, jonka mukaan sielu on osa katoavaa maailmaa, aikaa ja avaruutta, ahankaraa, ja nyt tietoisuutemme suuntautuu ulospäin, tuomiten itsemme tähän katoavaan aineelliseen maailmaan. Todellinen kotimme on kuitenkin sielun valtakunta, joten pystymme irrottautumaan olemassaolon negatiivisesta aspektista.

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

Lue lisää

Kaikki kappaleet auringosta atomiin ovat Kāla-chakran, ikuisen ajan pyörän, vaikutuksen alaisina, ja jokaisella on kiinteä kiertoaika, jota kutsutaan samvatsaraksi.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki kappaleet auringosta atomiin ovat Kāla-chakran, ikuisen ajan pyörän, vaikutuksen alaisina, ja jokaisella on kiinteä kiertoaika, jota kutsutaan samvatsaraksi.

Auringon, Kuun, tähtien ja taivaanrannan valopilvien kiertoratoja kutsutaan viidellä eri nimellä. Jokaisella näistä taivaankappaleista on erilainen samvatsara.

Anonyymi kirjoitti:

Auringon, Kuun, tähtien ja taivaanrannan valopilvien kiertoratoja kutsutaan viidellä eri nimellä. Jokaisella näistä taivaankappaleista on erilainen samvatsara.

1. Yksi truti - 8/13500 sekuntia

2. Yksi Vedha - 8/135 sekuntia

3. Yksi laava - 8/45 sekuntia

4. Yksi nimesha - 8/15 sekuntia

5. Yksi kshana - 8/5 sekuntia

6. Yksi kashtha - 8 sekuntia

7. Yksi laghu - 2 minuuttia

8. Yksi danda - 30 minuuttia

1. Yksi truti - 8/13500 sekuntia

2. Yksi Vedha - 8/135 sekuntia

3. Yksi laava - 8/45 sekuntia

4. Yksi nimesha - 8/15 sekuntia

5. Yksi kshana - 8/5 sekuntia

6. Yksi kashtha - 8 sekuntia

7. Yksi laghu - 2 minuuttia

8. Yksi danda - 30 minuuttia

9. Yksi prahara - 3 tuntia

10. Yksi päivä - 12 tuntia

11. yksi yö - 12 tuntia

12. yksi paksha - 15 päivää

jne.

Anonyymi kirjoitti:

1. Yksi truti - 8/13500 sekuntia

2. Yksi Vedha - 8/135 sekuntia

3. Yksi laava - 8/45 sekuntia

4. Yksi nimesha - 8/15 sekuntia

5. Yksi kshana - 8/5 sekuntia

6. Yksi kashtha - 8 sekuntia

7. Yksi laghu - 2 minuuttia

8. Yksi danda - 30 minuuttia

1. Yksi truti - 8/13500 sekuntia

2. Yksi Vedha - 8/135 sekuntia

3. Yksi laava - 8/45 sekuntia

4. Yksi nimesha - 8/15 sekuntia

5. Yksi kshana - 8/5 sekuntia

6. Yksi kashtha - 8 sekuntia

7. Yksi laghu - 2 minuuttia

8. Yksi danda - 30 minuuttia

9. Yksi prahara - 3 tuntia

10. Yksi päivä - 12 tuntia

11. yksi yö - 12 tuntia

12. yksi paksha - 15 päivää

jne.

Lue lisää

Maailmankaikkeuden osittainen tuhoutuminen, joka tapahtuu jokaisen Brahman päivän lopussa, ei vaikuta kaikkiin planeettajärjestelmiin.

Planeetat, joilla asuu suuria viisaita, kuten Sanaka ja Bhrigu, eivät tuhoudu kalpan lopussa.

Eri planeetat ovat erilaisten Kāla-chakrojen alaisia, toisin sanoen ne ovat erilaisten ikuisen ajan viitejärjestelmien alaisia.

Aika kulkee eri tavalla Maassa kuin korkeammilla planeetoilla.

Anonyymi kirjoitti:

Maailmankaikkeuden osittainen tuhoutuminen, joka tapahtuu jokaisen Brahman päivän lopussa, ei vaikuta kaikkiin planeettajärjestelmiin.

Planeetat, joilla asuu suuria viisaita, kuten Sanaka ja Bhrigu, eivät tuhoudu kalpan lopussa.

Eri planeetat ovat erilaisten Kāla-chakrojen alaisia, toisin sanoen ne ovat erilaisten ikuisen ajan viitejärjestelmien alaisia.

Aika kulkee eri tavalla Maassa kuin korkeammilla planeetoilla.

Lue lisää

Kuu on kauempana kuin Aurinko - puolijumalien näkökulmasta.


Koska Veda-tekstit eivät ole vain ihmisiä koskevia, vaan niissä on tekstejä myös muille eläville olennoille muilla planeetoilla. Monia asioita ei anneta ihmisen näkökulmasta, vaan korkeampien planeettojen asukkaiden näkökulmasta jne.


Riippuu siitä, miltä puolelta asiaa tarkastelee. Jos katsotte Maasta tai korkeammilta planeetoilta, kaikki Veda-tekstien selitykset eivät keskity maapalloon.
Planeetta Maa ei ole kaiken keskipiste.


Veda-tekstit eivät koske vain maapalloa. On olemassa muitakin alueta, joita voidaan kutsua rinnakkaismaailmoiksi. Myös korkeampia planeettoja. Veda-tekstit ovat mahtava kokonaisuus. Tieto on kirjoitettu monimutkaiseen muotoon, tieto on usein koodattu ja salattu.

Anonyymi kirjoitti:

Kuu on kauempana kuin Aurinko - puolijumalien näkökulmasta.


Koska Veda-tekstit eivät ole vain ihmisiä koskevia, vaan niissä on tekstejä myös muille eläville olennoille muilla planeetoilla. Monia asioita ei anneta ihmisen näkökulmasta, vaan korkeampien planeettojen asukkaiden näkökulmasta jne.


Riippuu siitä, miltä puolelta asiaa tarkastelee. Jos katsotte Maasta tai korkeammilta planeetoilta, kaikki Veda-tekstien selitykset eivät keskity maapalloon.
Planeetta Maa ei ole kaiken keskipiste.


Veda-tekstit eivät koske vain maapalloa. On olemassa muitakin alueta, joita voidaan kutsua rinnakkaismaailmoiksi. Myös korkeampia planeettoja. Veda-tekstit ovat mahtava kokonaisuus. Tieto on kirjoitettu monimutkaiseen muotoon, tieto on usein koodattu ja salattu.

Lue lisää

Maailmankaikkeuden osittainen tuhoutuminen, joka tapahtuu jokaisen Brahman päivän lopussa, ei vaikuta kaikkiin planeettajärjestelmiin.

Planeetat, joilla asuu suuria viisaita, kuten Sanaka ja Bhrigu, eivät tuhoudu kalpan lopussa.

Eri planeetat ovat erilaisten Kāla-chakrojen alaisia, toisin sanoen ne ovat erilaisten ikuisen ajan viitejärjestelmien alaisia.

Aika kulkee eri tavalla Maassa kuin korkeammilla planeetoilla.


Näitä neljää aikakautta kutsutaan nimillä Satya-yuga, Treta-yuga, Dvapara-yuga ja Kali-yuga. Niiden kokonaiskesto on kaksitoista tuhatta vuotta puolijumalien kronologian mukaan.

Yksi puolijumalien vuosi kestää 360 maanpäällistä vuotta. Edellä lueteltujen neljän aikakauden kokonaiskesto yhdessä siirtymäkausien, yuga-sandyojen, kanssa on puolijumalien 12 000 vuotta, eli neljän yugan täydellinen sykli kestää 4 320 000 aurinkovuotta.

Anonyymi kirjoitti:

Maailmankaikkeuden osittainen tuhoutuminen, joka tapahtuu jokaisen Brahman päivän lopussa, ei vaikuta kaikkiin planeettajärjestelmiin.

Planeetat, joilla asuu suuria viisaita, kuten Sanaka ja Bhrigu, eivät tuhoudu kalpan lopussa.

Eri planeetat ovat erilaisten Kāla-chakrojen alaisia, toisin sanoen ne ovat erilaisten ikuisen ajan viitejärjestelmien alaisia.

Aika kulkee eri tavalla Maassa kuin korkeammilla planeetoilla.


Näitä neljää aikakautta kutsutaan nimillä Satya-yuga, Treta-yuga, Dvapara-yuga ja Kali-yuga. Niiden kokonaiskesto on kaksitoista tuhatta vuotta puolijumalien kronologian mukaan.

Yksi puolijumalien vuosi kestää 360 maanpäällistä vuotta. Edellä lueteltujen neljän aikakauden kokonaiskesto yhdessä siirtymäkausien, yuga-sandyojen, kanssa on puolijumalien 12 000 vuotta, eli neljän yugan täydellinen sykli kestää 4 320 000 aurinkovuotta.

Lue lisää

Satya-yuga kestää 4 800 puolijumalien vuotta, Treta-yuga kestää 3 600 puolijumalien vuotta, Dvapara-yuga kestää 2 400 vuotta ja Kali-yuga kestää 1 200 puolijumalien vuotta.


Kuten jo todettiin, yksi puolijumalien vuosi on 360 ihmisvuotta. Näin ollen Satya-yugan kesto on 4 800x360 eli 1 728 000 vuotta. Treta-yuga kestää 3 600x360 eli 1 296 000 vuotta. Dvapara-yuga kestää 2 400x360 eli 864 000 vuotta. Lopuksi Kali-yuga kestää 1 200x360 eli 432 000 vuotta.

Tämä laskelma perustuu siis ihmisen kronologiaan.


Jokaista aikakautta edeltävät ja päättyvät siirtymäkaudet kestävät useita satoja puolijumalien vuosia.

Asiantuntevat tähtitieteilijät kutsuvat näitä ajanjaksoja Yuga-sandhoiksi eli kahden aikakauden yhtymäkohdiksi.



Yksi päivä Brahman planeetalla, joka sijaitsee kolmen planeettajärjestelmän ulkopuolella, kestää tuhat neljän jugan sykliä, ja Brahman yö kestää saman verran, jonka aikana maailmankaikkeuden luoja on uppoutunut uneen.

Anonyymi kirjoitti:

Satya-yuga kestää 4 800 puolijumalien vuotta, Treta-yuga kestää 3 600 puolijumalien vuotta, Dvapara-yuga kestää 2 400 vuotta ja Kali-yuga kestää 1 200 puolijumalien vuotta.


Kuten jo todettiin, yksi puolijumalien vuosi on 360 ihmisvuotta. Näin ollen Satya-yugan kesto on 4 800x360 eli 1 728 000 vuotta. Treta-yuga kestää 3 600x360 eli 1 296 000 vuotta. Dvapara-yuga kestää 2 400x360 eli 864 000 vuotta. Lopuksi Kali-yuga kestää 1 200x360 eli 432 000 vuotta.

Tämä laskelma perustuu siis ihmisen kronologiaan.


Jokaista aikakautta edeltävät ja päättyvät siirtymäkaudet kestävät useita satoja puolijumalien vuosia.

Asiantuntevat tähtitieteilijät kutsuvat näitä ajanjaksoja Yuga-sandhoiksi eli kahden aikakauden yhtymäkohdiksi.



Yksi päivä Brahman planeetalla, joka sijaitsee kolmen planeettajärjestelmän ulkopuolella, kestää tuhat neljän jugan sykliä, ja Brahman yö kestää saman verran, jonka aikana maailmankaikkeuden luoja on uppoutunut uneen.

Lue lisää

Kun Brahma vaipuu uneen yön koittaessa, Brahmalokan alapuolella olevat kolme planeettajärjestelmää kätkeytyvät universaalin vedenpaisumuksen alle. Unessaan Brahma näkee Garbhodakasayi Vishnun, ja Herra antaa hänelle ohjeita, joissa hän selittää, miten tulvan alle jäänyt avaruuden osa voidaan palauttaa.

Kun Brahman yö päättyy ja hänen päivänsä koittaa, hän luo uudelleen kaikki kolme maailmaa. Näiden kolmen maailman olemassaolon aikana niissä vaihtuu neljätoista Manua, ihmiskunnan kantaisät.

Anonyymi kirjoitti:

Kun Brahma vaipuu uneen yön koittaessa, Brahmalokan alapuolella olevat kolme planeettajärjestelmää kätkeytyvät universaalin vedenpaisumuksen alle. Unessaan Brahma näkee Garbhodakasayi Vishnun, ja Herra antaa hänelle ohjeita, joissa hän selittää, miten tulvan alle jäänyt avaruuden osa voidaan palauttaa.

Kun Brahman yö päättyy ja hänen päivänsä koittaa, hän luo uudelleen kaikki kolme maailmaa. Näiden kolmen maailman olemassaolon aikana niissä vaihtuu neljätoista Manua, ihmiskunnan kantaisät.

Lue lisää

Jokaisen Manun elämän päättyessä tapahtuu myös maailmankaikkeuden osittainen tuhoutuminen, joskin pienemmässä mittakaavassa.

Kukin Manu nauttii elämästä hieman yli seitsemänkymmentäyksi neljän aikakauden sykliä.


Vishnu Puranan mukaan Manun elämä kestää seitsemänkymmentäyksi neljän aikakauden sykliä, mikä tarkoittaa, että Manu elää noin 852 000 puolijumalan vuotta eli 306 730 000 maanpäällistä vuotta.

Anonyymi kirjoitti:

Jokaisen Manun elämän päättyessä tapahtuu myös maailmankaikkeuden osittainen tuhoutuminen, joskin pienemmässä mittakaavassa.

Kukin Manu nauttii elämästä hieman yli seitsemänkymmentäyksi neljän aikakauden sykliä.


Vishnu Puranan mukaan Manun elämä kestää seitsemänkymmentäyksi neljän aikakauden sykliä, mikä tarkoittaa, että Manu elää noin 852 000 puolijumalan vuotta eli 306 730 000 maanpäällistä vuotta.

Lue lisää

Kun Brahma vaipuu uneen yön koittaessa, Brahmalokan alapuolella olevat kolme planeettajärjestelmää kätkeytyvät universaalin vedenpaisumuksen alle. Unessaan Brahma näkee Garbhodakashayi Vishnun, ja Herra antaa hänelle ohjeita, joissa hän selittää, miten tulvan alle jäänyt avaruuden osa voidaan palauttaa.

Kun Brahman yö päättyy ja hänen päivänsä koittaa, hän luo uudelleen kaikki kolme maailmaa. Näiden kolmen maailman olemassaolon aikana niissä vaihtuu neljätoista Manua, ihmiskunnan kantaisät.

Jokaisen Manun elämän päättyessä tapahtuu myös maailmankaikkeuden osittainen tuhoutuminen, joskin pienemmässä mittakaavassa.

Kukin Manu nauttii elämästä hieman yli seitsemänkymmentäyksi neljän aikakauden sykliä.

Vishnu Puranan mukaan Manun elämä kestää seitsemänkymmentäyksi neljän aikakauden sykliä, mikä tarkoittaa, että Manu elää noin 852 000 puolijumalan vuotta eli 306 730 000 maanpäällistä vuotta.

Kun taas yksi Manu kuolee, hänen tilalleen tulee seuraava Manu. Kunkin Manun jälkeläisistä tulee hallitsijoita maailmankaikkeuden eri planeetoilla, mutta seitsemän maineikasta viisasta, Indran kaltaiset puolijumalat ja heidän kumppaninsa, kuten gandharvat, ilmestyvät samaan aikaan kuin Manu.

Yhden Brahman päivän aikana vaihtuu neljätoista Manua, ja jokaisella on omat jälkeläisensä.

Anonyymi kirjoitti:

Kun Brahma vaipuu uneen yön koittaessa, Brahmalokan alapuolella olevat kolme planeettajärjestelmää kätkeytyvät universaalin vedenpaisumuksen alle. Unessaan Brahma näkee Garbhodakashayi Vishnun, ja Herra antaa hänelle ohjeita, joissa hän selittää, miten tulvan alle jäänyt avaruuden osa voidaan palauttaa.

Kun Brahman yö päättyy ja hänen päivänsä koittaa, hän luo uudelleen kaikki kolme maailmaa. Näiden kolmen maailman olemassaolon aikana niissä vaihtuu neljätoista Manua, ihmiskunnan kantaisät.

Jokaisen Manun elämän päättyessä tapahtuu myös maailmankaikkeuden osittainen tuhoutuminen, joskin pienemmässä mittakaavassa.

Kukin Manu nauttii elämästä hieman yli seitsemänkymmentäyksi neljän aikakauden sykliä.

Vishnu Puranan mukaan Manun elämä kestää seitsemänkymmentäyksi neljän aikakauden sykliä, mikä tarkoittaa, että Manu elää noin 852 000 puolijumalan vuotta eli 306 730 000 maanpäällistä vuotta.

Kun taas yksi Manu kuolee, hänen tilalleen tulee seuraava Manu. Kunkin Manun jälkeläisistä tulee hallitsijoita maailmankaikkeuden eri planeetoilla, mutta seitsemän maineikasta viisasta, Indran kaltaiset puolijumalat ja heidän kumppaninsa, kuten gandharvat, ilmestyvät samaan aikaan kuin Manu.

Yhden Brahman päivän aikana vaihtuu neljätoista Manua, ja jokaisella on omat jälkeläisensä.

Lue lisää

Brahman päivän käsittävän luomisvaiheen aikana kolme planeettajärjestelmää - Svarga, Martya ja Patala - luodaan ja tuhoutuvat määräajoin, ja niiden asukkaat (alemmat eläimet, ihmiset, puolijumalat ja pithat) syntyvät ja kuolevat niittäen karmansa tuloksia.

Anonyymi kirjoitti:

Brahman päivän käsittävän luomisvaiheen aikana kolme planeettajärjestelmää - Svarga, Martya ja Patala - luodaan ja tuhoutuvat määräajoin, ja niiden asukkaat (alemmat eläimet, ihmiset, puolijumalat ja pithat) syntyvät ja kuolevat niittäen karmansa tuloksia.

Lue lisää

Brahman päivän päätteeksi, tietämättömyyden gunan pienen murto-osan vaikutuksesta, valtava maailmankaikkeus vaipuu yön pimeyteen. Tottelemalla ikuisen ajan tahtoa lukemattomat elävät olennot katoavat tuhon kuiluun, ja maailmassa vallitsee hiljaisuus.

Anonyymi kirjoitti:

Brahman päivän päätteeksi, tietämättömyyden gunan pienen murto-osan vaikutuksesta, valtava maailmankaikkeus vaipuu yön pimeyteen. Tottelemalla ikuisen ajan tahtoa lukemattomat elävät olennot katoavat tuhon kuiluun, ja maailmassa vallitsee hiljaisuus.

Lue lisää

Maha-Vishnun katse kuljettaa myös Kālaa eli ajan energiaa.

Ajan vaikutuksesta kaikki aineellisessa maailmassa syntyy ja tuhoutuu, myös itse maailmankaikkeus.

Ajan vaikutuksesta kaikki täällä on väliaikaista, ja aineelliset universumit käyvät läpi luomisen ja tuhoutumisen syklejä.

Anonyymi kirjoitti:

Maha-Vishnun katse kuljettaa myös Kālaa eli ajan energiaa.

Ajan vaikutuksesta kaikki aineellisessa maailmassa syntyy ja tuhoutuu, myös itse maailmankaikkeus.

Ajan vaikutuksesta kaikki täällä on väliaikaista, ja aineelliset universumit käyvät läpi luomisen ja tuhoutumisen syklejä.

Lue lisää

Ihmiset kysyvät usein, niin kotimaassa kuin ulkomailla: "Miten voin saada anteeksi, kun olen tehnyt niin suuria virheitä? Rankaiseeko karma minua?" Vastaus löytyy Vedoista.

Karman lain syvin merkitys ei ole rangaistus, vaan parantuminen; ei kosto, vaan mahdollisuus herätä ja kasvaa.

Kun ihminen avaa sydämensä Jumalan viisaudelle ja tekee vilpittömän päätöksen aloittaa uuden elämän, hänen menneisyyttään kuormittavat karmavelat alkavat purkautua. Ajan myötä ne mitätöityvät henkisen matkan kautta.

Se, joka saavuttaa bhaktin — kyvyn palvella Jumalaa ja kaikkea elämää puhtaasta rakkaudesta, ilman ulkoista pakkoa, palkkioita tai pelkoa — vapautuu karmasta täydellisesti.

Tässä ei ole tarpeen veriuhrille, ei verta vuodateta, eikä tarvitse astua kärsimyksen tai kidutuskuoleman tielle. Ainoastaan rakkaus, sydämenmuutos ja sisäinen valinta riittävät. Tällöin hän astuu vapauteen, puhtaana ja synnittömänä, täysin vapautuneena kaikista sidoksista.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Ihmiset kysyvät usein, niin kotimaassa kuin ulkomailla: "Miten voin saada anteeksi, kun olen tehnyt niin suuria virheitä? Rankaiseeko karma minua?" Vastaus löytyy Vedoista.

Karman lain syvin merkitys ei ole rangaistus, vaan parantuminen; ei kosto, vaan mahdollisuus herätä ja kasvaa.

Kun ihminen avaa sydämensä Jumalan viisaudelle ja tekee vilpittömän päätöksen aloittaa uuden elämän, hänen menneisyyttään kuormittavat karmavelat alkavat purkautua. Ajan myötä ne mitätöityvät henkisen matkan kautta.

Se, joka saavuttaa bhaktin — kyvyn palvella Jumalaa ja kaikkea elämää puhtaasta rakkaudesta, ilman ulkoista pakkoa, palkkioita tai pelkoa — vapautuu karmasta täydellisesti.

Tässä ei ole tarpeen veriuhrille, ei verta vuodateta, eikä tarvitse astua kärsimyksen tai kidutuskuoleman tielle. Ainoastaan rakkaus, sydämenmuutos ja sisäinen valinta riittävät. Tällöin hän astuu vapauteen, puhtaana ja synnittömänä, täysin vapautuneena kaikista sidoksista.

Lue lisää

Ihmiset kysyvät usein, niin kotimaassa kuin ulkomailla: "Miten voin saada anteeksi, kun olen tehnyt niin suuria virheitä? Rankaiseeko karma minua?" Vastaus löytyy Vedoista.

Karman lain syvin merkitys ei ole rangaistus, vaan parantuminen; ei kosto, vaan mahdollisuus herätä ja kasvaa.

Kun ihminen avaa sydämensä Jumalan viisaudelle ja tekee vilpittömän päätöksen aloittaa uuden elämän, hänen menneisyyttään kuormittavat karmavelat alkavat purkautua. Ajan myötä ne mitätöityvät henkisen matkan kautta.

Se, joka saavuttaa bhaktin — kyvyn palvella Jumalaa ja kaikkea elämää puhtaasta rakkaudesta, ilman ulkoista pakkoa, palkkioita tai pelkoa — vapautuu karmasta täydellisesti.

Tässä ei ole tarpeen veriuhrille, ei verta vuodateta, eikä tarvitse astua kärsimyksen tai kidutuskuoleman tielle. Ainoastaan rakkaus, sydämenmuutos ja sisäinen valinta riittävät. Tällöin hän astuu vapauteen, puhtaana ja synnittömänä, täysin vapautuneena kaikista sidoksista.




1. Veriuhrin merkitys kristinuskossa:

Kristinuskon ytimessä on ajatus siitä, että Jeesuksen kuolema ristillä oli välttämätön pelastuksen kannalta. Ristinkuolema ja Jeesuksen veren vuodatuksen nähdään sovittavan ihmiskunnan synnit ja avaavan tien anteeksiantoon. Veriuhrin merkitys on keskeinen osa kristillistä pelastusoppiin, jossa korostetaan, että ilman verta ei ole sovitusta (Hebrealaiskirje 9:22). Jeesuksen uhri nähdään ainoana keinona päästä synnin ja kuoleman orjuudesta ja saavuttaa pelastus.

2. Idän viisaus ja karma:

Toisaalta idän hengellisissä traditioissa, karma ei ole rangaistus vaan ilmentää luonnollista syy-seuraussuhdetta. Tekstissä vedotaan siihen, että kun ihminen ymmärtää oman hengellisen polkunsa ja päättää elää puhtaasti, hänen karmansa alkaa puhdistua ilman veriuhrin tai ulkoisen sovituksen tarvetta. Karman lakia ei nähdä rangaistuksena vaan mahdollisuutena kasvuun ja parantumiseen. Tämä ajatus heijastaa idän viisautta, joka painottaa henkilökohtaista vastuuta, itsensä muuttamista ja hengellistä kehitystä.

3. Rakkauden voima:

Idän viisaudessa rakkaus ja sydämen muutos ovat avain vapauteen. Bhakti — puhdas rakkaus ilman ulkoisia motiiveja, kuten pelkoa tai palkkioita — on tie vapautukseen. Tämä eroaa radikaalisti kristillisestä näkemyksestä, jossa pelastus on ulkopuolisen, jumalallisen uhrin seuraus.

4. Rangaistuksen ja kärsimyksen suhde:

Kristinuskon näkökulmasta syntien sovittaminen tapahtuu usein kärsimyksen kautta, ja Jeesuksen ristinkuolema nähdään nöyryyden ja rakkauden korkeimpana osoituksena. Idän viisauksissa kärsimys on usein nähty karmisen polun seuraamuksena, mutta samalla sen yli voidaan nousta henkisen kasvun ja tietoisuuden avulla. Näin ollen kärsimys ei ole enää synnin tai epäonnistumisen merkki, vaan sen kautta voi saavuttaa vapauden ja valaistumisen.

5. Rakkaus vs. pelko:

Idän filosofia eroaa kristillisestä pelastuskäsityksestä siinä, että se korostaa vapautta pelosta ja palkkioista. Rakkaus ja sydämen muutos ovat avaimet, jotka avaavat tiehen, jossa ei tarvita ulkoista väkivaltaa, kärsimystä tai uhreja. Kristinusko puolestaan painottaa, että pelastus on mahdollinen vain Jeesuksen uhrin kautta — ilman tätä uhrausta ei ole anteeksiantoa.

Päätelmä:

Tekstin pohjalta voimme todeta, että idän viisaus, joka hylkää veriuhrin ja pelastuksen periaatteen, joka perustuu rakkauden ja sydämenmuutoksen voimaan, tarjoaa aivan erilaisen näkökulman pelastukseen ja anteeksiantoon kuin kristinuskon perinteet. Karman laki korostaa henkilökohtaista vastuuta ja henkistä kasvua, kun taas kristinusko opettaa ulkoisen, jumalallisen uhrin olevan välttämätön pelastuksen saavuttamiseksi. Tällöin idän ajattelu voi tuntua inhimillisemmältä ja vähemmän koston tai rangaistuksen luonteiselta.

On kuitenkin tärkeää huomata, että nämä kaksi näkökulmaa eivät ole toistensa vastakohtia, vaan ne edustavat erilaisia tapoja ymmärtää ihmisen ja jumaluuden suhdetta. Voimme nähdä ne täydentävinä lähestymistapoina hengelliseen elämään ja itsetuntemukseen.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Ihmiset kysyvät usein, niin kotimaassa kuin ulkomailla: "Miten voin saada anteeksi, kun olen tehnyt niin suuria virheitä? Rankaiseeko karma minua?" Vastaus löytyy Vedoista.

Karman lain syvin merkitys ei ole rangaistus, vaan parantuminen; ei kosto, vaan mahdollisuus herätä ja kasvaa.

Kun ihminen avaa sydämensä Jumalan viisaudelle ja tekee vilpittömän päätöksen aloittaa uuden elämän, hänen menneisyyttään kuormittavat karmavelat alkavat purkautua. Ajan myötä ne mitätöityvät henkisen matkan kautta.

Se, joka saavuttaa bhaktin — kyvyn palvella Jumalaa ja kaikkea elämää puhtaasta rakkaudesta, ilman ulkoista pakkoa, palkkioita tai pelkoa — vapautuu karmasta täydellisesti.

Tässä ei ole tarpeen veriuhrille, ei verta vuodateta, eikä tarvitse astua kärsimyksen tai kidutuskuoleman tielle. Ainoastaan rakkaus, sydämenmuutos ja sisäinen valinta riittävät. Tällöin hän astuu vapauteen, puhtaana ja synnittömänä, täysin vapautuneena kaikista sidoksista.




1. Veriuhrin merkitys kristinuskossa:

Kristinuskon ytimessä on ajatus siitä, että Jeesuksen kuolema ristillä oli välttämätön pelastuksen kannalta. Ristinkuolema ja Jeesuksen veren vuodatuksen nähdään sovittavan ihmiskunnan synnit ja avaavan tien anteeksiantoon. Veriuhrin merkitys on keskeinen osa kristillistä pelastusoppiin, jossa korostetaan, että ilman verta ei ole sovitusta (Hebrealaiskirje 9:22). Jeesuksen uhri nähdään ainoana keinona päästä synnin ja kuoleman orjuudesta ja saavuttaa pelastus.

2. Idän viisaus ja karma:

Toisaalta idän hengellisissä traditioissa, karma ei ole rangaistus vaan ilmentää luonnollista syy-seuraussuhdetta. Tekstissä vedotaan siihen, että kun ihminen ymmärtää oman hengellisen polkunsa ja päättää elää puhtaasti, hänen karmansa alkaa puhdistua ilman veriuhrin tai ulkoisen sovituksen tarvetta. Karman lakia ei nähdä rangaistuksena vaan mahdollisuutena kasvuun ja parantumiseen. Tämä ajatus heijastaa idän viisautta, joka painottaa henkilökohtaista vastuuta, itsensä muuttamista ja hengellistä kehitystä.

3. Rakkauden voima:

Idän viisaudessa rakkaus ja sydämen muutos ovat avain vapauteen. Bhakti — puhdas rakkaus ilman ulkoisia motiiveja, kuten pelkoa tai palkkioita — on tie vapautukseen. Tämä eroaa radikaalisti kristillisestä näkemyksestä, jossa pelastus on ulkopuolisen, jumalallisen uhrin seuraus.

4. Rangaistuksen ja kärsimyksen suhde:

Kristinuskon näkökulmasta syntien sovittaminen tapahtuu usein kärsimyksen kautta, ja Jeesuksen ristinkuolema nähdään nöyryyden ja rakkauden korkeimpana osoituksena. Idän viisauksissa kärsimys on usein nähty karmisen polun seuraamuksena, mutta samalla sen yli voidaan nousta henkisen kasvun ja tietoisuuden avulla. Näin ollen kärsimys ei ole enää synnin tai epäonnistumisen merkki, vaan sen kautta voi saavuttaa vapauden ja valaistumisen.

5. Rakkaus vs. pelko:

Idän filosofia eroaa kristillisestä pelastuskäsityksestä siinä, että se korostaa vapautta pelosta ja palkkioista. Rakkaus ja sydämen muutos ovat avaimet, jotka avaavat tiehen, jossa ei tarvita ulkoista väkivaltaa, kärsimystä tai uhreja. Kristinusko puolestaan painottaa, että pelastus on mahdollinen vain Jeesuksen uhrin kautta — ilman tätä uhrausta ei ole anteeksiantoa.

Päätelmä:

Tekstin pohjalta voimme todeta, että idän viisaus, joka hylkää veriuhrin ja pelastuksen periaatteen, joka perustuu rakkauden ja sydämenmuutoksen voimaan, tarjoaa aivan erilaisen näkökulman pelastukseen ja anteeksiantoon kuin kristinuskon perinteet. Karman laki korostaa henkilökohtaista vastuuta ja henkistä kasvua, kun taas kristinusko opettaa ulkoisen, jumalallisen uhrin olevan välttämätön pelastuksen saavuttamiseksi. Tällöin idän ajattelu voi tuntua inhimillisemmältä ja vähemmän koston tai rangaistuksen luonteiselta.

On kuitenkin tärkeää huomata, että nämä kaksi näkökulmaa eivät ole toistensa vastakohtia, vaan ne edustavat erilaisia tapoja ymmärtää ihmisen ja jumaluuden suhdetta. Voimme nähdä ne täydentävinä lähestymistapoina hengelliseen elämään ja itsetuntemukseen.

Lue lisää

Ihmiset kysyvät usein, niin kotimaassa kuin ulkomailla: "Miten voin saada anteeksi, kun olen tehnyt niin suuria virheitä? Rankaiseeko karma minua?" Vastaus löytyy Vedoista.

Karman lain syvin merkitys ei ole rangaistus, vaan parantuminen; ei kosto, vaan mahdollisuus herätä ja kasvaa.

Kun ihminen avaa sydämensä Jumalan viisaudelle ja tekee vilpittömän päätöksen aloittaa uuden elämän, hänen menneisyyttään kuormittavat karmavelat alkavat purkautua. Ajan myötä ne mitätöityvät henkisen matkan kautta.

Se, joka saavuttaa bhaktin — kyvyn palvella Jumalaa ja kaikkea elämää puhtaasta rakkaudesta, ilman ulkoista pakkoa, palkkioita tai pelkoa — vapautuu karmasta täydellisesti.

Tässä ei ole tarpeen veriuhrille, ei verta vuodateta, eikä tarvitse astua kärsimyksen tai kidutuskuoleman tielle. Ainoastaan rakkaus, sydämenmuutos ja sisäinen valinta riittävät. Tällöin hän astuu vapauteen, puhtaana ja synnittömänä, täysin vapautuneena kaikista sidoksista.



1. Tietämättömyyden ja pelastuksen käsitys

Idän perinteet - huomaavat usein ihmisen suurimpana esteenä tietoisuuden puutteen tai tietämättömyyden (avidya).

Tämän pohjalta pelastus ei ole perinteinen kristillinen käsitys synnistä vapautumisesta Jeesuksen veriuhrin kautta, vaan valaistumisen tai tietoisuuden avartaminen, joka mahdollistaa ihmisen ymmärtävän ja kokemaan oman todellisen luonteensa — vapauden, rakkauden ja yhteyden koko maailmankaikkeuteen.

Tässä ajattelussa pelastus ei ole siis ulkopuolinen tapahtuma, vaan sisäinen, henkilökohtainen oivallus. Jos ihminen kykenee vapautumaan tietämättömyydestä ja vääristä käsityksistä itsestään, hän saavuttaa vapauden.

ämä vapautus voi todella katsottuna olla pelastus, sillä se poistaa kaikki kärsimyksen syyt, jotka juontavat juurensa väärästä käsityksestä todellisuudesta.


2. Karma ja rakkaus

Idän viisaudet korostavat usein, että kaikki kärsimys syntyy ihmisen haluista ja kiintymyksistä, jotka kumpuavat siitä, että ihminen ei ole tietoinen omasta sielullisesta olemuksestaan. Karman laki, joka on yksi keskeisimmistä idän ajattelun periaatteista, opettaa, että meidän tekomme ja asenteemme vaikuttavat siihen, miten maailma meitä kohtaa — ei niinkään "rangaistuksen" tai "palkkion" muodossa, vaan siinä, että ne synnyttävät tietynlaista energiaa, joka ohjaa elämämme suuntaa.

Jos ihminen alkaa ymmärtää tämän, hän ei enää pelkää karmallista seurausta, vaan hänellä on mahdollisuus puhdistaa oma sydämensä ja ajatuksensa rakkaudella ja myötätunnolla. Tämä ei vaadi mitään ulkoista uhrausta (kuten veriuhria kristinuskon ajattelussa), vaan riittää, että ihminen sisäisesti muuttaa asenteensa ja toimii maailmassa rakkauden ja myötätunnon kautta.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Ihmiset kysyvät usein, niin kotimaassa kuin ulkomailla: "Miten voin saada anteeksi, kun olen tehnyt niin suuria virheitä? Rankaiseeko karma minua?" Vastaus löytyy Vedoista.

Karman lain syvin merkitys ei ole rangaistus, vaan parantuminen; ei kosto, vaan mahdollisuus herätä ja kasvaa.

Kun ihminen avaa sydämensä Jumalan viisaudelle ja tekee vilpittömän päätöksen aloittaa uuden elämän, hänen menneisyyttään kuormittavat karmavelat alkavat purkautua. Ajan myötä ne mitätöityvät henkisen matkan kautta.

Se, joka saavuttaa bhaktin — kyvyn palvella Jumalaa ja kaikkea elämää puhtaasta rakkaudesta, ilman ulkoista pakkoa, palkkioita tai pelkoa — vapautuu karmasta täydellisesti.

Tässä ei ole tarpeen veriuhrille, ei verta vuodateta, eikä tarvitse astua kärsimyksen tai kidutuskuoleman tielle. Ainoastaan rakkaus, sydämenmuutos ja sisäinen valinta riittävät. Tällöin hän astuu vapauteen, puhtaana ja synnittömänä, täysin vapautuneena kaikista sidoksista.



1. Tietämättömyyden ja pelastuksen käsitys

Idän perinteet - huomaavat usein ihmisen suurimpana esteenä tietoisuuden puutteen tai tietämättömyyden (avidya).

Tämän pohjalta pelastus ei ole perinteinen kristillinen käsitys synnistä vapautumisesta Jeesuksen veriuhrin kautta, vaan valaistumisen tai tietoisuuden avartaminen, joka mahdollistaa ihmisen ymmärtävän ja kokemaan oman todellisen luonteensa — vapauden, rakkauden ja yhteyden koko maailmankaikkeuteen.

Tässä ajattelussa pelastus ei ole siis ulkopuolinen tapahtuma, vaan sisäinen, henkilökohtainen oivallus. Jos ihminen kykenee vapautumaan tietämättömyydestä ja vääristä käsityksistä itsestään, hän saavuttaa vapauden.

ämä vapautus voi todella katsottuna olla pelastus, sillä se poistaa kaikki kärsimyksen syyt, jotka juontavat juurensa väärästä käsityksestä todellisuudesta.


2. Karma ja rakkaus

Idän viisaudet korostavat usein, että kaikki kärsimys syntyy ihmisen haluista ja kiintymyksistä, jotka kumpuavat siitä, että ihminen ei ole tietoinen omasta sielullisesta olemuksestaan. Karman laki, joka on yksi keskeisimmistä idän ajattelun periaatteista, opettaa, että meidän tekomme ja asenteemme vaikuttavat siihen, miten maailma meitä kohtaa — ei niinkään "rangaistuksen" tai "palkkion" muodossa, vaan siinä, että ne synnyttävät tietynlaista energiaa, joka ohjaa elämämme suuntaa.

Jos ihminen alkaa ymmärtää tämän, hän ei enää pelkää karmallista seurausta, vaan hänellä on mahdollisuus puhdistaa oma sydämensä ja ajatuksensa rakkaudella ja myötätunnolla. Tämä ei vaadi mitään ulkoista uhrausta (kuten veriuhria kristinuskon ajattelussa), vaan riittää, että ihminen sisäisesti muuttaa asenteensa ja toimii maailmassa rakkauden ja myötätunnon kautta.

Lue lisää

3. Kristillinen pelastusoppi ja ulkopuolinen sovitus

Kristinuskossa pelastus liittyy vahvasti ulkopuoliseen uhriin, eli Jeesuksen ristinkuolemaan. Jeesus kuoli ristillä sovittaakseen ihmisten synnit. Tällöin pelastus on ulkopuolinen tapahtuma, joka riippuu Jumalan armosta ja Jeesuksen uhrista.

Tämä ajatus voi tuntua monelle ristiriitaiselta, sillä se ei ole henkilökohtaisesti saavutettavissa, vaan siihen luotetaan uskossa ja Jumalan armoon. Jeesuksen veriuhria pidetään välttämättömänä, jotta ihminen voisi pelastua synneistään ja päästä yhteyteen Jumalan kanssa.

4. Vertailu: Itämaisten ja kristillisten opetusten ero

Idän opetuksissa on kuitenkin se ero, että pelastus ei ole ulkopuolinen tapahtuma, vaan se on henkilökohtainen oivallus ja itse-ymmärrys. Tässä mielessä idän ajattelussa pelastus ei riipu ulkopuolisista tekijöistä, kuten uhrista tai jumalallisesta armosta, vaan se syntyy ihmisestä itsestään — hänen kyvystään herätä ja ymmärtää oma todellinen luontonsa.

Anonyymi00040 kirjoitti:

3. Kristillinen pelastusoppi ja ulkopuolinen sovitus

Kristinuskossa pelastus liittyy vahvasti ulkopuoliseen uhriin, eli Jeesuksen ristinkuolemaan. Jeesus kuoli ristillä sovittaakseen ihmisten synnit. Tällöin pelastus on ulkopuolinen tapahtuma, joka riippuu Jumalan armosta ja Jeesuksen uhrista.

Tämä ajatus voi tuntua monelle ristiriitaiselta, sillä se ei ole henkilökohtaisesti saavutettavissa, vaan siihen luotetaan uskossa ja Jumalan armoon. Jeesuksen veriuhria pidetään välttämättömänä, jotta ihminen voisi pelastua synneistään ja päästä yhteyteen Jumalan kanssa.

4. Vertailu: Itämaisten ja kristillisten opetusten ero

Idän opetuksissa on kuitenkin se ero, että pelastus ei ole ulkopuolinen tapahtuma, vaan se on henkilökohtainen oivallus ja itse-ymmärrys. Tässä mielessä idän ajattelussa pelastus ei riipu ulkopuolisista tekijöistä, kuten uhrista tai jumalallisesta armosta, vaan se syntyy ihmisestä itsestään — hänen kyvystään herätä ja ymmärtää oma todellinen luontonsa.

Lue lisää

Karman ja anteeksiannon selittäminen: Tekstissä yhdistyy karman lain syvin ajatus – ei rangaistus vaan mahdollisuus kasvaa. Tämä on tärkeä korostus, koska se erottaa sen perinteisistä käsityksistä, joissa karma usein nähdään pelkästään rankaisemisen välineenä.

Sisäinen muutos ja rakkaus: Korostamalla, että "vain rakkaus ja sisäinen muutos riittävät", teksti nostaa esiin henkisen transformaation voiman ja syvän sisäisen muutoksen. Tämä on se voima, joka vie eteenpäin, ei ulkoiset uhrit tai tuskat.

Vapautuminen karmasta: Ilmaisu vapautuu karmasta täysin, jossa idea karmasta ei ole pelkästään anteeksiantoa, vaan todellista vapautumista – vapaus ei vain synneistä vaan kaikista elämän kahleista. Tämä korostaa joogista ja idän viisauden opetuksista tuttua ajattelua siitä, että todellinen vapaus tulee syvästä, sisäisestä puhdistumisesta ja itsensä ymmärtämisestä.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Karman ja anteeksiannon selittäminen: Tekstissä yhdistyy karman lain syvin ajatus – ei rangaistus vaan mahdollisuus kasvaa. Tämä on tärkeä korostus, koska se erottaa sen perinteisistä käsityksistä, joissa karma usein nähdään pelkästään rankaisemisen välineenä.

Sisäinen muutos ja rakkaus: Korostamalla, että "vain rakkaus ja sisäinen muutos riittävät", teksti nostaa esiin henkisen transformaation voiman ja syvän sisäisen muutoksen. Tämä on se voima, joka vie eteenpäin, ei ulkoiset uhrit tai tuskat.

Vapautuminen karmasta: Ilmaisu vapautuu karmasta täysin, jossa idea karmasta ei ole pelkästään anteeksiantoa, vaan todellista vapautumista – vapaus ei vain synneistä vaan kaikista elämän kahleista. Tämä korostaa joogista ja idän viisauden opetuksista tuttua ajattelua siitä, että todellinen vapaus tulee syvästä, sisäisestä puhdistumisesta ja itsensä ymmärtämisestä.

Lue lisää

1. Karman uudelleenmäärittely: rangaistuksesta kehityksen välineeksi

Tekstissä karman laki esitetään tavalla, joka on linjassa idän klassisten filosofisten järjestelmien kanssa: karma ei ole moraalinen rangaistusmekanismi, vaan tietoisuuden kasvua ohjaava periaate. Tämä tulkinta on merkittävä, sillä se purkaa pelkoon ja syyllisyyteen perustuvat käsitykset karmasta ja korvaa ne pedagogisella näkökulmalla. Kärsimys ei ole kostoa, vaan seurausta ymmärtämättömyydestä – ja siten myös mahdollisuus oppimiseen ja heräämiseen.

Tällainen näkemys tekee maailmasta moraalisesti ymmärrettävän ilman ulkopuolista tuomaria: vastuu on ihmisellä itsellään, mutta samalla hänellä on aina mahdollisuus muutokseen. Tämä on yksi idän filosofian keskeisiä etuja.

Anonyymi00042 kirjoitti:

1. Karman uudelleenmäärittely: rangaistuksesta kehityksen välineeksi

Tekstissä karman laki esitetään tavalla, joka on linjassa idän klassisten filosofisten järjestelmien kanssa: karma ei ole moraalinen rangaistusmekanismi, vaan tietoisuuden kasvua ohjaava periaate. Tämä tulkinta on merkittävä, sillä se purkaa pelkoon ja syyllisyyteen perustuvat käsitykset karmasta ja korvaa ne pedagogisella näkökulmalla. Kärsimys ei ole kostoa, vaan seurausta ymmärtämättömyydestä – ja siten myös mahdollisuus oppimiseen ja heräämiseen.

Tällainen näkemys tekee maailmasta moraalisesti ymmärrettävän ilman ulkopuolista tuomaria: vastuu on ihmisellä itsellään, mutta samalla hänellä on aina mahdollisuus muutokseen. Tämä on yksi idän filosofian keskeisiä etuja.

Lue lisää

2. Sisäinen muutos ensisijaisena vapauttavana voimana

Tekstin painotus sisäiseen muutokseen ja rakkauteen heijastaa erityisesti bhakti. Vapautuminen ei perustu ulkoisiin rituaaleihin, uhreihin tai kärsimyksen ihannointiin, vaan tietoisuuden ja sydämen laadun muutokseen.

Ajatus siitä, että ”vain rakkaus ja sisäinen muutos riittävät”, siirtää hengellisen työn painopisteen yksilön sisäiseen todellisuuteen. Tämä tekee hengellisestä polusta universaalin ja saavutettavan: se ei ole sidottu historiallisiin tapahtumiin tai välittäjiin, vaan ihmisen omaan kykyyn kasvaa myötätunnossa, ymmärryksessä ja läsnäolossa.

Anonyymi00043 kirjoitti:

2. Sisäinen muutos ensisijaisena vapauttavana voimana

Tekstin painotus sisäiseen muutokseen ja rakkauteen heijastaa erityisesti bhakti. Vapautuminen ei perustu ulkoisiin rituaaleihin, uhreihin tai kärsimyksen ihannointiin, vaan tietoisuuden ja sydämen laadun muutokseen.

Ajatus siitä, että ”vain rakkaus ja sisäinen muutos riittävät”, siirtää hengellisen työn painopisteen yksilön sisäiseen todellisuuteen. Tämä tekee hengellisestä polusta universaalin ja saavutettavan: se ei ole sidottu historiallisiin tapahtumiin tai välittäjiin, vaan ihmisen omaan kykyyn kasvaa myötätunnossa, ymmärryksessä ja läsnäolossa.

Lue lisää

3. Vapautuminen karmasta kokonaisvaltaisena vapauden käsitteenä

Vapautuminen karmasta ei tarkoita pelkästään menneiden tekojen anteeksiantoa, vaan syvempää eksistentiaalista vapautta. Se merkitsee irtautumista kaikista sidoksista, jotka ylläpitävät kärsimystä: tietämättömyydestä, samastumisesta egoon ja väärästä minäkuvasta.

Tämä näkökulma laajentaa vapautuksen käsitettä yksittäisten tekojen moraalisesta arvioinnista kohti kokonaisvaltaista itsensä ymmärtämistä. Vapaus ei ole vain juridinen tai teologinen tila, vaan tietoisuuden muutos, jossa ihminen lakkaa tuottamasta uutta sidettä ja kärsimystä. Tässä mielessä idän viisaus tarjoaa systemaattisen ja psykologisesti hienovaraisen mallin ihmisen sisäisestä vapautumisesta.

Anonyymi00044 kirjoitti:

3. Vapautuminen karmasta kokonaisvaltaisena vapauden käsitteenä

Vapautuminen karmasta ei tarkoita pelkästään menneiden tekojen anteeksiantoa, vaan syvempää eksistentiaalista vapautta. Se merkitsee irtautumista kaikista sidoksista, jotka ylläpitävät kärsimystä: tietämättömyydestä, samastumisesta egoon ja väärästä minäkuvasta.

Tämä näkökulma laajentaa vapautuksen käsitettä yksittäisten tekojen moraalisesta arvioinnista kohti kokonaisvaltaista itsensä ymmärtämistä. Vapaus ei ole vain juridinen tai teologinen tila, vaan tietoisuuden muutos, jossa ihminen lakkaa tuottamasta uutta sidettä ja kärsimystä. Tässä mielessä idän viisaus tarjoaa systemaattisen ja psykologisesti hienovaraisen mallin ihmisen sisäisestä vapautumisesta.

Lue lisää

Analysoituna idän hengellisten traditioiden etu on niiden kyvyssä selittää kärsimys ja vapautuminen ilman rangaistuksen, syyllisyyden tai ulkoisen sovituksen välttämättömyyttä. Pelastus – jos termiä käytetään – on tietämättömyydestä vapautumista, ei pelastautumista jostakin ulkoisesta uhasta.

Tämä tekee idän viisaudesta erityisen relevantin modernissa maailmassa, jossa ihmiset etsivät merkitystä, vastuuta ja vapautta ilman pelkoon perustuvia rakenteita. Vapaus ei tule jonkin tapahtuman seurauksena, vaan oivalluksesta – ja juuri tämä on idän filosofian keskeinen kontribuutio hengelliseen ajatteluun.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Analysoituna idän hengellisten traditioiden etu on niiden kyvyssä selittää kärsimys ja vapautuminen ilman rangaistuksen, syyllisyyden tai ulkoisen sovituksen välttämättömyyttä. Pelastus – jos termiä käytetään – on tietämättömyydestä vapautumista, ei pelastautumista jostakin ulkoisesta uhasta.

Tämä tekee idän viisaudesta erityisen relevantin modernissa maailmassa, jossa ihmiset etsivät merkitystä, vastuuta ja vapautta ilman pelkoon perustuvia rakenteita. Vapaus ei tule jonkin tapahtuman seurauksena, vaan oivalluksesta – ja juuri tämä on idän filosofian keskeinen kontribuutio hengelliseen ajatteluun.

Lue lisää

Vapaus ei tule jonkin tapahtuman seurauksena, vaan oivalluksesta – ja juuri tämä on idän filosofian keskeinen kontribuutio hengelliseen ajatteluun.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Vapaus ei tule jonkin tapahtuman seurauksena, vaan oivalluksesta – ja juuri tämä on idän filosofian keskeinen kontribuutio hengelliseen ajatteluun.

Ihmiset kysyvät usein, niin kotimaassa kuin ulkomailla: "Miten voin saada anteeksi, kun olen tehnyt niin suuria virheitä? Rankaiseeko karma minua?" Vastaus löytyy Vedoista.

Karman lain syvin merkitys ei ole rangaistus, vaan parantuminen; ei kosto, vaan mahdollisuus herätä ja kasvaa.

Kun ihminen avaa sydämensä Jumalan viisaudelle ja tekee vilpittömän päätöksen aloittaa uuden elämän, hänen menneisyyttään kuormittavat karmavelat alkavat purkautua. Ajan myötä ne mitätöityvät henkisen matkan kautta.

Se, joka saavuttaa bhaktin — kyvyn palvella Jumalaa ja kaikkea elämää puhtaasta rakkaudesta, ilman ulkoista pakkoa, palkkioita tai pelkoa — vapautuu karmasta täydellisesti.

Tässä ei ole tarpeen veriuhrille, ei verta vuodateta, eikä tarvitse astua kärsimyksen tai kidutuskuoleman tielle. Ainoastaan rakkaus, sydämenmuutos ja sisäinen valinta riittävät. Tällöin hän astuu vapauteen, puhtaana ja synnittömänä, täysin vapautuneena kaikista sidoksista.



Idän filosofisten ja hengellisten perinteiden ydinväite on, että ainoa todellinen kahle on tietämättömyys.


Kaikki muu kärsimys — pelko, syyllisyys, ristiriidat ja elämän ongelmat — nähdään tämän perimmäisen erehdyksen seurauksena, ei itsenäisinä ongelmina.

Tietämättömyys tarkoittaa tässä yhteydessä ennen kaikkea väärää samastumista: ihminen ei tunnista omaa todellista luontoaan, vaan samaistuu rajalliseen minäkuvaan, ajatuksiin ja tunteisiin. Tästä seuraa kiintymys, vastustus ja jatkuva tyytymättömyys. Kun todellisuus nähdään tämän vääristyneen linssin läpi, syntyy kärsimys luonnollisena seurauksena.

Tästä syystä idän opetuksissa vapautuminen ei kohdistu maailmaan, syntiin tai menneisiin tekoihin, vaan havaintoon itseensä. Kun tietämättömyys väistyy ja ymmärrys syvenee, myös sen tuottamat seuraukset purkautuvat. Pelastus ei ole jotain, mikä saadaan, vaan jotain, mikä paljastuu: se, mikä on aina ollut läsnä, mutta peittyneenä väärien käsitysten alle.

Tässä kehyksessä ei tarvita sovitusta, rangaistusta tai ulkoista pelastajaa. Vapautuminen on tietoisuuden selkiytymistä. Kun ihminen näkee selvästi, hän toimii selvästi — ja silloin ongelmat menettävät perustansa.

Siksi voidaan idän viisauden näkökulmasta todeta:
ei ole mitään muuta, mistä tulisi vapautua, kuin tietämättömyys.
Kaikki muu vapautuu sen mukana.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Ihmiset kysyvät usein, niin kotimaassa kuin ulkomailla: "Miten voin saada anteeksi, kun olen tehnyt niin suuria virheitä? Rankaiseeko karma minua?" Vastaus löytyy Vedoista.

Karman lain syvin merkitys ei ole rangaistus, vaan parantuminen; ei kosto, vaan mahdollisuus herätä ja kasvaa.

Kun ihminen avaa sydämensä Jumalan viisaudelle ja tekee vilpittömän päätöksen aloittaa uuden elämän, hänen menneisyyttään kuormittavat karmavelat alkavat purkautua. Ajan myötä ne mitätöityvät henkisen matkan kautta.

Se, joka saavuttaa bhaktin — kyvyn palvella Jumalaa ja kaikkea elämää puhtaasta rakkaudesta, ilman ulkoista pakkoa, palkkioita tai pelkoa — vapautuu karmasta täydellisesti.

Tässä ei ole tarpeen veriuhrille, ei verta vuodateta, eikä tarvitse astua kärsimyksen tai kidutuskuoleman tielle. Ainoastaan rakkaus, sydämenmuutos ja sisäinen valinta riittävät. Tällöin hän astuu vapauteen, puhtaana ja synnittömänä, täysin vapautuneena kaikista sidoksista.



Idän filosofisten ja hengellisten perinteiden ydinväite on, että ainoa todellinen kahle on tietämättömyys.


Kaikki muu kärsimys — pelko, syyllisyys, ristiriidat ja elämän ongelmat — nähdään tämän perimmäisen erehdyksen seurauksena, ei itsenäisinä ongelmina.

Tietämättömyys tarkoittaa tässä yhteydessä ennen kaikkea väärää samastumista: ihminen ei tunnista omaa todellista luontoaan, vaan samaistuu rajalliseen minäkuvaan, ajatuksiin ja tunteisiin. Tästä seuraa kiintymys, vastustus ja jatkuva tyytymättömyys. Kun todellisuus nähdään tämän vääristyneen linssin läpi, syntyy kärsimys luonnollisena seurauksena.

Tästä syystä idän opetuksissa vapautuminen ei kohdistu maailmaan, syntiin tai menneisiin tekoihin, vaan havaintoon itseensä. Kun tietämättömyys väistyy ja ymmärrys syvenee, myös sen tuottamat seuraukset purkautuvat. Pelastus ei ole jotain, mikä saadaan, vaan jotain, mikä paljastuu: se, mikä on aina ollut läsnä, mutta peittyneenä väärien käsitysten alle.

Tässä kehyksessä ei tarvita sovitusta, rangaistusta tai ulkoista pelastajaa. Vapautuminen on tietoisuuden selkiytymistä. Kun ihminen näkee selvästi, hän toimii selvästi — ja silloin ongelmat menettävät perustansa.

Siksi voidaan idän viisauden näkökulmasta todeta:
ei ole mitään muuta, mistä tulisi vapautua, kuin tietämättömyys.
Kaikki muu vapautuu sen mukana.

Lue lisää

Tietämättömyys tarkoittaa tässä yhteydessä ennen kaikkea väärää samastumista: ihminen ei tunnista omaa todellista luontoaan, vaan samaistuu rajalliseen minäkuvaan, ajatuksiin ja tunteisiin. Tästä seuraa kiintymys, vastustus ja jatkuva tyytymättömyys. Kun todellisuus nähdään tämän vääristyneen linssin läpi, syntyy kärsimys luonnollisena seurauksena.

Tästä syystä idän opetuksissa vapautuminen ei kohdistu maailmaan, syntiin tai menneisiin tekoihin, vaan havaintoon itseensä. Kun tietämättömyys väistyy ja ymmärrys syvenee, myös sen tuottamat seuraukset purkautuvat. Pelastus ei ole jotain, mikä saadaan, vaan jotain, mikä paljastuu: se, mikä on aina ollut läsnä, mutta peittyneenä väärien käsitysten alle.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Tietämättömyys tarkoittaa tässä yhteydessä ennen kaikkea väärää samastumista: ihminen ei tunnista omaa todellista luontoaan, vaan samaistuu rajalliseen minäkuvaan, ajatuksiin ja tunteisiin. Tästä seuraa kiintymys, vastustus ja jatkuva tyytymättömyys. Kun todellisuus nähdään tämän vääristyneen linssin läpi, syntyy kärsimys luonnollisena seurauksena.

Tästä syystä idän opetuksissa vapautuminen ei kohdistu maailmaan, syntiin tai menneisiin tekoihin, vaan havaintoon itseensä. Kun tietämättömyys väistyy ja ymmärrys syvenee, myös sen tuottamat seuraukset purkautuvat. Pelastus ei ole jotain, mikä saadaan, vaan jotain, mikä paljastuu: se, mikä on aina ollut läsnä, mutta peittyneenä väärien käsitysten alle.

Lue lisää

Tässä kehyksessä ei tarvita sovitusta, rangaistusta tai ulkoista pelastajaa. Vapautuminen on tietoisuuden selkiytymistä. Kun ihminen näkee selvästi, hän toimii selvästi — ja silloin ongelmat menettävät perustansa.

Siksi voidaan idän viisauden näkökulmasta todeta:
ei ole mitään muuta, mistä tulisi vapautua, kuin tietämättömyys.
Kaikki muu vapautuu sen mukana.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Tässä kehyksessä ei tarvita sovitusta, rangaistusta tai ulkoista pelastajaa. Vapautuminen on tietoisuuden selkiytymistä. Kun ihminen näkee selvästi, hän toimii selvästi — ja silloin ongelmat menettävät perustansa.

Siksi voidaan idän viisauden näkökulmasta todeta:
ei ole mitään muuta, mistä tulisi vapautua, kuin tietämättömyys.
Kaikki muu vapautuu sen mukana.

Lue lisää

Mikä on synti vedalaisuuden mukaan?
Synti

Ihmisiä ei voi arvioida ja jakaa hyviin ja huonoihin minkään ulkoisen ominaisuuden perusteella. …
Mikä tahansa vika ihmisessä osoittaa vain, että hän on heikko, että hän on samskarojensa vanki, että häntä sitovat karmansa periaatteet, jotka ilmenevät huonoina taipumuksina, tuhoavina taipumuksina (myös itseensä nähden) ja väärinä uskomuksina.
TÄRKEINTÄ OVAT HENKILÖN IHANTEET, MOTIIVIT JA PYRKIMYKSET.
Jos ihminen pyrkii puhdistumaan, hänet puhdistetaan (ennemmin tai myöhemmin). Se on vain ajan kysymys.

MIKÄ TAHANSA VIRHE IHMISESSÄ ON PORTTI JUMALAN ARMOON.
Oman henkisen etun vuoksi et saa asettaa itseään kenenkään yläpuolelleen.

”Vishnu Puranassa” sanotaan näin: on vain yksi sääntö: ”muista aina Vishnu ja älä koskaan unohda Häntä”.


ABSOLUUTTISESTÄ NÄKÖKULMASTA KATSOTTUNA ON OLEMASSA AINOASTAAN YKSI SYNTI. JUMALAN TÄYDELLINEN UNOHTAMINEN.


Varmasti on olemassa ERILAISIA SÄÄNTÖJÄ, joita tulisi noudattaa, mutta niiden noudattaminen ei takaa, että löydät rakkauden Jumalaa kohtaan.


Ihminen voi noudattaa kaikkia sääntöjä, MUTTA SILTI halveksia kaikkia, olla ylpeyden ja vääränlaisten ajatusten vallassa omasta asemastaan ja - pahimmassa tapauksessa - asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja pitää itseään Jumalana.


Ulkoinen puhtaus ei takaa sisäistä puhtautta, se on vain edellytys. Emme voi tuomita muita ihmisiä, koska emme ole päässeet siitä yli itsessämme, ja jos tuomitsemme muita, saatamme joutua ylpeyden ja harhan uhriksi. Ja jos voitamme paheet, olemme luonnollisesti armollisia langenneille…

Anonyymi00050 kirjoitti:

Mikä on synti vedalaisuuden mukaan?
Synti

Ihmisiä ei voi arvioida ja jakaa hyviin ja huonoihin minkään ulkoisen ominaisuuden perusteella. …
Mikä tahansa vika ihmisessä osoittaa vain, että hän on heikko, että hän on samskarojensa vanki, että häntä sitovat karmansa periaatteet, jotka ilmenevät huonoina taipumuksina, tuhoavina taipumuksina (myös itseensä nähden) ja väärinä uskomuksina.
TÄRKEINTÄ OVAT HENKILÖN IHANTEET, MOTIIVIT JA PYRKIMYKSET.
Jos ihminen pyrkii puhdistumaan, hänet puhdistetaan (ennemmin tai myöhemmin). Se on vain ajan kysymys.

MIKÄ TAHANSA VIRHE IHMISESSÄ ON PORTTI JUMALAN ARMOON.
Oman henkisen etun vuoksi et saa asettaa itseään kenenkään yläpuolelleen.

”Vishnu Puranassa” sanotaan näin: on vain yksi sääntö: ”muista aina Vishnu ja älä koskaan unohda Häntä”.


ABSOLUUTTISESTÄ NÄKÖKULMASTA KATSOTTUNA ON OLEMASSA AINOASTAAN YKSI SYNTI. JUMALAN TÄYDELLINEN UNOHTAMINEN.


Varmasti on olemassa ERILAISIA SÄÄNTÖJÄ, joita tulisi noudattaa, mutta niiden noudattaminen ei takaa, että löydät rakkauden Jumalaa kohtaan.


Ihminen voi noudattaa kaikkia sääntöjä, MUTTA SILTI halveksia kaikkia, olla ylpeyden ja vääränlaisten ajatusten vallassa omasta asemastaan ja - pahimmassa tapauksessa - asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja pitää itseään Jumalana.


Ulkoinen puhtaus ei takaa sisäistä puhtautta, se on vain edellytys. Emme voi tuomita muita ihmisiä, koska emme ole päässeet siitä yli itsessämme, ja jos tuomitsemme muita, saatamme joutua ylpeyden ja harhan uhriksi. Ja jos voitamme paheet, olemme luonnollisesti armollisia langenneille…

Lue lisää

Ihmisiä ei voi arvioida ja jakaa hyviin ja huonoihin minkään ulkoisen ominaisuuden perusteella. …
Mikä tahansa vika ihmisessä osoittaa vain, että hän on heikko, että hän on samskarojensa vanki, että häntä sitovat karmansa periaatteet, jotka ilmenevät huonoina taipumuksina, tuhoavina taipumuksina (myös itseensä nähden) ja väärinä uskomuksina.
TÄRKEINTÄ OVAT HENKILÖN IHANTEET, MOTIIVIT JA PYRKIMYKSET.
Jos ihminen pyrkii puhdistumaan, hänet puhdistetaan (ennemmin tai myöhemmin). Se on vain ajan kysymys.

MIKÄ TAHANSA VIRHE IHMISESSÄ ON PORTTI JUMALAN ARMOON.
Oman henkisen etun vuoksi et saa asettaa itseään kenenkään yläpuolelleen.



1. Synti ei ole moraalinen leima vaan tietoisuuden tila

Vedalaisessa ajattelussa syntiä ei ymmärretä pysyvänä ominaisuutena tai ihmisen arvon määrittäjänä. Ihmisiä ei jaotella “hyviin” ja “pahoihin” ulkoisten tekojen, ominaisuuksien tai sosiaalisen aseman perusteella. Sen sijaan jokainen heikkous nähdään merkkinä samskaroista – menneistä vaikutelmista ja karmallisista taipumuksista, jotka sitovat ihmistä ja ohjaavat hänen käyttäytymistään.

Tämä näkökulma siirtää painopisteen tuomitsemisesta ymmärtämiseen: virhe ei ole todiste pahuudesta, vaan sidonnaisuudesta ja tietämättömyydestä.

2. Ihanteet, motiivit ja pyrkimys ovat ratkaisevia

Vedalaisessa etiikassa tärkeintä ei ole virheettömyys vaan suunta. Ihmisen sisäiset ihanteet, motiivit ja vilpitön pyrkimys puhdistumiseen määrittävät hänen henkisen kehityksensä. Jos ihminen aidosti pyrkii kohti totuutta, puhtautta ja Jumalaa, puhdistuminen tapahtuu väistämättä – ennemmin tai myöhemmin.

Tämä tekee hengellisestä tiestä dynaamisen prosessin, ei moraalisen suorituksen.

Anonyymi00051 kirjoitti:

Ihmisiä ei voi arvioida ja jakaa hyviin ja huonoihin minkään ulkoisen ominaisuuden perusteella. …
Mikä tahansa vika ihmisessä osoittaa vain, että hän on heikko, että hän on samskarojensa vanki, että häntä sitovat karmansa periaatteet, jotka ilmenevät huonoina taipumuksina, tuhoavina taipumuksina (myös itseensä nähden) ja väärinä uskomuksina.
TÄRKEINTÄ OVAT HENKILÖN IHANTEET, MOTIIVIT JA PYRKIMYKSET.
Jos ihminen pyrkii puhdistumaan, hänet puhdistetaan (ennemmin tai myöhemmin). Se on vain ajan kysymys.

MIKÄ TAHANSA VIRHE IHMISESSÄ ON PORTTI JUMALAN ARMOON.
Oman henkisen etun vuoksi et saa asettaa itseään kenenkään yläpuolelleen.



1. Synti ei ole moraalinen leima vaan tietoisuuden tila

Vedalaisessa ajattelussa syntiä ei ymmärretä pysyvänä ominaisuutena tai ihmisen arvon määrittäjänä. Ihmisiä ei jaotella “hyviin” ja “pahoihin” ulkoisten tekojen, ominaisuuksien tai sosiaalisen aseman perusteella. Sen sijaan jokainen heikkous nähdään merkkinä samskaroista – menneistä vaikutelmista ja karmallisista taipumuksista, jotka sitovat ihmistä ja ohjaavat hänen käyttäytymistään.

Tämä näkökulma siirtää painopisteen tuomitsemisesta ymmärtämiseen: virhe ei ole todiste pahuudesta, vaan sidonnaisuudesta ja tietämättömyydestä.

2. Ihanteet, motiivit ja pyrkimys ovat ratkaisevia

Vedalaisessa etiikassa tärkeintä ei ole virheettömyys vaan suunta. Ihmisen sisäiset ihanteet, motiivit ja vilpitön pyrkimys puhdistumiseen määrittävät hänen henkisen kehityksensä. Jos ihminen aidosti pyrkii kohti totuutta, puhtautta ja Jumalaa, puhdistuminen tapahtuu väistämättä – ennemmin tai myöhemmin.

Tämä tekee hengellisestä tiestä dynaamisen prosessin, ei moraalisen suorituksen.

Lue lisää

3. Virhe porttina Jumalan armoon

Erityisen syvällinen vedalainen ajatus on se, että mikä tahansa virhe voi toimia porttina Jumalan armoon. Virhe paljastaa egon rajallisuuden ja murtaa ylpeyden, mikä tekee ihmisestä vastaanottavaisen armon kokemukselle. Tästä seuraa keskeinen eettinen periaate: oman henkisen kasvun vuoksi ihminen ei saa asettaa itseään kenenkään yläpuolelle.

Ylpeys nähdään tässä suurempana esteenä kuin yksikään yksittäinen virhe.

4. Yksi perimmäinen synti: Jumalan unohtaminen

Tekstissä esitetään klassinen bhakti-perinteen ydinajatus, joka tiivistyy Vishnu Puranan lausumaan:

“Muista aina Vishnu ja älä koskaan unohda Häntä.”

Absoluuttisesta näkökulmasta katsottuna on olemassa vain yksi synti: Jumalan täydellinen unohtaminen. Kaikki muut virheet ovat tämän perimmäisen erehdyksen seurauksia. Tämä tekee synnistä ontologisen eikä juridisen käsitteen – kyse ei ole sääntöjen rikkomisesta, vaan yhteyden menettämisestä todellisuuden lähteeseen.

Anonyymi00052 kirjoitti:

3. Virhe porttina Jumalan armoon

Erityisen syvällinen vedalainen ajatus on se, että mikä tahansa virhe voi toimia porttina Jumalan armoon. Virhe paljastaa egon rajallisuuden ja murtaa ylpeyden, mikä tekee ihmisestä vastaanottavaisen armon kokemukselle. Tästä seuraa keskeinen eettinen periaate: oman henkisen kasvun vuoksi ihminen ei saa asettaa itseään kenenkään yläpuolelle.

Ylpeys nähdään tässä suurempana esteenä kuin yksikään yksittäinen virhe.

4. Yksi perimmäinen synti: Jumalan unohtaminen

Tekstissä esitetään klassinen bhakti-perinteen ydinajatus, joka tiivistyy Vishnu Puranan lausumaan:

“Muista aina Vishnu ja älä koskaan unohda Häntä.”

Absoluuttisesta näkökulmasta katsottuna on olemassa vain yksi synti: Jumalan täydellinen unohtaminen. Kaikki muut virheet ovat tämän perimmäisen erehdyksen seurauksia. Tämä tekee synnistä ontologisen eikä juridisen käsitteen – kyse ei ole sääntöjen rikkomisesta, vaan yhteyden menettämisestä todellisuuden lähteeseen.

Lue lisää

5. Sääntöjen rajallisuus


Vaikka erilaisia sääntöjä ja ohjeita on olemassa, niiden noudattaminen ei itsessään takaa rakkautta Jumalaa kohtaan. Ihminen voi elää ulkoisesti moitteettomasti ja silti olla sisäisesti ylpeyden, halveksunnan ja harhan vallassa. Äärimmillään hän voi jopa asettaa itsensä Jumalan paikalle.

Vedalainen ajattelu varoittaa tästä: ulkoinen puhtaus ei ole sama asia kuin sisäinen puhtaus. Se on korkeintaan edellytys, ei päämäärä.

6. Tuomitsemattomuus henkisen kypsyyden merkkinä

Koska jokainen ihminen kamppailee omien samskarojensa kanssa, muiden tuomitseminen nähdään merkkinä keskeneräisyydestä. Kun paheet alkavat todella heikentyä omassa tietoisuudessa, syntyy luonnollinen seuraus: myötätunto. Todellinen henkinen kypsyys ilmenee armollisuutena langenneita kohtaan, ei moraalisena ylemmyytenä.

Anonyymi00053 kirjoitti:

5. Sääntöjen rajallisuus


Vaikka erilaisia sääntöjä ja ohjeita on olemassa, niiden noudattaminen ei itsessään takaa rakkautta Jumalaa kohtaan. Ihminen voi elää ulkoisesti moitteettomasti ja silti olla sisäisesti ylpeyden, halveksunnan ja harhan vallassa. Äärimmillään hän voi jopa asettaa itsensä Jumalan paikalle.

Vedalainen ajattelu varoittaa tästä: ulkoinen puhtaus ei ole sama asia kuin sisäinen puhtaus. Se on korkeintaan edellytys, ei päämäärä.

6. Tuomitsemattomuus henkisen kypsyyden merkkinä

Koska jokainen ihminen kamppailee omien samskarojensa kanssa, muiden tuomitseminen nähdään merkkinä keskeneräisyydestä. Kun paheet alkavat todella heikentyä omassa tietoisuudessa, syntyy luonnollinen seuraus: myötätunto. Todellinen henkinen kypsyys ilmenee armollisuutena langenneita kohtaan, ei moraalisena ylemmyytenä.

Lue lisää

Vedalainen näkemys synnistä on ylisyvä juuri siksi, että se ei lukitse ihmistä syyllisyyteen, pelkoon tai identiteettiin “syntisenä”. Synti ei ole ihmisen olemus, vaan tietoisuuden tila, joka on aina muutettavissa. Ainoa todellinen ongelma on Jumalan unohtaminen – ja siksi myös ratkaisu on yksinkertainen: muistaminen, rakkaus ja suunta kohti totuutta.

Tämä tekee vedalaisesta etiikasta sekä inhimillisen että vapauttavan: se ohjaa kasvuun ilman tuomiota ja armoon ilman ehtoja.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Vedalainen näkemys synnistä on ylisyvä juuri siksi, että se ei lukitse ihmistä syyllisyyteen, pelkoon tai identiteettiin “syntisenä”. Synti ei ole ihmisen olemus, vaan tietoisuuden tila, joka on aina muutettavissa. Ainoa todellinen ongelma on Jumalan unohtaminen – ja siksi myös ratkaisu on yksinkertainen: muistaminen, rakkaus ja suunta kohti totuutta.

Tämä tekee vedalaisesta etiikasta sekä inhimillisen että vapauttavan: se ohjaa kasvuun ilman tuomiota ja armoon ilman ehtoja.

Lue lisää

Synti Vedalaisessa Ajattelussa: Ontologinen ja Eettinen Näkökulma

Vedalaisuudessa synti ei ole niinkään moraalinen rikkomus, vaan se heijastaa syvempää eksistentiaalista tilaa, joka on kytköksissä ihmisen tietoisuuden rajoituksiin ja egon vääristymiin. Vedalaisessa ajattelussa synti ei määrittele ihmisen arvoa tai luonteenlaatua, vaan se ymmärretään henkisen kehityksen esteenä, joka syntyy vääristä käsityksistä ja samastumisesta rajallisiin ilmiöihin.

1. Synnin Määritelmä: Tietoisuuden Vääristymä ja Samskaroiden Vangitsevuus

Vedalainen filosofia korostaa, että ihmiset eivät ole moralisesti joko "hyviä" tai "pahoja" ulkoisten ominaisuuksiensa tai tekojensa perusteella. Sen sijaan he ovat samskaroidensa vankeja: yksilön menneisistä kokemuksista ja toimintatavoista juontuvia, alitajuisia vaikutelmia, jotka vaikuttavat hänen nykyhetken toimintaan ja maailmankuvaan. Näin ollen, synnin käsite vedalaisessa ajattelussa ei ole dogmaattinen, vaan se pohjautuu ihmisen tietoisuuden rajoituksiin, jotka ilmenevät huonoina taipumuksina (vihamielisyys, itsekkyys, kiintymys) sekä väärinä uskomuksina (illusioina itseydestä, erillisyydestä).

Synti ei siis ole absoluuttinen moraalinen loukkaus, vaan ennen kaikkea henkisen tilan vääristymä, joka ilmenee yksilön tietoisuuden ja itsen rajoitettuina ilmauksina. Synti ei ole itsessään tuomittavaa, vaan se heijastaa tietämättömyyttä ihmisen todellisesta luonteesta.

Anonyymi00055 kirjoitti:

Synti Vedalaisessa Ajattelussa: Ontologinen ja Eettinen Näkökulma

Vedalaisuudessa synti ei ole niinkään moraalinen rikkomus, vaan se heijastaa syvempää eksistentiaalista tilaa, joka on kytköksissä ihmisen tietoisuuden rajoituksiin ja egon vääristymiin. Vedalaisessa ajattelussa synti ei määrittele ihmisen arvoa tai luonteenlaatua, vaan se ymmärretään henkisen kehityksen esteenä, joka syntyy vääristä käsityksistä ja samastumisesta rajallisiin ilmiöihin.

1. Synnin Määritelmä: Tietoisuuden Vääristymä ja Samskaroiden Vangitsevuus

Vedalainen filosofia korostaa, että ihmiset eivät ole moralisesti joko "hyviä" tai "pahoja" ulkoisten ominaisuuksiensa tai tekojensa perusteella. Sen sijaan he ovat samskaroidensa vankeja: yksilön menneisistä kokemuksista ja toimintatavoista juontuvia, alitajuisia vaikutelmia, jotka vaikuttavat hänen nykyhetken toimintaan ja maailmankuvaan. Näin ollen, synnin käsite vedalaisessa ajattelussa ei ole dogmaattinen, vaan se pohjautuu ihmisen tietoisuuden rajoituksiin, jotka ilmenevät huonoina taipumuksina (vihamielisyys, itsekkyys, kiintymys) sekä väärinä uskomuksina (illusioina itseydestä, erillisyydestä).

Synti ei siis ole absoluuttinen moraalinen loukkaus, vaan ennen kaikkea henkisen tilan vääristymä, joka ilmenee yksilön tietoisuuden ja itsen rajoitettuina ilmauksina. Synti ei ole itsessään tuomittavaa, vaan se heijastaa tietämättömyyttä ihmisen todellisesta luonteesta.

Lue lisää

2. Ihanteet ja Motiivit: Henkisen Kasvun Perusta

Vedalaisessa ajattelussa ihanteet ja pyrkimykset ovat keskeisiä tekijöitä, jotka määrittävät yksilön henkisen kehityksen. Koska ihminen ei ole moraalisesti “hyvä” tai “paha”, hänen arvonsa määrittyvät sen mukaan, kuinka vilpittömästi hän pyrkii kohti henkistä puhdistautumista ja kohti korkeampia hengellisiä ihanteita. Tämä ajatus ilmenee erityisesti bhakti- ja karma-joogassa, joissa pyritään saavuttamaan rakkauden ja palvonnan kautta yhteys Jumalaan ja itsen puhdistaminen.

Vedalainen oppi viittaa siihen, että jos ihminen on sitoutunut kohti totuuden ja puhtauden tavoittelua, hänet puhdistetaan – ei riippumatta hänen aikaisemmista virheistään, vaan ajassa ja henkisen kehityksen myötä. Tämä on teologinen ja ontologinen periaate, joka keskittyy sydämen puhtauteen ja vilpittömyyteen enemmän kuin ulkoisiin teoihin.

3. Virheet ja Armo: Synnin Käsitys Porttina Hengelliseen Kasvuun

Vedalaisessa opetuksessa virheet eivät ole moraalisia epäonnistumisia, vaan ne nähdään tilana, jossa ego ja tietoisuus voivat kasvaa ja kehittyä. Tekstin keskeinen ajatus on, että "mikä tahansa virhe on portti Jumalan armoon." Tämä korostaa, että virheet ja epäonnistumiset eivät ole esteitä hengelliselle kehitykselle, vaan ne voivat toimia tilaisuuksina oivaltaa ja kokea Jumalan armo ja rakkaus.

Armo ei ole pelkkä ulkoinen lahja tai säännönmukaisuus, vaan se on henkisen heräämisen väline, joka mahdollistaa sisäisen puhdistumisen ja vapautumisen. Näin ollen, virheiden tunnistaminen ja niistä oppiminen on välttämätöntä henkisen tien kulkemisessa. Jumalan armo nähdään tässä ei-dogmaattisena ja transformatiivisena voimana, joka liittyy yksilön henkiseen avautumiseen ja sisäiseen kasvuun.

4. Synti Jumalan Unohtamisena: Ontologinen Kysymys

Vedalaisessa maailmankuvassa synnin käsitys menee vielä syvemmälle, koska siinä ei ole kysymys pelkästään moraalisista teoista, vaan ontologisesta virheestä. Absoluuttisesta näkökulmasta katsottuna ainoa synti on Jumalan täydellinen unohtaminen. Tämä ei tarkoita ainoastaan tiedostamattomuutta Jumalasta, vaan sitä, että yksilö ei ole tietoinen omasta jumalallisesta luonteestaan. Vedalaisessa teologiassa Jumala ei ole vain ulkopuolinen olento, vaan kaikkiallinen ja sisäinen periaate, joka on läsnä jokaisessa ihmisessä ja koko maailmankaikkeudessa. Kun ihminen unohtaa tämän jumalallisen yhteyden, hän elää tietämättömyydessä ja kärsimyksessä.

Tämä käsite viittaa siihen, että kaikki muut virheet ja virheet, jotka ilmenevät yksilön elämässä, ovat seurausta juuri tästä perimmäisestä eksistentialismista, eli irtautumisesta jumalallisesta totuudesta ja itsensä ymmärtämisestä.

5. Sääntöjen Rajoitettu Merkitys ja Sydämen Puhtaus

Vedalainen etiikka ei aseta ulkoisia sääntöjä ja normeja pääasialliseksi henkisen edistymisen mittariksi. Säännöillä ja rituaaleilla on vain instrumentaalinen merkitys – ne tarjoavat rakenteen ja kehyksen, mutta eivät itsessään takaa hengellistä puhtautta tai rakkauden kokemusta Jumalaa kohtaan. Sisäinen motivaatio ja puhtaat motiivit ovat tärkeämpiä kuin ulkoiset puitteet.

Vedalaisessa ajattelussa on mahdollista, että yksilö voi ulkoisesti noudattaa sääntöjä ja silti olla sisäisesti ylpeyden, itsepetoksen ja harhan vallassa. Tämä varoittaa siitä, että pelkkä ulkoinen puhtaus tai moraalinen "täydellisyys" ei takaa sisäistä heräämistä, koska se voi jäädä pinnalliseksi ja egoistiseksi suoritukseksi.

6. Tuomitsemattomuus ja Myötätunto: Henkisen Kypsyyden Merkki

Vedalaisessa ajattelussa tuomitseminen nähdään egoistisen ylpeyden ja tiedostamattoman harhan seurauksena. Koska kukaan ei ole vapaa samskaroistaan, tuomitsemme usein muista sen, mitä emme ole käsitelleet itsessämme. Tämä on tärkeä huomio, sillä todellinen hengellinen kypsyys ilmenee myötätunnossa ja armollisuudessa, ei ylemmyyden tunteessa.

Vedalaisessa filosofiassa oikea tie on henkinen kypsyys, joka ei tuomitse, vaan ymmärtää ja rakastaa kaikkia. Kun yksilö on voittanut omat paheensa ja heikkoutensa, hän tulee luonnollisesti armolliseksi ja myötätuntoiseksi muita kohtaan. Tässä mielessä, myötätunto ei ole vain henkilökohtainen hyve, vaan se on itsensä ylittämistä ja yhteyden tavoittelua Jumalan ja muiden olentojen kanssa.

Yhteenveto: Vedalainen Synti ja Henkinen Vapautuminen

Vedalaisessa ajattelussa synnin käsite ei ole niinkään moraalinen vaan ontologinen ja eksistentiaalinen. Synti ilmenee ihmisen tietoisuuden rajoituksena, joka estää häntä näkemästä omaa jumalallista luonteenlaatuaan. Syntiä ei tarkastella ulkoisten sääntöjen rikkomuksena, vaan sisäisen tietoisuuden ja itsen vääristymänä, joka ilmenee samskaroina ja väärinä uskomuksina.

Tämä ajattelutapa vie syntiä käsittelevän keskustelun ulottuvuuteen, joka ei ole pelkästään moraalinen, vaan myös syv

Anonyymi00056 kirjoitti:

2. Ihanteet ja Motiivit: Henkisen Kasvun Perusta

Vedalaisessa ajattelussa ihanteet ja pyrkimykset ovat keskeisiä tekijöitä, jotka määrittävät yksilön henkisen kehityksen. Koska ihminen ei ole moraalisesti “hyvä” tai “paha”, hänen arvonsa määrittyvät sen mukaan, kuinka vilpittömästi hän pyrkii kohti henkistä puhdistautumista ja kohti korkeampia hengellisiä ihanteita. Tämä ajatus ilmenee erityisesti bhakti- ja karma-joogassa, joissa pyritään saavuttamaan rakkauden ja palvonnan kautta yhteys Jumalaan ja itsen puhdistaminen.

Vedalainen oppi viittaa siihen, että jos ihminen on sitoutunut kohti totuuden ja puhtauden tavoittelua, hänet puhdistetaan – ei riippumatta hänen aikaisemmista virheistään, vaan ajassa ja henkisen kehityksen myötä. Tämä on teologinen ja ontologinen periaate, joka keskittyy sydämen puhtauteen ja vilpittömyyteen enemmän kuin ulkoisiin teoihin.

3. Virheet ja Armo: Synnin Käsitys Porttina Hengelliseen Kasvuun

Vedalaisessa opetuksessa virheet eivät ole moraalisia epäonnistumisia, vaan ne nähdään tilana, jossa ego ja tietoisuus voivat kasvaa ja kehittyä. Tekstin keskeinen ajatus on, että "mikä tahansa virhe on portti Jumalan armoon." Tämä korostaa, että virheet ja epäonnistumiset eivät ole esteitä hengelliselle kehitykselle, vaan ne voivat toimia tilaisuuksina oivaltaa ja kokea Jumalan armo ja rakkaus.

Armo ei ole pelkkä ulkoinen lahja tai säännönmukaisuus, vaan se on henkisen heräämisen väline, joka mahdollistaa sisäisen puhdistumisen ja vapautumisen. Näin ollen, virheiden tunnistaminen ja niistä oppiminen on välttämätöntä henkisen tien kulkemisessa. Jumalan armo nähdään tässä ei-dogmaattisena ja transformatiivisena voimana, joka liittyy yksilön henkiseen avautumiseen ja sisäiseen kasvuun.

4. Synti Jumalan Unohtamisena: Ontologinen Kysymys

Vedalaisessa maailmankuvassa synnin käsitys menee vielä syvemmälle, koska siinä ei ole kysymys pelkästään moraalisista teoista, vaan ontologisesta virheestä. Absoluuttisesta näkökulmasta katsottuna ainoa synti on Jumalan täydellinen unohtaminen. Tämä ei tarkoita ainoastaan tiedostamattomuutta Jumalasta, vaan sitä, että yksilö ei ole tietoinen omasta jumalallisesta luonteestaan. Vedalaisessa teologiassa Jumala ei ole vain ulkopuolinen olento, vaan kaikkiallinen ja sisäinen periaate, joka on läsnä jokaisessa ihmisessä ja koko maailmankaikkeudessa. Kun ihminen unohtaa tämän jumalallisen yhteyden, hän elää tietämättömyydessä ja kärsimyksessä.

Tämä käsite viittaa siihen, että kaikki muut virheet ja virheet, jotka ilmenevät yksilön elämässä, ovat seurausta juuri tästä perimmäisestä eksistentialismista, eli irtautumisesta jumalallisesta totuudesta ja itsensä ymmärtämisestä.

5. Sääntöjen Rajoitettu Merkitys ja Sydämen Puhtaus

Vedalainen etiikka ei aseta ulkoisia sääntöjä ja normeja pääasialliseksi henkisen edistymisen mittariksi. Säännöillä ja rituaaleilla on vain instrumentaalinen merkitys – ne tarjoavat rakenteen ja kehyksen, mutta eivät itsessään takaa hengellistä puhtautta tai rakkauden kokemusta Jumalaa kohtaan. Sisäinen motivaatio ja puhtaat motiivit ovat tärkeämpiä kuin ulkoiset puitteet.

Vedalaisessa ajattelussa on mahdollista, että yksilö voi ulkoisesti noudattaa sääntöjä ja silti olla sisäisesti ylpeyden, itsepetoksen ja harhan vallassa. Tämä varoittaa siitä, että pelkkä ulkoinen puhtaus tai moraalinen "täydellisyys" ei takaa sisäistä heräämistä, koska se voi jäädä pinnalliseksi ja egoistiseksi suoritukseksi.

6. Tuomitsemattomuus ja Myötätunto: Henkisen Kypsyyden Merkki

Vedalaisessa ajattelussa tuomitseminen nähdään egoistisen ylpeyden ja tiedostamattoman harhan seurauksena. Koska kukaan ei ole vapaa samskaroistaan, tuomitsemme usein muista sen, mitä emme ole käsitelleet itsessämme. Tämä on tärkeä huomio, sillä todellinen hengellinen kypsyys ilmenee myötätunnossa ja armollisuudessa, ei ylemmyyden tunteessa.

Vedalaisessa filosofiassa oikea tie on henkinen kypsyys, joka ei tuomitse, vaan ymmärtää ja rakastaa kaikkia. Kun yksilö on voittanut omat paheensa ja heikkoutensa, hän tulee luonnollisesti armolliseksi ja myötätuntoiseksi muita kohtaan. Tässä mielessä, myötätunto ei ole vain henkilökohtainen hyve, vaan se on itsensä ylittämistä ja yhteyden tavoittelua Jumalan ja muiden olentojen kanssa.

Yhteenveto: Vedalainen Synti ja Henkinen Vapautuminen

Vedalaisessa ajattelussa synnin käsite ei ole niinkään moraalinen vaan ontologinen ja eksistentiaalinen. Synti ilmenee ihmisen tietoisuuden rajoituksena, joka estää häntä näkemästä omaa jumalallista luonteenlaatuaan. Syntiä ei tarkastella ulkoisten sääntöjen rikkomuksena, vaan sisäisen tietoisuuden ja itsen vääristymänä, joka ilmenee samskaroina ja väärinä uskomuksina.

Tämä ajattelutapa vie syntiä käsittelevän keskustelun ulottuvuuteen, joka ei ole pelkästään moraalinen, vaan myös syv

Lue lisää

Gaudiya Vaisnavismi pitää kärsimyksen ja tietoisuuden vääristymien syynä nimenomaan itsetuntemuksen puutetta. Tämän näkemyksen mukaan kaikkein perustavin syy kaikelle inhimilliselle kärsimykselle on, että ihminen ei tiedosta omaa todellista olemustaan– hän ei tiedä, kuka hän on. Tämä synnyttää eksistentiaalista epävarmuutta, ja sitä kautta kaiken muun kärsimyksen. Gaudiya Vaisnavismin mukaan, kuten myös monissa idän filosofioissa, ihmisen keskeinen virhe on se, että hän unohtaa todellisen, jumalallisen yhteyden ja alkaa samastua rajalliseen minään, joka on sidottu aikarajoihin, paikkaan ja tilaan.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Gaudiya Vaisnavismi pitää kärsimyksen ja tietoisuuden vääristymien syynä nimenomaan itsetuntemuksen puutetta. Tämän näkemyksen mukaan kaikkein perustavin syy kaikelle inhimilliselle kärsimykselle on, että ihminen ei tiedosta omaa todellista olemustaan– hän ei tiedä, kuka hän on. Tämä synnyttää eksistentiaalista epävarmuutta, ja sitä kautta kaiken muun kärsimyksen. Gaudiya Vaisnavismin mukaan, kuten myös monissa idän filosofioissa, ihmisen keskeinen virhe on se, että hän unohtaa todellisen, jumalallisen yhteyden ja alkaa samastua rajalliseen minään, joka on sidottu aikarajoihin, paikkaan ja tilaan.

Lue lisää

Tämän unohduksen seurauksena syntyy kaikki kärsimys: kiintymykset, pelot, tuska, epävarmuus, ristiriidat ja kaikki negatiiviset tunteet. Kun ihminen unohtaa omat jumalalliset juurensa, hän ei kykene hahmottamaan omaa paikkaansa maailmassa eikä ymmärrä todellista olemustaan. Tämä johtaa samskaroihin (alitajuiset mielikuvat ja tavat) ja karmallisiin siteisiin, jotka sitovat ihmistä kiertokulkuun (samsara), eli elämän ja kuoleman kiertoon.

1. Kärsimyksen Perimmäinen Syvä: Tietoisuuden Vääristymä ja Jumalan Unohtaminen

Gaudiya Vaisnavismissa, kuten muissakin idän perinteissä, korostetaan, että kaikki kärsimyksen syyt johtuvat siitä, että ihminen ei tiedä, kuka hän todella on. Tämä on perusopetus, joka ulottuu jopa Jumalan tietoisuuteen asti. Ihmiselle annetaan ikuisen Jumalan tietoisuushiukkanen (tätä voidaan verrata atmaan – yksilön sieluun tai jumaluuteen – joka on osa Jumalaa itsestään).

Gaudiya Vaisnavismissa tätä käsitystä syvennetään siten, että ymmärretään, että ihmisellä on sisäsyntyinen jumalallinen alkuperä, mutta hän unohtaa sen maailman harhojen ja egoististen taipumusten vuoksi. Tämä unohtaminen (tai "Maya" eli harha) on kaiken kärsimyksen alkuperä. Synti, kuten idän ajattelussa yleisesti, ei ole siis tekona vaan tiedostamattomuuden tilassa elämistä: ihmisen kyvyttömyyttä nähdä itsensä Jumalan osana ja kokea tämän jumalallisen yhteyden ja rakkauden läsnäoloa.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Tämän unohduksen seurauksena syntyy kaikki kärsimys: kiintymykset, pelot, tuska, epävarmuus, ristiriidat ja kaikki negatiiviset tunteet. Kun ihminen unohtaa omat jumalalliset juurensa, hän ei kykene hahmottamaan omaa paikkaansa maailmassa eikä ymmärrä todellista olemustaan. Tämä johtaa samskaroihin (alitajuiset mielikuvat ja tavat) ja karmallisiin siteisiin, jotka sitovat ihmistä kiertokulkuun (samsara), eli elämän ja kuoleman kiertoon.

1. Kärsimyksen Perimmäinen Syvä: Tietoisuuden Vääristymä ja Jumalan Unohtaminen

Gaudiya Vaisnavismissa, kuten muissakin idän perinteissä, korostetaan, että kaikki kärsimyksen syyt johtuvat siitä, että ihminen ei tiedä, kuka hän todella on. Tämä on perusopetus, joka ulottuu jopa Jumalan tietoisuuteen asti. Ihmiselle annetaan ikuisen Jumalan tietoisuushiukkanen (tätä voidaan verrata atmaan – yksilön sieluun tai jumaluuteen – joka on osa Jumalaa itsestään).

Gaudiya Vaisnavismissa tätä käsitystä syvennetään siten, että ymmärretään, että ihmisellä on sisäsyntyinen jumalallinen alkuperä, mutta hän unohtaa sen maailman harhojen ja egoististen taipumusten vuoksi. Tämä unohtaminen (tai "Maya" eli harha) on kaiken kärsimyksen alkuperä. Synti, kuten idän ajattelussa yleisesti, ei ole siis tekona vaan tiedostamattomuuden tilassa elämistä: ihmisen kyvyttömyyttä nähdä itsensä Jumalan osana ja kokea tämän jumalallisen yhteyden ja rakkauden läsnäoloa.

Lue lisää

Tämä on avainkysymys: Ihminen ei ole irti maailmasta, koska hän ei tiedä, että hän on Jumalan rakastama ja Jumalan ikuinen tietoisuushiukkanen. Kun hän unohtaa tämän ja samastuu fyysiseen ruumiiseensa tai egoonsa, hän astuu maailmaan, jossa kaikki on rajallista ja muutosaltiista, mikä puolestaan aiheuttaa tuskaa ja kärsimystä.

2. Atmaan ja Paramatman: Jumalan Tietoisuuden Heijastuksia

Gaudiya Vaisnavismissa keskeinen käsitys on, että ihmisellä on sisäinen jumalallinen itsetietoisuus, joka on osa Jumalan ääretöntä ja muuttumatonta tietoisuutta. Tämä heijastuma, Atman, on aina yhteydessä Paramatmaniin eli korkeampaan Jumalan tietoisuuteen, joka on kaiken luomisen ja olemassaolon perusta. Tällöin kaikki elolliset olennot ovat olemuksellisesti yhteydessä Jumalaan, mutta harha (Maya) saa heidät unohtamaan tämän yhteyden ja elämään rajallisuuden ja egoismin sokaisemana.

Kun ihminen ei tiedä, kuka hän on – hän ei tiedä, että hän on ikuinen tietoisuuden hiukkanen, joka on yhteydessä Jumalaan – tämä vääristää hänen ymmärryksensä maailmasta ja itsestään. Tämä tietämättömyys johtaa siihen, että hän alkaa elää kuin erillinen olento, vaikka hänen todellinen luontonsa on kytkeytynyt jumalalliseen totuuteen. Kärsimys on siis seurausta tästä väärästä itsen käsityksestä ja egoismista.

Anonyymi00059 kirjoitti:

Tämä on avainkysymys: Ihminen ei ole irti maailmasta, koska hän ei tiedä, että hän on Jumalan rakastama ja Jumalan ikuinen tietoisuushiukkanen. Kun hän unohtaa tämän ja samastuu fyysiseen ruumiiseensa tai egoonsa, hän astuu maailmaan, jossa kaikki on rajallista ja muutosaltiista, mikä puolestaan aiheuttaa tuskaa ja kärsimystä.

2. Atmaan ja Paramatman: Jumalan Tietoisuuden Heijastuksia

Gaudiya Vaisnavismissa keskeinen käsitys on, että ihmisellä on sisäinen jumalallinen itsetietoisuus, joka on osa Jumalan ääretöntä ja muuttumatonta tietoisuutta. Tämä heijastuma, Atman, on aina yhteydessä Paramatmaniin eli korkeampaan Jumalan tietoisuuteen, joka on kaiken luomisen ja olemassaolon perusta. Tällöin kaikki elolliset olennot ovat olemuksellisesti yhteydessä Jumalaan, mutta harha (Maya) saa heidät unohtamaan tämän yhteyden ja elämään rajallisuuden ja egoismin sokaisemana.

Kun ihminen ei tiedä, kuka hän on – hän ei tiedä, että hän on ikuinen tietoisuuden hiukkanen, joka on yhteydessä Jumalaan – tämä vääristää hänen ymmärryksensä maailmasta ja itsestään. Tämä tietämättömyys johtaa siihen, että hän alkaa elää kuin erillinen olento, vaikka hänen todellinen luontonsa on kytkeytynyt jumalalliseen totuuteen. Kärsimys on siis seurausta tästä väärästä itsen käsityksestä ja egoismista.

Lue lisää

3. Samskaroiden Ja Karman Syklit: Tietoisuuden Rajoitukset

Toinen keskeinen elementti, joka liittyy kärsimyksen syntyyn, on samskaroiden vaikutus, jotka ovat alitajuisia vaikutelmia ja kokemuksia, joita ihminen on kerännyt elämänsä aikana. Nämä vaikuttavat hänen mielenliikkeisiinsä ja käyttäytymiseensä, ja ne voivat sitoa hänet karmaattisiin polkuihin, jotka pitävät hänet jumalallisen yhteyden unohduksessa.

Karma, joka on syy-seuraussuhteen laki, ei ole rangaistus eikä palkkio, vaan se on vapaaehtoisten valintojen ja tekojensa seurauksia. Gaudiya Vaisnavismissa korostetaan, että kaikki teot, jotka eivät ole yhteydessä Jumalan rakkauteen (bhakti), synnyttävät uutta karman taakkaa ja syventävät tietämättömyyden harhaa.

Karma ja samskaroiden vaikutus voivat pitää ihmistä elämän ja kuoleman kiertokulussa (samsara), jossa hän on jatkuvassa tuskassa ja etsii onnea rajallisista asioista – kunnes hän löytää yhteyden jumalalliseen ja ymmärtää, että hänen ainoa todellinen rauhansa ja vapaudensa löytyy Jumalan rakkaudesta ja totuudesta.

4. Vapaus ja Puhdistuminen: Paluu Totuuteen ja Jumalan Yhteyteen

Gaudiya Vaisnavismissa ihmisen vapaus ei ole vapautumista maailmasta, vaan vapaus harhasta ja egoismista. Vapaus on sitä, että ihminen löytää takaisin alkuperäiseen yhteyteensä Jumalaan – siihen ikuisuuteen ja rakkauteen, joka oli hänen todellinen luontonsa. Tämä paluu on mahdollista vain, jos ihminen ymmärtää oman jumalallisen luonteensa ja muistaa Jumalan (tässä tapauksessa Vishnun) ja kehittää sydämessään rakkauden ja palvonnan.

Bhakti-yoga on tämä prosessi: se on rakkauden ja palvonnan tie, joka auttaa yksilöä palauttamaan yhteyden jumalalliseen ja vapautumaan karmasta ja samskaroista. Kun ihminen alkaa palvoa Jumalaa vilpittömästi, hän vapautuu tietämättömyydestään, ja tämä ei ole vain älyllinen oivallus, vaan myös syvä, hengellinen kokemus, joka tuo mukanaan täydellisen sisäisen puhdistumisen ja kärsimyksen loppumisen.

5. Kärsimyksen Loppuminen ja Todellinen Onni

Kun ihminen herää, hän ei enää ole sidottu ulkoisiin olosuhteisiin, jotka aikaisemmin loivat hänen kärsimyksensä. Todellinen onni tulee siitä, että yksilö löytää rauhan ja tasapainon sisäisestä yhteydestään Jumalaan.

Kärsimys loppuu, kun ihminen lakkaa etsimästä onnea ja täyttymystä ulkoisista asioista ja alkaa elää elämää, joka on täynnä Jumalan rakkautta ja läsnäoloa. Kärsimys ei ole lopullinen tila, vaan se on muistutus siitä, että ihminen on kaukana omasta jumalallisesta todellisuudestaan – ja että ainoa tie vapauteen on löytää itsensä takaisin siihen ikuisuuteen ja rakkauteen, joka on Jumalassa.



Gaudiya Vaisnavismin mukaan kaiken kärsimyksen syy on tietämättömyys siitä, kuka ihminen todella on. Kärsimys syntyy, kun ihminen unohtaa jumalallisen alkuperänsä ja samastuu rajalliseen egoon ja itsen käsitykseen. Kun ihminen ymmärtää ja kokee oman jumalallisen luonteensa, hän vapautuu kär