Tänään oli kyllä kauhea päivä, kun sain tietää, että koulussa on tulossa esitelmä, onneksi vasta useiden viikkojen päästä, mutta kuitenkin.
Hyvin alkanut päivä meni heti pilalle, kun tuon tiedon sain käsiini :(
Käytän Propralia päivittäin, aika pienen annoksen, yleensä 10mg tai alle. Välillä kädet kuitenkin tärisee, etenkin syödessä. Mistäs tuo johtuu?
Niin tosiaan siitä esitelmästä.. En välttämättä edes jännittäisi sitä niin paljon, mutta tänään, kun kuulin, että sellainen on edessä, teki minun suoraan sanottuna mieli purskahtaa itkuun kesken tunnin. Olin niin pettynyt ja masentunut.
Suurin pelko on se, että vaikka otankin Propralia, niin olen silti ihan paniikissa, enkä saa sanaa suusta.. En haluaisi keskeyttää opiskelua tämän ongelman takia!! Mutta minua huolestuttaa tämä tilanne - tämä ei varmasti ole viimeinen esitelmä!
Olen Propralista yrittänyt päästä eroon, ja en tarvitsekaan sitä koulupäivien ulkopuolella, mutta nyt kun sain tietää tuosta esitelmästä, niin mielialani laski hetkessä :(
Miten voisin selvitä tästä painajaisesta?
((Käsittämätöntä muuten, että jännitän luokan edessä esiintymistä enemmän kuin teatteriesityksiä satapäiselle yleisölle..))
Hyvin alkanut päivä meni heti pilalle, kun tuon tiedon sain käsiini :(
Käytän Propralia päivittäin, aika pienen annoksen, yleensä 10mg tai alle. Välillä kädet kuitenkin tärisee, etenkin syödessä. Mistäs tuo johtuu?
Niin tosiaan siitä esitelmästä.. En välttämättä edes jännittäisi sitä niin paljon, mutta tänään, kun kuulin, että sellainen on edessä, teki minun suoraan sanottuna mieli purskahtaa itkuun kesken tunnin. Olin niin pettynyt ja masentunut.
Suurin pelko on se, että vaikka otankin Propralia, niin olen silti ihan paniikissa, enkä saa sanaa suusta.. En haluaisi keskeyttää opiskelua tämän ongelman takia!! Mutta minua huolestuttaa tämä tilanne - tämä ei varmasti ole viimeinen esitelmä!
Olen Propralista yrittänyt päästä eroon, ja en tarvitsekaan sitä koulupäivien ulkopuolella, mutta nyt kun sain tietää tuosta esitelmästä, niin mielialani laski hetkessä :(
Miten voisin selvitä tästä painajaisesta?
((Käsittämätöntä muuten, että jännitän luokan edessä esiintymistä enemmän kuin teatteriesityksiä satapäiselle yleisölle..))
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei esitelmää ole pakko pitää. Sen kun kieltäydyt. Hyvää jämäköintiharjottelua.
mä ainakin menisin ihan puhumaan open kanssa kahden kesken asiasta, opettaja varmasti ymmärtää. Kerro että et pysty pitämään esitelmää ja että sinulla on lääkityskin, saat varmasti puhuttua niin että voit vaikka korvata esitelmän ylimääräisellä esseellä. Meillä ainakin yksi tyttö joskus koulussa sai pitää esitelmän vaan opettajalle kun ei muuten pystynyt. Sekin on ihan ok.
Uskon että onnistuu joku muu järjestely kun menet juttelemaan opettajalle, ei nekään niin epäinhimillisiä ole jos näkevät että oikeesti pelottaa esitelmä keskivertojännittäjää enemmän. Et tainnut mainita mitä koulua käyt, mutta jos se on se lukion äikänkurssi jossa vaaditaan esitelmä kurssimerkinnän saamiseksi niin meillä ainakin kaikki syystä tai toisesta puhevuoronsa väliinjättäneet pitivät sen sitten automaattisesti pelkälle opettajalle koeviikolla.
Niin ja toinen juttu - harrastat ilmeisesti näyttelemistä joten olet varmaankin myös hyvä eläytymään toisten ihmisten tunteisiin. Jos tunnet suurinpiirtein sen porukan jonka edessä esitelmä pidetään (oletan edelleen että olet lukiossa tai muussa missä on jonkinlaisia ryhmiä, siitä ylöspäin en sitten enää tiedä mitään) ja tiedät ettei siellä ole ketään "ilkeitä" ihmisiä joilla olisi jotain juuri sinua vastaan - niin kannattaa ajatella sitä, että he eivät ole siellä arvostelemassa sinua vaan paremminkin helpottuneita siitä että a) ei ole heidän oma esitelmävuoronsa (eihän kukaan niistä pidä) ja b) esitelmän seuraaminen on paljon vaivattomampaa kuin normaalit tunnit, ei tarvitse kuin passiivisesti kuunnella. Teet yleisöllesi siis palveluksen kun pidät esitelmän, ei väliä mistä aiheesta tai millä tavalla esitettynä.
Itse olen ainakin juuri tuollainen esitelmänseuraaja ja olen uskotellut itselleni että kaikki muutkit yleisössä ovat, ja se tosiaan vähentää esiintymisjännitystä - en tosin ole koskaan lääkkeitä joutunut käyttämään vaikka jännittäjä olenkin, joten en ehkä hahmota ongelmaasi oikein. Mutta jos et sinä, niin ehkä joku joka lukee tämän saattaa hyötyäkin tuosta teoriasta. Tsemppiä kaikille esitelmöijille!
Oikeinhan sinä arvelit, olen lukiossa ensimmäistä vuotta.
Olen vakavasti harkinnut, että menisin opettajalle puhumaan ongelmastani..
Hän nimittäin sanoi ensimmäisellä tunnilla näin kaikkien oppilaiden kuullen:
"Jos jollekin esitelmänpito on ylivoimaista, niin sen voi pitää myös vain pelkästään minulle. Viime vuonna kuitenkin kaikki kurssilaiset suorituivat siitä, ei sitä siis tarvitse pelätä..."
Helpommin sannottu kuin tehty! Nuo sanat olivat lähinnä tarkoitettu niille, kenellä jännitys ei ole hallitsevaa.Minulla ikävä kyllä on..
Tiedän, että Propralin avulla selviäisin ihan hyvin, mutta henkinen puoli on eri mieltä.
Ja mulle ei tulis mieleenkään alkaa käyttää mitään rauhoittavia!!
Kyllä tosiaan olen harrastanut näyttelmistä teatterissa. Siinä tosiaan en jännitä paljoa yhtään, sillä en ole yksinään yleisön kohde ja siinä vilskeessä ei tarvitse pelätä, vaikka kädet vähän tärisevätkin; ei sitä kukaan huomaa..
Käsittämätöntä, että luokan edessä esiintyminen on vaikeampaa!
Minä niin haluaisin suoriutua siitä esitelmästä, mutta se vaan tuntuu niin ylitsepääsemättömältä!
Kyllä elämä on vaikeata tämän typerän jännittämisen ansiosta!
mulla on ihan samanlainen ongelma. jännitän ihan tajuttomasti luokalle esiintymistä tai lukemista, mutta näyttelemistä rakastan, siinä vaan keskittyy siihen omaan rooliin, ettei kerkee jännittään.
pidin tässä pari päivää sitten esitelmän (oon lukiossa), otin aamulla yhen propral 10 mg:sen, selviydyin kohtalaisesti, ei onneks sydän hakannu mikä helpotti hieman rentoutumista, mutta kyllä silti jännitin aivan tajuttomasti ja sekoilin sanoissa.
eniten ehkä luokalle esiintymisessä jännitän sitä jännitäämistä. meidän luokalla ei kukaan muu jännitä ja kaikki varmaan ihmettelee et mikä mulla on kun on niin paniikissa. mä ihmettelen miten ne muut pystyy oleen niin rentoja ja rauhallisia, kun mä en ollenkaan. ja musta tuntuu et ne pitää mua vähän sellatteena säälittävänä ressuna kun mä jännitän jotain tollasta ns. "pikkujuttuu"
mutta mä en usko että mä jännittäisin, jos mun pitäis mennä ihan lonkalta esiintyyn luokan eteen. siinä tilantees ei kerkee jännittään. mut joku tollanen esitelmä, mitä odottaa kun jotain hemmetin tuomiopäivää, niin tuntuu kauheelta.
mullakin tärisee aina välillä kädet ruokailussa. ja aina kun ajattelen tärinää, se voimistuu. ja nykyään on vaikee olla ajattelematta, kun tietää et kohta voi alkaa täristä. joskus on ihan yhtäkkii tullu sellanen joku "kohtaus" ruokalassa, ettei vaan kerta kaikkiaan saa lapottuu sitä ruokaa suuhun. se on ihan hirveetä et muut huomaa, ja sit ne sillein kattoo "sivusilmällä" ja saattaa vaihtaa keskenään merkitseviä katseita.
ja muutenkin oon huomannu, et kaikki, mitä mä teen käsilläni, niin mä ajattelen sitä kauheesti. jos joku ojentaa vaikka paperin, mä saatan miettii et saanko sen nyt varmasti otettua tärisemättä käteeni vai tiputanko lattialle.
emmä tiiä, mutta mulla kyllä häiritsee tää jännittäminen jokapäiväistä elämää. toivoisin joskus pääseväni siitä eroon.
Ihan niinku toi sun tekstis olis suoraan mun suusta kirjotettu.
Ajattelen/tunnen täsmälleen samalla tavalla!
Oot ihan oikeassa, tää jännittäminen/tärinä todellakin rajoittaa jossain määrin elämää, mutta
onneksi vielä ei paljoa. Koko ajan vaan pelottaa, että millon tää jännittäminen muuttuu astetta vakavammaksi. Esim. vuosi sitten en jännittänyt paljoa mitään, mutta nyt se on jokapäiväistä tuskaa.. Pelottaa, mitä tapahtuu vuoden päästä..
Toisaalta niissä ruokailutilanteissa en enää jaksa välittää, tärisevätkö käteni vai eivätkö.
Loppujen lopuksi mulle on aivan samantekevää, mitä ihmiset ajattelee siitä, että tärisevätkö mulla kädet vai eivät. Aivan naurettavaa!
Jos joku musta oikeasti pitää, niin pitää sitten sellaisena, minkälaisena oon. Valitettavasti tän asian tajuaminen kuitenkin vaikeutuu riippuen siitä, miten ahdistavassa tilanteessa on.
Mikä esitelmä sulla oli ja miten sä valmistauduit siihen? Tärisivätkö kädet sen aikana?
Mä olen huomannut aivan saman kuin sä! Jos esimerkiksi käsketään luokan eteen esiintymään lyhyellä varoitusajalla (pari minuuttia), niin siinä ei ehdi jännittää!! Käsittämätöntä.
Ihmismieli on käsittämätön, kun tekee pienestä asiasta noin vakavan. Ei se luokan edessä esiintyminen ole yhtään vakavaa, mutta meille jännittäjille se on mahdottomuus..
Toivottavasti tämä jännittäminen liittyy tähän ikävaiheeseen; olen kuullut esimerkiksi äidiltäni, että hänellä oli samantyyppisiä oireita nuorena, mutta sitten, kun häneltä
loppuivat jännittävät tilanteet, niin hän myös unohti jännittämisen. Minulle kävi samalla tavalla kesällä: luulin jo päässeeni eroon jännittämisestä, kunnes koulut sitten alkoivat..
Olisi mukava, jos vaivautuisit vielä vastaamaan :)
On huojentavaa keskustella samaa ongelmaa kärsivien ihmisten kanssa!
jeeh, oli kiva kun joku oli vastannu:)
mua pelottaa ihan samalla tavalla et tää jännittäminen pahenee. ennen en jännittäny mitään ja tykkäsin esiintymisestä (tai siis tykkään vieläkin), mutta nyt jännittää ihan tajuttomasti kaikki esiintyminen.
ja sen huomaa, et jos on vaikka jostain esitelmästä huonoja jännittämiskokemuksia, niin pelkää seuraavaa samanlaista esitelmää aina vaan enemmän.
mäkin koitan aina ajatella että se on yks hailee täriseeks kädet ruokailussa vai ei. se vaan on jotenkin niin vaikeeta aatella tollain!
mä pidin sellatteen yhen äikän esitelmän, otin siihen yhen propral 10 mg:sen. ei kädet tärissy eikä sydän hakannu, mutta sekoilin sanoissa koko ajan ja jännitin henkisesti. toivotaan että esitelmä esitelmältä selviäis paremmin:) mä en vaan millään tykkäis syödä lääkkeitä jännitykseen. se tuntuu jotenkin niin turhalta, kun mä jännitän kuiteskin vaikkei se niin kauheesti näkyiskään.
toivotaan että tää ongelma tästä ajan myötä katois ja selvittäis paremmin esiintymisetilanteista. tsemppii sulle :)
Kaikki tähän asti tulleet kommentit ovat kuin omasta suustani. Noin vuosi sitten mulla todettiin olevan paniikkihäiriö, johon kuului tämä "kahvikuppineuroosi". Ahdistava -kaikki seuraa mun tekemisiä ja pitää mua outona -olo on jatkunu näihin päiviin asti, joskin se on lieventyny hiukan. Itse asiassa oon melko sosiaalinen ihminen ja nyt ku alotin uuden koulun, oon saanu uusia kavereita jotka on yrittäny tsempata mua tän homman kans. Itsellä ois parin päivän päästä koulussa puheenpito edessä enkä oo muuta pystyny ajattelemaankaan sen jälkeen ku asiasta ilmotettiin. En usko että sitä voi korvata mitenkään/esittää opettajalle. Koulun lopettaminen on jopa käynyt mielessä. Naurettavalta saattaa kuulostaa, mutta uskon etten oo ainoa joka olis valmis meneen niin pitkälle vältellessään näitä tilanteita. Mitäkähän tästä vois päästä yli ku esiintymistä on luvassa koko kouluajalle?
Joo no meilläpä ei oikein
onnistu tuollainen vain opettajalle
pidetty esitelmä.
Tarkoitus kun on opettaa
luokkatovereilleen tietty asia,
jotta opettaja pääse helpommalla :P.
Ja käyn syömässä yksin. Sillon ei se
käsien tärinä haittaa. Tuntuu vaan
kurjalta, kun on yksin aina ja
kaikkialla.
mulla on myös täysin sama ongelma. Kädet tärisee sydän hakkaa täysillä ja punastun mikä on todella noloa. Onko teillä mitään vinkkejä punastumisen hoitoon? Saako sitä proprallia apteekista ilman lääkärin määräystä?