Lapsuuden makumuisto

Paimenpoika, maidontuottajien sulatejuusto. Sitä haettiin suoraan maitoautolta samalla kun vietiin maitopänikät maitolavalle. Olipa kiva istua maitolavalla ja odottaa pakettia.

Joskus muistan sen maun ihan selvästi suussani ja tekisi niin mieli sitä. Mikään muu juusto ei maistu yhtä hyvälle. Ehkä se on siinä että jos on jotain oikeen kunnon kovaan nälkäänsä syönyt, niin se maku jää ikuisti ihanana mieleen.

nekut oli hyviä ja nallekarkit

Olin n. 5 v kun näin Ranskassa ensi kertaa etanoita aikuisten lautasilla.
Kun tulimme kesällä Suomeen niin päivät kului serkkujen ja heidän kavereidensa kanssa. Kuljettiin tietä pitkin ja näin kotilon jonka nappasin käteeni. Kerroin toisille että näitä ne syö Ranskassa. Toiset ei uskoneet ja niinpä yritin todistaa niiden syömäkelpoisuuden ja pistin kotilon suuhuni ja puraisin.
Hyi hiivatti ja kaikki muut paholaiset, miten järkyttävä maku levisi suuhun!
Kukaan ei nauranut, sain osakseni vain kauhistuneita katseita. Serkut sitten myöhemmin kysyivät aikuisilta ja kyllä heillekin nauru maittoi kun selittivät valmistamisen tarpeellisuuden ennen syöntiä. :-/

Enpä muista Lintsi-keksejä . Onkohan ne olleet paikallisen keksitehtaan tuotoksia? Jos muistaisit valmistajan, niin silloin tietoja löytyisi ehkä helpommin suoraan tehtaan arkistoista. Arkistothan ovat aina jossakin tallessa- suurin osa.

Oma makumuistoni liittyy savustettuihin silakoihin. Himoitsin niitä alle kouluikäisenä . Äiti kävi ostamassa kalastajalta suoraan tuoretta ja jalostettua kalaa, minkä vuoksi kalat maistuivatkin joltain.

Kerran silakoissa oli paljon mätiä ja koska en ymmärtänyt niitä poistaa yökötti mädit niin paljon, etten voi tänäkään päivänä syödä savustettua silakkaa. Savustetun silakanmädin maku nousee yhä kielelleni.

Parhaita oli fazerin toffeetikkarit, tumman- ja vaaleanruskeat, ne littanat pyöreänsoikeat missä oli sellaiset kielikolot. Yritin aina imeskellä niitä tosi varovaisesti että kestäsivät mahdollisimman pitkään :)

No joo

Kävin ensimmäisen keran eläissäni linnanmäellä yli viiskymppisenä- Ei ollut keksejä, lähinnä hampurilaisia.

Mutta tollasia kadonneita makuelämyksiä kaikilla. Itellä kaipuu sylttyihin. Siis savustettuja elukoitten sisäelimiä, joita myytiin oulun kauppahallissa. Suurta herkkua. Nykyisin niitä ei saa mistään, tuli jokin eu-direktiivi, joka kielsi niitten tekemisen.

Sun kandee kysellä tosta lintsistä joltain toiselta foorumilta, täällä tsadilaisia ole montaakaan, eikä varmaan tsdilaisetkaan kaikki muista tota asiaa.

Herajoen MAAILMAN IHANIN jogurtti ikinä! :)

Mullakin muistoja lapsuusesta. Nekut, kieku ja kaiku, oliko jotain 5 pennin karkkiakin. Mummo söi uskovaisten pastilleja. Töttöröjäätelöä. Ennen vanhaan pysyi tekemää purkalla ilmapalloja. Miksei nykyisillä purkalla. Kaivoimme sodankylässä mannermaan takana tynnyreistä pikeä. Se oli purukumia en muista makua ja sitä, että tuliko hampaat mustiksi.

En muista tuollaisia keksejä, mutta ihanin muisto lapsuudesta on valkeakuulas-omenalajike. Meidän puutarhassa oli vanha omenapuu ja sen vankoilla oksilla pienenä istuin ja söin noita omenia. Keltaiset luumut ja kaneliomenat olivat myös hyviä. Jouluksi vietiin vintille talviomenia, jotka sitten aattona sieltä haettiin alas tupaan.

Tietenkin metsämansikat muistan, niitä laitettiin heinänkorsiin ja metsästä haettiin mustikoita. En ole kasvissyöjä, mutta parhaiten muistan nuo raikkaat maut.

Asuin Pohjanmaalla, että Linnanmäki ei ollut tuttu, mutta muistan Fazerilla oli ,keksipakkauksia, joissa oli erilaisia keksejä. Yksi sukulaiseni, joka oli töissä Fazerin leipomossa Helsingissä, toi aina niitä keksejä meille, kun tulivat vierailulle. Niitten keksien nimi oli Karneval. Nyt muistan.

En asu Suomessa. Samoja keksiä taidetaan myydä siellä vieläkin.

Purkkilihapullat! Söimme valmisruokia paljon lapsuudessani jo -50, -60 vaihteessa ja muistan vieläkin, kun lihapullapurkki avattiin, sen tuoksun ja syödessä maun. En ole tainnut sen koommin purkkilihapullia syödä. Lapsuudenkodissani ei paljon itse ruokia tehty!

Sinisessä paperikääreessä suklainen Tango-pötkö...muuta en muista. Sellaisia mummu toi tuliaisina ja hyvää oli.

Mummola oli melki naapurissa. Mummu keitti kahvia ja joi sitä tassilta, taisi olla sokeripala suussa. Mä join kupista.. sokeripala suussa :)
Soikeita valkoisia piparminttupastilleja tarjosi aina, tai Figarollia.. pahoitteli, jos ei muuta ollut. Ne maistu kyllä, mutta usein oli Fazerin parhaita.

Muistan kamferin maun sokeripalassa. Se oli kai yleislääke kaikkeen vaivaan ja kun sen sai sokerin kanssa niin sitähän ruinattiin.
Pikeä myös pureskelimme ja muistan sen pikisen maun.
Jossain 50-60-lukujen vaihteessa oli muodissa tehdä rex-kakkua. Se tehtiin Rex kekseistä ja kookosrasvasta, kaakaojauheesta ja tomusokerista tehdystä suklaatahnasta. Sen maun muistan elävästi.
Kotona kasvatettu tomaatti siivuina äidin leipoman sekaleivän päällä! Ei ollut mitään sen parempaa.

Oliko ne samoja kuin Carneval keksit? Niitä Fazer on valmistanut vuodesta 1920. Muistan kyllä Linnanmäki keksit. Olen syntynyt 1962.

"Soikeita valkoisia piparminttupastilleja"

Minkä nimisiä ne oli silloin?

2000-luvulla taisi nimenä olla joskus joku "Pohjanmaan pastilli" tms.
Nyt 2023 on ainakin yksinkertaisesti vaan "Piparminttupastilli".

Nykyään on muun värisiä.

Muistelen että Linnanmäki-keksit olivat aika kookkaita ja paketissa olisi ollut kolme suklaakuorrutteista, kolme sokerikuorrutteista ( vaal. pun.?) keksiä ja kolme ilman kuorrutetta ja toisella puolen keksiä kohokuvio. Ja oliko myös Korkeasaari-nimisiä keksejä, suunnilleen samanlaisia?! Ei näitä tainnut olla enää -70 luvulla.

Kaikki 50-vuotiaat eivät olleet edes syntyneet 60-luvulla.

Muistan Isäni oli töissä Ipnoksen tehtaalla Turussa, missä niitä valmistettiin. Tehdas lopetti 70- luvun alussa.