Vinkkejä vailla

No kohtauksia on turha pelätä jos niitä ei päivittäin tule. Lääkkeet voi mieliala sekoittaa entisestään.

Haluaisin tietää, kuinka usein sinulla on kohtauksia? Entä ovatko grand mal- vai poissaolotyyppisiä?

Mitä sinun nyt kannattaa tehdä, on olla yhteydessä epilepsiaa hoitavaan tahoosi ja kertoa tunnelmistasi - vaikuttaa, että olet pienimuotoisesti ahdistunut / masentunut. Se ei todellakaan ole poikkeuksellista epileptikoiden keskuudessa, eli hävetä ei asiaa tarvitse. Saat keskusteluapua, kun tuot asian esille.

Minun sairauden toteamisesta on yli 10 vuotta ja olen oppinut, ettei epilepsiaa tule pelätä, vaikka se helposti nouseekin kohtauksien jälkeen liian suureksi asiaksi. Muista, että kaikilla meillä on omat sairautemme - kukaan ei ole täydellinen, eivätkä kohtaukset ole este elämälle :)

Nyt kaikki hei, aletaan työstään itteemme.
Ei me voida tehdä itsestämme käveleviä fossiileja, jotka ei harrasta seksiä tai mitään muutakaan. Sen perusteella, et on todettu epilepsia "mitä sitten, elämä on turhan hieno hukattavaks" .

Siis joilla on epilepsia todettu niin nussivatko nekin normaalisti :)
Ei kai, kun on se diagnoosi joka kehottaa olla tekemättä tuota ja tuota , mutta työ ootte tehny.
Hyvä!
Sillä on kuulemma hyviä terveysvaikutuksia.

Moikka!
Netti on kiva, mutta ei siitä saa tulla
Sosiaalista elämäämme.
Pidetään ittemme vireessä.
Vanhanapoikana yrittäny myös;)

Epilepsia on usein rinnakkaisoire AS:lle. Kaikki, mikä näyttää epilepsialta ei välttämättä ole sitä, vaan voi olla aivan muuta. AS-palstalla puhutaan näistä lisää:
http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?t=9758

"väsähtänyt" ja moni muukin kirjoittelee juttuja mitkä liippaa kyllä niin läheltä. Kun olisi omassa lähipiirissä ihmisiä jotka todella ymmärtäisi miksi "tää on tälläistä". Muut selittää että "et sä voi rämpiä tolleen". peilistä katselee kuitenkin aina Antti-epilepsia joka ei jaksa mitään, muista mitään jne... Itseään pitäis saada niskasta kiinni mutta keinot on kadoksissa.