Sain juuri kuulla psykologilta olevani aivan selkeästi masentunut, ja kaikki mitä sille kerroin, kuulemma viittasi aivan selkeään masennukseen.
mä ihan oikeasti osaan myöntää kaikenlaiset viat ja epänormaaliudet päässäni ja itsessäni ja käytöksessäni, mutta masentunut en todellakaan voi olla.
voiko masentunut muka olla tällainen?
- en ole alakuloinen enkä surullinen ilman syytä
- en ole toivoton, näen tulevaisuuden valoisana ja odotan sitä aidosti
- pidän itsestäni ja uskon että muutkin pitävät
- (usein) tunnen olevani kaikkia muita parempi ja lahjakkaampi ja söpömpi
- itken hyvin herkästi mutta EN usein
- tulen pakkomielteiseksi asioista helposti (tavarat, ihmiset)
- innostun usein asioista kuten kauppaanmenosta tai normaaleista asioista todella paljon
- nauran silloin tällöin koko päivän kaikelle mahdolliselle ja olen kuin aineissa
- en pysty välillä olemaan paikoillani ja turhaudun, kun tuntuu että aika menee hukkaan
- teen päättömiäkin asioita hetken mielijohteesta
- löydän koko ajan asioita, jotka kiinnostavat ja niiden parissa voi mennä tuntejakin (usein ei kuitenkaan mikään kiinnosta kun olen kotona)
- mä oon yleensä se, joka ehdottaa jonnekin menoa (valitettavan usein myös perun kaiken)
- haen todella paljon huomiota (en kuitenkaan ole varsinaisesti esillä)
- haluaisin olla koko ajan ulkomailla , käydä eri kaupungeissa ja tapahtumissa (mutten uskalla yksin)
- usein valvon koko yön sillä olen niin innostunut jostain yhtäkkiä päässäni ja selitän siitä kaverilleni koko yön
- pidän elämästä, mutta tuntuu, että odotan kokoajan jotain
- ulkonäköni ja elämäni kiinnostaa mua hyvin hyvin paljon
(Mutta toisaalta välttelen lähes kaikkia tuttuja, olen joskus ujo ja epävarma, raivoan usein, saan koulussa vain sen verran aikaiseksi että käyn siellä joskus, ahmin ruokaa, ostelen tavaroita, tykkään olla humalassa joka viikonloppu, tuntuu että esitän kaikille jotain roolia, välillä en pääse sängystä ylös viikkoon kun jotain negatiivista tapahtuu, suutun helposti ihmisille heidän tietämättään, enkä kestä yhtään kritiikkiä. Dramatisoin myös kaikkea ja mielialani heittelevät todella innostuneesta maailmanvaltijana olemisen tunteesta täydelliseen tyhjyyden ja hylättynä olemisen tunteeseen usein.)
Jokin siis päässäni on vialla, mutta masennusta se ei kai ole, sillä tuntuu, että olen kokoajan iloinen. Olen myös joskus ainoa, joka vaikkapa bussissa joutuu peittelemään hymyä.
mä ihan oikeasti osaan myöntää kaikenlaiset viat ja epänormaaliudet päässäni ja itsessäni ja käytöksessäni, mutta masentunut en todellakaan voi olla.
voiko masentunut muka olla tällainen?
- en ole alakuloinen enkä surullinen ilman syytä
- en ole toivoton, näen tulevaisuuden valoisana ja odotan sitä aidosti
- pidän itsestäni ja uskon että muutkin pitävät
- (usein) tunnen olevani kaikkia muita parempi ja lahjakkaampi ja söpömpi
- itken hyvin herkästi mutta EN usein
- tulen pakkomielteiseksi asioista helposti (tavarat, ihmiset)
- innostun usein asioista kuten kauppaanmenosta tai normaaleista asioista todella paljon
- nauran silloin tällöin koko päivän kaikelle mahdolliselle ja olen kuin aineissa
- en pysty välillä olemaan paikoillani ja turhaudun, kun tuntuu että aika menee hukkaan
- teen päättömiäkin asioita hetken mielijohteesta
- löydän koko ajan asioita, jotka kiinnostavat ja niiden parissa voi mennä tuntejakin (usein ei kuitenkaan mikään kiinnosta kun olen kotona)
- mä oon yleensä se, joka ehdottaa jonnekin menoa (valitettavan usein myös perun kaiken)
- haen todella paljon huomiota (en kuitenkaan ole varsinaisesti esillä)
- haluaisin olla koko ajan ulkomailla , käydä eri kaupungeissa ja tapahtumissa (mutten uskalla yksin)
- usein valvon koko yön sillä olen niin innostunut jostain yhtäkkiä päässäni ja selitän siitä kaverilleni koko yön
- pidän elämästä, mutta tuntuu, että odotan kokoajan jotain
- ulkonäköni ja elämäni kiinnostaa mua hyvin hyvin paljon
(Mutta toisaalta välttelen lähes kaikkia tuttuja, olen joskus ujo ja epävarma, raivoan usein, saan koulussa vain sen verran aikaiseksi että käyn siellä joskus, ahmin ruokaa, ostelen tavaroita, tykkään olla humalassa joka viikonloppu, tuntuu että esitän kaikille jotain roolia, välillä en pääse sängystä ylös viikkoon kun jotain negatiivista tapahtuu, suutun helposti ihmisille heidän tietämättään, enkä kestä yhtään kritiikkiä. Dramatisoin myös kaikkea ja mielialani heittelevät todella innostuneesta maailmanvaltijana olemisen tunteesta täydelliseen tyhjyyden ja hylättynä olemisen tunteeseen usein.)
Jokin siis päässäni on vialla, mutta masennusta se ei kai ole, sillä tuntuu, että olen kokoajan iloinen. Olen myös joskus ainoa, joka vaikkapa bussissa joutuu peittelemään hymyä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Unohda kaiken maailman puoskareiden "diagnoosit". Antoiko ohjeet olla yhteydessä psykiatriiin, tuohon biopsykiatrian jumalahahmoon. Sieltä saat huumepillerireseptin mukaan, joten säästänet aikaa, kun käyt vaikka kävelyllä vastaanoton sijaan.
Hakeudu sosiaalityöntekijän tai jonkun psykoterapeutin tykö, jos kaipaat oikeaa apua elämän asioidesi ratkaisemiseksi. Psykiatria hoitaa ainoastaan "diagnoosia" ei sinua eikä auta elämänongelmiesi korjaamisessa. Kannattaa nostaa reippaasti keskari pystyyn niille pyrkyreille ja kieltäytyä alistumasta siihen järjestelmään. Onnea jatkoon.
Hah, annat neuvon hakeutua psykoterapeutin luokse, vaikka juuri psykologi on sanonut että ap olisi masentunut..
Ei tuo kyllä masennukselta vaikuta jos olet osittain erittäin iloinen, masentunut on yleensä tasapaksusti koko ajan allapäin. Jotain bipolaariseen häiriöön viittaavaa on jos tunteet heilahtelee hirveän voimakkaasti suunnasta toiseen.
Kyllä minä vain sitä psykiatria suosittelisin jos apua tarvitsee, jos tunteiden heilahtelusta ei ole itselle mitään haittaa niin ei kai sitten tarvitse tehdä asialle mitään.
Ajattelit, että, jos mieliala vaihtelee loogisista syistä johtuen jatkuvasti puhutaan bipolaarihäiriöstä... Olet sekaisin. AP:lle vielä vinkkinä, vaikka varmasti ymmärrät itsekin, että tällaiset "Minäkö":n kaltaiset kommentit ovat juuri sitä roskaa mitä tulet psykiatriltasikin kuulemaan, jos sinne menet raukka eksymään. Siellä pääsi sekoitetaan ja näkemyksesi ylipuhutaan aivan varmasti. Viittaan aikaisemman viestini 30.1.2014 14:51 toiseen kappaleeseen.
No normaaliärjellä varustettu ihminen kyllä ymmärtää missä se ero normaalissa mielialanvaihteluissa ja mielialan häiriöissä menee.
Jos mielialat vaihtelevat niin voimakkaasti että yöt menee valvoessa innostuksen takia ja toisessa suunnassa menee viikko ettei pääse sängystä ylös jos jotain negatiivista tapahtuu niin se ei ole enää ihan normaalia mielialanvaihtelua.
Järjenkäyttö on aina sallittua.
joku ADHD tai epävakaa persoonallisuushäiriökin tuo voisi olla.. tai sitten epätyypillinen masennus.
Minkä ikäinen aloittaja mahtaa olla? Nuorten masennus on hiukan erilainen kuin vanhempien masennus.
Jotkut peittää masennuksen tyjyyden ja ahdistuksen tunteen touhuiluun, harrastamiseen jatkuvaan tekemiseen.. tuo aito ilo ja hyvä itsetunto nyt ei ihan taas masennuspotilaalta kuulosta.
Masennustakin on niin monenlaista esim: Melankolinen depressio,Psykoottiset masennus, Epätyypilliselle masennus,synnytyksen jälkeinen masennus, vuodenaika masennus, (kaamosmasennus), pitkäainainen masennus eli dystymia,kaksisuuntainen masennus (jossa masennus siis yhtenä oireena).
Sitten tämän "tavallisen deprsession" aste erot: lievä, keskivaikea ja vakava masennus/depressio
tosiaan lapsilla ja nuorilla tämä masentuneisuus esiintyy hiukan erilailla kuin sitten vanhemmilla.
Määrittämätön masennustila,
http://www.ahjos.net/luokitus/F30.htm#F32
siis kaksisuuntainen mielialahäiriö/maanis depressiivinen/bipo
(se on ihan oma sairautensa jossa siis yhtenä oireena on masennus)
erotuksena "tavallisista masennuksista käsittääkseni bipo on mielisairaus joka on loppuelämän ja taas depressio on mielialahäiriö josta toipuu täysin, mutta välillä se voi viedä aikaa kuukausista jopa vuosiin.
depressioon ei aina tarvitse edes lääkitystä käyttää. riippuu ihan vakavuus asteesta.
esim. lievään masennukseen suositellaan usein itsehoitokeinoja ja ehkä keskusteluapua. vakavaan masennukseen yleensä tulee jo sairaslomaa, lääkitys ja psykoterapia. vakava masennus kun paranee lääkehoito lopetetaan.
bipo taas on sairaus johon käsittääkseni on elinikäinen lääkitys. estämässä mania ja masennus jaksojen vaihtelua. (sekä mahdollisten psykoosien ilmentymistä)
Aloittaja varmaankin nuorehko nainen/tyttö.Masentuneelta sinä et ainakaan vaikuta.Kaksisuuntaiseen tuo kyllä vähän viittaa,Silti en neuvoisi pillerimaakareiden pakeille menoa,minulla kauheat kokemukset.Nuoruuteen kuuluu voimakkaatkin aivomyrskyt.Ehkäpä olet täysin terve tavallista energisempi nuori ihminen.
Kuulostat ihan kuin sulla olis epävakaa persoonallisuushäiriö tai 2 suuntanen!
Kyllä tuo voi jonkinlaista masennusta olla. Välillä itselläni on juuri ap:n kertoman tapaisia hetkiä, mutta ihan vaikea masennus diagnosoitu.