Olen alkanut epäilemään, että minulla olisi asperger. Oikeastaan olen aina jotenkin aistinut olevani hieman "erikoinen". Pystyisin olemaan vaikka vuoden samassa huoneessa ahdistumatta ja poistumatta ulos, jos minulla vain olisi kaikki harrastukseeni vaadittavat jutut. Olen tosi kiinnostunut joistain asioista, ja ne jotka eivät kiinnosta minua, en koe lainkaan oleellisiksi elämäni kannalta. Tämä tuli osittain ilmi myös koulussa jossa minulla oli oppimisvaikeuksia. Tuntui tosi ahdistavalta keskittyä useampaan aineeseen, kun ensin halusi koluta läpikotaisin sen yhden tietyn ja olla varma oppimastaan eikä siirtyä seuraaviin juttuihin. Olen myös joutunut tekemään varmaan enemmän koulumenestyksen eteen kuin "normaali" ihminen, mikä varsinkin peruskoulussa sai minut tuntemaan itseni tyhmäksi ja vammaiseksi.
En ole koskaan osallistunut tyypillisiin poikien välisiin kahinointeihin ja minua haukuttiinkin pienenä usein juuri tämän takia nössöksi. Minua kuvaillaan myös äärimmäisen rauhalliseksi persoonaksi ja koen että minulla on vahva oikeudentaju. Jos (onneksi HYVIN harvoin ja vain silloin jos raja on ylitetty tosi pahasti) suutun, en pysty enää kontrolloimaan sanomisiani ja saatan loukata äärimmäisen pahasti sanomalla esimerkiksi "toivon että sinua ei olisi olemassakaan" ja tämä saa minut todella surulliseksi. Saatan myös rikkoa jonkin lähettyvillä olevan esineen paiskamalla sen seinään.
Minulla on oikeastaan kaikenlaisia "outoja" piirteitä, jotka voisi ehkä yhdistää tähän sairauteen. Olen pureskellut koko ikäni kynsiä ja sitä on yritetty hoitaa usein täysin tuloksetta, koen vain kynsien pureskelun jotenkin rauhoittavaksi ja keskittymistäni parantavaksi aktiviteetiksi. En myöskään uskalla oikein katsoa silmiin ihmisiä, vaikka muuten kyllä ainakin luulen osaavani tulkita muiden ilmeitä ja eleitä. Voiko asperger osata tulkita niitä? Voiko tätä sairautta esiintyä lievemmässä muodossa?
Uudet asiat koen myös hyvin usein ahdistaviksi ja ylipäätänsä tulevaisuuden. Edellisessä asunnossa en saanut myöskään nukuttua kun patteri piti jotain omituista ääntä, mutta kukaan muu ihminen ei noteeranut sitä samaa ääntä. Viittaako tämä aistiyliherkkyyteen? Saan myös migreenejä voimakkaista hajuista ja tuoksuista.
En ole koskaan osallistunut tyypillisiin poikien välisiin kahinointeihin ja minua haukuttiinkin pienenä usein juuri tämän takia nössöksi. Minua kuvaillaan myös äärimmäisen rauhalliseksi persoonaksi ja koen että minulla on vahva oikeudentaju. Jos (onneksi HYVIN harvoin ja vain silloin jos raja on ylitetty tosi pahasti) suutun, en pysty enää kontrolloimaan sanomisiani ja saatan loukata äärimmäisen pahasti sanomalla esimerkiksi "toivon että sinua ei olisi olemassakaan" ja tämä saa minut todella surulliseksi. Saatan myös rikkoa jonkin lähettyvillä olevan esineen paiskamalla sen seinään.
Minulla on oikeastaan kaikenlaisia "outoja" piirteitä, jotka voisi ehkä yhdistää tähän sairauteen. Olen pureskellut koko ikäni kynsiä ja sitä on yritetty hoitaa usein täysin tuloksetta, koen vain kynsien pureskelun jotenkin rauhoittavaksi ja keskittymistäni parantavaksi aktiviteetiksi. En myöskään uskalla oikein katsoa silmiin ihmisiä, vaikka muuten kyllä ainakin luulen osaavani tulkita muiden ilmeitä ja eleitä. Voiko asperger osata tulkita niitä? Voiko tätä sairautta esiintyä lievemmässä muodossa?
Uudet asiat koen myös hyvin usein ahdistaviksi ja ylipäätänsä tulevaisuuden. Edellisessä asunnossa en saanut myöskään nukuttua kun patteri piti jotain omituista ääntä, mutta kukaan muu ihminen ei noteeranut sitä samaa ääntä. Viittaako tämä aistiyliherkkyyteen? Saan myös migreenejä voimakkaista hajuista ja tuoksuista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuossa on paljon tyypillisiä asperger-piirteitä.
Täältä on turha hakea selitystä. Jokaisella on oma tapauksensa. Kahta samanlaista ei ole. Ole onnellien. Et ole vammainen vaan olet ainutlaatuinen!