Tunnen itseni täysin arvottomaksi, inhottaa olla muitten ihmisen ympärillä sillä olen vain tiellä ja hengitän ilmaa vaikka olen täysin hyödytön, mielestäni koirankakalla tielläkin on enemmän arvoa kuin minulla sillä kärpäset sentään saavat siitä jotain.
Miten tästä tunteesta voi päästä yli? Olin kiusattu rankasti joten aloin jo uskoa siihen että minussa on jotain vikaa ja nyt pidän sitä faktana ja en pääse siitä yli vaikka 1000 ihmistä sanoisi muuta sillä tiedän että he vain sanovat mitä haluan kuulla.
Miten tästä tunteesta voi päästä yli? Olin kiusattu rankasti joten aloin jo uskoa siihen että minussa on jotain vikaa ja nyt pidän sitä faktana ja en pääse siitä yli vaikka 1000 ihmistä sanoisi muuta sillä tiedän että he vain sanovat mitä haluan kuulla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miksi lyöt itse lukkoon tuon "tuomion" että vaikka 1000 väittäis muuta niin se ei vakuuta sua.
Miksi nuo kiusaajat olisivat sitten sinua arvokkaampia ja jos olisivat, niin mikä syy se olisi kiusata? Siis ei mikään. Arvottomuutes ei ole ollut syy, että sinua on kiusattu: Syynä voi olla, että sinussa on nähty jopa sellaista, josta kiusaajat ovat kokeneet olevansa paitsi.
Jokasiella ihmisellä on ihmisarvo ihan vain kun on syntynyt tänne. Sinulla on kertynyt alitajuntaan käsittelemätöntä häpeää, vihaa ja itsetuntosi on heikko.
Alat tekemeään asioita joista vähänkin pidät. Voit myös alkaa tekemään jotain hyödyllistä lähimmäiselle, luonnolle. Ei sen takia että olemassaolos pitäisi ansaita, mutta huomaat että se tuottaa mielihyvää. Saat myös kokemusta ja elämystä, että voit vaikuttaa, saada aikaan jotain, voit vaikuttaa valinnoillasi. Itsetuntosi alkaaa vahvistumaan,
Olet saanut aikaan jo jotain kertomalla itsestäsi. Olet antanut jollekin samaa kokevalle vertaistukea ja hän saa lukiessaan kokea, että en ole yksin.
Kun itse on kokenut vaikeaa niin ymmärtää toista.
Kirjoittaminen, puhuminen jo auttaa ja voi avata itsestä uusia puolia ja piirteitä.
Tuttu tunne. Minulla se on jostain syystä pahentunut vuosien mittaan, vaikkei mitään erityistä ole sattunut. Olen "kotikiusattu" eli vanhemmat olivat mitätöiviä ja vähätteleviä. Koulussa minua ei jostain ihmeen syystä kiusattu ja aina on ollut ystäviä, mutta joskus yläasteaikoihin aloin muuttua itse etäisemmäksi ihmisiä kohtaan enkä ollut erityisen pidetty.
Aikuisena olen huomannut ihmisten suhtautumisessa minuun paljon alentuvuutta. Se on pikku hiljaa vienyt viimeiset itsetunnon rippeet ja nykyään jotenkin häpeän koko olemustani ja olemassaoloani. Niinpä kohtaan enemmän ja enemmän minut sivuuttavaa asennoitumista ja kierre on valmis.
Olen huomannut, että tunnen tarvetta antaa kaiken omaisuutenikin pikku hiljaa pois, kun tuntuu, että joku muu olisi oikeutetumpi omistamaan sen. Hävettää jotenkin viedä kokonainen asunto elämiseen ja bussissakin hävettää jäädä ainoana pois kotipysäkillä, kun bussi joutuu pysähtymään minun takiani. Omanarvontunnon puute leimaa kaikkea tekemistä.