Irtoaisko meiltä etelä-savolaisilta runomuotoista juttua? Ei siulla tarvii osua aina ne lopusoinnut tai riimit, mutta ota jutun hännästä kiinni niin siitä se lähtee.
Tammikuun viimeinen päivä on huomenna
ei sitä tiedä mitä tapahtuu päivänä tuona.
Voi olla päivässä iloa tai surua
vähintään jotain vatsanpurua.
Syötävä on kuitenkin, että eteenpäin jaksaa
asioita tulee ja menee, mutta kyllä se vaivan maksaa.
Tammikuun viimeinen päivä on huomenna
ei sitä tiedä mitä tapahtuu päivänä tuona.
Voi olla päivässä iloa tai surua
vähintään jotain vatsanpurua.
Syötävä on kuitenkin, että eteenpäin jaksaa
asioita tulee ja menee, mutta kyllä se vaivan maksaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Pitää hakee sossusta tukia
et saa elämään hupia.
Olen yhteiskunnan loinen
ei haittaa yhtään asia moinen.
Jostain sen rahan on tultava
eihän sitä muuten saa pulloa.
Ehkä ruokakaupan kautta kannattaa kurvata,
ettei sitten seuraavana päivänä harmita.
Meinaan jos rahat on taas lopussa
ja nälkä kurnii mahassa
saattaa olla ettei se naurata.
Alkoholi antaa lohtua mieleen
kun jää kotiin, ei voi mennä asiat pieleen.
Nälkäkin turtuu
mielikin ehkä murtuu.
Olen silti vahva
käteen tarttuu taas huomenna oven kahva.
Kahvasta nykäse,
se voi olla katapultti,
ja tulee kunnon voltti.
Se mieltä piristää,
ei ala pipo kiristää.
Voi tulla uusia näkökantoja
ja kadota vanhoja piintyneitä tapoja.
Letkeä on taas lantio
ei meikäläistä päivystä poliisipartio.
Askeleet rennot kohti viinakauppaa laukkaa
täytyy taas tänään jotain lämmikettä naukkaa.
Elämään iloa viinasta
pääseepähän tästä elon sietämättömästä piinasta.
Kevyt on maailmani huurussa
mitä väliä vaikka hartiat olisi kuurussa.
Terve ruumis ei työtä kaipaa
hautaa ehtii muut mulle vielä kaivaa.
Nautin elämästä nyt ja tässä
on hihassani vielä muutama ässä.
Tietäkää se koko valtiovalta
voin näyttää teistä avuttomalta.
Sitä en kuitenkaan ole
heikompiani en maahan pole.
Olen ihminen ja elän
käännän teille kaikille selän.
Polkuni on välillä mutkikas, välillä suora
tielleni ei astu yksikään huora.
Tarviiko aina tekstissä olla
törkysanojen tunkiolla?
Voisihan kauniita sanoja tuottaa
niihin ihmiset netissä luottaa.
Aatokset kirjata asiatekstiin,
voisihan päätyä kunnon pestiin.
Näin kolkyt vuotta puurtanut nainen
jolla elämän ainokainen
toive olisi töitä jatkaa
vuodet ennen viimeistä matkaa.
Ootellaan kevättä tulevaksi,
eihän siihen ole kuin kuukausi kaksi.
Maaliskuun lopulla jo tippuu räystäät,
sulaa pian pois lumet ja täytyy purojen äyräät.
Mahtava ois vaikka soudella järven selällä,
niin ettei tarvis sadetta pelätä.
Soutelis vaan auringossa ja tarkkailis maisemia,
vois nähdä taas lintuja ja ehkä jopa joutsenia.
Saareen vois rantautua ja syödä eväitä,
olis kuumaa juotavaa ja heräävää kevättä.
duu daiga duu daiga vedä päähän slaikka zuida zuida tunge hanuriis nuija oot jätkä taikka muija kinkkelade konkkelade mikkeli kikkeli dädädädädädädädädädädädädädädä bätmän
Kaupungila nähää eiks ni?
Olen nähnyt kerran miehen pikku-ukkojen piinaaman,
juuri tuolla tavalla asetteli hän sanansa
ja huotoi käsillään edessä naamansa.
Ei ollut hääviä katseltavaa se,
siksi käänsin selkäni ja päätin etten katsele.
Kävelin eteenpäin illassa lämpimässä,
säälintunnetta koin sisimmässä.
oli leuto keli, ja aurinkokin alkoi paistaa
aloin hyvin mielin lidlin jauhelihaa maistaa
sen maku ja haju, hikisukkainen
toi mieleeni tshernobylin räjähdyksen
tuo aikaisempi mielikuva minulla jauhelihasta
muuttui oitis, kun laitoin suuhuni lusikallisen tuota paskaa
mausteetkaan ei auttanut, vaikka miten koitin
ja mietin, miksi nyt ruonon merkeissä tuota moitin
Tekisin toisin, jos toisin tehdä vois
en maistais sitä koskaan, jättäisin ostoksistani pois
Mietteitä herätti, miksi maku moinen?
kun toiselta valmistajalta on maku toinen
liekö jauhaneet vanhat kykenemättömät myyjät sekaan?
vaiko sakemannin pallihikeä suojakaasun sijaan?
Oli miten oli, pahaltahan se maistui
ja asuntooni paha haju tarttui, kun jauheliha pannulla paistui.