Mitenkähän mahtaa tuon seudun praimeroinnit hommailtu?
Meinaan, jotta ne "roiskeläpän" alle jäävät osat. Ei taida valmistajalta sinne paljoa praimeria herua sahauspinnan (toivottavasti edes siihen) lisäksi ennen vetolaitteen asennusta ja sen jälkeen aikas pääsemätön paikka...
Meinaan, jotta ne "roiskeläpän" alle jäävät osat. Ei taida valmistajalta sinne paljoa praimeria herua sahauspinnan (toivottavasti edes siihen) lisäksi ennen vetolaitteen asennusta ja sen jälkeen aikas pääsemätön paikka...
Vastaukset 25
Vanhimmat
Siellä ei ole muuta erikseen suojattavaa pintaa kuin pohjaan sahatun reiän sahauspinta. Sen sisäpuolella on runkoon laminoitu vetolaitteen ja moottorin lasikuituinen asennuspeti, joka kyllä on valmistettu ja pinnoitettu merivettä kestäväksi. Eli ei huolta, ellei nyt sitten veneen valmistaja jostakin syystä olisi jättänyt reiän sahauspinnan käsittelemättä. Tuskin on jättänyt.
Kyllä se konepelti on myös laminoitu reiän ympäri merivesipuolelta.
Eli praimerointi on tekemättä on ainoastaan veistämään suojaus jos on?
Täytyy keväällä ihmetellä mitä sieltä löytyy. Toinen puoli olisi nyt esillä, kun toisen puolen rukkanen otti ja tipahti, 6 vuotta jaksoi matkakassa. Periaatteessa se läpivientikumikin pitäisi vaihtaa, mutta enpä taida tuota viitsiä.
Dealeri siis teki paraimeroinnin & myrkyt, joten kaikki mitä on roiskeläpän ja läpiviennin merivesipuolen välisessä tilassa, on puhtaasti veistämön varassa.
Nostetaas tätä vähän. Tärkeä asia.
Yhtään selkeätä kommenttia ei ole tähän tullut.
Se, että moottoripeti on laminoitu runkoon, ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.
Minua kiinnostaa nyt entistäkin enemmän millä tavoin on huolehdittu läpiviennin merivesipuolen eristykset? Vai onko mitenkään!!? Voisin kuvitella, että kyllä on hoidossa, mutta miten??
Valmistajienkin välillä voi olla eroja. Toinen huolellisempi kuin toinen...
Aivan varmasti on kaikki vetolaitteiden pedit suunniteltu ja valmistettu sellaisinaan merivedessä liotettaviksi. Ja jos ei ole, asennusohjeissa on varmasti selvät ohjeet vettä vasten olevan pinnan käsittelyyn. Vetolaitteita peteineen on asennettu muoviveneisiin niin kauan, että niiden osmoosiongelmat ovat lähinnä teoreettisia.
Uskoisin, että sama kyllä koskee myös runkoon sahattua reikää. Tuskinpa sitä nyt moottorin asentaja tai veistämö paljaalle lasikuidulle jättää.
Oli miten oli, kun vetolaitteen kumi menee seurasvan kerran vaihtoon, toki voit sivellä vetolaitekaivoon primeria, jos siltä tuntuu. Itse en ole moista 27-vuotiaassa veneessäni koskaan edes miettinyt.
Läpiviennissä on yleensä vedelle alttiina moottoripedin lisäksi parin sentin leveydeltä runkoa molemmin puolin. Pohjaan tehty reikä on siis yleensä pienempi kuin moottoripedin syvennys. Tuskin sitä on veistämöllä epoksilla maalattu kun ei siellä muutenkaan epoksilla venettä maalata. Sahausreunassa on toivottavasti ainakin topcoatia.
Tuolla parin sentin pätkällä ei ole mitään rakenteellista merkitystä ja se on ainakin omassa veneessäni varsin paksu (2 cm ?), joten eipä se osmoosi tuossa ikinä mitään ongelmia aiheuttaisi. Olen ottanut suojakumin pois ja tehnyt reikään täytepalan. Tuolloin vedin myös primerit ko. alueelle, mutta vain pohjan puolelle. Tuo muunnos oli helppo tehdä ja lopputulos on ollut erinomainen kahden kauden kokemuksella.
Karille ajoissa tuohon moottoripukkiin voi tulla ikäviä piileviä vuotoja. Saumat voi revetä niin että vuotaa merivettä pukin sisään. Näitäkin on nähty, kannattaa tarkistaa huolellisesti jos venettä on kolhittu kiviin.
Rajuissa pohjakosketuksissa on tiettävästi sattunut vetolaitteen kumin repeämisiä. Nekään eivät ole tavallisia. Niitäkö tarkoitit "saumoilla"? Vai kerroitko moottoripetin irtirepeämisistä? Jos venettä on kolhittu kiviin, pitää tietysti tutkia näkyykö rungossa hiushalkeamia. Tavallisin paikka on kölin takareunan kohdalla. Rajussa karille ajossa toki voi olla hiushalkeamia ja delaminaatiota muuallakin…
En ymmärrä, että vetolaitteen läpiviennin epoksiprimer tai sen puuttuminen liittyisi millään tavalla törmätysvaurioiden syntyyn.
Millaisen täytepalan ja mistä materiaalista? Täyttääkö se koko kaivon? Miten se on kiinni veneessä? Entä miten järjestit vetolaitteen liikuntasauman? Vetolaitteenhan pitää päästä liikkumaan joka suuntaan moottori/vetolaitekiinnitysten jouston verran, koska vetolaite ja moottori ovat "yhtä puuta".
Vetolaite ei hirveästi liiku, jos kaikki on OK. Kokeile vaikka miten paljon jaksat sitä liikuttaa käsivoimin. Tein täytepalan muovisesta leikkuulaudasta. Täytepala on siis vain ~10 mm paksu suikale. Se on liimattu kiinni runkoon leikattuun aukkoon ja tasoitettu epoksitasoitteella. Tuollainen muovi on vaikea liimattava, mutta sen saa "aktivoitua" liekittämällä. Vetolaitteen ja täytepalan väliin jäi n. 6 mm rako koko ympärykseltä. Ei ole merkkejä, että vetolaite olisi osunut. Jos osuu, leikkuulauta on aika joustavaa ja ääritilanteessa lentää pois paikaltaan. Monessa veneessä on uutena vastaava rakenne vaikkapa ohuesta lasikuidusta tehtynä. Tuota ei kannata asentaa "lopullisesti", koska sen joutuu purkamaan vetolaitetta irroitettaessa.
Kiinnostavaa. Mikä tuossa järjestelyssä on parempaa kuin siinä kontaktiliimalla tai Sikaflexillä liimatussa joustavassa suojakumissa, joka on kiinni vetolaitteessa? Varmasti tuo 6 mm on riittävä rako, mutta siitähän sitten menee lika ja näkki ym. sisään vetolaitekaivoon, eikö?
Tuo joustava kumi ei ole alkuunkaan tiivis eli siitä menee yhtälailla lika ja näkki vetolaitekaivoon, mutta ei ne ole mitään ongelmia, ainakaan Suomessa. Etuina ovat helppo huollettavuus, halpuus ja pienempi virtausvastus.
Tuon laittamisessa suurin vaiva oli repiä vanha rikkoutunut kumi irti pohjasta ja poistaa liimajäämät. Tuon joutuu tekemään aina kumin rikkouduttua tai irrottua. Molempia tapahtuu melko usein (3-5 vuoden välein?).
Kertokaa nyt viisaat mitä sillä kumilla tekee.
On ollut kumi pois jo neljä vuotta näkejä on mutta niin oli silloinkin kun oli turha kumi.
Miten kovan levyn saa 6 mm välyksellä paikoilleen vetolaitetta purkamatta?
Ei se leikkuulauta ole kovikaan kovaa ja katakaisin sen takaa keskeltä. Kysehän on vain 2-4 cm leveästä (riippuu pohjaan tehdyn reiän koosta, voi olla 5-6 cm) soikion muotoisesta rinkulasta. Toisesta päästä katkaistuna sen saa helposti taivutetua niin, että vetolaitteen saa rinkulan keskelle.
Jatkan vielä, että tuo rinkula pitää olla tarkasti oikean muotoinen ja vähän tiukka paikalleen, jotta pysyy paikallaan liiman kuivuessa. Itse tein ensin pahvista mallin, jonka kopioin siihen leikkuulautaan ja sovitin monta kertaa ennen lopullista muotoa. Leikkuulautaa on helppo sahata, vuolla ja viilata. Lopuksi vielä vuolin reunan V-muotoiseksi, jolloin epoksitasoitteen muodostama vasta-V sitoo palan mekaanisesti paikoilleen, vaikka liima ei pitäisikään leikkuulaudassa.
Jaa... Saahan sitä venettään askarrella. Itse en tuollaista rakentaisi, monestakin syystä. Ja kyllä, irrotessaan muovinen leikkuulauta ei todellakaan tee potkurille hyvää, vaan voi aiheuttaa isojakin vahinkoja. En suosittele kokeilemaan, etenkin kun mitään varsinaista hyötyä ei ole saatavissa. Vai onko? Eli mikä se iso hyöty tästä systeemistä mielestäsi on?
Ei sillä ole muuta virkaa kuin virtauksen ohjaaminen. Veneissä, joissa on ollut ko. kumi, vetolaitteen ympärillä on isohko reikä (tarvitaan pulttien irroituksessa ja vetolaitteen pujotuksessa). Täsä reiästä tulee selvästi suurempi vastus kuin kumista. Mahdollisesti voi myös pitää ääntä.
X:ssä ja muutamassa muussa ei ole uutenakaan ko. kumia, mutta tällöin reikää on pienennetty vetolaitteen asennuksen jälkeen eli sen joutuu taas rikkomaan, jos vetolaite pitää irrottaa.
Johan tuolla kerroin hyödyt mielestäni ja myös sen, että monet veistämöt käyttävät vastaavaa ratkaisua. Tuo kiinnitettävä palanen painaa n. 100 g ja on varsin pehmeää. Ei taatusti riko potkuria sen enempää kuin kumikaan, jos sattuisi irtoamaan.
Leikkuulauta nyt vain sattui olemaan helposti saatavilla (3 euroa Prismasta) ja osoittautui helposti asennettavaksi. Vaihtoehtona olisi vaikkapa 1 mm paksu lasikuitulevy (vaikkapa piirilevymateriaali) tms.
Pukin sisään jos vettä vuotaa niin siinähän on ainakin pentassa reikä josta valuu veneen sisälle
Terve!
Meidän veneestä, Inferno 31, irtosi kyseinen kumi loppukesällä. Aamulla satamasta lähdön jälkeen jouduimme ajamaan koneella tyynen kelin vuoksi. Melko pian lähdön jälkeen vauhti hidastui ja venessä tuntui huomattavaa tärinää. (Syksyllä noston yhteydessä selvisi tärinän syy.) Normaalia matkanopeutta ei voinut tärinän vuosi pitää. Onneksi parin mailin päästä tärinä loppui kun kumi irtosi potkurista ja vene kulki taas normaalisti.
Purjehdusäänen muutosta ihmettelin yli kuuden solmun vauhdissa, hitaammissa nopeuksissa ei muutosta huomannut. Onneksi syy selvisi.
t. Armas 31
Katselin tänään vetolaitteeni suojakumia. Kyllä se on ihan tiiviisti kiinni vetolaitteessa ja liimalla rungossa. Eiköhän se kaivoa ja vetolaitteen läpivientikumia paremmin suojaa kuin kova levy 6 mm välyksellä. Suojakumin muoto on myös varsin virtaviivainen, joten ei haitanne vauhtia.
Olisiko aihetta uskoa, että Volvonkin suunnittelijat jotain osaisivat ja jostakin hyvästä syystä ovat tuollaisen suojakumin suunnitelleet?
käsivoimin, entäpäs täysi veto eteen hätäpakki taakse saildrivellä?
Toivottavasti kesti...
Tämä alkaa olla vähän turhaa keskustelua.
Ensinnäkin lasikuituveneen osmoosin pelkääminen ylipäätään on aivan liioiteltua. Toiseksi vetolaite on konstruktiona lähes idioottivarma, eikä edes sitä läpivientikumia tarvitse vaihtaa käytännössä koskaan. Kovassa karilleajossa painava moottori tietenkin pyrkii jatkamaan matkaansa ja rikkoo sitten paikkoja mennessään, mutta se nyt on ihan eri juttu se. Jos haluaa aikaa ja puhkua moottorin pohtimiseen käyttää, kannattaa mieluummin keskittyä polttoainejärjestelmän puhtauteen, sähköjen asianmukaisuuteen, ja ehkä aivan erityisesti siihen, etteivät erilaiset letkut hankaa itseään puhki moottorin käydessä. Tämä nimittäin aiheuttaa valtavasti enemmän ongelmia ja jopa vaaratilanteita kuin mikään vetolaitteeseen saati sen läpivientiin liittyvä.
Kuinkahan paljon siellä vettä on, sehän on venettä veteen laskiessa ilmaa täynnä ja ei kai se ilma sieltä pois pääse jos ei ole vuotoa ylöspäin. Kysyn vaan kun ihmettelen tätä.