Työskentelen avustajana eräässä firmassa, jossa avustettavia henkilöitä on viitisenkymmentä. En siis avusta vain yhtä henkilöä, vaan nämä n. 50 asiakasta pyörivät meillä avustajilla "miten sattuu". Yksi avustusaika on puolesta tunnista viiteen tuntiin, riippuu minkälaista avustusta asiakas tarvii ja haluaa. Normaalisti asiakkaita mahtuu yhteen työpäivään 3-5.
Olen työskennellyt tuossa firmassa nyt muutaman kuukauden ja olen päässyt käymään suurimmalla osalla asiakkaista, mutta vieläkään en ole ihan kaikkia kerennyt näkemään. Tammikuun alussa sitten pääsin käymään eräällä miehellä, jolla en ollut ehtinyt vielä koskaan käymään. Mies istuu pyörätuolissa ja puheen tuottaminen on hidasta, muuten hän on ihan normaali.
En tiedä mikä ihme minuun iski, kun huomasin yhtäkkiä olevani korviani myöten ihastunut häneen. Olen nyt tässä parin viikon aikana käynyt hänen luonaan aika useasti, koska hänet on niin usein laitettu minun listalleni asiakkaaksi. Työpäivän alussa kiiruhdan aina innolla katsomaan, millainen lista minulla on, jos tämän miehen avustus olisi laitettu minulle.
Mitä voisin tässä tilanteessa tehdä? En edes muista milloin olisin viimeksi ollut näin ihastunut. Mies ei ole näyttänyt mitään merkkejä ihastumisesta, eikä varmasti edes ole minuun ihastunut. Hän on kuitenkin sinkku, sen tiedän. Olen kuitenkin varma, ettei mies ajattele minua siinä mielessä senkään takia, koska olen itse 22-vuotias ja mies on 30.v, eli meillä on melkein 10 vuotta ikäeroakin!
Olen työskennellyt tuossa firmassa nyt muutaman kuukauden ja olen päässyt käymään suurimmalla osalla asiakkaista, mutta vieläkään en ole ihan kaikkia kerennyt näkemään. Tammikuun alussa sitten pääsin käymään eräällä miehellä, jolla en ollut ehtinyt vielä koskaan käymään. Mies istuu pyörätuolissa ja puheen tuottaminen on hidasta, muuten hän on ihan normaali.
En tiedä mikä ihme minuun iski, kun huomasin yhtäkkiä olevani korviani myöten ihastunut häneen. Olen nyt tässä parin viikon aikana käynyt hänen luonaan aika useasti, koska hänet on niin usein laitettu minun listalleni asiakkaaksi. Työpäivän alussa kiiruhdan aina innolla katsomaan, millainen lista minulla on, jos tämän miehen avustus olisi laitettu minulle.
Mitä voisin tässä tilanteessa tehdä? En edes muista milloin olisin viimeksi ollut näin ihastunut. Mies ei ole näyttänyt mitään merkkejä ihastumisesta, eikä varmasti edes ole minuun ihastunut. Hän on kuitenkin sinkku, sen tiedän. Olen kuitenkin varma, ettei mies ajattele minua siinä mielessä senkään takia, koska olen itse 22-vuotias ja mies on 30.v, eli meillä on melkein 10 vuotta ikäeroakin!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Onhan näitä ns. seuraneitejä ja naisia, jotka vievät rahat, omaisuutta ja havittelevat muutakin taloudellista etua.
Nainen on aina ollut ns. ilonainen ja maailman vanhin ammattihan on ilotytöt eli maksulliset naiset. Kait se naisen rooli pohjautuu tähän. Reittä pitkin saa ja pääsee hyviin ansioihin.
Hoitajiissa, avustajissa myös on aina ollut näitä oma edun tavoittelijoita. Viedään suomeksi rahat, omaisuus ja käytetään vanhuksia ja vammaisia hyväksi.
Hoitajissakin on paljon epärehellisä; lääkeasioissa, raha-asioissa ja muissakin oman edun tavoittelu mielessä.
Näistä tulevista tummista osa varmaankin tavoitelee omaa etua ja heidän kotimaassaan on hyvin yleistä, että omaisuus viedään esimerkiksi Suomalsieslta mieheltä, joka on ykisnäinen, vanhus tai muuten varakas reppana.
Pitäsin suurena uhkana näitä maahanmuuttajahoitajia, tummia ja aasialaisia.
Saavat todella pientä palkkaa, joten se edesauttaa muilla keinoin rahan hankintaan.
No mitäs, sellaista sattuu. Jollet tosiaan saa vastakaikua, niin unohda koko juttu. Jos saat, niin muista, että hoitajana olet etulyöntiasemassa ja toinen saattaa tykätä sinusta vain roolisi vuoksi. Olisi varmaan parasta, ettet enää toimisi hänen hoitajanaan ja kertoisit pomosi lisäksi myös miehelle itselleen, että minkä takia. Miettiköön asiaa rauhassa ja ottakoon yhteyttä, jos siltä tuntuu.
Kahdeksan vuoden ikäero ei noissa lukemissa ole mikään ylitsepääsemätön este. Eri juttu, jos sinä olisit 22 ja mies 14.
Eräässä vanhainkodissa hoitaja ja vanha mies rakastuivat toisiinsa ja avioituivat. Kun vanhainkotiin tuli seuraava uusi nuori hoitaja, kaikki naimattomat miehet olivat pynttäytyneet parhaimpiinsa: nyt olisi jonkun heistä vuoro! :D
"Eräässä vanhainkodissa hoitaja ja vanha mies rakastuivat toisiinsa ja avioituivat. Kun vanhainkotiin tuli seuraava uusi nuori hoitaja, kaikki naimattomat miehet olivat pynttäytyneet parhaimpiinsa: nyt olisi jonkun heistä vuoro! :D "
aaw
Inhimillistä. Ihastus iskee silloin kun on niin tapahtuakseen. Kuitenkin, pidä ammatillisuus päällimäisenä ja katso mitä tapahtuu. Älä tee vielä mitään, älä ainakaan puhu esimiehelle. Ihastukset tulee ja menee.......ja on niitäkin tapauksia, että avustettavasta ja hoitajasta on tullut pari. Tai jos et pilaa suhdettanne kiiruhtamalla asioiden edelle, teistä saattaa tulla tosi hyvät ystävykset. Tai parisuhde. Katso rauhassa, mitä tästä kehittyy. Jos hän jää tämän takia pois avustettaviesi listalta, saattaa jäädä kaihertamaan mieltä. Katso juttua eteenpäin rauhassa.
Suhtaudun asiaan omasta kokemuksesta. Minäkin ihastuin avustettavaani ja sain vastakaikua. Kaikki oli alkuun ujoa ja arkaa eikä loppujen lopuksi johtanut muuhun kuin ystävyyteen. Hyvä niin, koska molemminpuolinen kunnioitus, arvostus, syvä ystävyys ja läheisyys säilyi hänen kuolemaansa saakka. Olen tyytyväinen, että se ammattiminä kuitenkin vei voiton ja osasin olla hänelle sekä avustaja että ystävä. Yhä tulee hymy huulille häntä muistaessani, siitä että hän oli elämässäni.
No miten kävi? Suhde vai ei? Mielestäni hieman söpöä, jos ap oli tosissaan eikä mikään provo tms.
Sinulla on ammattietiikka täysin hukassa. Hoitaja hoitaa potilasta/asukasta, siinä kaikki. Rajat pitää tehdä selväksi kummankin osapuolen parhaaksi.
Potilaat/asukkaat ovat haavoittuvaisia/takertuvaisia, jos siitä saat kiksejä itsellesi, niin tarvitset jonkintasoista hoitoa itsekin....
Ja koko elämä taitaa olla hukassa jos tänne pitää tulla kyselemään malliin "mitä tehdä tms ?"
Ellei vaan olis ...
Itse myös nuorena löysin kundikavereita hoidettavistani, etenkin ortopedisellä osastolla työskennellessäni. Siellä oli usein esim. urheillessa tai liikenteessä loukkaantuneita nuoria miehiä potilaana. Silloin vähän päälle parikymppisenä ei juuri pohdittu ammatillisuutta. Myöhemmin sitten menin naimisiinkin miehen kanssa johon olin tutustunut hanen ollessaan hoidettavana osastollani. Avioliitto kesti 12 vuotta.
Vanha juttu, mutta pakko esittää oma näkemys asiasta.
Töissä ollaan mielestäni töissä, eikä minään HäntäHeikkinä tai esittämässä Romeota ja Juliaa.
Kun olin nuorempi tällaisia tilanteita syntyi, mutta "paransin" ihastujan myymällä riittävän kalliin tuotteen tavaravalikoimastani ja se oli siinä.
kinkkinen tilanne. Mutta todellisuudessa avustettvillakin on parisuhteita. Tämä pitää myös avustajien hyväksyä.
Tässä nyt on monta tapaa,miten voi toimia.Vaihtoehto A)Jos kyseinen avustettava on oikeasti sinulle ihmisenä todella tärkeä niin vaihda työpaikkaa ja ota ihastukseesi sitten sen jälkeen yksityishenkilönä yhteyttä ja selvitä onko hän kiinnostunut susta vai ei...Kukaan ei voi tulla enää sitten arvostelemaan että mikäs se sellainen avustaja on,joka yrittää asiakkaitaan iskeä.Asiakas ei myöskään voi alkaa syyttämään mistään epäammattimaisuudesta jne.Itse olin kerran töissä sairaalassa ja RAKASTUIN potilaaseeni.Irtisanoin itseni ja menin hänen luokseen ja sanoin että nyt en lähesty sinua enää hoitajana,vaan yksityishenkilönä.Hän on nykyisin mieheni.Jos en olisi irtisanonut itseäni ennen kuin yritin iskeä häntä ja en olisikaan saanut vastakaikua olisin todennäköisemmin saanut potkut ja syytteet vaikka mistä epäammattimaisuudesta ja asemani väärinkäyttämisestä jne...Vaihtoehto B)Voit otaa tietoisen riskin ja kertoa hänelle tunteistasi ja katsoa mitä tapahtuu.(Ei tarvitse sitten valittaa,jos olet pian oikeudessa).Vaihtoehto C)Unohda koko juttu ja elä heitä työpaikkaasi hukkaan kenenkään takia.Varsinkaan,jos sinusta tuntuu että et saa edes vastakaikua.
Huom...Minun mieheni ei ole mikään vammainen,eikä hän tarvitse avustusta.Hän oli sairaalassa toipumassa polvileikkuksesta.
Juu...Ja en jaksanu oottaa,että se pääsee sieltä sairaalasta kotiin.Irtisanoin kato itseni heti.Olin kato niin rakastunu.Oletkos sinä keskustelun aloittaja vähän pikkasen tyhmä.Otitko mun kirjoitukseni tosissaan.Iske vain avustettavasi,jos haluat menettää työsi.Paska työhän sulla muutenkin on.
Mä kans olin töissä sairaalassa.Sit mä rakastuin mun potilaaseeni.Mä kans irtisanoin itseni vakituisesta työstäni et sitten pystyin rauhassa lähestymään mun unelmieni kohdetta ilman mitään pelkoo mistään syytteestä esim. seksuuaalisesta häirinnästähän voidaan syyttää,jos meet iskemään potilastasi.Me ollaan kato naimisissa kans.Mun mies oli kitarisaleikkauksessa.Se oli sairaalassa yhden yön.Mut en mä jaksanu oottaa...On se rakkaus kato kummallinen voima juu...
Mun mies oli terveysaseman päivystyksessä.Heti kimppuun vaan,kun sika limppuun.Ja työt loppu samana päivänä.He-hee...
Siis mähän oon mennyt avustajaksi sen takia,et nään miehiä.Ooh...
Mitä h...elvettiä!!!Joku on kirjoittanut tänne törkeää pilaa.Luuli imeisesti viestiäni vitsiksi.Minä kirjoitin tänne alun perin nimerkillä tee näin.Nimimerkissäni ei ollut pistettä tai kahta pistettä.Minun kirjoitukseni EI OLLUT mitään pilaa.Mieheni oli potilaana pitkään,USEITA KUUKAUSIA onnettomuuden seurauksena,eikä todellakaan missään polvileikkauksessa!!!Rakastuin häneen ja vaikutti siltä,että hän tuntee samoin,mutta en ollut tietenkään varma asiasta.Tiesin että jos yrittäisin iskeä häntä ja en saisikaan vastakaikua voisin joutua vaikka mihin syytteeseen.Siksi vaihdoin työpaikkaa ja lähestyin häntä siviilinä,yksityishenkilönä.Toki minun oli helppo vaihtaa työpaikkaa,kun hoitsuille on töitä.Että sellaista.Kannattaa miettiä onko avustettavasi sen arvoinen että hänen vuokseen kannattaa menettää työpaikka.Mieti tarkkaan.
Ikä ei ole mikään este