Lapsesta aikuiseen ja takaisin

AjattelenTää kirjoitti:

Miksi minun mieli muuttuu näin? Kasvoin ; olin lapsi, siitä vanhennuin ja minusta tuli teini. Ikävä kyllä olin hetken niin kuin nykyajan teinit, kunnes tuli sellainen vaihe että tuntui, että olen kaikille ulkopuolinen ja olin alakuloinen. Sain rohkaisua ja ajattelin, että mitä minä tässä näin ajattelen. En rupea uimaan itsesäälissä. Olin kaikille ystävällinen ja mukava. En suuttunut ollenkaan. Pystyin poistamaan vihan tunteet ja olin kiltti. Tunsin jo olevani aikuinen. Sitten kävi niin että tuli taas se alakuloinen vaihe. Silloin alkoi tuntua etten koskaan enää voi täältä nousta. Ei tämä muutu tästä enää. En kuitenkaan niin ajattele enää, sillä päätin olla vahva, enkä olla sellainen joka jää vain siihen hetkeen ja murehtii. Tuntuu että alan tulla tästä vain lapseksi. Nuorennun koko ajan. Tuli sitten sellainen vaihe, että käyttäydyn kuin lapsi. Niin kuin joku uhmaikäinen. Se vaihe meni juuri ohi, ja tuntuu etten se ollut minä. Ihankuin joku ohjailisi minun mielialaani. Miksi mieli muuttuu näin äkkiä. En halua enää kokea surua enkä alakuloisuutta. Haluan elää onnellisesti. Säikähdin itsekin sitä, kun sanat suustani tulivat niin kuin joku pikkulapsi olisi puhunut ja itkupotkuhuutoraivarit ei ollut kaukana. Olen parikymppinen, eikä tämä varmastikaan kuulosta kovinkaan järkevältä. Onko minussa joku vika?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä