Mennään näköjään aallonharjalta mutapohjaan ja taas ylös. Aika kuluttavaa moinen, pyöristää särmiä. Ja mä haluan sinut omana särmikkäänä itsenäsi.
Tuliko sulle uskonpuute?
Mä vähän luulen niin
10272
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
juuh tota mietin vaan että
särmää pitää löytyä.
Niin kenet haluat?
Haluun vain olla varma omista ajatuksista.
En yhelle voisin kuiskata. Haluun sun... kun ...mun...niin...kröhömm..
Nainen tuo kuin Tonavan aallot ja Himalajan huiput yhteensä.
Mies ei voi koskaan sanoa ihanammin kuin tuo aloittaja " mä haluan sut omana itsenäsi" .
En tiedä onko aloittaja mies vai nainen, mutta minä sekoaisin sanoissani, jos hän niin sanoisi. Hänelle sanoisin myös niin. :)
Jokainen lausuttu sana on syntynyt sen hetken tunteesta. Tunteita on ollut ja tulee olemaan ( näköjään) laidasta laitaa, niiden koko kirjo, ei se ole takin kääntämistä, vaan tunteiden kanssa elämistä. Seison jokaisen sanani takana, ja olen nainen..., nainen on kuitenkin aina nainen vaan, mutta tunne jatkuu.. Milloin loppuuuuuu
Jatkan..että poistun nyt.
Ei ole varmaan minulle tuo aloitus. Mutta minulle tuli uskonpuute ihastustani kohtaan. Miksi hän voi luuhata muiden kanssa pitkin kylää ja soitellakin heille pyytääkseen seuraansa, mutta minua pakoilee vaikka voisi ihan samalla syyllä olla minunkin kanssa tekemisissä. Minä en ymmärrä, en ollenkaan. Suututtaa todella.
Tiedän, että hän on ihastunut minuun.
ei uskonpuute. Hyvä näin.
välillä tavallaan. kun ei aina ihan tiedä sitä että halutaanko enemmän sitä särmää ja sellasta äijämäisyyttä vai jotain ihan muuta mutta ei tässä nyt mitenkään pahalla sanota..