Sain juuri muutama päivä sitten maailmaan pienen poika vauvan.
Alkuraskaus meni hyvin,lopussa verenpaine ongelmia,lapsiveden huomaamatonta lirumista,sairaalassa juoksua.
Nyt vauva on onnellisesti maailmassa.
Hän syntyi hätäsektiolla mutta muutamaa päivää aikaisemmin oli ihan tosi tuskalliset supistukset jotka valvottivat 4 yötä.
Sektion takia en varmaan edes vielä ehtinyt kokemaan niitä pahinpia kipuja.
Mutta niissäkin kivuissa oli tarpeeksi ja moneen kertaan ehdin katumaan koko raskautta.
Nyt tekisi mieleni kuitenkin lisää lapsia,mutta kivut on vielä niin tuoreessa muistissa etten sitä ainakaan hetkeen mieti.
Toisaalta olenhan vasta 30.v joten ehtiihän sitä vielä .Eihän sitä heti tarvitse uutta laittaa alulle.
Pitää kai saada itsensä kuntoon ja elämä alulle pienen kanssa.
Kuinka monelle kipu on ollut esteenä hankkia lisää lapsia?
Alkuraskaus meni hyvin,lopussa verenpaine ongelmia,lapsiveden huomaamatonta lirumista,sairaalassa juoksua.
Nyt vauva on onnellisesti maailmassa.
Hän syntyi hätäsektiolla mutta muutamaa päivää aikaisemmin oli ihan tosi tuskalliset supistukset jotka valvottivat 4 yötä.
Sektion takia en varmaan edes vielä ehtinyt kokemaan niitä pahinpia kipuja.
Mutta niissäkin kivuissa oli tarpeeksi ja moneen kertaan ehdin katumaan koko raskautta.
Nyt tekisi mieleni kuitenkin lisää lapsia,mutta kivut on vielä niin tuoreessa muistissa etten sitä ainakaan hetkeen mieti.
Toisaalta olenhan vasta 30.v joten ehtiihän sitä vielä .Eihän sitä heti tarvitse uutta laittaa alulle.
Pitää kai saada itsensä kuntoon ja elämä alulle pienen kanssa.
Kuinka monelle kipu on ollut esteenä hankkia lisää lapsia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onneksi olkoon pienen poikasi johdosta!Olen itse 3 lapsen äiti ja kipukokemukset kovia kahdessa ensimmäisessä synnytyksessäni.Mietin kauan kolmatta.Rohkenenko,uskallanko..Monet sanovat,että kipu "unohtuu" ajan kanssa,mutta ei minun kohdallani.Käännyin asiassa neuvolan puoleen ja sain sieltä avun.Loppuvaiheessa minulle tehtiin yksityiskohtainen synnytyssuunnitelma ja minut diagnosoitiin synnytyspelkoiseksi.Kipu on siis voitettavissa oleva asia.Kolmannessa synnytyksessä ei ongelmia.
ei mene kauankaan aikaan, kun "ihanan nyytin" avulla unohtaa raskaus ajan ja synnytyksen.
Minulla on lapsillani ikä eroa 1,4kk:tta.
Ensimmäinen syntyi käynnistyksellä, epiduralikin annettiin...pari viikkoa etuajassa.
toinen tulikin itsestään täsmälleen laskettuna päivänä.
Kaksi erilaista raskautta-synnytystä-tytärtä
Siittä vaan :) Onpahan seuraa isompana-leikkikaveri omasta takaa.
Oikein paljon onnea poikavauvan johdosta!!
Minulla oli aika rankka synnytys, olin todella kipeä monta päivää. Ensimmäiset viikot menivät miettiessä tehdäkkö lisää lapsia vai eikö. Mielipiteeni muuttui päivittäin. Nyt kun synnytyksestä on kulunut kuukausia, voin todeta, että kivut ovat unohtuneet ja hyvillä mielin voimme alkaa hankkimaan toista.
Eipä muuta kuin rohkeasti yrittämään, eihän sitä tiedä jos vaikka toinen raskaus ja synnytys on paljon helpompi!
Onnittelut poikavauvan johdosta, meille syntyi myös poika elokuussa ja synnärissä vannotin miehelle että eihän enää kyllä nää kaksi saa riittää, no aikaa on kulunut kohta kaksi kk:tta ja olenkin jo sitä mieltä että jos sittenkin vielä yksi lisää... Näin nopeasti ne kivut "unohtaa".
Ihania hetkiä vaavin kaa nauti jokaisesta hetkestä, ne kasvaa niin nopeasti!
Kivut oli niin karmaisevat minulla todettiin kesken synnytyksen jotenkin poikkeava lantion malli, että enpä mene lyömään vetoa toisen vauvan puolesta (nyt poika 7,5 kk). Eli ehkä on este, ellei sitten aika paranna muistot...meinaan ei ne supistelut mitään ja ponnistusvaihekin oli kestettävissä, vaan siinä välissä oli noin 2 tuntia jotain vaihetta kun sattui yhtäjaksoisesti aivan kammottavasti...en tiedä sitten edes mikä "vaihe" se oli, loppui spinaalipuudutukseen. No, kurja kirjoittaa tällaista juttua sulle kun muutenkin epäröit, vaan näinpähän asiat meillä ja toivottavasti sinä rohkenet uuteen yritykseen...
Minulla on ollut kaksi normaalia synnytystä ja ihan tarpeeksi kivuliaita mutta silti haluaisin ainakin vielä yhden tai kaksikin lasta! :)
Minun ongelmani on ollut yli menevät raskaudet ja loppu ajasta en ole enää ollut karsivällisellä päällä. Mutta ilman muuta kannattaa jos vain haluaa lapsia niin lisää vaan kerranhan täällä vain eletään!!! Vaikka itselläni on piikki kammo niin aina on kivunlievitystä sun muuta piikin kans tai ilman! :)
ensimmäinen synnytykseni oli ihan hirveä kokemus! kivuliaat supistukset joihin ei kivunlievitykset tuntuneet auttavan, lopulta leikattiin väliliha ja imukupilla lapsi maailmaan (sydänäänet romahtivat)...teki kipeää istua 2 kuukauteen!
Toinen lapsemme syntyi vuosi ja 10 kuukautta ensimmäisen jälkeen =) Syöksyllä ja luomulla!! Ambulanssilla minua vietiin sairaalaan ja kun ovista päästiin sisälle ponnistin poikamme maailmaan. Kovin kivulias oli tämä toinenkin ,kun en päässyt liikkumaan. Minut oli sidottu makuuasentoon baareille kuljetuksen ajaksi. Siinä sitten kärvistelin ja huusin sairaalalle asti.
Nyt mieli halajaisi kolmatta, kun kuopus on puoli vuotias =) Kaikki synnytykset ovat kuitenkin erilaisia ja mistä sen tietää vaikkei seuraava kovasti sattuisikaan!! Minun kohdallani tietää että nopeasti tulisi ettei ihan kotona jopa. ( molemmat synnytykset olivat todella nopeita) mutta silti haluaisin vielä kokea raskauden ja jopa synnytyksen ilon ja tuskan =)