Opiskelen kasvatustieteitä siksi että työnantaja vaatii.
Asia voisi olla mielenkiintoista ja hyödyllistä, MUTTA
- tää on niin elämällevieras tapa käsitellä asiaa.
- viiiiikkkkkooo sotalla etsitään oppimateriaalia, jota on Suomessa on kaksi kirjaa jossain käsikirjastossa. Laina-aika tunti tai ei mitään.
Selkeää asia pilkotaan niin tuhannen pieniksi paloiksi, ettei kenelläkään riitä kiinnostusta. Kävin katsomassa alan opinnäytteet ja väikkärit...!?!?!?!?
Onko nää ihmiset elossa?
Mä en haluaisi olla yliopistolla, koska ne on kaikki vaikuttanut aina sekopäiltä. Suomessa ei käytetä enää latinaa, mutta nää tyypit keksii itse uusiosanoja ja mitä epäselvempi sana sen hehuttavampi.
Mä olen niiiiiiiin vihainen. Haistakaa home ja niin te haisettekin.
Asia voisi olla mielenkiintoista ja hyödyllistä, MUTTA
- tää on niin elämällevieras tapa käsitellä asiaa.
- viiiiikkkkkooo sotalla etsitään oppimateriaalia, jota on Suomessa on kaksi kirjaa jossain käsikirjastossa. Laina-aika tunti tai ei mitään.
Selkeää asia pilkotaan niin tuhannen pieniksi paloiksi, ettei kenelläkään riitä kiinnostusta. Kävin katsomassa alan opinnäytteet ja väikkärit...!?!?!?!?
Onko nää ihmiset elossa?
Mä en haluaisi olla yliopistolla, koska ne on kaikki vaikuttanut aina sekopäiltä. Suomessa ei käytetä enää latinaa, mutta nää tyypit keksii itse uusiosanoja ja mitä epäselvempi sana sen hehuttavampi.
Mä olen niiiiiiiin vihainen. Haistakaa home ja niin te haisettekin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aika erikoista lukea nyt tätä aloitusta. Pikkasen hämmentävää huomata miten paljon vihaisena tekee kirjoitusvirheitä. Jos olisin huutanut tuon saman asian, niin olisikohan se ollut yhtä sekavaa ja pätkittäistä?
Olen silti edelleen samaa mieltä asiasisällöstä.
Tämän aamuinen lukeminen päättyi taas siihen, että artikkeli jota tarvitsen, ei ole saatavilla kuin tiivistelmänä. Pitäisi olla Elekrta -tunnukset. Mistäs sais?
Mikä tän opiskelun tarkoitus on? Onko tämä jotain geokätköilyä? Etsi viikko kirjaa ja koe monta pettymystä. Yli puolet opiskeluajasta menee vihatessa ja löytäessä jälleen jonkin esteen.
Yliopistossa työskentelevät elävät ihan toisessa todellisuudessa. Onko tää jokin Mooses-missio (impossible)? I hate this.
Luin eilen aiheeseeen liittyvän opuksen, joka oli vihdoin suomenkielinen (ei latinaa) ja asia oli melko selkeästi esitetty. Lähes innostuin asiasta. Kirjan keskellä on kappaleita joissa asia puuroutuu ja kirjoittaja näyttää katoavan omaan fantasiamaailmaansa. Mietin kenelle kirja on tarkoitettu?
Mieleni on musta. Tämä on tuskien taival, synkkä prosessi. Kaikki aikani menee siihen, että yritän löytää positiivista asennetta asiaan. Odotan että löydän muutakin kuin teoreettista politiikkaa ja tolkutonta työmäärää.
Mikä on odote tai suunniteltu työmäärä oppilaalle yksinopiskelussa per opintopiste? Jos kolmeen opintopisteeseen luetaan kolme noin 400 sivun kirjaa, artikkelit, luentotallenteet ja monisteet. Kirjoitetaan noin 30- 50 sivua pohdintaa luetusta aiheesta?
Tuolla tahdilla en ehdi kuin selata kirjat, omaksuminen jää toiseksi. Aiheesta kirjoittaminen edellyttäisi asian sisäistämistä. Sitä ei ehdi tekemään. Jos materiaalimäärä olisi pienempi ja sitten keskityttäisiin siihen. Sen asian kerralla läpikäymiseen?
Mitä tolkkua laitaa ylisuuri lukupaketti/ kurssi, kun ei siitä juosten kusten tule mitään? Toinen ongelma on johdantokurssiin tungettu aihealueiden määrä. Miksi johdantokurssissa käsitellään koko opintosuuntauksen teoria, tutkimusalueet, historia ja kaikki sen sivujuonteet? Jos kerran halutaan leikkiä masokistia, niin laittaisi edes riittävästi opintopisteitä siihen työmäärään nähden.
Saako opintoja arvostella?
"Kirjan keskellä on kappaleita joissa asia puuroutuu ja kirjoittaja näyttää katoavan omaan fantasiamaailmaansa. Mietin kenelle kirja on tarkoitettu?"
Mainio kuvaus siitä, millaista ns. pehmotieteiden taso usein on.