Aloitus ei ole tekareista, eikä muistakaan oletetusta ’ikähandicapeista’!
Olin jonkin ryhmän mukana v.-72 (dementiani mukaisesti en muista mikä ryhmä :D), kanssa Hämeenlinnassa teatteria kokemassa, (dementiani mukaisesti en muista mitä näytelmää :D).
Sen, minkä muistan: yleisö istui tarkkaavaisesti ja hiljaa ainakin ensimmäiset parikymmentä minuuttia (näytelmä oli hauska ja näyttelijät upeita)! En voinut mitään itselleni, purskahdin nauruun jonkun ihan ’höntin’ vitsin kohdalla. JA – yhden hupsun, julkisen, ääneen kikatuksen jälkeen muukin yleisö alkoi ’elämään esitettyä’, siis reagoimaan naurahduksin näyttelijöiden suorituksiin; näyttelijöiden repliikeistä kuuli palautteen ilon! (…ja meillä kaikilla oli niin mukavaa…)
Lähipiirin kokemuksena: Oopperan orkesterimontusta oli kiinnitetty huomiota ensimmäisellä rivillä istuneeseen nuoreen punatukkaiseen naiseen – hän nauroi ääneen iloisesti, ja jopa oikeissa, melkeinpä ’piilohumoristisissa’ kohdissa! Orkesteri nautti soittonsa lisäksi libretosta, ja yleisön eläytymisestä!.
Minkälaisia mieleen jääneitä hauskoja kokemuksia sinulla on ajastasi ’historiassa’ – siis nuoruusvuosiltasi – erilaisista ’teatteri- ja konserttisessioista’ tai aikasi rockfestivaaleista?
Ja – sananvapauden vastaisesti pieni pyyntö: ’Cher Monsieur H’, älä ihan heti reagoi, odota hiukan vastauksesi kanssa!!!
Olin jonkin ryhmän mukana v.-72 (dementiani mukaisesti en muista mikä ryhmä :D), kanssa Hämeenlinnassa teatteria kokemassa, (dementiani mukaisesti en muista mitä näytelmää :D).
Sen, minkä muistan: yleisö istui tarkkaavaisesti ja hiljaa ainakin ensimmäiset parikymmentä minuuttia (näytelmä oli hauska ja näyttelijät upeita)! En voinut mitään itselleni, purskahdin nauruun jonkun ihan ’höntin’ vitsin kohdalla. JA – yhden hupsun, julkisen, ääneen kikatuksen jälkeen muukin yleisö alkoi ’elämään esitettyä’, siis reagoimaan naurahduksin näyttelijöiden suorituksiin; näyttelijöiden repliikeistä kuuli palautteen ilon! (…ja meillä kaikilla oli niin mukavaa…)
Lähipiirin kokemuksena: Oopperan orkesterimontusta oli kiinnitetty huomiota ensimmäisellä rivillä istuneeseen nuoreen punatukkaiseen naiseen – hän nauroi ääneen iloisesti, ja jopa oikeissa, melkeinpä ’piilohumoristisissa’ kohdissa! Orkesteri nautti soittonsa lisäksi libretosta, ja yleisön eläytymisestä!.
Minkälaisia mieleen jääneitä hauskoja kokemuksia sinulla on ajastasi ’historiassa’ – siis nuoruusvuosiltasi – erilaisista ’teatteri- ja konserttisessioista’ tai aikasi rockfestivaaleista?
Ja – sananvapauden vastaisesti pieni pyyntö: ’Cher Monsieur H’, älä ihan heti reagoi, odota hiukan vastauksesi kanssa!!!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minulta on hävinnyt lukemani ymmärrystaito!
Tukholmassa 1960-luvun lopulla. Istuimme bussissa matkalla jonnee, en nyt muista minne. Bussiin nousi mies isoinen viinirypälettä muistuttavine nenineen. Ja, että meitä tyttöjä nauratti. Kun poistuimme bussista mies seisoi käytävällä edessämme ja sanoi Suomeksi, ei se nenä niin iso ole, että ette ohi pääse.
Ja voi herras jestas,, että meitä tyttöjä taas nauratti, siitä ei ollut tulla loppua.
Meikäläisen 'ongelma' on kaiketikin aina teatteriesityksissä ollut se, että nauran väärissä kohdissa. Näen ja katselen ilmeisesti erilailla, kun huomaan huumoria siinäkin, missä kukaan muu ei. Tai sitten muut eivät vain uskalla tyrskähtää, ma sekä uskallan että en mahda asialle juurikaan mitään, se tulee niin spontaanisti.
Muistan yhden kesäteatterin, jossa hyrisin pitkään ja kuuluvasti jotain juttua ekalla penkkirivillä, näyttelijä katsoi - ja katsoi uudelleenkin, mitähän lie ajatellut repliikkiensä lomassa.
No - ehkä näyttelijä tarkisti, joko olet ladannut patterisi - ja aloitat uudelleen sen hyrinäsi :D
Niinpä - ei kaikki voi kaikkia ymmärtää - mutta aidosta ilosta ei ole ainakaan haittaa ja häpeää :D
Mitätöitkö minua aloittaja kun en saanut huomiota, etkä vastannut vaikka ihan tosissaan meitä tyttöjä niin huluvatttomasti nauratti?
Että minä mieleni nyt pahoitin ; (
Minä yleensä eläydyn täysillä jos näytelmä on vähänkään kiinnostava.
En nykyisin jaksa käydä katsomassa mitään kovin opettavaista tai sellaista missä sormella osoitetaan sanomaa.
Mieluummin katselen kappaleita missä voi nauraa ja on suupielet ylöspäin poistuessa.
"Ritu***"
Ajattelen, että elät pitkään ja kauniisti :D
En ole nähnyt vielä yhtäkään näytelmää, jossa ei olisi sanomaa ja / tai opittavaa eli opetusta. Katsojan tehtävä on sen löytäminen, hoksaaminen, tiedostaminen, olipa näytelmä komedia tai tragedia. Myös teatterista saa jäädä hampaan koloon jotain pureksittavaa, siellä no. pitäisi osoittaa katsojalle jokin sanoma, mikä tahansa, köykäinen tai painava.
Itse kammoan sellaista sisällötöntä soopaa kuin esim. kuuluisa Putous töllössä.
Täällä on hymyt ja naurut suloisessa sekasotkussa, mutta haitanneko tuo mitään.
Nauretaan vaan.
Hymy ja rakkaus vahvistuu, mitä enemmän niitä käyttää.
" "
No jaa - "Ritulle" annoin naurun, koska yritin ajatella opettavaisen vastakohtaa ja iloitsin löydöstäni - ei kaiken tarvitse todellakaan olla opettavaista :D
Ja, kyllä olet oikeassa "Hymy ja rakkaus vahvistuu, mitä enemmän niitä käyttää."
Ei se mikään moite sinulle ollut, kejua lukien tili mieleen vain. Aina mukava, jos on hymyä ja naurua.
Moniahan täällä on naurattanut.
Jatketaan samaa rataa. :))
Ilmeisesti en ole vielä ihan vanha, kun sananlasku "Yskässä se on vanhan nauru" ei tunnu minulta.
Viimekesänä nauroi yleisö koko näytöksen ajan Heinäsuonkesäteatterissa .
Se oli niin hervotonta hupia etten ole koskaan ennen nähnyt .
Siellä saa nauraa joka kesä .