Jos rakastaa niin paljon ääntään että puhuu itsekseen ääneen on varma narsisti. Se on saletti.
Itsekseen ääneen puhuminen
7+9
14395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vasta jos sen tekee tietoisesti nauttimalla omasta äänestään 24/7.
Radiotoimittajat ja esiintyjät harjaannuttavat ääntään itsekseen puhumalla
mutta silloin tehdään monotonisia äänen aukaisu-ääntämisharjoituksia
Itsekseen puhuminen liitetään myös mielialahäiriöihin, skitsofreniaan jne. joten
se ei ole välttämättä narsistinen piirre.
Tunnen 3 itsekseen pupisevaa miestä, yks näistä tässä. Ei narsistisuuden taka vaan aspergerin ja yhteiskunnallisen syrjäytymisen takia.
Kukaan ei huoli tuttavakseen. Yksinäisyyteen on jo tottunut, puhutaan itsekseen.
Eikä tässä kaikki, erilaisia sanoja ja lauseita tulee tahattomasti tietoisuuteen. Puhutaan ääniä kuulevista. Liekö lievää skitsofreniaa?
Joo. Tuossa itsekseen puhelussa ei ole mitään kummallista, jäi sanomatta vielä se, että myös hieman suuremmat "ajattelijat" voivat puhua itsekseen, silloin kun ovat syvemmissä vesissä mietteissään. Puhumisella voidaan vielä vahvistaa että kaikki jää mieleen paremmin. Kaupassa voi tavata henkilön, jonka muistilappu on päässä ja hän "printtaa" sitä puhumalla ääneen. Toivottavasti saat ystäviä ja täällä tuntuu olevan asiallista väkeä.
Täällä aspergernainen, joka juuri opetellut puhumaan itsekseen (koska ihmisille ei voi puhua juuri mitään totta, koska he mitätöivät sen yleensä.)
Viittaan seuraavaan artikkeliin: http://www.hs.fi/tiede/a1457411326145
Aspergereillä, autistisilla, erityisherkillä ja muilla on monia samankaltaisia oireita kuin narsistien uhreilla. Olenkin ajatellut, että monet heistä olisivat narsistin uhreja. Että heidän äitinsä olisi narsisti. Narsistiäitisi halusi omia sinut täysin, siksi isäsuhteesi jäi huonoksi. Siksi sinulla ei ole kaverisuhteita, kun hän halusi eristää sinut kaikista muista. Tämän tuloksena hän on saanut sinut ajattelemaan, että äitisi on ainoa ihminen, joka oikeasti on rakastanut sinua.
Itse onneksi olen hölissyt itsekseni vain yksin ollessani. Sekin on nyt vähentynyt, kun pari vuotta sitten tiedostin äitini olevan narsistipsykopaatti. Sen tunnistaminen on tosi vaikeaa, kun narsisti on toiminut taitavasti.
Jos puhut itsekseen, niin lisää siihen runojen luku ääneen. Kirjastosta runokirjoja lainaukseen ja vain luet ne ääneen. Ei tarvitse edes ymmärtää. Oman äänen kuuleminen on askel vapauteen. Kalevala on hyvä kirja ääneen lukemiseen, kun siinä on outoja sanoja ja mukana on rytmi. Lue se ääneen itsellesi. Eikä tarvitse edes yrittää ymmärtää, vain luet ääneen. Myös lehtien uutisia voi lukea ääneen. Itse joskus havaitsin sen rauhoittavan.
No jaa, enpä koe olevani narsisti, vaikka joskus lausun ajatuksiani ääneen niin,että joku kuulee, jolloin se ei ole itsekseen puhumista,jota en koskaan tee, vaan sanoja jotka eivät ole tarkoitettuja itselleni, eivätkä kohdistettuja erityisesti kenellekään henkilökohtaisesti.
Harva narsisti tunnistaa narsismin ja myöntää olevansa narsku.
Aloittaja. Väärin. Itsekseen puhuminen auttaa ihmistä prosessimaan omaa ajatuksenkulkua ja näin kehittämään itseään ja suhtautumista toisiin kanssaihmisiin.
Täysin tervetä siis. Mutta itsekseenpuhumisen aiheet voivat olla "sairaita" aivan kuten teotkin. Jos siis omat ajatukset, puheet tai teot ovat jollakin tavalla huomattavan omituisia muuhun seuraan verrattuna, kannattaa pistäytyä lääkärin pakeilla. Sieltä he sitten ohjaavat sinut tarpeen vaatiessa oikeanlaiseen hoitoon.
Sairaalasta varmasti autetaan mielellään, kunhan vain rehellisesti kertoo omista asioistaan.
Henkiset sairaudet on saatava ajattelun myöntämään itselleen, että vika näyttäisi olevan jossain. Mutta jos vikaa ei mielestään löydy, niin sitten sitä ei voi kyllä auttaakaan..
Itse joskus mutisen puoliääneen ajatellessani, en edes välttämättä aina tajua sitä vaan joku toinen huomaa sen. Reaktiot on sit mitä on, vitun hullu toi on-tasoisesta ihan jees tapa-tasoiseen.
Todellisuudessa kuitenkin jotenkin selkeyttää tätä mielessä pyörivää asiaa, kun sanoo sen ääneen ja helpottaa sen käsittelyä.
Jos joku pitää hulluna, niin pitäkööt. Kuitenkin enemmistö immeisistä varmasti tekee sitä.
PASKA PUHETTA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Joskus sitä on ihan pakko komentaa itseään ääneen. Ihan vaan, että menisi paremmin perille.
Vasta kun itsekseenpuhuminen herättää ulkopuolisissa huomiota: se on kroonista, jatkuvaa
ja ihminen vetäytyy muusta maailmasta, pysähtyy esim yhteen paikkaan...puhe on äänenväriltään monotonista, sisältö purkavaa.. negatiivista ja sekavaa... voidaan puhua oireista jotka liittyvät esim. skitsofreniaan....
Muuten yksinpuhuminen voi olla tervettä ja rakentavaa... lapset puhuvat itsekseen (korvapari kuuntelee), ristisanoja tehdessä haetaan sanoja, kaupan vilinässä omat ostokset ovat filena
päässä..tai kun tarvitaan rohkaisua, tsemppaamista oman ponnistuksen edessä.....jne.
Yksinäinen? Skitsofreenikko? Käyttää handsfreetä? Eiköhän vaihtoehtoja ole paljon.
Aivan tuulesta temmattu huuhaa aloitus...