Milloin sä tajuat olevasi huonossa suhteessa, ja jätät sen? Vaikka ei oltaiskaan ikinä yhdessä, niin tee se itsesi vuoksi, oikeesti. Tuhlaat vaan aikaasi, ja lopulta se syö sut ihmisenä
Nainen
eläelämääsi
11352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen tajunnut suhteeni huonouden aikoja sitten. Tuskin muuten näitä sivuja edes katsoisin . . .
Tunnen elämässäni olevan käsittämättömän kaunista, kunhan selvitän tilanteen loppuun asti.
Kaikki isot ratkaisut näyttävät ulkopuolisista helpoilta tehdä, mutta sitä ne eivät todellakaan ole, kun niitä yksin pähkäilee.
Periaatteessa en ole ulkopuolinen, koska olin itse samassa tilanteessa, ja tein ratkaisun. Ja tiedän että se ei todellakaan ole helppoa, koska mulla meni ainakin vuosi pähkäillessäni erotakko, vaiko eikö. Ja voin kertoa että muutuin kuin yöstä päiväksi eron jälkeen, varsinkin sen jälkeen kun suruvaihde oli ohi.
En ole huonossa suhteessa. Olen korviani myöten rakastunut toiseen, joka ei välitä edes. Mutta eihän tuo ollut mulle, vaan jollekin, jonka aloittaja tuntee..
Eikö se suhde ole väkisinkin huono "sinun" mielestä, jos kerta tavallaan pystyt rakastumaan johonkin toiseen..? Ainakin alitajuisesti huono, jos ei tiedostaen.
...ei se aina vaihtamalla parane, minäkin jossain vaiheessa aioin jättää puolisoni..oli viileä kausi, mutta rakkaus palasi suhteeseen, nyt kaikki ok.
Tuki olisi toivottua irl, sinä itse tämän läpi käyneenä ymmärrät puhumisen merkityksen. Onnea sinulle ja ole sinun hänelle läsnä.
Jos olet Naisen ystävä kerro mielipiteesi hänelle, kerro miten asian näet, tarkoitat vain hyvää.
Hyvinpä näytät toisten suhteet tietävän. Ettei vaan sulla olis oma lehmä ojassa? Asianomaiset ovat ainoita arvioimaan suhteensa laatua. Ylläty yllätys, se voikin olla hyvä.
Mä ainakin oon tajunnut jo... "jätät sen" kuulostaa siltä, että oltais päättämässä muutaman kuukauden suhdetta... Eli mulle tää ei voi olla. Ja jos oiskin niin, kun ottaa huomioon, kuinka paljon mä teen töitä suhteen eteen ja annan kaikkeni, niin ihminen, joka suhtautuu noin hepposesti asiaan, ei ois hyväksi mulle. Ystävänä ehkä, jos silloin ottaisin vaikka mallia, miten ihmissuhteisiin vois suhtautua edes vähän pienemmällä vakavuudella.. Mut ilman että opin, tarvitsen vertaiseni... Missä hän lieneekään...?
Tähän etäsuhteeseen on jo tavallaan tottunut, niin kauan jo kestänyt. Sitä tykkää toisesta kuitenkin sen verran, ettei haluais jättääkään, vaikka tiedän kyllä ettei tämä tilanne tule tästä paranemaan, korkeintaan huononee. En usko, että uusi suhde kenenkään kanssa olisi minulle edes mahdollista enää, sen verran on jo tuota ikää (minua kukaan enää edes huolisi).
Ei oo tullut vielä sellaista lopullista syytä lähteä. Luulin välillä, että sellainen olisi, mutta erehdyin.