Onko se v***u tosiaan niin, että puoliso voidaan pitää täysin ulkopuolella kaikesta puolison sairauteen ja mielenterveyteen liittyvästä.. Pitäis elää yhdessä ja jakaa arki ja elämä yhdessä, mutta hups vaan nämä asiat eivät kuulukaan pskan vertaa puolisolle.. Diagnoosia ei vielä ole, mutta todennäköisin on kaksisuuntainen. Puoliso käy viikoittain psykologilla. Olen muutaman kerran ottanut yhteyttä psykologiin tai hänen työpariin puhemitse tai sähköpostitse kun on ollut kotona h*tin vaikeaa, kun puoliso riehunut ja tehnyt ties mitä älyttömyyksiä. Aina on tullut vain paskaa minun niskaan, että nämä asiat eivät kuulu minulle. Puoliso ei halua pariterapiaan, koska ei kestä sitä että joku kuulee minun mielipiteeni asioihin. Haukkuu minua itsekkääksi yms, ja joka välissä pitäisi ymmärtää häntä ja hänen ongelmia, vaikka samaan hengenvetoon voi todeta että asiat ei edes kuulu minulle. V*ttu mä olen niin puhki tätä paskaa. Viime viestin jälkeen, kun ukko oli riehunut kotona, laitoin viestiä psyk. työparille ja pyysin yhteistä aikaa meille, jotta saataisiin selvyyttä asioihin. Vastaus tuli, että hän juttelee sen toisen kanssa. No, mitä siitä seurasi.. se, että mies tulee raivona kotiin psykologilta, ja olivat jutelleet että minulla itselläni täytyy olla itseni hillitsemis ongelmia.. ja että typerää kun laitan viestiä heille. Miten tää voi olla mahdollista??? Miten hitossa edes diagnoosia voidaan tehdä kun ei kuunnella yhtään puolisoa ja ajatuksia elämästä?? Voiko tuo touhu edes olla ammattimaista touhua?? Tulin siihen tulokseen, että ainoa vaihtoehto on mennä kokonaan eri kautta, terveyskeskuspsykologille ja puhua hälle avoimesti kaikki (esim. miehen uhkailut ja lievä väkivalta) ja sitä kautta vaikka viranomaisille asti. oisin valmis ymmärtämään ja tukemaan jos saisin ite neuvoja ja tukea mutta ku ei niin ei... Ainoa vaihtoehto on vetää peli poikki vissiin kokonaan?
Onko se tosiaan näin..?
sarah281
19381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sinä tarvitset nyt tukea ja apua ja minä annan sitä sinulle.
Olen käynyt tuon saman helvetin läpi ja tiedän että sinä et tukea tule saamaan mielenterveyden ammattilaisilta. Heillä joillakin on sellainen käsitys että omainen on syyllinen sairaan käytökseen.
Kaksisuuntaista sairastava pitää sitä kaikkein rakkainta syyllisenä ja peilinä omaan käytökseensä. Ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä pois kyseisestä suhteesta.
Helppoa se ei tule olemaan koska sairas ei halua luopua muusastaan.
Ei hän sinua oikeasti rakasta olet vaan kulissi ja väline terveenä ihmisenä.
Hae apua itsellesi jostain muualta kuin siltä taholta missä miehesi on hoidossa.
Siellä henkilökunta kulkee sairaan ehdoilla ja omainen on punainen vaate ammattilaisille.
Lisäisin vielä..
Kumppanisi väkivaltainen käytös pitää ehdottomasti ilmoittaa poliisille.
Poliisissa on sen verran osaamista että he törmäävät kentällä näihin bibojen tekemisiin..esim. perhesurmat ym vainoamiset.
Väkivallalla on taipumus raaistua.
Pelkään puolestasi ja hae apua mieluiten niin ettei puolisosi sitä tiedä.
Jos hän tajuaa että olet pääsemässä vapaaksi niin hänen käytöksensä voi muuttua vaaralliseksi.
Hän osaa manipuloida ja mustamaalata sinut suvullesi ja ystävällisesi.
Rohkeutta ja voimaa sinulle.
Ota oma elämä haltuusi älä anna sairaan pilata sitä.
Anteeksi jos puhuin liian suoraan ja järkytin sinua se ei ollut tarkoitukseni vaan tarkoitukseni on tukea ja kulkea rinnallasi.
Kiitos, juuri vertaistukea tarvitsen. Välillä sitä vain katsoo omaa elämää jotenkin niin paksun sumun läpi, ettei ymmärrä, miten huonosti tässä voi vielä käydä.
Asiaa vaikeuttaa se, että meillä on pieniä lapsia. Eroon hänestä en tule pääsemään kokonaan vaikka haluaisin. Uhkailee minua väkivallalla, ja tosiaan välillä lievää fyysistä väkivaltaa ollutkin. Sanonut läheiselleen puhelimessa, että pelkää itsekin välillä tekevänsä jotain peruuttamatonta. En tosiaankaan tiedä, miksi on niin vaikea lähteä. Pelko tulevaisuudesta. Pelko siitä, että kostaa. Lähestymiskielto ei auta mitään, jos haluaa tehdä pahaa. Vähättelee tuota asiaa, ja sanoo aina, etten minäkään käyttäydy riitatilanteissa oikein. En varmasti - kuka osaa olla rauhallinen ja järkevä, jos sata kiloa istuu rintakehän päällä ja jankuttaa asioita mihin et voi suostua. En ole koskaan käynyt käsiksi, joskus olen puolustautunut esim. työntämällä häntä kauemmaksi. Silloin sanoi, että kävin käsiksi kuin hyeena. Huoh. Tämä on niin vaikeaa, kun mies puhuu asiat ihan eri tavalla. Välillä saa jopa minut itsenikin ajattelemaan että olen ja käyttäydyn tyhmästi. On katkonut välinsä minun sukulaisiini, koska ovat puuttuneet käytökseen. Ovat hänen mielestään hulluja kaikki. Kun huomaa, että olen erkaantumassa hänestä, alkaa uhkailu itsemurhalla. Uhkaa välillä tekevänsä sen lapsen nähden, jotta lapsi vihaisi minua lopun elämäänsä. Uhkaa kirjoittavansa jäähyväiskirjeen ja kertomalla, millainen ihminen minä olen. Jankuttaa siitä, mihin hänet pitää haudata. Yrittää siis kai saada minut murtumaan. Välillä pyytää jälkeenpäin anteeksi, useimmiten ei - koska minä olen hänen mielestään yhtä paljon syyllinen. Viime kerralla riita lähti siitä, että lapsi, taapero oli hukannut auton avaimet johonkin. Etsin niitä 4 tuntia kuunnellen miehen valituksia ja töykeyksiä. En löytänyt. Kiitosta ei tullut, vaan minun olisi pitänyt pyytää kaveri viemään mies baariin. En suostunut, jolloin tuli päälle. Ja taas sama, minä olin mukana yhtä lailla. Sanoo jatkuvasti sitä,.että minä luulen olevani täydellinen. Itse en mielestäni tuo "hyvyyttäni" esille millään lailla. En todellakaan kuvittele olevani mitään. Jonkinlainen arvokkuus on jäljellä, ja tiedän olevani kiltti ja lämminsydäminen, liikaakin. Mutta en varmasti yritä näyttää olevani parempi ihminen. Pariterapiaa ei halua, koska ei halua kuunnella "kun lässytän psykologille omia ajatuksiani". Mitähän vielä.. Loputon suo.
Yks juttu muuten. Bipot ei yleensä ole väkivaltaisia, päinvastoin. Borderlinit elikkä epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastavat taas voivat olla hyvinkin.
Ootko myöskin ihan varma että olet oikeassa? Mitä jos oletkin itse turhamainen ja itsekäs?
Olen samaa mieltä että diagnoosin varmistamiseksi pitäisi kuulla puolisoa.
Voi että olet lirissä. OLEN KÄYNYT SAMAN HELVETIN LÄPI JA IHME ETTÄ OLEN HENGISSÄ.
Sairashan miehesi on ja tarvitsee apua mutta sinä ja lapsenne tarvitsette sitä vielä enemmän.
Tuo säälin hakeminen ja itsemurhalla uhkailu on todella rankkaa. Jo se että puhuu itsemurhasta noin julmasti on syytä kertoa lääkärille ja lääkärin valansa perusteella kuuluu ottaa vastuu asiasta.
Jos mahdollista yritä pysyä rauhallisena. Sinuna ottaisin yhteyttä luottamuksellisesti miestäsi hoitavaan lääkäriin ja kertoisit asiat niin kuin ne ovat. Ohita nämä hoitajat ja puhu suoraan lääkärille joka on vaitiolovelvollinen. Pyydä käynnistäsi lääkärin lausunto ja vie asiakirjat poliisille.
Sinä ja lapsesi olette vaarassa.!
Poliisi on jo kerran käynyt meillä, ja lastensuojelulla ollut tiedossa asiat,
mutta aion ottaa ne esiin uudestaan, kun menen eri kautta juttelemaan ja kerron asiat niinkuin ne ovat. Ottavat epäilemättä yhteyttä myös sieltä lastensuojeluun.
Diagnoosia ei tosiaan ole tietääkseni tehty, ja minusta moni asia täsmää tuossa epävakaassa. Mutta en tosiaan tiedä, koska minulle ei kerrota asioista. Asiat, jotka olen kertonut psykologille, ovat he käyneet läpi miehen kanssa ja hän on selittänyt ne aina parhaakseen.
Olenko varma että olen oikeassa? Vaiko turhamainen ja itsekäs?
Päättele itse. En jaksa enää puolustautua kenellekään.
Hyväksyn vaikka puolisolta turhamaisuuden, mutta tuollaisia tekoja en. En luule olevani täydellinen. Luonteenpiirteet ja sairaus on asia erikseen.
EN mä tiedä onko mulla voimia.
On sulla voimia ja olen varma että sen tähden olet tässä tilanteessa. Katsos sairas yleensä valitsee puolisokseen huipun ja täydellisen ns kunnollisen ihmisen jollainen hänkin haluaisi olla.
Se että irvailee kunnollisuudellasi kuuluu myös asiaan. Se on sitä voidaan sanoa jopa pahinta väkivaltaa se henkinen väkivalta.
Onko miehesi pettänyt sinua ja onko hänellä salaisia menoja joiden jälkeen on ärtynyt jos kyselet epäilet jotain ?
Onko miehelläsi masennusjaksoja ?
Onko niin että välillä rakastat häntä paljon ja haluat aloittaa TAAS kaiken alusta uskoa ja toivoa että kaikki kääntyy taas hyväksi ja sitten kun luulet näin tapahtuneen miehesi luiskahtaa kuin saippuapala luotasi.
Surullista ja halit taas!
Hei,
Lähde kun vielä pääset.
Kirjoitit että miehesi on katkaissut välisi sukulaisiisi. Siinä on sinun turvasi joten hae apua läheisiltäsi.
Valitse heistä joku johon luotat ja uskoudu hänelle kertomalla kaikki rehellisesti ja kaunistelematta.
Siinä on sinun pelastuksesi. Pakkaa tärkeät tavarasi josta saat ne nopeasti napattua mukaan (myös lastesi tavarat) ja pidä aina puhelinta lähelläsi johon olet tallentanut turvakodin numeron ja lähimmän taksin numeron.Muista Sinä olet syytön ja tarvitset apua. Puhumattakaan lapsista jotka jo sinänsä tarvitsevat suojelua.
Minä olen edelleen huolissani sinusta.
Laitappas sitten linkkiä tutkimuksiin ja julkaisuihin joissa on todettu et kaksisuuntaiset on perhesurmien takana. Psykiatri kun sanoi et narsismi on useimmiten niiden takana. Mene muualle täältä puhumaan paskaa.
Kaksisuuntaiseen kuuluu samat oireet maniassa kuin narsistilla.
Eli kumpi oli ennen muna vai kana ?
Sitten masennuksessa kadutaan kaikkea mitä on tullut tehtyä
Hirveä on sairaus pahimmillaan ja näinhän sitä sanotaan että se onkin omaisen sairaus.
Manian euforiaa verrataan huippu tilaan johon ei millään huumeilla pääse. Ihminen on kaikkivoipa täysin vastuuton tekemisistään.
Surullinen on sairaus. Maailman vakavin mielenterveyssairaus josta ei koskaan parane.
Sitä en tiedä onko aloittajan omaisella kyseinen sairaus, mutta sitä ihmettelen miten vaimoa pidetään pimenossa diagnoosista,.
Ihmeellistä välinpitämättömyyttä kun on vielä pienet lapsetkin?
Kuka vastaa jos hemmo tekee jotain itselleen ja varsinkin perheelleen ?
Ei kukaan!
Luin vaan aloittajan kirjoituksen ja siihen komppaan, jos sopii?
Siis tämä asia että ihminen kotona oirehtii ja sinua ja lapsia ei kukaan välitä kuunnella on jotain mitä ei voi käsittää 2014!
Te kuitenkin olette ne kaikkein parhaat asiantuntijat sitä tuskin kukaan kiistää. Vai kiistääkö ?
Rakkaudesta olette varmaan mennyt suhteeseen kun on jo kaksi lastakin josta todennäköisesti Sinä joudut/saat huolehtia.
Tässä on tämä mielenterveyshoidon suurin virhe sitä voitaisiin verrata vaikka vammaisen lapsen oireiden piilotteluun vailla neuvolaa.
Apuahan kaikki tarvitsee vailla häpeää vailla syyllisyyttä vailla vääryyttä, mutta kun ei jostain syystä mielenterveysongelmainen saa oikeaa hoitoa ja omainen on se riesa koko järjestelmässä,
Olen laittanut tosiaan muutaman kerran sähköpostia suoraan miehen psykologille, koska puhelimitse on vaikea päästä läpi. Ekalla kerralla soitin, ja kerroin tilanteen, silloin oli hyvin ymmärtäväinen ja kuunteli. Silloin oli tilanne, että mies kiusasi minua sillä, että kun erotaan niin hommaa lasten huoltajuuden itselleen, että minä olisin se sairas jne. En usko, että huoltajuutta saisi, mutta olin lopulta niin loppu että en enää jaksanut. Soitin siis ja kerroin miehen kiusaamisesta. Teki muitakin älyttömiä juttuja.
Toisella kerralla, kun oli paha kriisi, laitoin sähköpostia, koska en yksinkertaisesti jaksanut soittaa. Tästä sain vastausviestin, että kiitos viestistä, käsittelemme asian puolison käynnillä. No, se oli eka kerta että mies oli ilmeisesti onnistunut kääntämään asiat edukseen ja haukkunut minut. Seuraavaan viestiin en enää saanut vastausta, vaan sain terveisiä, että viestejäni ei haluta. Että aikoo jatkossa jättää kokonaan lukematta. Kävimme tämän jälkeen yhdessä kahden psykologin juttusilla. Tällöin minulle sanottiin, että miehen asioista ei puhuta minun kanssani. Keskityttiin parisuhteeseen. Sen jälkeen laitoin sille toiselle psykologille pari viestiä, koska ajattelin hänen ymmärtävän parhaiten. Juttelin hänen kanssaan puhelimessakin. Sanoi minulle, että minun pitää mennä lääkärin vastaanotolle jotta saan hänelle lähetteen, jotta voidaan aloittaa HOIDOT. Ei tällä varmaan mitään pahaa tarkoittanut, muttta särähti korvaan. Eli heillä on ilmeisesti käsitys että olen itsekin sekaisin.. Tähän vastasin, että menen suoraan tk-psykologille jolloin lähetettä ei tarvita. Se oli ok. Viime viestissä kerroin taas tilanteesta, ja hän lupasi käydä asian läpi toisen psykologin kanssa. No, sen enempää en heistä kuullut. Kuin sen, että mies tuli raivona kotiin että taasko olen pitkin kyliä laitellut viestiä jne. Että psykologin mielestä se on turhaa ja typerää. Tässä vaiheessa päätin, että heitän hanskat tiskiin. Mua ei siis kuunnella paskan vertaa. Mies käy selittämässä omiaan, puhuu niin että mä olen yhtä lailla riidoissa mukana, vaikka olen se kuunteleva osapuoli jota sätitään. Joskus kun tarpeeksi kauan kuuntelen, palaa pinna ja saatan sanoa jotain ikävää. Onko ihme???? Kun aina haukutaan sekä minut että vanhempani. Mies myös uhkailee vaikka millä tavalla, mutta ei tietenkään puhu niitä psykologille. Sanoin pari päivää sitten, että varaan itselleni ajan ja aion kertoa nämä kaikki uhkailut kun mies taas uhkaili väkivallalla, arvatkaa mikä oli vastaus. "Voitko sinä tosiaan kiristää minua tuolla tavalla?". Silloin päätin, että en puhu tuon ihmisen kanssa enää mistään muusta kuin jotain ihan diipadaapaa. Eli siis minä olin paha, koska sanoin kertovani hänen uhkailuistaan. Lisäksi niissä tilanteissa kun hän on käynyt käsiksi, on aina sanonut minun olevan täysillä mukana. Niin varmaan. Kuulemma oikein kerjään riitaa. Kunpa joku näkisi ne tilanteet niin ymmärtäisi. Pitäisi kamera olla vieressä. Mies sysää itseltää kaiken vastuun pois. Esim. minun pitäisi huolehtia, että hän ottaa rauhoittavaa tarvittaessa. Mitään lääkitystä ei siis ole päällä. Sanoin viime kerralla kun näin hänen olevan kiihtynyt, että voisitko nyt ottaa lääkettä, ettei tämä lähde käsistä. Ei ottanut. Jälkeenpäin haukkui minut, että kun minä en ANTANUT hänelle sitä lääkettä. Tämä on siis täysin loputon suo. Ei ota vastuuta käytöksestään. En tosiaankaan tiedä enää muuta keinoa kuin esim. perheneuvola tai tk-psykologi, ehkä joku ottaisi minut tosissaan. Pelkään vain sitä rumbaa, mikä siitä lähtee.
Diagnostisissa kriteereissä (DSM-IV ja ICD-10= yksinomaan sanotaan että henkilöllisyyssairaudet elikkä:
narsisismi
epävakaa
antisosiaalinen
sadismi
ja peruspsyko elikkä norjan Breivik
ovat väkivaltaisia ja diagnoosi tehdään sen perusteella. Valitettavasti kaksisuuntainen mielialahäiriö ei ole mukana tuossa eikä väkivaltaisuus kuulu sen ominaispiirteisiin.
Joten mene nyt jonnekkin muualle haukkumaan siitä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Epävakaa_persoonallisuus
Tossa vähän infoa. En tiedä mitä sinun pitäisi tehdä. Vittumainen tilanne. Koeta kestää.
Kyllä, niin moni asia täsmää.. Mutta kun en tiedä huomaavatko tai saavatko niitä asioita siellä käynneillä selville..
Ja vielä se, että kun niin moni asia myös kaksisuuntaisesta täsmää..
Samoin narsismista.. Mutta mikään näistä ei tunnu täsmälleen oikealta.
Kuule Sarah kulta varmaan huomaat itsekkin että miehesi on todella sairas ja vaarallinen.
Mene hakemaan apua ja kerro jollekkin todella luotettavalle henkilölle kaikki mitä olet kokenut. Olisiko se joku sukulaisesi.?
Minä oli kaksisuuntaisen kanssa ja hän oli juuri samanlainen. Väkivaltainen, manipuloiva ja muille ihmisille se maailman ihanin mies. Osasi esiintyä sosiaalisesti mutta kotona oli kuin piru. Sitten kun tuli masennuskausi oli katuva ja säälittävä reppana ja sai kaiken tukeni no annas olla kun mania tuli ei puheet pitäneet vaan sekoilu vei mennessään ja minä olin se kaikkein vihatuin henkilö.
Voisitko mennä turvakotiin ja saisit sitä kautta vietyä asiaa eteenpäin.
Meillä tilanne kärjistyi niin pahaksi että vain ihme pelasti kuolemaltani.
Voimia sinulle ja tämä on aivan oikea paikka purkaa tunteitasi. Tällä palstalla joku vähättelee bipojen oireita ja käyttäytymistä. Se jos mikä on edesvastuutunto ja raukkamaista.
Tämä itsemääräämisoikeus ja vaitiolovelvollisuus on saattanut monen omaisen hengenvaaraan ja moni on menettänyt henkensä. Hoitotaho valitsee itselleen helpomman tien eli mennään sairaan ehdoilla. Mielestäni se ei palvele ketään vaan lisää tuskaa.
Voimia sinulle olet ajatuksissani !
Kiitos.
Mikä oli tilanne, mikä sai sinut lähtemään?
"Taistelitko" sitä lähtemistä vastaan, vaikka tiesit ettei elämästä tule mitään?
Mulla on niin vaikea ymmärtää että tilanne on oikeasti niin paha. Mies osaa olla välillä ihana ja huolehtii lapsista jne. Välillä taas millään ei ole mitään väliä.
Sairaus (mikä se nyt sitten onkaan) heittelee miten sattuu. Sen mukaan eletään.
Välillä mies on niin kuin kaikki olisi hyvin. Välillä katuu tekojaan, useimmiten ei suuremmin. Aina olen syypää, jos käy käsiksi. Koskaan ei lyö tai tee mitään näkyvää, mustelmia korkeintaan. Mutta, kun koskaan ei tiedä milloin kilahtaa lopullisesti päästään.
No, jos tilanne on tuollainen, ja jätkä kovistelee sinua ilman syyttä niin -
Otat yhteyttä hänen ystäväänsä ja selität tilanteen. Vertaistuki voi auttaa. Miehenä voin sanoa että tämä on suoraselkäinen hyvä tapa.
Jos kyse on systemaattisesta pahoinpitelystä niin menet poliisille jos kaverit eivät auta.