Ystäväni on mielisairaanhoitaja.
Hän työskenteli ennen eräässä tuolla vähän etelämpänä olevassa mielisairaalassa.
Siinä sairaalan vieressä kulki junarata. Niin siinä kävi että osa potilaista jäi junan alle - tahallaan sinne pakkautuivat.
Se oli vähän niin kuin muotia siinä talossa (siihen aikaan ei vielä puhuttu säästöistä)
Ystäväni kertoi, että kerran oli yksi potilas kateissa puolen päivän jälkeen . Hän kyselli sitä, toiset potilaat sanoi että tuolla se junaradalla makaa ja odottaa junaa.
Ystäväni hoitaja ajatteli sitten että on se niin kova kahvinjuoja että kyllä se tulee sieltä kahen aikana kahveelle.
Hän tiesi ettei siinä junia kulkisi ihan heti.
Kaveri tuli kahen aikana kun oli ruvennut kahvihammasta kolottamaan.
Hoitaja kysyi missä olit. Mies vastasi, että tuolla junaratalla mutta kun ei alkanut junaa kuulua ja muistin että täällä on kahviaika.
No niin Sitten juotiin kahvit.
Kahvin jälkeen hoitaja kävi viemässä potilaalleen junien aikataulut.
Sen jälkeen mies ei koskaan enää edes maininnut, että hän menisi sinne junaratalle pötköttämään.
Hoitaja tunsi potilaansa ja tiesi, mikä tepsii.
Hän työskenteli ennen eräässä tuolla vähän etelämpänä olevassa mielisairaalassa.
Siinä sairaalan vieressä kulki junarata. Niin siinä kävi että osa potilaista jäi junan alle - tahallaan sinne pakkautuivat.
Se oli vähän niin kuin muotia siinä talossa (siihen aikaan ei vielä puhuttu säästöistä)
Ystäväni kertoi, että kerran oli yksi potilas kateissa puolen päivän jälkeen . Hän kyselli sitä, toiset potilaat sanoi että tuolla se junaradalla makaa ja odottaa junaa.
Ystäväni hoitaja ajatteli sitten että on se niin kova kahvinjuoja että kyllä se tulee sieltä kahen aikana kahveelle.
Hän tiesi ettei siinä junia kulkisi ihan heti.
Kaveri tuli kahen aikana kun oli ruvennut kahvihammasta kolottamaan.
Hoitaja kysyi missä olit. Mies vastasi, että tuolla junaratalla mutta kun ei alkanut junaa kuulua ja muistin että täällä on kahviaika.
No niin Sitten juotiin kahvit.
Kahvin jälkeen hoitaja kävi viemässä potilaalleen junien aikataulut.
Sen jälkeen mies ei koskaan enää edes maininnut, että hän menisi sinne junaratalle pötköttämään.
Hoitaja tunsi potilaansa ja tiesi, mikä tepsii.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olipa hyvä tarina. Näitä olisi kiva lukea enemmänkin, jos jollakin on.
No sitten minulla on vielä yksi opetus.
Tämän kertoi toinen ystäväni, joka oli ensin mielisairaanhoitaja. Mutta koska hän oli hyvä alallaan, hän opiskelikin opettajaksi.
Opettaen sitten mielenterveystyön tekemistä monille hoitoalan ihmisille.
Hän opetti esim. sen, milloin ihminen on täydellisesti tasapainossa ja onnellinen.
Mina kiinostunut oppilas kysymään, kerro kerro, tuon haluan ehdottomasti tietää, milloin ihminen voi olla täydellisen onnellinen ja tasapainoinen.
Hän vastasi: Ihminen voi todekkakin saavuttaa tuon, täydellisen onnen ja tasapainon. Silloin, kun ihminen on sen saavuttanut, hän on kuollut.
Että silleen. Joten olen täydellisen tyytyväinen että en ole onnellinen ja monet asiani ovat suurin piirtein päin heelveetttiaa mutta pääasia on, että olen elossa.
Hyvää Ötyä eikun Yötä.
Lähden koisimaan.
Saas nährä mitkä painajaiset ne ensi yönä riivaa...............piäasia että minä olen elävä olio.
Mutta ei minnuo tarvihe säikkyä, niinku yksi ekaluokkalainen sano linnanmäen kummitusjunasta että yhtä oliota minä säekähin!
" Kun asioita analysoi liikaa, suurin hupi katoaa samalla."
- Ian "LEMMY" Kilmister-
Aloittajan juttu erittäin asiakaslähtöisesti, ammatillisesti ja raudanlujasti hoidettu homma, isolla riskillä, mutta tulos napakymppi.
Ammattilainen, niinkuin Lemmykin hommassaan.
Hyrylle terveisiä: Täytyy KEHITTYÄ, paikallaan polkemisessa ei ole mitään mieltä!
Samojen juttujen kopiointi vuodesta toiseen on vaan tyhmää...
Tämä oli hyvä juttu ja nostan tämän vielä ylös.
Ei kun ylöspäin.
Ylös vielä.