Riittääkö se, että hän rakastaa sinua ?
Haluaa ajatelaa sinun parastasi tai pitääkö
olla ammatti, koulutus, suhteellisen hyvännäköinen ja
mielellään älykäs ?
Entä, jos hän on sairas.
Fyysiset kyvyt oat rajoittuneet tai masennusta tai
ehkä molempia.
Tai hänen elinaikansa on lähenemässä loppuaan.
Riittääkö rakkaus silloinkin ?
Entäpä jos on työtön tai sairaseläkkeellä.
Velkaantunut, taloudellisisaa vaikeuksissa.
Jos on vieraantunut yhteiskunnasta.
Tai on alkoholiongelmia.
Silti näistä huolimatta hän rakastaa sinua ja haluaa
sinulle hyvää.
Riittäisikö se sinulle ?
Jaksaisitko silti rakastaa häntä ?
Kuvittelisin, että rakastua voi, mutta
jaksaisitko elää hänen rinnallaan ja rakastaa häntä ?
Tai onko niin, että rakkaus ei ole noista tekijöistä kiinni
vaan ihmisen luonteesta ?
Siitä millainen ihminen muuten on.
Tai onko niin, ettei tuohon voi vastata kirjoittamalla
vaan elämällä ?
Mitä mieltä olette ?
Haluaa ajatelaa sinun parastasi tai pitääkö
olla ammatti, koulutus, suhteellisen hyvännäköinen ja
mielellään älykäs ?
Entä, jos hän on sairas.
Fyysiset kyvyt oat rajoittuneet tai masennusta tai
ehkä molempia.
Tai hänen elinaikansa on lähenemässä loppuaan.
Riittääkö rakkaus silloinkin ?
Entäpä jos on työtön tai sairaseläkkeellä.
Velkaantunut, taloudellisisaa vaikeuksissa.
Jos on vieraantunut yhteiskunnasta.
Tai on alkoholiongelmia.
Silti näistä huolimatta hän rakastaa sinua ja haluaa
sinulle hyvää.
Riittäisikö se sinulle ?
Jaksaisitko silti rakastaa häntä ?
Kuvittelisin, että rakastua voi, mutta
jaksaisitko elää hänen rinnallaan ja rakastaa häntä ?
Tai onko niin, että rakkaus ei ole noista tekijöistä kiinni
vaan ihmisen luonteesta ?
Siitä millainen ihminen muuten on.
Tai onko niin, ettei tuohon voi vastata kirjoittamalla
vaan elämällä ?
Mitä mieltä olette ?
Vastaukset 10
Vanhimmat
halaisin vaan lujempaa(paitsi jos osteoporoosi) jos menis huonosti.
Luulen että jos ihmistä todella rakastaa ei ole mitään merkitystä vaan itse ihminen. Kyllä minä jaksaisin rakastaa. Rakastetaan ihmistä eikä muuta mitä on ihmisen ympärillä.
Ammatti sentään pitää olla.
Jos on molemminpuolista rakkautta, ei millään noilla asioilla ole merkitystä.
Harmittaa, että jotkut päättävät esim. sairastuttuaan, tai työttömäksi jäätyään, että ikään kuin "säästävät" toisen kurjuudelta, ja eroavat.
Ei kukaan voi tietää mikä kurjuus siitä seuraa, jos jää ilman oikeaa rakkautta.
Niinpä
koulutuskaan vaikuta, vaikka itse olenkin korkeasti koulutettu. Olen tavannut ihmisiä, joilla ei ole nimellistä koulutusta, mutta joilla on paljon enemmän sydämen sivistystä, älyä ja pohdiskelevuutta, kuin monilla koulutetuilla. Psyykkinen sairaus, riippuen sairaudesta, voi olla kovakin koitinkivi suhteelle. Silloin ihmisellä pitää olla halua hoitaa itseään ja samalla parisuhdettamme. Rakkaus ei ehkä loppuisi, mutta elämä psyykkisesti sairaan, joka ei tee tilalleen mitään, saattaisi käydä mahdottomaksi, varsinkin jos siihen liittyisi tuhoisaa käytöstä kumppania ja suhdetta kohtaan.
Niin tuo on totta.
asiat eivät ole niin yksinkertaisia eikä mustavalkoisia.
Ammatti, älykäs eikä ongelmainen.
Silloin riittää rakkaus
Pitää olla karismaa ja itsenäisyyttä.
Ei villasukka.
Olen vuosien varrella miettinyt usein näitä aloitukseni asioita puolin ja toisin. Jos itse sairastuisin tms tai, jos puolisoni sairastuisi vakavasti.
Varmaan ammattini vaikuttaa, että mietin noita. Hoidan todella huonokuntoisia ihmisiä. Sellaisia, joilla ei ole enää paljon elinaikaa jäljellä.
pohdintojeni jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että molemmin puolinen rakkaus on tärkeintä.
Mutta se ei aina ole itsestään selvyys tuokaan, meitä on moneksi.
Mietin myös, jos itse sairastuisin todella vakavasti niin jaksaisiko puoliso pysyä rinnallani.
Olen nähnyt niin monenlaista, että en pidä enää mitään itsestään selvyytenä.
Jos molemmat rakastaa, millään muulla ei ole merkitystä, rakkaan kanssa jaksetaan kuoleman portille saakka.