Tehdään nyt selväksi, millainen kasvatus on parjatuille roduille oikea ja mikä väärä, niin koiravihaajien ja pelkureidenkin pienet sielut ymmärtäisivät, että koiran käytös johtuu lähes poikkeuksetta ihmisestä.
Muistetaan kuitenkin, että yksi ja sama ei ole ainut oikea - hyviä tapoja on paljon, kuten huonojakin. Se, miten juuri itse tekee, ei ole ainut oikea.
Tässä eräs tapaus väärinkasvatetusta koirasta ja seurauksista, joka oli rodultaan taistelutyyppiä. Kyseisen rodun koiria kasvatetaan kunnioittavasti - ei tuoda ruokaa nenän eteen kultalautaselta - vaan kohdellaan oikeudenmukaisesti, ei lainkaan voimalla eikä pakottamalla. Voimankäyttö ja pakottaminen syö koiran luottamusta, eikä koira arvosta omistajaansa, joka käyttäytyy noin.
Ei ihmisetkään arvosta ihmistä, joka pakottaa ja käyttää voimaa saadakseen toisen tekemään kuten itse haluaa.
Koiran omistaja oli "kaavoihin kangistunut" vanhempi henkilö, käytti perinteisiä keinoja koiran kouluttamiseen, siis pakottamista ja voimaa. Koiraa leikitettiin pienestä asti painileikeillä niin, että koiralla meni kierrokset välillä yli, ja se piti väkisin selätyttää rauhoittuakseen. Koira alkoi murista omistajalleen hoitotoimenpiteiden (kynsien leikkuu) ajan. Koirasta tuli aggressiivinen jopa koulutusohjaajaa kohtaan, jolla pakottamista tapahtui. Eläinlääkäreissä piti pitää kuonokoppaa.
Omistaja viimein löysi jostain positiivisen vahvistamisen, positiivisen koulutuksen, vaikka olihan se jo pitkään ollut ko. rodun piirissä suositeltu koulutusmenetelmä. Koiran käytöstä saatiin hieman kuriin.
Tämän koiran aggressioihin vaikutti paitsi täysin vääränlainen koulutus, niin myös se, että koira oli pitkään sairas, ja paheni, kunnes päädyttiin lopetukseen.
Miten koira näki asian? Kyseinen rotu on hyvin itsevarma, se pyrkii nousta laumansa johtajaksi, jos ihminen ei sen mielestä siihen kykene. Omistajan ala-arvoinen käytös (pakotus, voimankäyttö) vaikutti koiraan siten, ettei se nähnyt omistajaansa enää ehdottomana laumanjohtajana, eikä jumalana.
Myös rajut painileikit vahvistivat ja provosoivat koiran aggressiivisempaa käytöstä - ihminen ei ryhdy leikkeihin, joissa koira luonnostaan yrittää voittaa. Koiran ei tule kilpailla mistään asiasta omistajansa kanssa.
Hyvissä kasvatustavoissa provosoivat leikit jätetään pois, eikä koiralle anneta asioissa periksi (jos vaadit koiralta jotain, vaadit niin kauan, että saat sen).
Koiraa ei rankaista uittamalla sitä pissassaan, lukitsemalla toiseen huoneeseen, lyömällä. Torua tietenkin saa ja pitää, mutta palkitse enemmän, ja aina kun on vähänkin aihetta.
Jatkakaa te. Asiallisesti.
Muistetaan kuitenkin, että yksi ja sama ei ole ainut oikea - hyviä tapoja on paljon, kuten huonojakin. Se, miten juuri itse tekee, ei ole ainut oikea.
Tässä eräs tapaus väärinkasvatetusta koirasta ja seurauksista, joka oli rodultaan taistelutyyppiä. Kyseisen rodun koiria kasvatetaan kunnioittavasti - ei tuoda ruokaa nenän eteen kultalautaselta - vaan kohdellaan oikeudenmukaisesti, ei lainkaan voimalla eikä pakottamalla. Voimankäyttö ja pakottaminen syö koiran luottamusta, eikä koira arvosta omistajaansa, joka käyttäytyy noin.
Ei ihmisetkään arvosta ihmistä, joka pakottaa ja käyttää voimaa saadakseen toisen tekemään kuten itse haluaa.
Koiran omistaja oli "kaavoihin kangistunut" vanhempi henkilö, käytti perinteisiä keinoja koiran kouluttamiseen, siis pakottamista ja voimaa. Koiraa leikitettiin pienestä asti painileikeillä niin, että koiralla meni kierrokset välillä yli, ja se piti väkisin selätyttää rauhoittuakseen. Koira alkoi murista omistajalleen hoitotoimenpiteiden (kynsien leikkuu) ajan. Koirasta tuli aggressiivinen jopa koulutusohjaajaa kohtaan, jolla pakottamista tapahtui. Eläinlääkäreissä piti pitää kuonokoppaa.
Omistaja viimein löysi jostain positiivisen vahvistamisen, positiivisen koulutuksen, vaikka olihan se jo pitkään ollut ko. rodun piirissä suositeltu koulutusmenetelmä. Koiran käytöstä saatiin hieman kuriin.
Tämän koiran aggressioihin vaikutti paitsi täysin vääränlainen koulutus, niin myös se, että koira oli pitkään sairas, ja paheni, kunnes päädyttiin lopetukseen.
Miten koira näki asian? Kyseinen rotu on hyvin itsevarma, se pyrkii nousta laumansa johtajaksi, jos ihminen ei sen mielestä siihen kykene. Omistajan ala-arvoinen käytös (pakotus, voimankäyttö) vaikutti koiraan siten, ettei se nähnyt omistajaansa enää ehdottomana laumanjohtajana, eikä jumalana.
Myös rajut painileikit vahvistivat ja provosoivat koiran aggressiivisempaa käytöstä - ihminen ei ryhdy leikkeihin, joissa koira luonnostaan yrittää voittaa. Koiran ei tule kilpailla mistään asiasta omistajansa kanssa.
Hyvissä kasvatustavoissa provosoivat leikit jätetään pois, eikä koiralle anneta asioissa periksi (jos vaadit koiralta jotain, vaadit niin kauan, että saat sen).
Koiraa ei rankaista uittamalla sitä pissassaan, lukitsemalla toiseen huoneeseen, lyömällä. Torua tietenkin saa ja pitää, mutta palkitse enemmän, ja aina kun on vähänkin aihetta.
Jatkakaa te. Asiallisesti.
Vastaukset 20
Vanhimmat
tulisi olla sellaisia että niiden kanssa voi elää kuka tahansa. Niitähän myydäänkin ihan kenelle tahansa.
Koiran tehtävä on elää ihmisen ehdoilla, eikä päinvastoin.
Jos joku rotu lähtökohtaisesti ei tähän taivu, sellaista ei tarvita ja pitää kieltää, ellei vähäjärkiset sitä itse ymmärrä.
Rotuja on monenlaisia kuten ihmisiäkin..itse en välitä kultaisesta noutajasta ja kykenen kouluttamaan haastavampiakin rotuja joista pidän juuri niiden mielenkiintoisen luonteen takia.
Ihmisen kuuluu ottaa rotu taitojensa mukaan ja kasvattajan pitää olla vastuullinen kenelle myy.
Tiedän ihmisen jolle ei tunnu soveltuvan mikään rotu viidestä koirasta kolme lopetettu arka tai aggressiivinen..ja ns.helppoja rotuja :(
Koirat ei ole leluja jotka menee kaikilla ja itsekritiikki olisi suotavaa sopiiko rotu minulle sopiiko koira minulle ylipäätänsä, jaksanko hoitaa koiraa, hermostunko helpolla koiraan, osaanko kouluttaa, ymmärränkö eleet etc ..lenkittämisen poisjättäminen voi aiheutta turhautumista jolloi koira keksii muuta puuhaa, perheen lapset voi olla rajuja koiralle ja se pienkíkin ryhtyy näykkimään kun pelkää lapsia jne..
Yksinkertaisesti: koiria on niin paljon erilaisia, kuten ihmisiäkin, että toiset rodut eivät sovi toisille. Jokainen rotu taipuu elämään ihmisten ehdoilla, kun sen kasvattaa oikein. Väärällä kasvatuksella koira kapinoi ja laittaa vastaan.
gjggjhk sanoo viisaasti, koirat eivät ole leluja, jotka taipuvat kaikkeen. Lisäisin, eihän kaikki lelutkaan käy kaikille. vaan lelutkin valitaan leikkijän luonteen ja taipumusten mukaan. Samoin pitää koiran olla, sopiva hoitajansa luonteeseen, jotta kemiat pelaa
Samaa mieltä..itse omaan sinnikkään rodun ja en haasta kovilla otteilla koiraani vaan pyrin saamaan yhteistyökykyiseksi motivoinnilla ja kehulla jaehdottomalla kiellolla jos alkaa vaikka provosoimaan toista...
eli johdonmukainen pehmeä jämpti koulutus joka saallii koiran omaaloitteisuuden ja iloisuuden säilymisen ei siis nujertaminen kuten entisaikaan oli tyypillinen tapa.
Luottamus ja hyvä laumanjohtaminen sekä hyvä sosiaalistaminen ja perusteet hallintaan.
Kova koulutus ei toimi ja peräänantamaton rotu laittaa enemmän ja enemmän hanttiin kun ei kerta kaikkiaan ymmärrä miksi laumanjohtaja hyökkää hänen kimppuun. Ja peraanantamaton rotu näyttäää alistumisensa siirtymällä tilanteesta pois eikä alistu kuten noutaja ja jos silloin omistaja ravistelee ja pakottaa alistumaan koiran niin luottamus menee..keneltä ei menisi.. :(
Väärin kasvatettu saksanpaimenkoira
Täällä päin liikkuu keski-ikäinen ukko nuoren saksanpaimenuroksen kanssa. Olen nähnyt kasvatusta jo koiran ollessa pentu; sen ei annettu tutustua muihin koiriin, sitä ei sosiaalistettu juurikaan. Kun pentu haukkui, alkoi ankara fyysinen toruminen.
Nyt koira on noin 2 vuotta. Koira ei osaa kävellä hihnassa, vaan kiskoo kokoajan, ja ukkohan menee perässä. Koira ei saa juuri ollenkaan vapaata, vaan kulkee kokoajan polvessa kiinni noin puolen metrin hihnalla. Joka ikisen vastaantulevan koiran tai lähellä olevan koiran kanssa ukko kääntää sakun pois päin ja komentaa ankarasti. Kuulee vaan pihinän, kun panta painaa kurkkua. Ihmisistä koira ei välitä, rähjää vaan koirille.
Ukko on hyvin paljon myös kännissä, ehkä kahtena kymmenestä kerrasta kun heidät näen, ukko on selvin päin koiran kanssa. Kännissä ollessaan ukko saattaa potkaista koiraa, jos se sattuu tulemaan eteen kun ukko hoipertelee. Ja jos koira jää tuijottamaan ja rähjäämään muille, ukko potkaisee tai tallaa tassuille ja koira vinkuu.
En ole ainut tällä alueella, joka on pistänyt kohtelun merkille. Ukko tietää, että hänestä ollaan aikeissa tehdä eläinsuojeluilmoitus, ellei olla tehty jo. Kerran hän kännissä huusi ulkona, että tehkää vaan perkele eläinsuojeluilmoitus.
Mutta näin tiivistettynä; tuo koira jos pääsisi irti, se todennäköisesti suoraan purisi. Se on todellakin täysin väärissä käsissä. Onneksi sen joskus näen juoksevan kepin perässä, varmasti sitä rakastetaan, mutta kuitenkin! Paremminkin voisi olla!
Eihän ne koirat ole agressiivisia,ne vaan luonnostaan käyvät saaliikseen valitsemansa ihmisen tai koiran kimppuun.Ei ole kyse agressiosta,vaan saalistusvietistä.
On sama kun estäisi ajokoiraa ajamasta,perään lähtee jos tilaisuus tulee.Vaikka koulutat,silti haluja on,ja saattaa lähteä.
Ja taas kerran:
Jokainen koirarotu on kasvatettu johonkin käyttötarkoitukseen. Tuota soveltuvuutta tiettyyn käyttötarkoitukseen ei voi millään kasvatuksella täysin luotettavasti poistaa koirayksilöstä, sillä ominaisuus on saavutettu satojen koirasukupolvien ajan ROTUTASOLLA. Ominaisuuden vahvuus tietenkin vaihtelee eri yksilöillä, mutta se on siellä!
Metsästyskoira haluaa metsästää. Pittbull haluaa tapella toisten koirien kanssa. Ihminen voi johdonmukaisella kasvatuksella ohjata koiran toimintatarmoa YKSILÖTASOLLA johonkin paremmin nyky-yhteiskunnassa toimivaan suuntaan. Esimerkkinä vaikka bordercollie, joka kilpailee agilityssä varsinaisen paimennustyön sijasta.
Taistelukoirarotuisesta koirasta ei saa minkäänlaisella koirankasvatuksella täysin varmaa ja luotettavaa kotikoiraa, joka ei voisi vahingoittaa omaa perhettään, vieraita ihmisiä tai toisia koiria. Koska taistelukoirarotuisilla koirilla on taisteluun soveltuvien luonneominaisuuksien lisäksi myös hyvä fyysinen soveltuvuus taisteluun, saavat ne eri tavalla vahinkoa aikaan kuin esim. pieni huonosti kohdeltu ja sen takia aggressiivinen seurakoira.
Minusta on sekä huvittavaa, että pelottavaa, että koiranjalsotuksen merkitys koirassa sivuutetaan järjestelmällisesti näissä keskusteluissa. sitä ei voi asaillisessa keskustelussa sivuuttaa. Se on erittäin merkityksellinen asia.
Täytyy sanoa vastaan tuossa, että monille roduille oma perhe ja isäntä on se ykkösjuttu elämässä, niitä suojellaan henkensä kaupalla. Myös taistelutaustaisilla. Jos suhde isäntään on kunnossa, koira taistelee isäntänsä puolesta tarvittaessa. Sillä ei ole syytä käydä isäntänsä päälle. Eri asia sitten, jos koira saa huonoa kohtelua.
Vieraat ihmiset ja toiset koirat ovat niin tapauskohtaisia. Tunkeilijalta saa puolustaa, ainakin minun mielestä. Kiinni käyvälle koiralle saa vastata (esim. irtokoira tulee päin). Jotkut rodut ovat muutenkin jo perimältään vieraskoira-aggressiivisia, eivät siis siedä samaa sukupuolta olevaa koiraa ihollaan eivätkä reviirillään. Niiden kanssa on aivan turhaa, ellei mahdotonta, kouluttaa koiraa sietämään jokaista hurttaa. Se kulkee rodun perimässä, eikä sitä saa käskyillä koiralta pois. Silloin on omistajan kannettava vastuu ja vältettävä tilanteita, joissa rähinöitä saattaa tulla, ei esimerkiksi mene koirapuistoihin.
Se tunkeilija voi olla naapurin pikkulapsi,ja koira sitten puolustautuu hirvittävin seurauksia.
Miltä uhalta isäntää pitää puolustaa? Sellaista uhkaa ei ole,että koira saisi sen varjolla jotakuta purra.Vai tarkoititko petoja?
Kyllähän niitä rotikoitakin on omien päälle käynyt,että kun ottaa itselleen liikaa suojelevan koiran,se kääntyy haitaksi.
Kunnolla sosiaalistettu koira, joka on ollut niin lasten kuin aikuisten parissa, erottaa kyllä lapsen aikuisesta, ellei ole jokin teini, joka voi koiran silmään näyttääkin aikuiselta. Mutta naapurin pikkulapsella ei pitäisi olla mitään asiaa tunkeutua toisten tonteille, siinä on jo vanhemmilla vastuu lapsestaan.
On totta, että kaikki koirat eivät erota tai väitä, oli ihminen iso tai pieni.
Lähtökohtaisesti on oikein, että koira ei saisi ketään purra, totta. Mutta jos kotiini murtaudutaan, niin olen ihan hyvilläni, että koirani puolustaa kotiani, ja jos varas ei usko murinaa ja haukkua, niin ehkä puraisua uskoo. Tiedän, että joutuisin korvaamaan murtovarkaalle kaiken, mutta eipähän murtaudu toista kertaa. Murtautuminen on jo alkujaan väärin, ja mielestäni olisi aivan oikein, jos varas saisi itse kantaa vastuunsa.
Esimerkiksi kadulla haluan liikkua rauhassa. Jos joku tulee lähelle kysymään jotain, ei koiran todellakaan tarvitse reagoida. Koira kuitenkin pitää tilannetta kokoajan silmällä. Jos vieras kiertää taakse, koira kiertää mukana - se suojelee. Jos vieras käy käsiksi, koira puolustaa, ja saattaa napata kiinni. Jos isäntään käydään käsiksi, koiralla on oikeus puolustaa isäntäänsä, jos se on siihen taipuvainen.
En tarkoita, että koiran pitäisi antaa raadella vierasta, ei missään nimessä. Todennäköisesti kun koira kävisi käteen, hihaan tai takkiin kiinni, vieraan huomio kohdistuisi koiraan, hakkaisi sitä päähän ja koira saattaa irrottaa, ja siinä samalla omistaja tietenkin itsekin irrottaa koiran. Ja tilanne raukeaa, vieras tuskin tulee lähelle uudestaan. Tässäkin tapauksessa vastuu on toki minulla, ja minä korvaan.
En koskaan haluaisi koiraa, joka seisoisi vaan vieressä, jos minua uhattaisiin, ryöstettäisiin.... ja onpa sellainenkin tapahtunut, että "koiranulkoiluttaja raiskattiin" - todennäköisesti pieni seurakoira ollut naisella, joka ei ole tuontaivaallista välittänyt, mitä tapahtuu.
Ja nyt ettei joku älynjättiläinen vedä suoraa johtopäätöstä, että koira saa purra ihmistä mielestäni. Ei, lähtökohtaisesti koira ei saa purra koskaan ihmistä, sitä ei pidä koskaan sallia. Mutta sellaisia tilanteita voi tulla, joissa koira puolustaa. Ja koska eläimiltä ei vaistoja saa pois, koira käyttää hampaitaan jos on pakko.
Kyllä koira saa purra, jos tilanne sitä vaatii ja siihen olen koirani myös kouluttanut, vaikka periaatteessa on kysymys rodunomaisesta käyttökokeesta. Kuitenkaan koirani ei ole aggressiivinen tavallisia ihmisiä kohtaan ja kuljetan sitä huoletta esim. paikallisjunissa jne...kuitenkin jos joku käyttäytyy minua tai koiraani kohtaan aggressiivisesti, niin käynnistää se koirassa suojeluvietin (reaktiivinen aggressio), koira varoittaa haukkumalla ja siirtyy uhkaajan ja minun väliin estämään mahdollisen hyökkäyksen. Tämä on joillekin koirille aivan normaalia rodunomaista käytöstä. Edellinen koirani purikin jotain hörhöä, kun se yritti käydä kimppuuni takkaa päin ja seurauksena oli läjä tikkejä hörhölle. Eipä polisikaan sanonut siinä mitään, paitsi kehui hienoa koiraa ja nuhteli hörhöä ja kiikutti sen Malmille ensin sairaalaan ja sitten putkaan. Tapaukselle oli todistaja ja koira kytkettynä, niin siinähän se.
Mitä alkuperäiseen keskustelunavaukseen voisi sanoa, niin itse olen käyttänyt koirani koulutuksessa operanttiaehdollistamista, enkä esim. pakotteita, sillä uskon myös siihen, että kovapäinen koira vain menettää luottamusta ohjaajansa, jos niitä käytetään liikaa. Toki joskus olen joutunut ottamaan "leluja" koiralta pois, koska ei niitä ole halunnut jostain syystä antaa pois. Tämä onkin lähes ainoa ongelma koirani kanssa. Hihasta se koira irrottaa heti, mutta pallot onkin sitten joskus ihan eri juttu.
Tärkeää on, että koira pääsee käyttäytymään rodunomaisella tavalla harjoituksissa ja purkamaan viettivirettään säännöllisesti, niin niitä ongelmia ei tule. Kyllä monen koirarodun edustajan kanssa mennään juuri koiran ehdoilla ja jos tätä ei olla valmiita hyväksymään, niin ongelmia syntyy. Kannattaa tutustua huolella rodun alkuperäiseen käyttötarkoitukseen ja se rodunomaiseen käyttäytymiseen ja kehittää koulutus ja harrastukset sen pohjalta. Kuitenkin pitää tajuta se, että tarvittaessa koiraa pitää pysyä hallitsemaan myös fyysisesti, jos jotain menee pieleen. Harjoitelkaa miten koiran saa irrottamaan otteensa yms. fyysistä hallintaa, jos joskus se clusterfuck tilanne tulee eteen, niin ei jää sormi suuhun. Tämäkin on osa vastuullista koiran omistamista, mutta harva sitä miettii.
Oletko jutellut ammattilaisten kanssa tuosta vainoharhaisuudestasi? Hei haloo, nyt ollaan sentään Suomessa! Jos täällä joutuu linnoittautumaan omaan taloon tappajakoirien kanssa koska "ne voi tulla koska tahansa" on jo aika paljon syytä huoleen... Ei ole enää normaalia elämää tuollainen.
Miksi ylipäätän hankkia koiria, jotka eivät tule toimeen toisten koirien kanssa ja ovat sen verran aggressiivisia ja vahvaleukaisia, että voivat vaikka tappaa toisen koiran?
Miksi?
Miksi joku "tarvitsee" sellaisen koiran? Suomessa on satoja koirarotuja, joilla ei ole tuollaisia ominaisuuksia. Ei vaarallisen koiran hankintaan muuta syytä voi olla kuin halu pelotella toisia ja uhota koiransa vaarallisuudella.
Ihmisen pitäisi olla se laumanjohtaja. Jos ulkopuolinen koira hyökkää, on se ensisijaisesti laumanjohtajan eli ihmisen tehtävä puolustaa laumaa. Jos sinun koirasi hyökkää ulkopuolisen koiran kimppuun, on sinulla johtajuusongelma koirasi kanssa.
Mitä sitten pitäisi tehdä, hävittää kyseiset rodut maapallolta, etteivät ihmiset niitä ottaisi? Niin ei tule tapahtumaan, ja on vaan hyväksyttävä se, että toiset ottavat sellaisen koiran. Ei ihmisetkään tule kaikkien kanssa toimeen. Minun mielestä myöskään koiran ei tarvitse heiluttaa häntää jokaiselle, minä hyväksyn sen, ja kannan vastuuni, jos saatan koirani tilanteeseen, jossa toinen osapuoli kärsii.
Noilla koirilla ei pitäisi pelotella ketään, eikä minulla ainakaan ole syytä pelotella ketään. Yksinkertaisesti, en ehkä halua koiraa, joka on mielinkielin jokaisen vastaantulevan kanssa. Ja muutenkin kun rotu on juuri oikeantuntuinen, on tuo vieraskoira-aggressiivisuus vain sivuseikka, toki tärkeä ottaa huomioon.
Vieraskoira-aggressiivinen ei tarkoita, että koira uhittelee ja on jokaisen kimpussa. Vaan jos toinen vieras koira alkaa itse uhitella, on dominoiva tai tulee ihan kiinni, niin sitten voi hampaat kalahtaa jos ei murinaa uskota.
Näitä koiria, jotka eivät siedä muita koiria reviirillään taikka samaa sukupuolta olevaa (mutta vastakkainen sukupuoli ja pennut ok) voi löytyä mistä tahansa roduista ja sekoituksista. Tunnen yhden kultsu-saku sekoitusuroksen, joka ei siedä muita uroksia. Miksi ihmisten on hankala hyväksyä tuollaisia koiria? Ne eivät ole mitenkään vaarallisia - kunhan muistetaan - että mun koira, mun vastuu.
Ja ei ole johtajuusongelmaa, jos koirani hyökkää vastaan. Koirat suojelevat, siinä ei ole kyse johtajuudesta, vaan siitä, että koira kokee tehtäväkseen puolustaa isäntäänsä, jopa hengellään. Eri asia on, jos koira rähjää ulkona ja luulee voivansa pomottaa jokaista ja hyökkäillä - ei, isäntä määrää mitä ulkona tehdään. Tuollainen käytös on asemastaan epävarman koiran käytöstä, joka yrittää pomotella muita ja määrätä tahdin.
Onhan se muita koiria vihaava koira vaarallinen,jos pääsee karkaamaan.Siinä sitten joku onneton puolustaa omaa koiraansa hyökkäykseltä,ja saa usein itsekkin puremia,vaikka se hyökkääjä normaalisti tulisikin toimeen vieraiden kanssa.
Siinäkin näkee,että vääriä rotuja ja yksilöitä on sekoiteltu,jos lopputulos on sopeutumaton yksilö.Niin se usein on seropien kanssa,lopputulosta ei ajatella,kun ei se itselle käsiin jää eikä siitä vastuuta oteta.Rotukoirien kasvattajat antavat neuvoja koiran kasvatuksessa,ja kiinnittävät huomiota myös luonteeseen.Onhan niissäkin toki sellaisia joille raha on terveyttä ja luonnetta tärkeämpi.Mutta niitä pitäis ostajan osata välttää.Kun tutustuu useampaan saman sukuiseen koiraan,ja tutkii taustat tarkkaan,saa käsityksen minkätyyppisiä koiria kasvatetaan.
Vastuunkatamattomia koiranomistajia on liikaa. Siksi olisi hyvä et osa koiraroduista kuolisi sukupuuttoon. Palstalla on hyvä kehuskella omia taitojaan käytäntö on sit aivan toinen.
Höpöhöpö, turha on sekarotuisia syyttää. Edelleen niitä löytyy ihan joka rodusta, jotka eivät samaa sukupuolta siedä, tai ketään omalla reviirillään. Pinsereitä, tiibetinspanieleita...
Tuo nyt on aivan utopiaa, ettei yksikään koira saisi olla toisille aggressiivinen. Se on vastoin koiran perusluonnetta hyväksyä kaikki. Ihminen ei voi muokata kaikkea itselleen sopivaksi, ja yksi niistä on koiran perimä ja vaistot. Miksi se on vaikea hyväksyä, että koirat eivät välttämättä tule toimen keskenään? Se ei ole edes koiranomistajille ongelma, miksi ulkopuolisille?
Ei ihminenkään siedä kaikkia ihmisiä, kissat eivät siedä kaikkia kissoja, jopa papukaijatkaan eivät siedä jokaista lajinsa edustajaa.
Kuvailemassasi tilanteessa kaikki vastuu on hyökkäävän koiran omistajalla, ei epäselvyyttä. Yleensä tuollaisia tilanteita tuleekin lähinnä koiraa vapaanapidettäessä. Jos joku ottaa sen riskin, että pitää koiraa vapaana alueella, jossa voi hyvinkin tulla toinen koira lähietäisyydelle, on valmis korvaamaan ja kantamaan vastuun kaikesta mitä siitä voi aiheutua. Typerää se on pitää vapaana, etenkin jos tietää, että koira ei tule kaikkien kanssa toimeen. Menee sitten yömyöhään koirapuistoon kun saa olla yksin, tai vaikka metsänkeskelle korpeen.
Aika samoilla linjoilla.Tosin en tiedä mitä sillä painimisella nyt tarkoitetaan.Miten koiran kanssa voi varsinaisesti painia?
Pakotus on myös hieman kinkkinen eli kun ihmiset tarkoittaa sillä eri asioita.Jos siis puhutaan pakotteista,niin minusta ne on ok,JOS ne ei ole itseisarvo ja tehdään oikein ja oikeassa kohtiin.Mutta joskus voi jossain tilanteessa olla ihan ok.Mutta jos pakotus tarkoittaa jotain vaan negatiivista toimintaa,koiran kanssa epäloogista,itseisarvoa,niin ei,en todellakaan kannata.
Itse olen kaikki koirani,niin suuret taistelukoirataustaiset,kuin tirriäiset,kasvattanut/kouluttanut samoin.Eli siis katson,että ihan samoin toimii kaikilla.
Toki jollain joutuu olemaan "tiukempi",kun jo vaaditaan,toistoja enemmän,ym.mutta samalla "tekniikalla"menty.
Nytkin kun on rääpäle,niin samoin linjoin on lähdetty.Suurinpiirtein alkkaritkin täynnä :D namipaloja,että aina voi poimia haluttua käytöstä,jos koira edes vahingossa sen tekee itsestään.Samoin todella usein/miltei aina,tulee palkkaa pienestäkin ohjeistuksen toteuttamisesta.Toki vaatiminenkin on mukana,tarvittaessa eli lähtökohta on se,että kaikki halutut opetetaan kunnolla,MITIVOIDAAN hyvin,mutta myös aina vaaditaan loppuun asti.Jokainen käsky/pyyntö pitää aina koiran,jo pienestä toteuttaa.Se ei saa koskaan päättää,tottelenko vai en.Noh,vanhat koirat sitten oma lukunsa.Niitten kanssa sitten voi lipsuakkin :D
Paaaaljon hellyyttä ja haleja,vauvelista alkaen,paljon huomiota,ja kontaktin kehittämistä ja vahvistamista,paljon touhua/harrastamista koiran kanssa,vauvelista lähtien,tukea ja turvaa sopivasti,kaikkea sellaista mistä koiran luottamus ihmiseen muodostuu.Silloin sen on hyvä olla,helppo totella ja olla,ja antaa omistajan huolehtia niin sisäpolitiikasta kuin ulkopolitiikastakin.Loogista ja päättäväistä toimintaa aina,ja muistettava,että koira on koira.
Noilla eväillä sitä on menty,oli sitten kyse ollut vähän vaikeammista tai helpommista.
Mutta yhä edelleen,AINA pitää harkita tarkoin ylipäätään eläimenottoa.Ja kun koiraa harkitsee,niin pitää tarkkaan harkita ja pohtia sitä rotua.Kaikki EI sovi kaikille,oli sitten mistä kyse.Sinne peiliin on heti katsottava ja omat resurssit objektiivisesti mietittävä tarkoin.mikä sopii ja mikä ei.Ikinä ei pelkkä lähtökohta saa olla vaan rodun ulkonäön miellyttävyys,tai se,että jollain kumminkaimalla on hyvin käyttäytyvä yksilö.Kun se hyvä käytös ei itsestään tule,ja vaativilla kasvatettavilla usein sen eteen saa tehdä kunnolla töitä.
Hei,
kiitos todella asiallisesta kirjoituksesta. Sulla näköjään asia hallussa, meillä esmes. naapurissa ei. Sieltä nettisivuilla mainostetaan koiria vaikka tämä suojelu-kouluttaja ei edes omia koiriaan itse pysty hallitsemaan.
Eli itse ison koiran omistajana ihmettelen tuota intoa. Onko se lapsen (eli itse nään koiran lapsen sijaisena, inhimillistetään liikaa) vai jonkun muun "suojelun" (omistaja hakee jtn kunnioitusta, pelkää jotain jne) tarve?
Näillä töhöillä tässä on siis naapurissa oikein nettisivut jne. Silti juoksuttaa omia koiriaan (boxereita molemmat) irti tuossa rivarin pihassa tai lähi metsikössä. Ei vaan millään jaksa!!! Käyttää yksitellen koiriaan ulkona eli ei pysty pitämään "hallussa" 2 boxeria, jotka hyppii ihmisten päälle jne (Hei, mut se on ko. rva. kouluttajan mielestä söpöö!!! Ei kiellä, ei käske.)
Joo, mulla ei ole boxeria, mulla on seropi (jossa sakemannia ja jotain isompaa luppakorvaa. Suomi-rescue, ei iästä tarkaa tietoa tms.).
Tuolla naapurilla on alusta pitäen ollut nuo koirat kun muutti tähän eikä ne toimi edelleenkään (eivät olleet pentuja kun muuttivat). Ne saa siis hyppiä naapureita/muita ihmisiä vasten tässä pihassa. Yksi varoitus siis jo mennyt kun tämä suojelukouluttaja EI jaksa omia koiriaan ulkoiluttaa. Juoksuttaa irti pihassa miälenvikasia koiriaan... Ei hyvää päivää. Jos seuraavat iltapäivä-lehtien otsikot koiran/koirien raatelemista lapsista Vantaalta tulevat niin ne ovat meiltä!
Mulla rescue-rakas-rontti (sakemannia ja jtn isoa luppakorvaa) ollut kohta 5 vuotta. Alkuun hyppi pöydille, varasti ruokaa jne oli turhan innokas kaikkeen. Nyt on kiva, toki suojeluviettinen narttu. Hyvin lapsirakas. Ei hypi ketään vasten, mutta lähtee lasten leikkeihin. Osaa "seurustella" eri kokoisten koirien kanssa.
Ei ole täydellinen, vetää hihnassa vaikka mitä on kokeiltu eli kuonopanta käytössä. Tuli mulle ehkä n. 2-3 vuotiaana. On ns. kovaluonteinen, hyvä muisti mutta lyhyt. Itse koulutan eristämällä eli laitetaan tietyksi ajaksi eri tilaan muusta "laumasta" ja on tähän asti toiminut. Ja muutenkin yritän "kouluttaa" koiramaisella tavalla.. Pakko kyllä myöntää, että itsekin välillä lässytän koiralleni, mutta kukaan ei siitä ole vielä ottanut yhteyttä poliisiin :)
Meillä ei hypitä pitkin ikkunoita (never), toki vieraista tuo ilmoittaa haukkumalla.. ei voine kieltää, sen tehtävä on tehdä se.Lopettaa käskettäessä. Ei räksyttä ohikulkijoita tai kaikista muista :)
Ehkä nykyään liikaa inhimillistetään koiria. Paljon on ongelmia, esmes. jos omani kävelee ohi niin sen Fifi:n annetaan härnätä ja räksyttää. ei kielletä ei käsketä..
Mitäs sitten kun tullaan omaan kotipihaan ja siellä on kaksi "suojeluskoiraa" taas irti tai jos tulen lapsen kanssa pihaan.... (kysyin jo poliisilta, että mikä on oikea tapa toimia, meinasin itse käyttää pippurisumutetta, välillä kannan mukana työkaluja.... on laitonta, tiedän, mutta kun tämä on jatkuvaa ja eihän nuo ihmisen jalostuksella pilaamat rytty-naamat haista sitäkään vähää eikä tämä samainen kouluttaja välitä (samaisessa kämpässä vedetään röökiä sisällä aika usein, haisu tulee meille asti, hyi saatana). Edelleen olen sitä mieltä, että eläin on eläin ja se ei siitä muukseen muutu (ei millään pahalla, saa tulla katsomaan nykyisen mun koiran ja muiden lemmikkien ylläpitoa).
It is what it is... Lemmikit lemmikkeinä (toki perheen jäseninä, niitä kunnioittaen, ei niitä liikaa inhimillistäen)...
Terkkuja Vantaalta..
terkuin,