hei!
Haluaisin kysyä, ilmeneekö muilla paranemisprosessia läpikäyvillä/ilmenikö parantuneilla ahmimista?
Itse olen nyt pitkän miettimisen jälkeen päättänyt että haluan yrittää parantua(ainakin toisinaan ajattelen näin), mutta ongelmani on se, että usein kun alotan syömisen, en pysty lopettamaan. Ja minulla on todettu anoreksia, eli en kärsi bulimiasta.
Olen kyllä tutkinut tätäkin asiaa netistä ja kuulemma anoreksian paranemisen alkuvaiheessa on normaalia että ilmenee ahmimista, mutta se ahdistaa silti aivan tajuttomasti ja sen jälkeen paastoan aina pari päivää ja käytän laksatiiveja. Sitten usein sama kuvio toistuu.
Onko muilla kokemuksia tästä?
Sanon nyt vielä omat mittanikin, eli 166 cm/37kg. Paino noussut jo muutaman kilon verran...
Haluaisin kysyä, ilmeneekö muilla paranemisprosessia läpikäyvillä/ilmenikö parantuneilla ahmimista?
Itse olen nyt pitkän miettimisen jälkeen päättänyt että haluan yrittää parantua(ainakin toisinaan ajattelen näin), mutta ongelmani on se, että usein kun alotan syömisen, en pysty lopettamaan. Ja minulla on todettu anoreksia, eli en kärsi bulimiasta.
Olen kyllä tutkinut tätäkin asiaa netistä ja kuulemma anoreksian paranemisen alkuvaiheessa on normaalia että ilmenee ahmimista, mutta se ahdistaa silti aivan tajuttomasti ja sen jälkeen paastoan aina pari päivää ja käytän laksatiiveja. Sitten usein sama kuvio toistuu.
Onko muilla kokemuksia tästä?
Sanon nyt vielä omat mittanikin, eli 166 cm/37kg. Paino noussut jo muutaman kilon verran...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla ei oo ahmimiskohtauksia tullut kun oon syönyt ateriasuunnitelman mukaan säännöllisesti ja riittävästi!
MUTTA ennen joulua söin tosi niukasti (koska joulu pelotti..!) ja sen seurauksena ahmin joulunpyhät kaksin käsin suklaata, ruokaa, leivonnaisia, kaikkee mitä eteen sattui.. varmaan viiden päivän putki, ja jokasena päivänä söin n. 5000-7000 kcal (enimmäkseen niitä konvehteja.).
Joten kannattaa siis syödä suunnitelman mukaan niin ei tuu mitään ahmimiskohtauksiakaan! :)
juu kiitos!:) ja sain joskus aikapäiviä sitten (puhutaan tosi monesta kuukaudesta) ateriasuunnitelman, mut sillon en ollut mitenkään parantumismyönteinen joten viisaana menin ja heitin sen menemään, eli nyt pitäis melkeen varata uusiks aika ravitsemusterapeutille.
En vaa haluais et joku muu päättää/kontrolloi mun syömisiä D: siks koitan ite saada jotai säännöllisyyttä tähän ettei tule noita ahmimisia.
ja lisään viä tohon että ihmettelen miksei paino silti noussu yhtään noitten mun joulun ahmimisten jälkeen!
Minä tein ateriasuunnitelman itse, ilman yhtäkään käyntiä rav.suunnittelijalla!
Yhdessä terapeutin kanssa käytiin se joka viikko läpi ja uteltiin siitä.
Tein siis aamulla listan: kello 8 aamupala - ja sitten laitoin siihen vaikka !/2 munanvalkuaista, musta kahvi.
Lounas: tuorekurkkua, tomaattia.....
Näin siis joka ruokailun sille païvälle, viisi ateriaa tasaisin väliajoin. Ja sääntö oli, että just siihen aikaa kun olin suunnitellut ja just sen verran kun olin listaan kirjoittanut, oli se vaikka 200 g suklaata tai yksi porkkana, niin yhtään enempää tai vähempää en saanut syödä ennekuin seuraavalla ylöskirjaamallani ajalla ja just sen minkä olin suunnitellut! Näin siis koko päivä. Sitten kirjotin ylös ajatukseni, ahdistuksen, mahd. kompensoinnin, kaikki sellasen. Ne käytiin terapeutin kanssa läpi kerta viikossa.
Ja tämä siis jokaisena viikonpäivänä. No sitten seuraavalla terapiakäynnillä käytiin siis läpi syömisien onnistuminen, mitä tunteita ym herätti jne. Ja sitten piti seuraavalle viikolle lisätä jotain, esim kokonainen munanvalkuainen aamupalalle. Näin edettiin ja koko ajan pikkuhiljaa nostelin ruokamääriä ja se meni kuin itsestään! Paino nousi ehkä jonkun pari sataa grammaa - puoli kiloa viikossa. Tai pysyi samana mutta ALASPÄIN EI SAANUT MENNÄ!
En edelleenkään ole norm.painossa, mutta paranemassa olen ilman ahmintaa ja tuosta ruoka.-aikojen noudattamisesta on tullut ihan itsestään selvä tapa.
Vatsa muistuttaa milloin on aika syödä. Enää en tee listaa, mutta ehkä se hyvä olsi edelleen. Tulee niin helposti jämähdettyä just siihen samaan määrään, arkailuttaa nostaa!
Terapeutin kanssa yhteistyössä tää on helpompaa. Yksinkin voi yrittää, mutta vaatii enemmän sisua! Onnea paranemiseen! :-D
just tän tyylinen suunnitelma mul itellänikin on et jotain pientä pairn tunnin välein ja pikkuhiljaa nostais määriä :) tosin nyt on taas se vaihe et ei oikeen oo niin varma täst paranemishalusta..
mut kiitos, täst vastauksesta oli apua!:)
ahmintaa esiintyy mulla ainakin ja sen jälkeen katumista vaikken oksenna kuitenkaan.mut saan ahminta kohtauksia......
nyt ovat vähentyneet vaikka mulla on viel alipainoa, kun syön aamulla, päivällä ja ennen kuutta ateriat jotka sisältää 200, 300 ja 500 kaloria.ei nyt ihan tos järjestykses :D sit saatan kuuden jälkeen tehdä smoothien tai syödä leipää.
mut yhdes vaihees klo.23.00 se alkoi.ahmin ahmin ahmin ahmin...kaduin, paastosin ahmin ahmin..kuulu paranemisprosessiin! se ei ole outoa oikeesti! :) vakuutan ettei ole ja ei ole syytä huoleen.pyri siihen et säännöllistät ruokarytmin ja ota liikunta mukaan. itse nyt syön protskuu ja rasvoja paljon, ja jopa herkkui välil ja mä TREENAAN lihaskunto treenii tosissaan.voin sanoo et tää sixpack on kauniimpi ku luut jotka paistoi ;)