Siitä on jo melkein vuosi, kun tapasin hänet. Sitä ennen ei mikään ollut vaikuttanut elämääni kummemmin tai läheskään vastaavasti, mutta hän vei jalat alta. Kaunein nainen ja mukavin ihminen, jonka olin tavannut. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, koska hänellä menoja ja aikaakaan ei löytynyt. Oikeastaan hän ei tainnut olla kovin kiinnostunut ja menot sattui juuri siihen aikaan. Luovutin sitten ja ajattelin, että näin siinä sitten kävi.
Mutta nyt vuodenkin päästä olen ihastunut... Mietin vain kannattaisiko soittaa ja kysellä miten menee? Olisiko outoa soittaa vuoden jälkeen? Ajattelisiko hän, että "mukavaa, kun muistat" tai "mitäs kummaa tämä on." Kaipaisin sellaista ympyrän sulkemista tähän, jotta voi jatkaa eteenpäin tai mahdollisesti aloittaa uusi ympyrä hänen kanssaan, mutta nyt on kurssi hukassa. Tämmöiset tunteet saavat minut vielä sekaisin, joten jotain olisi tehtävä!
En edes tiedä miksi vielä vuodenkin jälkeen hän on ajatuksissani. Ehkä tämä on nyt sitä oikeaa ihastumista. Kaduilla pyörii nättejä muijia, mutta yksikään ei ole häneen verrattuna mitään. Ne joiden kanssa juttelee, eivät ole läheskään niin mukavia, kuin hän.
Suhteellisen outoa asiaa, mutta ehkä täältä saa jotain neuvoa mitä tehdä. Sellaista pientä puskentaa kohti ratkaisua kaipaisin.
Mutta nyt vuodenkin päästä olen ihastunut... Mietin vain kannattaisiko soittaa ja kysellä miten menee? Olisiko outoa soittaa vuoden jälkeen? Ajattelisiko hän, että "mukavaa, kun muistat" tai "mitäs kummaa tämä on." Kaipaisin sellaista ympyrän sulkemista tähän, jotta voi jatkaa eteenpäin tai mahdollisesti aloittaa uusi ympyrä hänen kanssaan, mutta nyt on kurssi hukassa. Tämmöiset tunteet saavat minut vielä sekaisin, joten jotain olisi tehtävä!
En edes tiedä miksi vielä vuodenkin jälkeen hän on ajatuksissani. Ehkä tämä on nyt sitä oikeaa ihastumista. Kaduilla pyörii nättejä muijia, mutta yksikään ei ole häneen verrattuna mitään. Ne joiden kanssa juttelee, eivät ole läheskään niin mukavia, kuin hän.
Suhteellisen outoa asiaa, mutta ehkä täältä saa jotain neuvoa mitä tehdä. Sellaista pientä puskentaa kohti ratkaisua kaipaisin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Soittaminen alkaa olla lähellä... Varmaan jo huomenna otan niskasta kiinni ja soitan. Sanokaa nyt joku jos olen tekemässä hirvittävän virheen!
Nyt seurakunta HILJAA.
sori, nyt oon hiljaa (kuiskaa superhiljaa)
Ei, siinä ei ole mitään järkeä. Mutta siinä on enemmän järkeä kuin missään. Asioilla on kaksi puolta. Itsesikin vuoksi, ota yhteyttä. Kokemusta on vastaavasta, kohti hulluutta menossa:)
http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=L1eqqV9fQ78
Tuttu tunne, sillä erotuksella, että itse olen varattu ja hänkin on varattu.
Mieli tekisi kysyä kahville tms, mutten rohkene.
Yli vuoden pääkopassa pyörinyt, vaikka aniharvoin näen häntä edes.
Ja silloin kun nähdään, hankala sanoa onko hän kaikille yhtä ystävällinen, vai olisiko hänkin tuntenut sen kipinän välillämme.Vai onko edes kipinää, ehkä itse vain kuvittelen.
Huoh.
Kyllä kai tämä tästä ajan kanssa laimenee.Sitä olen yli vuoden itselleni hokenut.
Niinpä,sitä minäkin olen itselleni hokenut,suhteessani varattuun mieheen.Vuosia on kulunut,ja tunne vain syvenee,aiheuttaen ilon lisäksi myös tuskaa ja ikävää.
Niinhän se taitaa tosiaan olla. Kuka sen tietää onko järkeä vai ei... Sillä siinä sitä on ja myöskin ei ole. Ehkä soittamalla saisin jotain päätöstä tähän toivottomaan ihastumiseen, koska mitään ei tapahtunut silloinkaan ja tuskin nytkään, mutta kunhan kertoisin hänelle, että häneen tutustuminen silloin vuosi sitten oli parasta koskaan. Tahtoisin kyllä itsekkin tietää, jos olisin johonkuhun tehnyt vaikutuksen, joka on ollut eräänlainen askelma kohti itsevarmempaa ja vahvempaa minää. Ja vaikkei hän sitä tahtoisi kuulla, niin ainakin tahtoisin sen kertoa. Samapa tuo mitä hän siihen sanoisi, mutta ainakin saisin rauhan... Ehkä hänkin siitä jotain hyvääkin saisi, sillä kehuja ja kiitoksia tuskin kukaan ottaa pahalla vastaan...
Ja kerrankos tässä eletään. Nyt kun asiaa on pähkäillyt, niin sen tekemättä jättäminen myöhemmin varmaan kaduttaisi. Kun kerran jo suunniteltu juttu, niin sen jättäminen juuri viimeisessä etapissa tekemättä olisi varmasti vain taakka jatkossa. Syteen tai saveen.
SOITA.
Todennäköisin vaihtoehto on varmaan ihmetys ja jos itse suhtaudut siihen silleen kevyesti/flirtisti, niin ei varmaan sen kummempia paineita kummallekaan. Ja sitten se rullailee siitä eteenpäin niinkuin sen kuuluu mennäkin.
Jos hermoot ja vaadit (ts. odotat jotain), niin todennäköistä, että toinen sen havaitsee ja on vähän puolustuskannalla/varpaillaan.
Just tän takia ei sais miettiä liian pitkään. Kerkee muuten luoda odotuksia.
En tiedä onko tuossa järkeä, mutta sen tiedän että enemmän on järkeä soitella kuin palstailla.
Jos nyt aletaan oikein ajattelemaan niin onko loppujen lopuksi missään mitään järkeä?
Ei taida olla ja se jos mikä on oikeastaan rohkaisevaa. Riski on joskus otettava, vaikka se kuinka olisi nolo taikka järjetön!
SOITA
provoa taas. kehotetaan toisia mutta itse ei halua tehdä mitää. Soita itse!
Soita sille ja selosta tuo sekava tarina ja kysy häneltä olisko siinä järkeä? . Ihmisiä me kaikki vaan ollaan ja kaikessa ei tarvitse olla täyttä järkeä. Kohta kuitenkin kasvetaan horsmaa, joten vähän älyttömältäkin tuntuvat jutut pitää toteuttaa nyt heti. Mieluummin kuin vaivata päätään niillä vuosikausia. Olipa lopputulos mikä vaan niin takaan, että jälkeenpäin pidät soittamista oikeana ratkaisuna.