vai muistuuko mieleen paremmin kymmenien vuosien takaiset asiat? Ärsyttää sellaiset n. 70 v. ihmiset jotka muistelevat jatkuvasti jotain teiniaikaisia pokia, kansakouluikäisen aikoja tms. Sekö on ihmisen parasta aikaa kun ei ole ehtinyt vielä munaamaan itseään tarpeeksi perusteellisesti.
Vieläkö lähimuisti toimii
Pami-Lissu
59221
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Vanhukset jämähtävät paikoilleen joten heillä on aikaa muisteluihin, jos sattuu muisti menemään ni sitten ei tarvitse muistaa, ainakaan pahalla tai hyvällä.
Hyväksyn aloittajan mielipiteen. Hyvä on tiedostaa se on vain hänen oma yksityinen näkemyksensä kanssakulkijoista, ei yleinen. Minkälainen "Sana-Seppo" aloittaja lieneekään?
Pienet on näkemykset eri ikäisten käyttäytymisestä.
Enempi häiritsee politikkojen puheenvuorot kuten Katainen ja Urpi, pyöritellään sanoja, puhujille itselläkään ei ole selvää mitä pitikään seli, seli,selittää, ovat siinä 45v.
Meijän politiikot ovat ihan päteviä paitsi jotkut persulaiset puhuvat omiaan.
Poliitikolle on yksi tärkeimmistä asioista, että vaikka ajatus katkeaa, niin suu käy.
Aina se puhu samoja juttuja, joskus lapsena naurettiin sukulaisedälle,joka oli jo vanha. Nyt itse saan kuulla lapsilta, miks sä kerrot taas saman asian?:)
Kiitos kysymästä. Lähimuisti toimii hyvin joissakin asioissa, joissakin taas ei.
Vanhat asiat muistuvat mieleen, vaikka ne eivät välttämättä olleet niin hyviä.
Mitähän tarkoitat itsensä munaamisella? Kun on oppinut nauramaan itselleen, munaamisen pelkoa ei ole.
Olen huomannut, että miehet ovat aika huonoja nauramaan itselleen. Naisilta onnistuu paljon paremmin.
Asiaan, kyllä tässä iässä joutuu jo joskus miettimään, olenko tämän asian jo tuolle ihmiselle kertonut.
Vanhoja en vasiten mieti, poikkeavat mielessä ja sitten taas unohtuvat hetkeksi.
Luin Eppu Nuotion kolumnin, hän sanoi perheessään olevan tapana, että hän joka on jonkun kertoman jutun jo kuullut, nostaa kätensä ylös. Ei tule turhaa toistoa, jos kaikilla on käsi pystyssä.
Pilkalla ei pitäisi näistä muistiasioista kirjoittaa ja puhua, kun ei koskaan tiedä miten se oma pää jatkossa pelaa.
Asiaa puhut Anceli - jos oikein muistan, olet ennenkin puhunut asiaa..))
Aloitus oli tietysti pilkallinen, mutta se ei ole meidän häpeä...
Kyllä tässä saisi huitoa alvariinsa - nostaa kättä pystyyn - jos tuota Eppu Nuotion ehdotusta noudattaisi...)) Ja voisihan sitä muistaa kuulleensa, vaikkei olekaan kuullut - ainakin silloin, jos epäilee, ettei asia kiinnosta...))
Konstit on monet ja aina oppii uutta, vaikkei kaikkea muistaisikaan.
Juuh, asialinjalla, kuten aina :)
Tuosta vanhojen asioiden muistelemisesta vielä, joskus se on ihan mukavaa, kun sen ajan kanssa ja tarkoituksella tekee.
Esim. äidin ja siskojen kanssa on kiva muistella lapsuuden aikoja, kun jokaisella on vähän erilaisia muistikuvia.
Olemme vielä niin eri-ikäisiä, vanhimman ja nuorimman ikäero on liki 16 vuotta, että muistotkin ovat eri vuosikymmeniltä.
Samoin lapsuudenystävän kanssa muistellaan joskus kouluajan juttuja ja koulukavereita.
Ja opiskelukaverien kanssa sen aikaisia tapahtumia.
Mitäpä pahaa niissä muistamisissa olisikaan, kunhan tolkku on tallella ja tietää mitä aikaa eletään.
Mutta on niitäkin jotka ovat myöhemmällä iällä alkaneet tissutella ja diapami jos toinenkin on alkanut solahtaa suukkiin. Urakaan ei ole urennut niin kuin koulutyttönä kuvitteli itsestään.
Eikä miehetkään enää ole vuosikymmeniin olleet kiinnostuneita, ainakaan mitkään erityiset. Ne entiset nuoruusajan pokat saattavat olla nyt hyvän uran tehneitä ja niitähän täytyy sitten toistuvasti muistella. Pubitutuista ei niinkään puhuta, eikä mahdollisista lähivuosikymmenten hostelspokista.
Kannattaisi olla rehellinen itselleen ja muille, ja jutella ihan lähivuosikymmentenkin asioista eikä kuorruttaa sokerihuurteiseksi omaa menneisyyttään.
Kaikkea sitä saakin lukea, Pami-Lissu!
Rehellisyyskään ei aina "kannata", joskus on syytä suojella itseään ja/tai muita. Kohteliasta ja toiset huomioivaa on myös säästää kanssaihmisiään oman menneisyytensä 'rehelliseltä' tonkimiselta ja kiusallisilta avautumisilta.
Aivan varmaa on, ettei kannata "rehellisesti" jutella asioistaan kenen tahansa kanssa.
Pami-Lissu.
Ei aina käy niin kuin haaveillaan, niinhän se menee.
:)
Tuosta Diapamista, tasan tarkkaan kaksi kappaletta on niitä elämäni aikana suuhuni solahtanut. Molemmat viime keväänä.
Ekan sain, kun murtunutta rannetta laitettiin paikalleen, tärisin niin kovin, että lääkäri katsoi napin olevan tarpeen.
Toisen sain ennen leikkaussaliin menoa, kun ranne muutaman viikon kuluttua leikattiin.
Kauhee mömmöjen syöjä olenkin.
Ura oli lyhyt, mutta antoisa eivätkä työt ole vieläkään loppuneet.
Miehet eivät ole kiinnostuneita, se täytyy myöntää, mutta kun on yksi kiinnostunut, niin se saa riittää.
Muista asioistani en sullekaan kerro, ja sokerihan on epäterveellistä, sitä ei kannata liikaa käyttää.
Nuoremmilla ei vielä ole paljonkaan niitä vanhoja juttuja muisteltavana, mutta kyllä sekin aika tulee, odottakaapa vaan ;)
Monesti lapsenlapset kyselevät vanhoista ajoista, niistä mummin ja ukin vanhat jutut on jänniä. Viimeksi eilen tyttärenpoika kysyi miksi mummi "nauhoitat" ohjelmia, eihän digiboxissa mitään nauhoja ole. Kerroin sitten erilaisista kasettitallenteista ja kaivoin varastosta kasettisoittimen sekä vhs-videolaitteen, kuunneltiin ja katseltiin nauhoja, kyllä riitti pojalla ihmettelemistä moisissa vanhanaikaisissa vempeleissä :)))
Jos on hyvällä tuulella, kannattaa heti muistella ikäviä asioita
onneksi ikävät asiat on jo unohtuneet, pelkkää mukavaa on ollut jo tarpeeksi pitkän aikaa :))
Sama kokemus minulla ja varmasti monella meista (kiva on muistella). Ainakin pienet lapsen kuuntelevat mielellään tarinoita siitä, millaista oli "ennen vanhaan".
On niin kiva muistella vanhoja aikoja. Vanhojen aikojen muistot yhdistävät. Ennen joulua tapasin henkilön jota en tuntenut, mutta kun aloimme juttelemaan huomasimme, että olimme nuorina kuulunut Kipinän kilpaluistelijoihin.
Mies asuu kerrostalossa matkani varrella kun lauantaisin menen saunomaan Petzen luokse. Hän istuu talon edessä penkillä tupakoimassa ja joka lauantai vaihdamme jonkun sanan keskenämme.
Monia asioita joita istse on unohtanut muistuu mieleen. Aivan samoin kuin täälläkin muistellessa vanhoja tulee hyvä mieli.
Onhan se huomattu kuinka suupielet valahtavat alas täällä talven ja harmauden keskellä, mutta nuoruus ja kivat muistot aktivoivat mm. kirjoittamaan ja kuvankäsittelyohjelmien käyttöön. Vanhoista albumeista skannaamalla saa ihanan muistikirjan.
Munattiin sitä nuorenakin, onneksi elimme emme kärvistelleet.
Lähimuistissa on joskus parantamisen varaa. Onneksi katsoin viikko sitten inhimillisen tekijän jossa oli rintasyövän sairastaneita vieraita. Yksi vieras, yli viiskymppinen toimittaja kertoi, että kun hän söi estrogeenia poistavia lääkkeitä hänen muistinsa pätki välillä. No omaan muistinpätkimiseeni löytyi syy. Vielä vuosi ja lääkitys loppuu joten katsotaan alanko elämään enempi tässä päivässä ; )
Hyvää alkavaa sunnuntaipäivää, itse lähdeen kohta keikalle,humputtelurahaa keräämään.
Onko sinulla ollut syöpä !
Moi korppis,
Toivottavasti ehdit lukea vastaukseni omaan kysymykseesi tuossa eilisessä ketjussasi.
Onneksi muistelemisen voimaannuttava vaikutus tiedetään ja jopa huomioidaan vanhusten hoidossa. Vaikka tämähän ei tietysti vielä koske meitä..))
Demeter@
Luin viestisi, kiitos siitä. Olit niita ainoita, jotka pysyivät asiassa, muut halusivat vain loukata. Aina ei jaksa ja poistin ketjun.
Jouluksi tein valokuva-albumin lasteni mummille. Hoitolaitoksen henkilökunta piti lahjaani loistavana. Isoja kuvia teksti isoilla kirjaimilla. Kun katselimme mummin kanssa albumia, oli palkitsevaa huomata, mummin olevan vielä lukutaitoinen vaikka kuvat henkilöistä joskus sekoittuivat.
Tämä suhde jota ylläpidän en vaan lasteni takia vaan myös itseni vuoksi ei varmaan monelle onnistuisi. Onhan mummi ja hänen sukunsa olleet minulle aikoinaan ilkeitä. En voi kuitenkaan jättää avuntonta yksin.
Anteeksiantoa me ihmiset tarvitsemme enenpi kuin kostoa, samoin kuin anteeksi antamista. Äidilläni oli tapana sanoa, kun joku alkoi muistella kaltoin kohtelemistaan, että joka vanhoja muistelee sitä tikulla silmään.
Kyllä on, onneksi rintasyöpäni löytyi seulonnassa heti sen alkuvaiheessa, Säästyin pahimmilta hoidoilta ja säilytin kehoni ehjänä. Olen varoittanut estrrogeenin vaaroista ikäisiäni aina siitä asti kun sairauteni todettiin.
Estrogeenikorvaushoidot, jotka pitävät naisen vaihdevuosien alettua raikkaana, seksikkäästi nuorekkaana ovat petollista onnea ja voivat johtaa siihen, että onnen keskeltä herää ja huomaa kaivavansa omaa hautaansa.
Hieno idea tosiaan, tuollainen valokuva-albumi (korppis). Se vain vaatii taitoa ja viitseliäisyyttä, minä tyydyin vain katselemaan valokuvia vanhusteni omista albumeista, muistelemaan siltä pohjalta.
Yhtä hieno idea on minusta nämä kalenterit, jollaisen itsekin sain joululahjaksi miniältä. Siinä oli joka kuukaudelle sopiva kuva lapsen menneestä vuodesta.
On arvokasta ja tärkeää nähdä itsensä elämän jatkumolla: meitä ennen oli muita ja myös meidän jälkeemme tulee muita.
Kauna, leppymättömyys on minusta tuhoisaa sekä sen kantajalle että sen kohteelle, mutta yllättävän yleistä se vain näyttää olevan.
Jahas!
Kysyinhän minäkin tunnetko ketkä kirjoittajista on facebookissa ja vastasitkin. Ainoa viesti jonka kirjoitin siihen ketjuun, enkä kiusatakseni.
Monelle asiallinen vastaukseni ei riittänyt. Mummo valheenverkkossa tunnusti valehdelleensa minulle kirjoittaessaan lapsenlasestaan. Tosiasiassa tyttärenpoika on aspergerin autisti ja tarvitsee tukea jota hän ei vanhemmiltaan saa. Vanhemmat ovat kykenemättömiä lasta hoitamaan ranskankielellä ja mummon on luetttava lapselle ruotsiksi Kalle Ankkaa kunhan ensin muistaa salasanan joka liittyy taivastenvaltakuntaan.
Jotain tälläisiä asioita muistan tuosta ketjusta.
Minä muistan vielä hyvin läheisiäkin asioita.
Vain jokunen tunti sitten, minulle nauroi nainen.
En tiennyt nauraisinko vai rakastaisinko.
Tuntui niin mukavalta.
Kannattaa varoa liian läheisiä muistoja.
Tai ainakin näytellä itselleen muistelevansa vanhoja asioita.
Varsinkin nuoret tuntuvat vedättävän jotenkin, kysellessään vanhoilta asioita.
Vanhuksen hoidoissa on aina vaaransa.
H.
H
on väärällä palstalla
Siksikö että joku nainen on nauranut hänelle?
"Tämä on näin"
Monin tavoin täällä halutaan valikoimia.
Yksi Nahkiaista, toinen Lahnaa tavatonta.
Minulle ikäni antaa kuitenkin joitain oikeuksia.
On kuitenkin hyvä, että sinäkin ymmärrät minun kykyni.
Olet tosin, vähän myöhässä ymmärryksessäsi.
H.
Ei tarvii olla edes nainenkaan
jooo, mä en ymmärrä miksi vanhuksien luullaan elävän menneisyydessä, joskus naurattaa kun nuorematki muistelee vain vahoja asioita,
kaikein eniten olen ihmeissäni niistä porinatupa tyylisistä vanhempien ihmisten kokoontumisista, josissa oikein ohjatusti muistellaan menneitä,
ja sitten lauletaan lasten lauluja ja käsillä tehdään kummallisia kuvioita,
olenki ajatellu että mä en tule ikinä noin vanhaksi että alkasi laulamaan lastenlauluja muistelemaan menneitä, vaikka olen nytki heitä vanhempi jotka noissa kerhoissa kulkee,
mulla on on aivan muut nykyajan touihut mielessä, suunnittelen jos jonkilaista uutta tekemistä ja menemistä,
"muuan eläväinen"
Näyttää siltä että olet hyvin tutustunut naapuri-palstoihin.
Siellä poristaan niin paljon, että olet tainnut hukkua sekaan?
Ehkäpä venyttelykään ei enää auta.
H.
hunksz = normaalisti karehteeraan sinua hunskiksi, siis hunski on parempi nimmari mun mielestä,,,
Miksi niin päättelet ??
Lähimuisti toimii ja kaukomuisti samoin. Joskus muistan liiankin hyviin ja joskus olen tietoisesti, luulen, "muokannut jotain muistoa" kertomalla saman asian moneen, moneen kertaan hieman brodeerattuna ja sitten loppujen lopuksi olen varma että muokattu versio on se oikea. Koskee ainoastaan jotain itse tehtyjä tyhmyyksiä. :))
Tää ei suinkaan tarkoita että elän menneisyydessä, vaan sitä että elän kaikissa aikamuodoissa hieman samanaikaisesti, samoin kuin elän "maailmojen välillä" (lainaus blogistani), useammassa eri aika-ja paikkavyöhykkeessä. Mutta nykyaika ja tämä hetki-tämä paikka on ehdottomasti hallitsivin tekijä.
Niin, Paloma. Tässä iässä voi olla kaiken ikäinen...
Mikä meidän muistoista on sitten muokattua, brodeerattua, mikä ei ? Jospa kyse on vain painotusten muuttumisesta, näkökulman vaihtamisesta ?
Aika usein huomaa tuon, kun sisarusten kanssa muistelee. Samat vanhemmat, sama elämänpiiri lapsena ja nuorena. Silti nuo yhteiset asiat voi nähdä aivan eri valossa, eri näköisinä, eikä kenenkään voi sanoa olevan "väärässä"...
Mikä on sun kohdalla tuo"tässä iässä", kun täällä on 50-80 vuotiaat?
No mulla on oletus tuo otsikonmukainen 60 - tai sitten eläkeikä yleensä....
Mamma ja mun isoveli kertoivat aina jotain juttua siitä kun olin pieni ja olin kuulemma leikannut nukelra silmäripsit pois saksilla. Itse en muista koko tapausta ja minulle on sanottu että selvästi valehtelen, mutta tosiasia on että en todellakaan muista tehneeni niin. Valikoivaa muistia? Tai sitten isoveljeni leikkasi sipsit mun nukelta ja sanoi äidille että minä olin sen tehnyt?
Seinävaattesta kyllä leikkasin hapsut pois, sen muistan enkä ole sitä koskaan kieltänytkään, mutta nukkeni ripsit? (En voi enää kysyä kummaltakaan) Asia siis aivan vähäpätöinen, mutta se että minua syytettiin valehtelemisesta jätti pysyvän muiston.
Sisareni ovat molemmat minua paljon nuorempia ja heidän muistonsa lapsuudesta poikkeavat tosi paljon minun muistoistani, mutta siihen on syynä juuri ikäero ja se että vanhempiemmekin luonteet ja tavat muuttuivat ajan kuluessa. Se ankara, mustasukkainen, moraalinvartija isä jonka minä muistin nuoruudestani oli lempeä, hellä, rakastava isä nuorimmalle sisarelleni. Sepelvaltimosairaus ja useat infarktit olivat pehmentäneet isän luonteen täysin.
Hapsut pois?
Miksi ihmeessä?
Ei aavistustakaan. En ollut kovin vanha vielä. Ehkä halusin nähdä pystyvätkö sakset villalankaan. Tai osaanko käyttää saksia. Tai huomaako kukaan kuinka olen parantanut alkuperäistä. Sun arvauksesi on yhtä hyvä kuin minun.
Ei kaikkea muista, varsinkaan jos teko on tehty mustasukkaisuudessa tai kiusana sisarusten välillä.
Serkkutyttöni heitti seinään uuden nukkeni, jonka sain isältä Ruotsin tulijaisina. Kun juttelimme viime kesänä asiasta hän ei muistanut ihmetteli vain, teinkö minä sellaista. Minä toki muistin koska nukkeni oli hieno ja seinäänheiton jälkeen sen silmämekanismi särkyi eikä se enää voinut sulkea silmiään ; (
Ei vielä muistihäiriöitä, ja saa nähdä, tuleeko niitä.
Senhän kuolema estää. Kumpikaan vanhempi ei elänyt niin pitkään, että muisti olisi mennyt. Kaipa elän geenieni sallimissa rajoissa.
Joskus kuuntelimme niitä vanhojen nuoruuaikaisia muistoja hälläväliä asenteella. Nyt etsimme sukulaisia albumeistamme ja harmittelemme sitä miksi emme ottaneet selville silloin kun vanhukset elivät.
Toisaalta muistelut ovat lähentäneet sukuamme.
Se minusta olisi outoa, ellei 'Ikäryhmät / 60 plus' palstalla 'muisteltaisi' menneitä.
Sellainen palsta ei olisi ollenkaan kiinnostava, eikä mielestäni täyttäisi palstan nimeen sisältyvää 'lupausta'. Saman ikäisten kanssahan tänne tullaan keskustelemaan.
Jonkinlaista muistelua tulee ihan luonnostaan mukaan enemmän tai vähemmän. Aloituksenakin lapsuutemme ja nuoruutemme muistelu on ihan kivaa, kovin laajapohjaisesta aloitusrakennelmasta tosin en useinkaan viitsi ruveta ripaa etsimään.
Jos minua ärsyttää, niin se yleensä tarkoittaa että ärsyynnyn vastaamaan.
'Oikeasti' ärsyttää aloitukset joissa yritetään joko typerästi kautta rantain vihjailla tai joskus melko suoraankin sanoa millaisella luonteenlaadulla varustettujen kirjoittajien vastauksia toivotaan ja millaisten taas olisi syytä pysyä poissa ja millaiset vastaukset ovat sopivia ja millaisia taas ei haluta!
Lähimuisti saattaa pätkiäkin.
Tehnyt sitä kylläkin aina. Jonkinlaien itsesuojelumekanismi, joitain asioita vaan aktiivisesti on muistamatta. Aika patantaa haavat tms, nykyisin voin muistaa ihan hyvin asioita, joita aiemmin en suostunut muistamaan.
Takaumat kammottavia, ei monia asioita haluaisi muistaa ollenkaan. Niitä vaan tulee joskus mieleen, omituisista asioista, pikkuseikoistakin. Eli mun muisti on niinkuin suojaväline, elämän kestämiseksi. Ihan lähivuosilta on tavallaan muistissa asioita, joita en suostu muistelemaan, en puhumaan, en ajattelemaan. Mutta kyllä ne siellä muistissa jossain ovat.
Mitä mä tiedän dementoituneita ihmisiä, ei niillä varsinaisesti muisti ole mennyt, ne monet ajattelee menneitä asioita, koska ne mukavampia, kuin uudemmat. Epäilen, kyllä ne muistaa uudemmatkin, vaan eivät aktiivisesti.
Mulla ei käsittääkseni ole dementiaa vielä, mutta mä tosiaan muistan valikoivasti asioita, vaikka muisti onkin hyvä ja jonkinlainen valokuvamuistikin, voin katella vankoja tapahtumia ikäänkuin videolta. Jos vain saan nauhurin pyörimään. Uudet asiat monesti hankalampia muistella.
=DW=
Pääsee läpi niin monesta hankalasta tilanteesta, kun sanoo; voi en mä muista, taikka; voi voi kun mä unohin, taikka; voi niinkö mä sanoin. Ja kaikki menee iän piikkiin...
Kätevää olla "vanha".
Ja osa-aika huonokuuloinen.
Joo just, tai muuten vaan sopivassa tilanteessa höperö, joka ei oikein ymmärrä mitä toinen tarkoittaa.
Joo ja jotkut luovat ihan oman menneisyytensä keksimällä sen. Elikkä omaavat mytomaanin vikaa ja alkavat uskomaan itsekin siihen kun tarpeeksi kauan hokevat samaa mantraa.
Näinköhän ne kaiken maailman mindfullness- höpinät toimivat?
"Usko ja uskottele muillekin itsestäsi mitä itse haluat"
http://olotila.yle.fi/mina/hyvinvointi/mindfulness-mita-se
Joo, muttei silti kannata kovin höperehtiä, pääsee vielä lanssilla ajamaan. ;))
Miksi sinua ärsyttää muiden ihmisten muistelut? Etkö osaa käyttäytyä ihmisten seurassa? Vaaditko vain huomiota itsellesi?
Tuo ärsyyntyminen minuakin aloituksessa ihmetytti. Minusta on mielenkiintoista kuunnella toisten ihmisten elämäkertoja. Mielenkiintoisempaa kuin kuulla, mitä joku on syönyt sinä päivänä aamiaiseksi.
Teen aika pitkää työmatkaa yleisillä kulkuneuvoilla ja minusta on mukavaa, kun joku ihka tuntematon istahtaa viereen ja alkaa kertomaan elämästään, lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Se tekee pelkistä kasvoista ihmisen. Ohimenevä tuttavuus, mutta jättää jälkeensä aina jotain.
Samoin työmaalla osuu usein sellaisia, joilla on paljon kerrottavaa menneisyydestään. Pitempää työpäivää se tietää, kun jää kuuntelemaan tarinoita, mutta minnepä minulle kiire...
Kysymys onkin ihmisistä jotka tuntee, ja tietää asioiden oikean laidan.
Ja kun joutuu kuuntelemaan niitä samoja 55-vuotta vanhoja asioita, mutta jos tulee kyse jostain tuoreemmasta ja vähemmän mairittelevasta asiasta, niin se kielletään tyystin.
Jokainen seuransa valitsee. Sinulle nyt vain on käynyt huono tuuri.
Pami-Lissu @
Mutta eikö sellainen ole enemmän huvittavaa kuin ärsyttävää? Muistan, kun isäni kertoili lapsilleni aina samoja juttuja. Heitä vieläkin naurattaa kuinka ne jutut saivat monesti uutta väriä kerta kerralta. Muistavat melkein sanasta sanaan vieläkin kaikki vaarin jutut. Osan ovat kirjoitelleet muistiin jälkipolville.
Se tuoreempien mokien kieltäminen taas on meidän "vanhojen" etuoikeus. Kokeilepa itsekin miten kätevää se on.
Huvittavaahan se on, yksi kaveri se kun saa muutaman ryypyn jo alkaa samat satakertaa kerrotut jutut, vois melkein lyödä vetoa siitä mikä on tarinan aihe.
Yksi....?
Niitä on useita jotka ryypyn saatuaan jauhavat yhtä ja samaa asiaa joka kerta.
Kun olen erilaisten vanhusten parissa, niin heissä on eroja. On heitä, jotka elävät lapsuudessa ja nuoruudessa ja tämän päivän asiat eivät pysy mielessä. Yleensä silloin on taustalla Alzheimer tai jokin dementia. Kun ihminen tulee tiettyyn ikään, niin monella tulee tarve tehdä elämästään yhteenvotoa eletystä vuosista ja alaa ne muistelot.
Nytkin tapaan päivittäin erästä vanhusta, joka ei oikeastaan ollenkaan muistele menneisyyttään, vaikka elämää takana on 90 vuotta.
Jos tekee työkseen hoitotyötä, niin silloin on kyllä mentävä asiakkaiden ehdoilla. Ne omat mielipuheenaiheet on säästettävä vapaa-ajalle ja kun työssä on jaksettava kuunnella asioita, joita ei ihan itse mielellään kelaisi. Pakosta joutuu kuuntelemaan musiikkiakin, joita ei kotona ikinä kuuntele.
Tässä etenevässä latvalahossa, jota hienosti dementiaksi tituleerataan, on pari positiivistakin kohtaa. Joka päivä tapaan uusia, mielenkiintoisia persoonia ja kuulen uusia, hyviä juttuja.
Nuoret kyllä sanovat, että samat vanhat kääkät siellä vain samaa uraa toistavat päivästä toiseen.
Vaan mitäpä väliä tuosta. Enää.
Nytkin kirjoittanen väärälle palstalle. Piti sunnuntaina siirtyä pykälää ylemmäs. Tai alemmas, miten vain...
Väliäkö hällä, mulla tiukkaa.
Kirjoittelepa vaan tännekin, sinulla on aina asiaakin, ei pelkkiä tyhjiä sanoja.