Katselin aamulla TV4 aamuohjelmaa jossa Aira Samulin 86v kertoi viehättävällä tavalla miten hän on varautunut vanhuuden tuleviin päiviin. Hänen visionsa olivat niin huikeita, opiksi otettavia, miten on hyvällä tavalla varustauduttava tulevaan vanhuuteen.
Ikä ei haittaa toteuttamasta tilanteen kartoittamista ja toimimista oman elämänsä arkkitehtinä olemista. Oli kosolti opiksi otettavaa hänen "vanhuuden kodista" miten asioita on hyvä järjestellä kun vielä on kunnossa. Ihmeellisen moni toimi henkilö vielä 86v ikäisenä. Hänen toimeliaisuuteen, pirteyteen ennen kaikkea suvaitsevaisuuteen elämän kolhujen kohdatessa, paljolti opiksi otettavaa.
Kun ikä kolkuttelee vuosia lisää, huomaan moni asia kodissani kaipaa päivitystä. Päivityksen tarpeellisuus tuli todetuksi 3kk kestäneen kyynärsauva kauden aikana. Nopeasti mökkiintyy, sitä vastaan oli taisteltava, mentävä jopa oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Opin käyttämään taxia päivittäistavaroiden ostos matkoilla, huomasin ei se niin kallista ole 3km edestakainen autoilu. Taxin kuljettaja toi tavarat sisälle saakka, tunsin itseni jopa hemmotelluksi moisesta kohteliaisuudesta.
Kauden jälkeen huomaan miten paikallaan olo jää päälle, on vain lähdettävä ulos maailmaan liikkumaan ja osallistumaan eri tilaisuuksiin. Vanhuuden tuleminen on kohdattava ajateltava asiat
läpi, siinä on . Ajatukseni on tässä, vanhenevan ihmisen tulee olla terveellä tavalla itsenäinen.......itsekäskin?
Ellemme huolehdi oman persoonamme eheydestä, kasvamisesta, mahdollisesti emme pysty olemaan aitoja ilmaisemaan itseämme. Kuten AS totesi, koskaan ei ole myöhäistä tehdä jotakin. Ei pidä lukkiutua toisten tarjoamiin vanhenevan henkilön rooleihin ja muotteihin. Parasta olla oma itsensä, pidettävä kiinni itsenäisyydestään.
Kun on tiedostanut omassa kodissa olevat puutteellisuudet, onko jollakin toisella ollut samansuuntainen kodin uudistaminen mielessä?
Ikä ei haittaa toteuttamasta tilanteen kartoittamista ja toimimista oman elämänsä arkkitehtinä olemista. Oli kosolti opiksi otettavaa hänen "vanhuuden kodista" miten asioita on hyvä järjestellä kun vielä on kunnossa. Ihmeellisen moni toimi henkilö vielä 86v ikäisenä. Hänen toimeliaisuuteen, pirteyteen ennen kaikkea suvaitsevaisuuteen elämän kolhujen kohdatessa, paljolti opiksi otettavaa.
Kun ikä kolkuttelee vuosia lisää, huomaan moni asia kodissani kaipaa päivitystä. Päivityksen tarpeellisuus tuli todetuksi 3kk kestäneen kyynärsauva kauden aikana. Nopeasti mökkiintyy, sitä vastaan oli taisteltava, mentävä jopa oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Opin käyttämään taxia päivittäistavaroiden ostos matkoilla, huomasin ei se niin kallista ole 3km edestakainen autoilu. Taxin kuljettaja toi tavarat sisälle saakka, tunsin itseni jopa hemmotelluksi moisesta kohteliaisuudesta.
Kauden jälkeen huomaan miten paikallaan olo jää päälle, on vain lähdettävä ulos maailmaan liikkumaan ja osallistumaan eri tilaisuuksiin. Vanhuuden tuleminen on kohdattava ajateltava asiat
läpi, siinä on . Ajatukseni on tässä, vanhenevan ihmisen tulee olla terveellä tavalla itsenäinen.......itsekäskin?
Ellemme huolehdi oman persoonamme eheydestä, kasvamisesta, mahdollisesti emme pysty olemaan aitoja ilmaisemaan itseämme. Kuten AS totesi, koskaan ei ole myöhäistä tehdä jotakin. Ei pidä lukkiutua toisten tarjoamiin vanhenevan henkilön rooleihin ja muotteihin. Parasta olla oma itsensä, pidettävä kiinni itsenäisyydestään.
Kun on tiedostanut omassa kodissa olevat puutteellisuudet, onko jollakin toisella ollut samansuuntainen kodin uudistaminen mielessä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kiitos kun mainitsit tämän TV,;ohjelman . koitanpa katsoa vaikka yle areenasta -- , Joskus tulee kyllä näitä hyviäkin ohjelmia meille tänne , naapurimaahan .
Tykkään Aira Samulista -- siinä on ollut järki nainen -- rohkea omassa elämässään , ja arvosteluista piittaamatta elänyt rikkaan elämän , joka on myös elättänyt hyvin :=)
ja loukkaavaa ,
Kysyn vaan , kukahan meistäki on elossa vielä 80 -89 ikäisesnä,
suuresti epäillä että moni meistä on ollu nurmen alla jo vuosia tuohon ikään nähden,
moni meistä on vakavasti sairas, joten kauhea riehuminen kuntoilun parissa ei onnistu vaikka mitä tekis , kun sydän pistää hanttiin,
elämä on meillä jokaisella hallinnassa kykyjensä mukaan,
varmasti jokainen tekee parhaansa jaksakseen huomiseen päivään kunnialla,
Loreenan tarkotus on hyvä,
sairauksia on monen laisia jotkut niistä vie vääjäämättä ihmisen nuorempana mennessään teki lääkärit siten kaikkensa tai ihminen itse,
kaikista sairauksiata EI voi ihmistä itseään syyttää,
on törkeää ihmistä itseään syyttää sairauksista joihin hän itse ei kertakaikkiaan ole voinu vaikuttaa yhtikas mitenkään,
Nykyiset rakennusmääräykset ottavat huomioon ainakin omakotitaloissa esimerkiksi vessan oven leveyden, pyörätuolin pitää mahtua. Talojen suunnittelussa pitäisi tähdätä elinkaariajatteluun, talo on muunneltavissa eri elämänvaiheisiin. Mekin olemme miettineet, mitä apulaitteita voisi hankkia ja muutoksia tehdä, jos jompikumpi tai molemmat tulisimme liikuntarajoitteisiksi. Luiskia ulko-oville, tukikahvoja saniteettitiloihin, matot pois, tuolihissi yläkertaan, "ajatteleva" liesi, sopivan korkuiset vuoteet ja sohva jne. Apua voi palkata moneen työhön, saa verovähennystäkin.
Muistan joskus Airan esitelleen seniori-iän taloaan, siinä on jumppasalikin, kaikkea mitä rahalla ja hyvällä suunnittelulla saa. Vaikka kaikkea ei voi toteuttaa, paljon elämää helpottavaa saa aikaan vähemmälläkin rahalla ja hyvällä suunnittelulla. Suurin osa haluaisi asua tutussa rakkaassa ympäristössään vaikka hautaan asti. Airan fani olen minäkin, ja hän kohtaa sydämellisesti ja railakkaasti myös nuoret , sukupolvien kuilusta ei ole tietoakaan.
uskomaton on aira
Olen monesti ihmetellyt, miksei teemaa käsitellessä televisiokamera eksy kovinkaan usein kuvaamaan hissittömän talon yläkerran yksiössä asuvan seniorin jokapäiväistä elämää. Heitä riittää tarpeeksi asti muuallakin kuin Hesassa. Joskus tuntuu siltä, ettei päättäjien oikea käsi ole synkronisoitu vasemman käden liikkeisiin.
Puhutaan niin paljon kotona asumisesta. Käytännössa vaikuttaa, että inva-asunnoksi hyväksytään, jos asunnon vessaan on laitettu huonosti kiinnitetty korotettu vc-istuin. Edes omassa huoneistossa ole sähköistä ovimekanismia puhumattakaan, että sellainen löytyisi porraskäytävän ulko-ovesta. Pyörötuolissa istujan painajainen on 1960-luvun standardikeittiö, astiakaapit korkealla, alakaapit pystyy jotenkin hyödyntämään edellyttäen, ettei ole täysin tuon tuolin armoilla. On sentään joustettu niin paljon, että tuollaisia inva-asuntoja on vain kerrostalojen alakerrasta.
Asuntoyhtiössä, jossa asun, viimeisimmän saneerauksen aikana uudisdettiin saunatilat, saimme insavessat niihin,ei korotettuja istuimia. Tärkeämpiä mielestäni olisivat olleet lauteiden puolikorotet askelmat. Harva liikuntarajoitteinen onnistuu nousemaan ilman apua vaadittavat 40 senttiä päästäkseen edes alimmalle askelmalle . Vaadittu puoliaskelma hukkui yhtiön kokouspöytäkirjaan, merkintä kyllä tehtiin.
Asuntoalue sijaitsee korkeahkon mäen päällä. Vuosien taistelun jälkeen saimme mäelle asukkaita hyödyttävän tilauspalveluna toimivan bussipalvelun.
Nyt vuodenvaihteen jälkeen nämä bussit kulkevat normaalilinjoja pitkin, eli olemme palanneet lähtöpisteeseen. Vain, että voisimme asua asunnoissamme päättäjien edellyttämän mahdollisimman pitkän ajan.
Niinja liian korkeat taksit. Näin kun naisasiakas ei onnistunut nousemaan penkille istumaan vaan taksinainen yritti periä silti 12e kun turhaan kävi paikalla. Asiakas oli tilatessaan maininnut, että matala auto pitää olla eikä maksanut sitä.
Tosiaan Huonosti tehtyjä portaita liian korkeine askelmineen näkee usein. Tekijöillä ei amattitaito riitä ja vielä jos olisivat edes samankorkuisia askelmia vaan mökkinaapuri >(79v) teki alimman askelman 40sm ja muut 30 sm voi sitäkin ja vielä ylpeilee teoksillaan.
Ikääntymien ei omalla kohdallani ole suinkaan hallussa ja hanskassa. Nyt viimeksi kulunut vuosi on tuonut eteen uusia harminaiheita kun mikä homma ennen vielä sujui, nyt tuottaa vaikeuksia.
Sitä katsoo kalenteriin ja toteaa, sitähän on jo gamla gubbe. Pitää vaan opetella hyväksymään paremmin tosiasiat.
En tiedä kokeneeni mitenkään hankalana sopeutua vanhuuteeni. Ne raskaammat työt, joita en kykene hoitamaan on ollut pakko ulkoistaa. Silti jatkan voimieni mukaan lumenluontia pienessä mittakaavassa tosin, enkä halua luopuakaan niistä tehtävistä joihin pystyn. Järkeistämällä ne sujuu, joskin selässä tuntuu oudokseltaan kun jotakin uutta tekee.
Vanha sanonta, mikä sen aiheuttaa myöskin sen parantaa, on varmaan lihaskivuissa paikallaan.
Kotia en ole tarvinnut mitenkään muuttaa, toimiva tämä on, ja pienen pihan antama puuha ja kasvun ilo, on taas kohta edessä.
Jouluruusun siemenet on jo kypsyneet, niiden istutuspaikan olen jo katsonut valmiiksi. Kokeileminenkin on hauskaa, mutta muut kukkataimet ostan kyllä valmiina, kun ei ikkunalautoja ole kasvattaa suuria määriä. Yrtit ja salaatit sentään voin sisätiloissa saada alkuun. Jotakin kylvän suoraan penkkoihin, en vaan vielä ole päättänyt lajeja.
Aira S sanoo Vivan haastattelussa, minä olen vanha ja ylpeä siitä, miettii 87vuotta 27.2.2014 täyttävä juhlija. Sylintäydeltä onnea!
Pippalot hän on järjestänyt, Diskon Rautatienasemalle 2.3. klo13 -15 jossa on päivänsankari mukana. Kutsu on avoin kaikille.
Uusi tuttavuus tuli -ystävän vihjeestä - "Viva" lehti on juuri meidän ikäisten lehti ja niin on. Ostin helmikuun numeron irtomyynnistä, uskokaa tai ei joka sivu on täyttä asiaa, mielenkiintoisia juttuja, lehden hinta vain 4.95
Nyt pähkäilen jospa tilaisin lehden. Lukekaa edes yksi lehden numero, moni varmasti tykästyy lehteen. Ei ole laihdutus ohjeita, ei nuoria langanlaihoja,siloposki tyttöjä eikä naimaohjeita. Ellei nyt oteta
esiin Eläketurvakeskuksen tutkimusosaston päällikön ohjetta Eläkekoulussa, selviytymis keino eläkeläisille, PARIUTUKAA !
Minusta ohje loukkaa eläkeväkeä, meistä suurin osa on yksinasuvia joko leskiä tai omasta tahdostaan ovat valinneet yksin asumisen muodon.
Olen ollut leski yli 20v ja ei ole koskaan pienessä mielessäni häivähtänyt perustaa yksinäisille miehille "Orpokotia", vippaskonsteilla ei suhde toimi pitää olla oikeaa jytyä. Tunne elämä pitää olla samalla tasolla, sitten voisi vaikka harkita Eläketurvakeskuksen ohjetta, pannaan menot puoliksi, yhteisen katon alla. HUH,HUH !
Valtiovallan ja yksityistenkin kannalta on siinä monia etuja.
Jos tarkastellaan laajemmin, vapauttaisi se asuntomarkkinoilla huoneistoja, omistus tai vuokra, joka helpottaisi monelle asunnottomalle. työhönpääsymahdollisuutta kasvukeskuksiin.
Toinen näkökanta on kahden ihmisen apu toinen toisilleen, säästöä syntyy jaetuista voimavaroissa, ja asumiskustannukset pienenvät..
Tämähän on mahdollista vain, jos kummatkin osapuolet ovat jo kiintyneet toisiinsa ja haluavat yhteiselämänsä jakaa.
Paljonhan näitä jo onkin, aikana jolloin eliniän pidentyminen on mahdollistanut jaetun loppuelämän.
Pitääkö eläkeväki puristaa tyhjiin valtion - eläketurvakeskuksen taholta, aina uudistuvin ohjein verojen korotuksia myöten. Onhan siinä yhteiskunnalle huomion arvoinen rahastuskeino, eläkeväki se on joilta on hyvä ottaa, eivät ne voi puolustautua millään tavalla.
Kyllä tämän päivän eläkeväki on jo niin valistunutta ettei valtiovallan pariutumis ohjeet mene ihan täydestä. Parempi säästö valtiolle tulee kun eronneilta evätään kaikki tuet, kun eivät osaa sopeutua yhteiselämään kantakoot siitä vastuun vaikka sitten taloudellisesti.
Syy eroihin on usein, kun ei ole enää kivaa olla yhdessä ja mies ei osaa järjestää minulle elämyksiä. Niitä elämyksiä haetaan sitten koti-, ja ulkomaita myöten, mutta aina tahtoo jäädä kaluttu luu jäljelle. Sitten eläkeiän koittaessa valitetaan kun on niin pieni eläke, ei pääse enää matkustelemaan niitä elämyksiä etsimään, asun kalliissa vuokra asunnossa.
Silloin joskus työelämässä tuli nähtyä kuinka vanha ihminen voi jäädä vangiksi asuntoonsa kun asuu esim hissittömässä talossa.
Omakotiasuminen voi vanhana tuottaa suuria vaikeuksia ja on huolta talon hoidosta. Siksi on viisasta tajuta että vanhenemme ja monia kohtaa sairastuminenkin. Kannattaa terveinä päivinään hoitaa asiansa siihen malliin, että kodissaan pystyy viimeiseen asti asumaan. Likikään aina ei enää pysty niin isoa asiaa hoitamaan, kun ikää on paljon ja vaikeudet ovat jo olemassa.
Sellaisen joka elinaikanaan on kotiaan vaihtanut se käy helpommin kotia vaihtaa kuin ikänsä siinä samassa rakkaassa kodissaaan elellyt.
Itse vaihdoin asuntoa kolme vuotta ennen eläkkeelle jäämistäni. Tärkeät kriteerit asunnolle olivat sijainti, kulkuyhteydet, hissi, portaattomuus ulkoa sisälle, kauppa ja terv.keskus ja luonto lähellä.
Kaikki nämä asiat löytyvät nykyisestä asunnosta ja asuinpaikasta.
Kun polveni teloin -99 ja jalka ortoosissa nivuksisa nilkkaan asti kuukauden ajan ja kyynärsauvojen kanssa kuljin oli tosi hienoa päästä hissillä kotiin.
Kuinka olikin helppoa, ja lyhytaikaista.
......
Siitä onkin jo kohta 15 vuotta aikaa, joten hissin tarpeellisuus on tullut ilmi jatkuvasti, mutta tulloin -99 se tuli eteen konkreettisesti ja eikä se polvi silloin viiteen vuoteen portaista tykännyt.