Mitä itse käytätte/tykkäätte lukea? Vaihteletteko? Mitä ette voisi koskaan lukea, mikä on inhokkinne? Käyvätkö kaikki? Mikä on suosikkinne? Mikä sopii parhaiten eri genreihin? Tässä on nyt yleisimmät, mihin teksteissä olen törmännyt, mutta jos itse käytät vielä jotain eri tapaa, haluaisin mielelläni kuulla.
1. Minä preesens
En odota näkeväni häntä, mutta siinä hän seisoo. Oven takana yhtä hylättynä ja surkeana. Vesi valuu hänen hiuksiltaan kasvoille. Hän muistuttaa minua hylätystä koiranpennusta.
Hetken me vain tuijotamme toisiamme, kunnes lopulta avaan ovea aavistuksen verran. Hän luikahtaa sisään häntä koipien välissä, enkä voi hymylle mitään. Jonkun se on koiranpennuistakin huolta pidettävä.
2. Minä imperfekti
En odottanut näkeväni häntä, mutta siinä hän seisoi. Oven takana yhtä hylättynä ja surkeana. Vesi valui hänen hiuksiltaan kasvoille. Hän muistutti minua hylätystä koiranpennusta.
Hetken me vain tuijotimme toisiamme, kunnes lopulta avasin ovea aavistuksen verran. Hän luikahti sisään häntä koipien välissä, enkä voinut hymylle mitään. Jonkun se oli koiranpennuistakin huolta pidettävä.
3. Hän preesens
Emma ei odota näkevänsä Lassea, mutta siinä hän seisoo. Oven takana yhtä hylättynä ja surkeana. Vesi valuu hänen hiuksiltaan kasvoille. Lasse muistuttaa Emmaa hylätystä koiranpennusta.
Hetken he vain tuijottavat toisiaan, kunnes lopulta Emma avaa ovea aavistuksen verran. Lasse luikahtaa sisään häntä koipien välissä, eikä Emma voi hymylle mitään. Jonkun se on koiranpennuistakin huolta pidettävä.
4. Hän imperfekti
Emma ei odottanut näkevänsä Lassea, mutta siinä hän seisoi. Oven takana yhtä hylättynä ja surkeana. Vesi valui hänen hiuksiltaan kasvoille. Lasse muistutti Emmaa hylätystä koiranpennusta.
Hetken he vain tuijottivat toisiaan, kunnes lopulta Emma avasi ovea aavistuksen verran. Lasse luikahti sisään häntä koipien välissä, eikä Emma voinut hymylle mitään. Jonkun se oli koiranpennuistakin huolta pidettävä.
1. Minä preesens
En odota näkeväni häntä, mutta siinä hän seisoo. Oven takana yhtä hylättynä ja surkeana. Vesi valuu hänen hiuksiltaan kasvoille. Hän muistuttaa minua hylätystä koiranpennusta.
Hetken me vain tuijotamme toisiamme, kunnes lopulta avaan ovea aavistuksen verran. Hän luikahtaa sisään häntä koipien välissä, enkä voi hymylle mitään. Jonkun se on koiranpennuistakin huolta pidettävä.
2. Minä imperfekti
En odottanut näkeväni häntä, mutta siinä hän seisoi. Oven takana yhtä hylättynä ja surkeana. Vesi valui hänen hiuksiltaan kasvoille. Hän muistutti minua hylätystä koiranpennusta.
Hetken me vain tuijotimme toisiamme, kunnes lopulta avasin ovea aavistuksen verran. Hän luikahti sisään häntä koipien välissä, enkä voinut hymylle mitään. Jonkun se oli koiranpennuistakin huolta pidettävä.
3. Hän preesens
Emma ei odota näkevänsä Lassea, mutta siinä hän seisoo. Oven takana yhtä hylättynä ja surkeana. Vesi valuu hänen hiuksiltaan kasvoille. Lasse muistuttaa Emmaa hylätystä koiranpennusta.
Hetken he vain tuijottavat toisiaan, kunnes lopulta Emma avaa ovea aavistuksen verran. Lasse luikahtaa sisään häntä koipien välissä, eikä Emma voi hymylle mitään. Jonkun se on koiranpennuistakin huolta pidettävä.
4. Hän imperfekti
Emma ei odottanut näkevänsä Lassea, mutta siinä hän seisoi. Oven takana yhtä hylättynä ja surkeana. Vesi valui hänen hiuksiltaan kasvoille. Lasse muistutti Emmaa hylätystä koiranpennusta.
Hetken he vain tuijottivat toisiaan, kunnes lopulta Emma avasi ovea aavistuksen verran. Lasse luikahti sisään häntä koipien välissä, eikä Emma voinut hymylle mitään. Jonkun se oli koiranpennuistakin huolta pidettävä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se riippuu tarinasta. Itse käytin viimeisessäni hän preesens. Minusta se tuo (rikos)tarinan paremmin iholle, kun se tapahtuu tässä ja nyt.
Jos käyttää tuossa tyylissä takaumia, ne voisivat olla imperfektissä, esimerkiksi.
Toiseen tarinaan sopii paremmin minä-muoto, toiseen yleinen kertoja. Myös aikamuoto saattaa vaihdella, joskus jopa tarinan sisällä. Itse mietin kanssa tuota, mik tarina olisi mitenkin kirjoitettava, ja joskus kirjoitan saman tarinan minä- muodossa ja sitten yleisen kertojan tavoin. sitten vaan jompikumpi loksahtaa siihen juttuun
Lisää kommentteja olisi kiva saada! Kai te kaikki nyt jotain muotoa käytätte, kertokaa ihmeessä mielipiteenne :)
Riippuu tosiaan tarinasta. Itse tykkään enemmän imperfekti muodoista kuin preesensistä. Preesens tuntuu helposti varsinkin pidemmissä tarinoissa jotenkin kömpelöltä. Poikkeuksia tosin on.
Minä-muoto on ihanteellinen kun halutaan päästä kunnolla päähenkilön pään sisälle. Hahmovetoiseen kamaan siis sopii hyvin. Toisaalta riskinä on se, että jos lukija ei pidä minäkertojasta, tämä saattaa ärsyyntyä nopeasti tähän siinä missä hän -muodossa ärsyttäväkin päähenkilö on helpommon siedettävissä.
Itselläni minä-muodossa tuntuu ongelmana olevan myös se, että helposti lipsahdan käyttämään omaa ääntäni kun pitäisi puhua hahmon äänellä. Olen huomannut, että monet julkaistut kirjat tuntuvat kärsivän samasta - tuntuu, kuin lukisi kirjailijan ajatuksia vaikka ei olisi tarkoitus.
Itse käytän tämänhetkisessä projektissa hän-muotoa imperfektissä. Se tuttu ja turvallisin. Oikeastaan kaikki pidemmät tekstit olen tehnyt tässä muodossa.