En ole nähnyt, että tällä palstalle olisi kirjoitettu kaikkien huostaanottojen olevan laittomia, valitettavan yleisiä ne kylläkin ovat.
Aiheellisia huostaanottoja on ollut, tulee olemaan, on aina ollut, mutta niissäkin lapsen asiat on hoidettava lakien mukaan, ja nimenomaan niin ei läheskään aina tapahdu.
Edellisestä seuraa se totuus, että kaikki perheet eivät ole varhaisella tai muullakaan tuella autettavissa, mutta yllättävän monen perheen tilanne jää kriisiytymättä, jos tukea/apua saa ajoissa. On laitonta olla tarjoamatta varhaista tukea ollenkaan ja niitä kuntiahan Suomessa riittää ja myös niitä, joissa avohuollontuet on ajettu lähes nollille.
On myös raukkamaista lietsoa tyyliin 'lapsi ei ymmärrä aina omaa parastaan', koska näillä asenteilla on viranomaisille annettu ihan kuin lupa sivuuttaa lapsen kuuleminen täysin. Lain mukaan ls:ssa lasta on kuultava aina ja valitettavan usein on näihin päiviin asti sivuutettu hänen mielipiteensä kokonaan.
Jos yhdessä kunnassa tai suuren kunnan yhdessä sosiaalitoimistossa on vakiinnutettu jokin tietty käytäntö,
se ei tarkoita sitä, että joka paikassa ls:ssa toimittaisiin samoin.
Tämä pätee yhtä hyvin, oli kyse hyvästä tai pahasta, käytännöt ovat enimmäkseen hyvin kirjavia.
Kaikki sosiaalityöntekijät eivät ole työhönsä sopimattomia, mutta
valitettavan moni on.
Monella sossulla on muodollinen pätevyys, mutta ei lähestulkoon kaikilla.
Merkillisintä on se, että myös hallinto-oikeuksien välisiä eroja on vai onko kyse enemmänkin siitä, kuka on istuvana tuomarina asian käsittelyssä. Käräjäoikeuksiin verrattavia tuomioistuimia ne eivät kuitenkaan missään tapauksessa ole, kuten jotkut näyttävät luulevan.
Myös sairaanhoitopiirien välisiä eroja on olemassa, vaikka peruspalvelujen olisi perustuslain mukaan olla taattuja kaikille kansalaisille. Lasten pääsy erilaisiin terapioihin on hyvin vaihtelevaa eri sairaanhoitopiirien alueilla, samoin vammaispalvelut, omaishoidon tuet jne. Monissa kunnissa/sh-piireissä erityislasten kuntoutus on julkisella puolella olematonta.
Täällä ei ole myöskään koskaan väitetty, että kaikki erityislapset otetaan huostaan. Heille tapahtuvat laittomat huostaanotot on sen sijaan todeksi myönnetty nyt tutkimuksen mukaan monessa kunnassa tapahtuneiksi.
Aiheellisia huostaanottoja on ollut, tulee olemaan, on aina ollut, mutta niissäkin lapsen asiat on hoidettava lakien mukaan, ja nimenomaan niin ei läheskään aina tapahdu.
Edellisestä seuraa se totuus, että kaikki perheet eivät ole varhaisella tai muullakaan tuella autettavissa, mutta yllättävän monen perheen tilanne jää kriisiytymättä, jos tukea/apua saa ajoissa. On laitonta olla tarjoamatta varhaista tukea ollenkaan ja niitä kuntiahan Suomessa riittää ja myös niitä, joissa avohuollontuet on ajettu lähes nollille.
On myös raukkamaista lietsoa tyyliin 'lapsi ei ymmärrä aina omaa parastaan', koska näillä asenteilla on viranomaisille annettu ihan kuin lupa sivuuttaa lapsen kuuleminen täysin. Lain mukaan ls:ssa lasta on kuultava aina ja valitettavan usein on näihin päiviin asti sivuutettu hänen mielipiteensä kokonaan.
Jos yhdessä kunnassa tai suuren kunnan yhdessä sosiaalitoimistossa on vakiinnutettu jokin tietty käytäntö,
se ei tarkoita sitä, että joka paikassa ls:ssa toimittaisiin samoin.
Tämä pätee yhtä hyvin, oli kyse hyvästä tai pahasta, käytännöt ovat enimmäkseen hyvin kirjavia.
Kaikki sosiaalityöntekijät eivät ole työhönsä sopimattomia, mutta
valitettavan moni on.
Monella sossulla on muodollinen pätevyys, mutta ei lähestulkoon kaikilla.
Merkillisintä on se, että myös hallinto-oikeuksien välisiä eroja on vai onko kyse enemmänkin siitä, kuka on istuvana tuomarina asian käsittelyssä. Käräjäoikeuksiin verrattavia tuomioistuimia ne eivät kuitenkaan missään tapauksessa ole, kuten jotkut näyttävät luulevan.
Myös sairaanhoitopiirien välisiä eroja on olemassa, vaikka peruspalvelujen olisi perustuslain mukaan olla taattuja kaikille kansalaisille. Lasten pääsy erilaisiin terapioihin on hyvin vaihtelevaa eri sairaanhoitopiirien alueilla, samoin vammaispalvelut, omaishoidon tuet jne. Monissa kunnissa/sh-piireissä erityislasten kuntoutus on julkisella puolella olematonta.
Täällä ei ole myöskään koskaan väitetty, että kaikki erityislapset otetaan huostaan. Heille tapahtuvat laittomat huostaanotot on sen sijaan todeksi myönnetty nyt tutkimuksen mukaan monessa kunnassa tapahtuneiksi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tässä maassa on monia asioita, jotka eivät tapahdu lakien mukaan. Rahasta on tullut kuningas, joka määrittelee turhan paljon tapahtumia.
Talousongelmat heijastuvat yrityksiin ja sitä kautta koteihin ja lapsiin. Raha on tiukassa. Silläkään ongelmia ei ratkota, että ne pahat sossut pakotetaan käyttämään työajastaan yhä suurempi osa hallinto-oikeuksissa. Mikään taho niistä ei hyödy paitsi asianajajat, yllätys, yllätys...
Enin osa huostaanotetuista ei ole erityislapsia.
Ei ole mikään syy jättää lastensuojelun epäkohtia, että
"on monia asioita, jotka eivät tapahdu lakien mukaan".
En minäkään sitä kannata, että pahojen sossujen pitää istua hallinto-oikeuksissa, koska yleensä ho-käsittelyillä ei ole mitään merkitystä.
Koko vastentahtoisten huostaanottojen vahvistaminen hallinto-oikeuksissa on vain silmänlumetta. Totta kai niistä asianajajat hyötyvät kun vanhemmat maksavat tuhansia euroja kuvitellen saavansa lapselleen oikeutta.
En ole missään nähnyt väitettävän, että erityislapset olisivat enemmistönä huostaanotetuista. Sitä en sitten osaa veikata, miten suuri osa heitä on huostaanotoissa, jos asiaa oikeasti tutkittaisiin.
"Apua ei uskalleta hakea, koska on liian monta varoittavaa esimerkkiä, joissa lastensuojelu on kääntynyt tarvitsijaansa vastaan"
Kirjoittaja osui niin naulan kantaan kuin vain voi olla. Olemme ajautuneet suomessa tilanteeseen, jossa eri viranomaisiin- etenkin lastensuojelun viranomaisiin ei yksinkertaisesti enää luoteta. Tämä on huolestuttavaa , mutta täysin ymmärrettävää.
Kun lastensuojelusta alkaa olla kokemuksia yhdellä jos toisellakin tavallisella perheellä , joista osalla viety yksi tai useampia lapsia laitoksiin milloin milläkin koulunkäyntiin liittyvällä tai "vanhemmuuden puutteisiin" -liittyvillä syillä, ollaan kyllä sellaisilla vesillä etten ihmettele jos luotto menee ja tilanteet kärjistyvät perhetyöntekijöiden ja asiakasperheiden välillä.
Jäin miettimään Espoon tilannetta erityisesti. Heidän lastensuojelun työntekijät ovat olleet viimeaikoina julkisuudessa kertomassa työstään, viimeksi yksi Espoolaisista kirjoitti (ma 3.2. Hs Mielipide) palstalla kuinka hyvä lastensuojelu on keskustelevaa ja avointa. kirjoituksen ensimmäien virke on kyllä kiivasta selittelyä. Allekirjoittaneet vesittävät esiintymisellään kaiken kritiikin jota viimeaikoina mediassakin on esitetty lastensuojelua kohtaan. He eivät sanallakaan myönnä että vakaviakin virheitä on tehty huostaanottotilanteissa, ja Espoo ei ole ikävä kyllä ainoa kaupunki näissä asioissa.
Toisessa virkkeessä onneksi hekin jo myöntävät vaisusti että myös virheitä on tehty. Totean tässä yhteydessä muun muassa sen,että niin kutsutut hoidolliset huostaanotot ovat tästä aivan hirvittävä esimerkki. Se että esimerkiksi bulimiasta tai adhd- oireyhtymästä kärsivä lapsi yhä edelleen, vuonna 2014 saattaa joutua sijoitetuksi laitokseen- ammattitaitoisen hoidon sijasta on jo todellinen ihmisoikeusrikos. Sitten on näitä myös Espoossa käytössä olevia epämääräisiä vihjailuja "vanhemmuuden puutteesta" tai kouluvaikeuksista- nämä ovat johtaneet yllättävän usein huostaanottoihin.
En voi väitää että kaikki huostaanotot olisivat perusteettomia. mm. alkoholisti tai huumausaine perheessä kasvavan lapsen on useissa tilanteissa syytä ottaa turvallisempaan ympäristöön. Espoo toimii tässä mielestäni kaksijakoisesti; Yhtäältä alkoholistiperheitä hyysätään ja ymmärretään joskus hyvinkin pitkälle, mutta normaaliperheissä, joissa ongelmat ovat vielä hallittavissa ja ongelmat muualla kuin alkoholissa , päädytään yllättävän usein huostaanottoon.
Kaikenkaikkiaan HS;n kirjoituksesta jäi kuitenkin kohtalaisen hyvä jälkimaku, etenkin sen viimeisen osion kohdalta, jossa selkeästi toivotaan että lastensuojelu kehittyisi "avoimempaan ja rohkeampaan ja vuorovaikutteisempaan suuntaan" . Vielä joudumme odotella parempia aikoja.
Esimerkiksi Oulussa taltioitu videotalllenne aiheutti lähinnä sen että Oulun sosiaalijohtaja nosti videosta syytten videon ottajaa kohtaan sekä muut viranomaiset syyllisivät perhettä videosta!!! Missä on toiminnan avoimuus? Olisiko sittenkin Oulun tapauksessakiin ollut viisasta myöntää tehdyt virheet ja pyytää tapahtunutta anteeksi perheeltä. Nythän liikkeellä on jo toinenkin huostaanottovideo, jossa lapsia suorastaan kiskotaan käsistä. Vanhemmat joutuisivat moisesta kiskomisesta kyllä syytteeseen, sosiaaliviranomaiset ilmeisesti eivät.
Espoolaiset kodit eivät ole sen paremmin turvassa näiltä rynnäköiltä.
Espoossa tapahtui jo 90-luvulla sellaista jonka arvet ovat vielä lapsiperheiden syövereissä. Asia nimittäin jäi "pöydälle" ja jätti syvän epäluulon lapsiperheissä lastensuojelua kohtaan. Miksi näitä asioista ei käydä avoimesti läpi edes jälkikäteen?Joka ei tunne tapausta, voi lukea lyhyen esimerkin siitä mitä tuolloin tapahtui:
"Tapaus Niko on klassikkoesimerkki. Vuonna 1990 Niko leikki päiväkodissa sopimattomia pyllyleikkejä muiden lasten kanssa. Sillä seurauksella, että hänet otettiin huostaan, eikä hän saanut kolmeen vuoteen olla vanhempiensa kanssa ilman ulkopuolista valvontaa. Kolmen ja puolen vuoden lastenkotitaipaleen jälkeen lääninoikeus palautti pojan kotiin." Voi vain kuvitella minkälaiset arvet tämä tapaus jätti Nikoon/vanhempiin.
Toivoa sopii että paremmat ja avoimemmat ajat vielä koittavat Espoon ja koko suomen lastensuojelua. Huostaanottojen määrä on ollut kavussa vuodesta 1995, luvun ollessa nykyisellään noin 18 000 huostaanotettua. Se on iso määrä pienessä maassa, jossa on syntyvyys ei ole enää tasolla jossa väestö uusiutuisi. Eikö viimein olisi aika ryhdistäytyä siellä päättäjien joukossa ja aloittaa uudelleen erittäin hyväksi koettu kodinhoitajien verkosto.
Yst.
JP Kinnunen
Erinomainen kannanotto.Päihdeperheitä tunnutaan ymmärrettävän ja autettavan pitkälle mutta ns.normaaliperheiltä otetaan huostaan jonkin pilipalivideoinnin mim-arvioinnin perusteella.Näin tuntuu olevan ainakin Helsingissä ja Turussa.
MIM-videointi edustaa sitä materiaalia, jota käyttää hyödykseen nimenomaan se osa laitoksista, jotka harjoittavat kaikenlaista laittomuutta lapsia kohtaan.
Tai voi sen sanoa niinkin, että jotka tappelevat raivokkaasti lapsen laitoksessa pysymisen puolesta ja kotiutusta vastaan siitä huolimatta, että sossun mukaan kotona ei ole yhden ainoaa syytä lapsen huostassa pitämiseen.
Siitä nyt varmasti kaikki ovat samaa mieltä, että normiperheet ovat tiukilla, eikä se voi olla heijastumatta perheiden tilanteeseen. Siitä on täällä kirjoitettu jo varmaan 10 vuotta sitten.
Mutta pakkoko perheet oli ajaa niin tiukille?
Paljonko Suomen valtion taloutta olisi auttanut, jos tolkuttomasti rahaa ei olisi syydetty ulkomaille, eikä esim. Kreikan EU:ssa pysyminen ole varmaa vieläkään.
Ja miksi ihmeessä piti alkaa yksityistämään kun meillä oli hyvä, toimiva terveydenhuolto ja hyvin kansainvälisessäkin vertailussa menestynyt peruskoulu. Nimenomaan tasavertainen peruskoulu, jossa noudatettiin lakeja, erityisoppijoille oli hyvätasoisia erityisluokkia, mutta ei kelvannut, vaan kaikki piti alkaa romuttamaan ja alettiin luomaan uutta eriarvoista yhteiskuntaa.
Kokoomuksella on vielä nykyäänkin otsaa puhua hyvinvointiyhteiskunnasta. Pitäisi joskus kysyä palvelutalossa märissä vaipoissa makaavalta vanhukselta, paljonko hän arvostaa tätä "hyvinvointia".
Ei sossujen hallinto-oikeuksissa istuttamisessa mitään järkeä olekaan, siitä hyötyvät lapset hyvin harvoin, oikeudenkäynnit ovat yleensä vain nimellisiä. Toisaalta niissä ei sossujen aikaa niin mahdottomasti tuhlata, koska heillä on työnsä puolesta omat asianajajansa, jotka pitkälle papereiden perusteella valmistelevat istunnot ja käsittely "oikeudessa" on ohi nopeasti.
Enemmän sossuilta kuluu aikaa turhiin palavereihin, joita pidetään auttamisen nimissä, mutta koska sossuillekaan ei ole annettu resursseja oikein kohdennettuun apuun, ovat palaverit myös nimellisiä.
Sitten ovat asia erikseen laitosten pyörittämät palaverit, joihin vanhempia velvoitetaan osallistumaan, jos "on lapsestaan kiinnostunut". Oikeastaan pitäisi saada puolueeton ryhmä seuraamaan alusta alkaen muutaman perheen asiakkuus erääseen tiettyyn pääkaupunkiseudulla toimivaan ls-laitokseen.
Kyllä olisi kansalaisilla taas ihmettelemistä kun sen tutkijaryhmän työn tulokset julkistettaisiin.
Ja muuten: MIM-videointeja ovat arvostelleet käyttäytymistieteiden asiantuntijatkin, ne ovat täysin vailla tieteellistä pohjaa ja palvelevat yleensä vain hyvin arveluttavin motiivein toimivien laitosten tarkoitusperiä.
En ole ikinä nähnyt missään väitettävän, että kaikki erityislapset huostaanotettaisiin, eiväthän kaikki esim. Asperger-lapset edes tarvitse kuntoutusta, pelkkä kotoa käsin käyty terapia riittää. Mutta heiltä, jotka sen tarpeessa olisivat, on kuntoutusmahdollisuudet karsittu ainakin pääkaupunkiseudulla minimiin, jos ei nollan alapuolelle.
Sen sijaan Valtion tarkastusviraston tarkoittamista laittomista huostaanotoista todennäköisesti suurin yksittäinen lapsiryhmä ovat neurologisten oireyhtymien lapset.
Kaikki vanhemmat eivät ole vanhemmuuteen sopimattomia, mutta
valitettavan moni on
Siinä taas yksi pösilö, joka ei lukenut edes ketjun aloitusta huolellisesti ja ajatuksella kun pitää tupata omia lisäyksiään ja korostuksiaan.
Kielletäänkö esim. tässä kappaleessa se, etteikö huostaanottojen tarvetta olisi?
"Edellisestä seuraa se totuus, että kaikki perheet eivät ole varhaisella tai muullakaan tuella autettavissa, mutta yllättävän monen perheen tilanne jää kriisiytymättä, jos tukea/apua saa ajoissa. On laitonta olla tarjoamatta varhaista tukea ollenkaan ja niitä kuntiahan Suomessa riittää ja myös niitä, joissa avohuollontuet on ajettu lähes nollille."
Vähintä, mitä toivoa sopii on, että edes vaivautuu lukemaan sen, mitä kommentoi.
Olisiko nyt vain niin, että kun rahat eivät yksinkertaisesti riitä kaikkia potentiaalisia, apua tarvitsevia perheitä auttamaan? Katsotaan siis, mitkä perheet ilman apua oikeasti ajautuvat niin pahaan kriisiin, että lapset ovat huostattava.
Jälkimmäinen vaihtoehto on toki kalliimpi kuin varhainen apu tälle YHDELLE perheelle, mutta ehkä yhtä kallis tai kalliinpi kuin se, että autetaan ja annetaan se varhainen tuki KAIKILLE, suomalaisille, potentiaalisille ongelmaperheille TASAPUOLISESTI. Näin minä tämän tavallisena veronmaksajana ja huoltajana ymmärrän.