Hyväksikäytetty

Luulin, että isäni rakastaa mua, hän sanoi, että hän rakastaa mua.
Sitten tuli hänen EX-vaimonsa takaisin ja isä ajoi mut pois...
1313332
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

Onko sun isäsi tehnyt sulle jotain seksuaalista väkivaltaa????
Kyllä sun isäs sua rakastaa vaikka ottikin ex-vaimonsa takas.... aikuisten välinen rakkaus on vaan erilasita kuin isältä lapsella saama rakkaus... Jos sun isäs on tehnyt sulle seksuaalista väkivaltaa SE EI OILE RAKKAUTTA VAAN VÄKIVALTAA!!!
JOS ON NIIN OTA IHMEESSSÄ YHTEYS JOHONKIN .... VAIKKAPA PERHENEUVOLAAN, SOSIAALIVIRANOMAISEEN TAI POLIISIIN....
Sinun ei tarvitse hävetä sitä mitä isäsi on tehnyt sinulle....
Tuossa sun kirjotuksessa ei kuitenkaan käy ilmi onko niin tapahtunut... joten en halua turhaan syytellä ketään....

Äänestä

Vankilaan kuuluis tommonen isä, joka heittää 30-vuotiaan tyttärensä pihalle...

Äänestä
  • Olen 19-vuotias, enkä ole koskaan asunut edes isälläni.
    Tutustuin häneen teini-iässä.
    Silloin hän oli vielä tämän exänsä kanssa yhdessä, mutta koska tuo nainen oli muulle miehelle raskaana isäni jätti tämän.

    Olin tyhmä ja naivi kakara joka halusi vaan isän, kun kaikilla muillakin oli.
    Näinhän mä, että isäni oli juoppo eikä sen "työtkään" olleet mitään laillisia (viinan myyntiä ym.)

    Halusin olla paljon isäni kanssa tekemisissä jotta tutustuisin häneen ja hän varsinkin minuun, niin aloin olemaan siellä päiviä ja öitäkin, kun vaan mahdollista.

    Kerran sitten isäni tuli mun viereen nukkumaan ja silittelemään mua hiuksista.

    Näin jatkui aika kauan ja hän vannoi, että on aina rakastanut mua ja mä halusin uskoa sen.

    Vähitellen se silittelyn kohde laskeutui ja isäni kertoessa mulle kuinka olen hänen tärkeä tyttärensä aina ym. annoin sen jatkua.

    Eipä kai tarvitse kertoa tuosta sen enempää.
    Sitä kesti muutama vuosi.

    Nyt sitten reilun kolmisen kuukautta sitten exä tuli yllättäen ovelle ja rupesi käymään lähes päivittäin (hänen kaksi lastaan oltiin huostaanotettu).

    Isäni muuttui vihamieliseksi mua kohtaan rupesi haukkumaan mua syyttä ja välistä iski nyrkilläkin.

    Kuitenkin jossain siinä hötäkässä isäni sanoi ettei mulla ole enään koskaan asiaa sinne ja käski antamaan avaimensa takaisin.

    Nyt mulla ei ole enään siis isää ja eipä taida sitten koskaan olla ollutkaan kaikki puheet ja teot oli vain pelkkää paskaa hyväksikäyttöä.

    Tunnen itseni niin idjootikisi.

    Tästä on nyt lähes kolme kuukautta aikaa ja ensimmäisen kuukauden olin mielettömän masentunut.
    Itkin vain kämpässäni ja viiltelin itseäni, söin ja oksensin...

    Nyt suru on muuttunut vihaksi en tiedä sitten onko se parempi.

    Äänestä

  • Nina kirjoitti:

    Olen 19-vuotias, enkä ole koskaan asunut edes isälläni.
    Tutustuin häneen teini-iässä.
    Silloin hän oli vielä tämän exänsä kanssa yhdessä, mutta koska tuo nainen oli muulle miehelle raskaana isäni jätti tämän.

    Olin tyhmä ja naivi kakara joka halusi vaan isän, kun kaikilla muillakin oli.
    Näinhän mä, että isäni oli juoppo eikä sen "työtkään" olleet mitään laillisia (viinan myyntiä ym.)

    Halusin olla paljon isäni kanssa tekemisissä jotta tutustuisin häneen ja hän varsinkin minuun, niin aloin olemaan siellä päiviä ja öitäkin, kun vaan mahdollista.

    Kerran sitten isäni tuli mun viereen nukkumaan ja silittelemään mua hiuksista.

    Näin jatkui aika kauan ja hän vannoi, että on aina rakastanut mua ja mä halusin uskoa sen.

    Vähitellen se silittelyn kohde laskeutui ja isäni kertoessa mulle kuinka olen hänen tärkeä tyttärensä aina ym. annoin sen jatkua.

    Eipä kai tarvitse kertoa tuosta sen enempää.
    Sitä kesti muutama vuosi.

    Nyt sitten reilun kolmisen kuukautta sitten exä tuli yllättäen ovelle ja rupesi käymään lähes päivittäin (hänen kaksi lastaan oltiin huostaanotettu).

    Isäni muuttui vihamieliseksi mua kohtaan rupesi haukkumaan mua syyttä ja välistä iski nyrkilläkin.

    Kuitenkin jossain siinä hötäkässä isäni sanoi ettei mulla ole enään koskaan asiaa sinne ja käski antamaan avaimensa takaisin.

    Nyt mulla ei ole enään siis isää ja eipä taida sitten koskaan olla ollutkaan kaikki puheet ja teot oli vain pelkkää paskaa hyväksikäyttöä.

    Tunnen itseni niin idjootikisi.

    Tästä on nyt lähes kolme kuukautta aikaa ja ensimmäisen kuukauden olin mielettömän masentunut.
    Itkin vain kämpässäni ja viiltelin itseäni, söin ja oksensin...

    Nyt suru on muuttunut vihaksi en tiedä sitten onko se parempi.

    Sanoisin että isäsi on selkärangaton ja heikkotahtoinen äijä. Isälliseen rakkauteen ei kuulu seksi. Huolenpito ja välittäminen sen sijaan kuuluvat. Sanoisin että kokemasi kohtelu on törkeämmän luokan hyväksikäyttöä.
    Mutta kaikki miehet eivät ole hyviä ihmisiä ja alkoholistit vielä harvemmin. Kuitenkin hekin saattavat olla isiä. Parempi vaan myöntää itsellesi että sinun on parempi ilman tuollaista isää, vaikka se voi ollakin vaikeaa.
    Yritä panostaa muihin ihmissuhteisiin.
    Olet kuitenkin jo aikuinen ja ystävät voivat ikäisellesi toimia perheen korvaavana sidosryhmänä ihan hyvin.

    Äänestä

  • Nina kirjoitti:

    Olen 19-vuotias, enkä ole koskaan asunut edes isälläni.
    Tutustuin häneen teini-iässä.
    Silloin hän oli vielä tämän exänsä kanssa yhdessä, mutta koska tuo nainen oli muulle miehelle raskaana isäni jätti tämän.

    Olin tyhmä ja naivi kakara joka halusi vaan isän, kun kaikilla muillakin oli.
    Näinhän mä, että isäni oli juoppo eikä sen "työtkään" olleet mitään laillisia (viinan myyntiä ym.)

    Halusin olla paljon isäni kanssa tekemisissä jotta tutustuisin häneen ja hän varsinkin minuun, niin aloin olemaan siellä päiviä ja öitäkin, kun vaan mahdollista.

    Kerran sitten isäni tuli mun viereen nukkumaan ja silittelemään mua hiuksista.

    Näin jatkui aika kauan ja hän vannoi, että on aina rakastanut mua ja mä halusin uskoa sen.

    Vähitellen se silittelyn kohde laskeutui ja isäni kertoessa mulle kuinka olen hänen tärkeä tyttärensä aina ym. annoin sen jatkua.

    Eipä kai tarvitse kertoa tuosta sen enempää.
    Sitä kesti muutama vuosi.

    Nyt sitten reilun kolmisen kuukautta sitten exä tuli yllättäen ovelle ja rupesi käymään lähes päivittäin (hänen kaksi lastaan oltiin huostaanotettu).

    Isäni muuttui vihamieliseksi mua kohtaan rupesi haukkumaan mua syyttä ja välistä iski nyrkilläkin.

    Kuitenkin jossain siinä hötäkässä isäni sanoi ettei mulla ole enään koskaan asiaa sinne ja käski antamaan avaimensa takaisin.

    Nyt mulla ei ole enään siis isää ja eipä taida sitten koskaan olla ollutkaan kaikki puheet ja teot oli vain pelkkää paskaa hyväksikäyttöä.

    Tunnen itseni niin idjootikisi.

    Tästä on nyt lähes kolme kuukautta aikaa ja ensimmäisen kuukauden olin mielettömän masentunut.
    Itkin vain kämpässäni ja viiltelin itseäni, söin ja oksensin...

    Nyt suru on muuttunut vihaksi en tiedä sitten onko se parempi.

    puhua paskaa.. noi 99.99% varmuudella ton Ninan takaa paljastuu joku rillipäinen nörtti, joka haluaa pelleillä täällä.. sille juntille vois tehä ihan hyvääkin että joku vähän raiskaisi niin tietäisi ettei tollasten asioiden kanssa pelleillä.

    Tai sitten toinen vaihtoehto on, että nickin takaa paljastuu joku vitun pedofiili paskiainen, joka fantasioi omasta tyttärestään, kenties tuollaista.

    Mutta jos puhut totta ja olet joutunut isäsi hyväksikäyttämäksi, niin kannattaa ilmoittaa viranomaisille että saadaan taas yksi paskiainen pois maisemista vähäksi aikaa.. Ja tietenkin kannattaa hakeutua hoitoon.

    Äänestä

  • jim kirjoitti:

    puhua paskaa.. noi 99.99% varmuudella ton Ninan takaa paljastuu joku rillipäinen nörtti, joka haluaa pelleillä täällä.. sille juntille vois tehä ihan hyvääkin että joku vähän raiskaisi niin tietäisi ettei tollasten asioiden kanssa pelleillä.

    Tai sitten toinen vaihtoehto on, että nickin takaa paljastuu joku vitun pedofiili paskiainen, joka fantasioi omasta tyttärestään, kenties tuollaista.

    Mutta jos puhut totta ja olet joutunut isäsi hyväksikäyttämäksi, niin kannattaa ilmoittaa viranomaisille että saadaan taas yksi paskiainen pois maisemista vähäksi aikaa.. Ja tietenkin kannattaa hakeutua hoitoon.

    Jänniä nää vainoharhaset näillä palstoilla. Aina joka jutun takana on joku pedofiili joka fantasioi...eiköhän ne kirjotukset olis vähän eri sävysiä kuin tämä jos niin olisi. Ei kannattais kantaa hirveesti huolta siitä mikä on feikkiä ja mikä ei, koska joltakin saattaa jäädä oikea asia sanomatta, kun näitä feikinmetsästäjiä on joka paikassa.

    Äänestä

  • Nina kirjoitti:

    Olen 19-vuotias, enkä ole koskaan asunut edes isälläni.
    Tutustuin häneen teini-iässä.
    Silloin hän oli vielä tämän exänsä kanssa yhdessä, mutta koska tuo nainen oli muulle miehelle raskaana isäni jätti tämän.

    Olin tyhmä ja naivi kakara joka halusi vaan isän, kun kaikilla muillakin oli.
    Näinhän mä, että isäni oli juoppo eikä sen "työtkään" olleet mitään laillisia (viinan myyntiä ym.)

    Halusin olla paljon isäni kanssa tekemisissä jotta tutustuisin häneen ja hän varsinkin minuun, niin aloin olemaan siellä päiviä ja öitäkin, kun vaan mahdollista.

    Kerran sitten isäni tuli mun viereen nukkumaan ja silittelemään mua hiuksista.

    Näin jatkui aika kauan ja hän vannoi, että on aina rakastanut mua ja mä halusin uskoa sen.

    Vähitellen se silittelyn kohde laskeutui ja isäni kertoessa mulle kuinka olen hänen tärkeä tyttärensä aina ym. annoin sen jatkua.

    Eipä kai tarvitse kertoa tuosta sen enempää.
    Sitä kesti muutama vuosi.

    Nyt sitten reilun kolmisen kuukautta sitten exä tuli yllättäen ovelle ja rupesi käymään lähes päivittäin (hänen kaksi lastaan oltiin huostaanotettu).

    Isäni muuttui vihamieliseksi mua kohtaan rupesi haukkumaan mua syyttä ja välistä iski nyrkilläkin.

    Kuitenkin jossain siinä hötäkässä isäni sanoi ettei mulla ole enään koskaan asiaa sinne ja käski antamaan avaimensa takaisin.

    Nyt mulla ei ole enään siis isää ja eipä taida sitten koskaan olla ollutkaan kaikki puheet ja teot oli vain pelkkää paskaa hyväksikäyttöä.

    Tunnen itseni niin idjootikisi.

    Tästä on nyt lähes kolme kuukautta aikaa ja ensimmäisen kuukauden olin mielettömän masentunut.
    Itkin vain kämpässäni ja viiltelin itseäni, söin ja oksensin...

    Nyt suru on muuttunut vihaksi en tiedä sitten onko se parempi.

    Renttu mikä renttu sun faijas. Jännityksella odotan, että minkälainen susta tulee isona...

    Äänestä

  • man kirjoitti:

    Renttu mikä renttu sun faijas. Jännityksella odotan, että minkälainen susta tulee isona...

    "Jännityksella odotan, että minkälainen susta tulee isona..."


    Jännityksella..??

    Äänestä

  • jooku kirjoitti:

    Jänniä nää vainoharhaset näillä palstoilla. Aina joka jutun takana on joku pedofiili joka fantasioi...eiköhän ne kirjotukset olis vähän eri sävysiä kuin tämä jos niin olisi. Ei kannattais kantaa hirveesti huolta siitä mikä on feikkiä ja mikä ei, koska joltakin saattaa jäädä oikea asia sanomatta, kun näitä feikinmetsästäjiä on joka paikassa.

    ...,että kyse on henkilöstä, jonka älykkyysikä on 10-12v.

    Äänestä

  • Nina kirjoitti:

    Olen 19-vuotias, enkä ole koskaan asunut edes isälläni.
    Tutustuin häneen teini-iässä.
    Silloin hän oli vielä tämän exänsä kanssa yhdessä, mutta koska tuo nainen oli muulle miehelle raskaana isäni jätti tämän.

    Olin tyhmä ja naivi kakara joka halusi vaan isän, kun kaikilla muillakin oli.
    Näinhän mä, että isäni oli juoppo eikä sen "työtkään" olleet mitään laillisia (viinan myyntiä ym.)

    Halusin olla paljon isäni kanssa tekemisissä jotta tutustuisin häneen ja hän varsinkin minuun, niin aloin olemaan siellä päiviä ja öitäkin, kun vaan mahdollista.

    Kerran sitten isäni tuli mun viereen nukkumaan ja silittelemään mua hiuksista.

    Näin jatkui aika kauan ja hän vannoi, että on aina rakastanut mua ja mä halusin uskoa sen.

    Vähitellen se silittelyn kohde laskeutui ja isäni kertoessa mulle kuinka olen hänen tärkeä tyttärensä aina ym. annoin sen jatkua.

    Eipä kai tarvitse kertoa tuosta sen enempää.
    Sitä kesti muutama vuosi.

    Nyt sitten reilun kolmisen kuukautta sitten exä tuli yllättäen ovelle ja rupesi käymään lähes päivittäin (hänen kaksi lastaan oltiin huostaanotettu).

    Isäni muuttui vihamieliseksi mua kohtaan rupesi haukkumaan mua syyttä ja välistä iski nyrkilläkin.

    Kuitenkin jossain siinä hötäkässä isäni sanoi ettei mulla ole enään koskaan asiaa sinne ja käski antamaan avaimensa takaisin.

    Nyt mulla ei ole enään siis isää ja eipä taida sitten koskaan olla ollutkaan kaikki puheet ja teot oli vain pelkkää paskaa hyväksikäyttöä.

    Tunnen itseni niin idjootikisi.

    Tästä on nyt lähes kolme kuukautta aikaa ja ensimmäisen kuukauden olin mielettömän masentunut.
    Itkin vain kämpässäni ja viiltelin itseäni, söin ja oksensin...

    Nyt suru on muuttunut vihaksi en tiedä sitten onko se parempi.

    Mene itsepuolustuskurssille,
    opettele taidot, ja anna isällesi kunnolla nokkiin
    ja sen jälkeen sanot rakastavasi sitä.
    sen jälkeen kyllä iskä ymmärtää.
    ainakin luulisin

    Äänestä

Hei Nina
Voin kuvitella ja käsittää tunteesi,jos haluat keskustella aiheesta enemmän laita mailia [email protected]
Ja yksi asia mitä haluasin sinun tekevän on se että menet poliisi laitokselle ja teet rikosilmoituksen ja sieltä saat apua noihin omiin päänsisäisiin taisteluihin:En sano että ilmoituksen tekeminen olisi helppoa mutta pääsi tulee syyttämään sinua siitä sitten kun et enää voi nostaa syytettä ja siihen asti asia tulee vaivamaan päätäsi joka hetki,jolloiniin voit unohtaa muttei unohdus tee vapaaksi.
Itsellä tällä hetkellä tulossa oikeuden käynti äitiäni vastaan tapon yrityksestä ja itse asianomistajana.
Joten tiedän suunnilleen mitä elämä on ja kaikkea en tässä halua kertoa sanón vaan että mielelläni keskustelisin kanssasi aiheesta mailitse ja jopa kasvotusten jos apua tarvitset.

Äänestä
  • Kiitos sulle tuesta.
    En usko, että pystyn tekemään rikosilmoitusta en usko henkisesti jaksavani.

    Olen kerran käynyt sen prosessin läpi (16.v mut raiskattiin ja oli oikedenkäynnit tms.) ja silloinkin voimani olivat äärirajoilla ja nyt olisi vielä kyseessä oma isä, niin en usko pystyväni.

    Äänestä

  • Nina kirjoitti:

    Kiitos sulle tuesta.
    En usko, että pystyn tekemään rikosilmoitusta en usko henkisesti jaksavani.

    Olen kerran käynyt sen prosessin läpi (16.v mut raiskattiin ja oli oikedenkäynnit tms.) ja silloinkin voimani olivat äärirajoilla ja nyt olisi vielä kyseessä oma isä, niin en usko pystyväni.

    Hei haloo
    Sori kilenkäyttö yritän herätellä sinua,laita mulle mailia jos haluat keskustella aiheest enemmän [email protected] Niin ei tarvii kertoa sulle kaikkea täällä julkisella puolella.Yhtä kaikki voimia ja jaksamista ja laita maili niin voisin laittaa hieman enemmän privana sulle muutaman asian.

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Nina kirjoitti:

Luulin, että isäni rakastaa mua, hän sanoi, että hän rakastaa mua.
Sitten tuli hänen EX-vaimonsa takaisin ja isä ajoi mut pois...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu