Yksinäisyys tuodaan usein esille pelkästään negatiivisena asiana.
No okei, en itsekään kaipaa täydellistä yksinäisyyttä, mutta jos tapaan hyviä ystäviänikään enemmän kuin 2-3 kertaa viikossa ja 2-3 tuntia kerrallaan, väsyn siihen sosiaalisen kanssakäymiseen. Tuollainen määrä hyvien ystävien kanssa virkistää, kun voidaan keskustella perusteellisesti kaikesta kiinnostavasta. Välillä istutaan vartti hiljaakin ja hörpitään kahvia, katsellaan ikkunasta ja nautitaan siitä, kun on hyvä olla toisen kanssa kahden hiljaa.
Pinnalliset kaverit ja tutut, jotka vaan oksentaa ulos omia turhia juttujaan kertoillen jostain thaimaan reissustaan aina samanlaisia jo kuultuja sattumuksia, höpöttävät arkipäivän tapahtumista (aina samanlaisista) tai alkavat kelaamaan muiden ihmisten asioita, eivät tuota mitään mielihyvää, vaan ovat vain pakollinen rasite esim. työssä tai muissa arkipäivän sosiaalisissa tilanteissa. Niistä toipuminen vaatii rauhaisaa yksinoloa hyvän kirjan, musiikin tai elokuvan parissa. Silloin sitä oikein nauttiikin yksinolosta, kun purkaa tuota puhesaastetta päältäänä pois.
Välillä on kiva olla vaikka pari viikkoa ihan rauhassa mökillä, kalastella ja käydä koirien kanssa lenkilä, tarkkailla luontoa ja olla vain.
No okei, en itsekään kaipaa täydellistä yksinäisyyttä, mutta jos tapaan hyviä ystäviänikään enemmän kuin 2-3 kertaa viikossa ja 2-3 tuntia kerrallaan, väsyn siihen sosiaalisen kanssakäymiseen. Tuollainen määrä hyvien ystävien kanssa virkistää, kun voidaan keskustella perusteellisesti kaikesta kiinnostavasta. Välillä istutaan vartti hiljaakin ja hörpitään kahvia, katsellaan ikkunasta ja nautitaan siitä, kun on hyvä olla toisen kanssa kahden hiljaa.
Pinnalliset kaverit ja tutut, jotka vaan oksentaa ulos omia turhia juttujaan kertoillen jostain thaimaan reissustaan aina samanlaisia jo kuultuja sattumuksia, höpöttävät arkipäivän tapahtumista (aina samanlaisista) tai alkavat kelaamaan muiden ihmisten asioita, eivät tuota mitään mielihyvää, vaan ovat vain pakollinen rasite esim. työssä tai muissa arkipäivän sosiaalisissa tilanteissa. Niistä toipuminen vaatii rauhaisaa yksinoloa hyvän kirjan, musiikin tai elokuvan parissa. Silloin sitä oikein nauttiikin yksinolosta, kun purkaa tuota puhesaastetta päältäänä pois.
Välillä on kiva olla vaikka pari viikkoa ihan rauhassa mökillä, kalastella ja käydä koirien kanssa lenkilä, tarkkailla luontoa ja olla vain.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hieno kirjoitus, joka muistuttaa meitä siitä, ettei yksinäisyys tai yksinolo ole läheskään aina negatiivinen asia, josta ihminen kärsii, vaan oma, ihmisen luonteen mukainen valinta. Meissä suomalaisissa on paljon kaltaisiasi ihmisiä, jotka kaipaavat esim. työpäivän sosiaalisen kanssakäymisen jälkeen iltaisin omaa rauhaa, joko yksin tai perheellisenä puolison ja perheen parissa, usein sekin sellaista rauhaisaa omissa oloissa kökkimistä, moni on päivällä vähän pakonkin edestä esim. asikaspalvelussa niin paljon ihmisten kanssa tekemisissä, että illalla nauttii hiljaisuudesta. Jos puoliso on valittu oikein, hänkään ei närkästy siitä, ettei illalla seurustella kovin aktiivisesti. Meillä esim. kumpikin saa tarpeekseen ihmisistä päivisin, niin iltaisin ja viikonloppuisin luetaan kirjaa, katsellaan telkkua ja ollaan omissa oloissa, toki jutellaankin jonkun verran. Ja kuten monet suomalaiset, lähdetään lomilla mökille, jossa saa olla ihan rauhassa keskenään, välillä kumpikin nauttii tuntikausia siitä, ettei tarvii jutella. Sitten lämmitellään saunaa ja laitetaan ruokaa ja sen ääressä ehkä vähän jutskataankin.
Yksinäisyys/yksinolo ja puhumattomuus kuuluvat vahvasti suomalaiseen kansanluonteeseen, hulluksihan sitä tulisi, jos pitäisi koko ajan olla toisten seurasa niin kuin jossain etelän maissa tai kiinassa.