Avovaimoni on sitten sellainen ilmestys, jota en ole aiemmin kohdannut. Olematon pikkuriita saattaa kestää 3-4 päivää, koska hän ei tule asian sopimisessa vastaan yhtään. Sitten juttu paisuu paisumistaan. Alussa siis voi olla syytä molemmissa tai väärinymmärrys. Mä olen valmis tulemaan puoleen väliin vastaan, mut toinen ei lainkaan. Toistelen tätä vastaan tulemista useaan otteeseen. Sillä vaan tuntuu olevan kaamea syylliseksi leimaantumisen pelko, ettei uskalla tulla milliäkään vastaan. Pitää vaan oman päänsä ja on valmis vaikka eroamaan, ennemmin kuin tulee vastaan asiassa mikä ei ole hänen mukaansa täysin hänen syytä. Eli kerran sadassa riidassa. Silloinkin vain osaksi. Eli hänellä ei ole käsitystä siitä, että ongelman ja syyn voi jakaa puoliksi, riippumatta siitä mistä koko homma lähti. Niin päästäisi nopeasti eteenpäin, eikä mitättömät pikkuriidat vaikeuttaisi elämäämme sen enempää, mut kun ei. Olen aivan ihmeissäni, koska riitoihin ja sopimisiin tarvitaan aina kaksi. Henkisesti aivan järkyttävän raskasta mulle. Sitten lopulta mun annettava periksi ja välillä heittäydyn marttyyriksi, kun ei muu auta.
Eipä näy olevan ymmärrystä. Kannattaako tätä enää jatkaa? Ollaan oltu kimpassa kohta vuosi, enkä aluksi ihastuksissani kiinnittänyt tähän ikävään piirteeseen huomiota. Tiedän, että tämän kanssa saan tehdä töitä lopun elämääni näissä asioissa. Viimeksi olin kolmen päivän jälkeen henkisesti aivan finaalissa, koska toinen vierittää "jaettavat" syyt täysin mun niskaan. Eikä edes kuuntele muita vaihtoehtoja. Kertoo olevansa todella taitava ja diplomaattinen riitojen sopimisissa, ja töissä näistä piirteistä häntä kehuttu. Kerroin, että työt ja parisuhde täysin eri asiat, mut hänen mielestä ei tietenkään ole. Hohhoijaa ...
Onko muilla kokemusta ja mihin lopputulokseen olette päätyneet? Mie romahan.
Itsepäinen puoliso
18
2412
Vastaukset
- en voi auttaa
Siis kumman syytä riita on eli KUMPI LOUKKAA KUMPAA; SE KUMPI SUUTTUU ON LOUKATTU JA SE JOKA ON TOISELLA PUOLELLA ON LOUKKAAJA joten selvitähän ensin tuo ja myönnä virheesi, ymmärrä japyydä anteeksi, ei me voida täällä sun vaimoksesi muuttua hoida itse omat riitasi
- UkkoNelkymppinen
Siis ketkä me? Sä et ilmeisesti ole parisuhdetta nähnytkään. Tai siis jos olet, niin se ei ole varmasti kestänyt kauan. Onnea etsintöihin!
- huomaatkos
UkkoNelkymppinen kirjoitti:
Siis ketkä me? Sä et ilmeisesti ole parisuhdetta nähnytkään. Tai siis jos olet, niin se ei ole varmasti kestänyt kauan. Onnea etsintöihin!
Tästä kommentista jo näkee, että sinulla on hyökkäävä ja ivallinen tyyli ottaa asioihin kantaa.
- lopputuloksena ero
Alle vuosi yhdessä ja asutte jo yhdessä?! Olisiko hiukan liian nopea yhteenmuutto vielä tuntemattoman ihmisen kanssa..
Mikä hinku sinulla on etsiä syylliset erimielisyyksiin? Vaikuttaa siltä, että sinulle on vain tärkeintä syyttää toista, ja että hän myöntäisi syyllisyytensä, eikä etsiä asiaan ratkaisua oli syyllinen kuka tahansa.
Jospa naisesi onkin diplomaattinen, mutta sinä vain syyttelet ja vänkäät, että hänen pitää tuntea syyllisyyttä.
Riitoihin ei aina tarvita kahta. Toinen osapuoli voi kehitellä ihan omassa päässään riidanaiheita, vaikkeivat ne ole tottakaan, ja haastaa riitaa. Toinen ei välttämättä osallistu koko aiheeseen, vaan pysyttelee hiljaa, kun toinen raivoaa suu vaahdossa naaman edessä.
Varmaan naisesikin on ihan loppu kanssasi.- Dora
Naisena voin sanoa, että riitaan tarvitaan aina kaksi. Loukkaantuminen voi johtua pienistä asioista, mutta tärkeintä on kuulla ja tulla kuulluksi...mistä kenkä puristaa...milloinkin. Ja nainen voi todellakin olla yhtä loppu tilanteeseen...jottei vaan romahtais nainenkin...
- UkkoNelikymppinen
Mulla ei ole mitään syytä syyttää toista. Mut käsittääkseni riitojen sopiminen vaatii jonkun kompromissin, joka molemmille tyydyttävä ratkaisu. Onko se oikeaa parisuhteen toimintamallia, että mä aina kerta toisensa jälkeen joudun nöyrtymään ja pyytämään toiselta anteeksi, vaikka en ole mitään tehnyt tai sanonut väärin?? Tai taputellaan asiat, niitä millään tavalla käsittelemättä?
Jos jompi kumpi on tehnyt väärin, niin täysjärkisen mukaan hänen on myös tiedettävä, kuin myös myönnettävä se. Muutenhan sitä voidaan elellä kuin siat pellossa, kuin vapaakasvatetut lapset konsanaan, eikä mistään oteta vastuuta milloinkaan. Mihis se sit johtaa?
Enkä myöskään kehittele riitojen aihetta omassa päässäni. Enkä myöskään raivoa suu vaahdossa. Ihme spekulointeja. Kunhan ei olisi kirjoittajalle itselleen tuttuja juttuja. Ja on tainnut todellakin olla "lopputuloksena ero".
Hei UkkoNelikymppinen
Parisuhteen dynamiikkaan vaikuttaa aina moni asia. Riidat johtuvat erittäin usein puutteellisista vuorovaikutustaidoista. Niitä voi aina opetella!
Mm. tällaisella parisuhdekurssilla niitä voi turvallisesti ja toisten parien kanssa yhdessä oppia
http://www.katajary.fi/pariskunnille/kurssit/vuorovaikutustaidot-parisuhteessa/
Sanoisin, että älä tyydy huonoon suhteeseen, mutta älä ratkaise sitä vaihtamalla kumppania ainakaan ensin yrittämättä työskennellä parisuhteen eteen! Vaikka eroaisisttekin, on vuorovaikutustaitojen harjaannuttamisesta hyötyä koko elämässä.
T Meiju, diakoni- katajaankapsahtanut
Ihan vain uteliaisuudesta kysyn, onko kurssit tarkoitettu aviopareille, vai pääseekö avopari tai erillään asuva pari myöskin mukaan yhtä hyvin?
T. nim. "vaikea miesystävä" katajaankapsahtanut kirjoitti:
Ihan vain uteliaisuudesta kysyn, onko kurssit tarkoitettu aviopareille, vai pääseekö avopari tai erillään asuva pari myöskin mukaan yhtä hyvin?
T. nim. "vaikea miesystävä"Katajaankapsahtanut!
Parisuhdekurssit on kaikille pareille! Eli katso tuolta sivulta vain sinulle sopiva kurssi ja ilmoittaudu jos tahdotte. Myös perheasiain neuvottelukeskukset (kirkon) ja perheneuvolat (kunnan) järjestävät joillain paikkakunnilla parisuhdekursseja.
Meiju, diakoni
- Mun syy, sun syy
Jos unohtaisitte hetkeksi kokonaan sen kenen syy on. Tunnut toistelevan tekstissäsi aika paljon tuota syytä. Pitääkö syyllinen aina etsiä. Usein riidellessä se tuntuu olevan pääasia. Voisiko vaan itse ongelmalle tehdä jotain, löytää jokin molempia tyydyttävä ratkaisu (mitä syyllisen löytyminen ratkaisee?), ihan sama kenen syy on ja kuka oli oikeassa. Vaikea nyt neuvoa, kun et kerro mitään esimerkkiä.
Oma puolisoni on sellainen jolle pääasia tuntuu olevan aina myös se kuka aloitti ja kenen syytä riita tai jokin asia on. Ja sopua ei tule ennen kuin myönnän syyllisyyteni (olin syyllinen tai en) ja pyydän anteeksi.- UkkoNelikymppinen
Sitä molempia tyydyttävää ratkaisua tietenkin haenkin. Syyllistämättä. Mut kun toisen mielestä hänessä ei ole koskaan mitään vikaa missään muodossa, niin ainut tyydyttävä ratkaisu on jättää asia käsittelemättä tai että mä nöyrryn, vaikka ei aihetta. Hän heittäytyy uskomattoman empatiakyvyttömäksi, eikä näe kuin oman kannan, vaikka mä yritän esittää eri näkökulmia asiaa lähestyttäväksi. Koitan jokin saisi hänet ajattelemaan myös muita vaihtoehtoja, kuin että hänen mielipide ainut ja oikea. Otan samalla esille, että ymmärrän myös hänen näkökulman asiaan, mut ei auta mikään.
No, edestähän käsittelemättömät asiat sitten ennemmin tai myöhemmin löytää.
Taitaa sun suunnalla olla samantyyppistä ongelmaa ... :)
- Toivonmenettänyt
Täällä myöskin vastaavassa tilanteessa oleva kolmekymppinen mies. Tyttöystävä on uskomattoman itsepäinen, vastaantulematon ja taipumaton. Mitä enemmän itse hänelle vastaan sanot, sitä taipumattomamman selkärangan hän kasvattaa. Ihailtava ominaisuus tiettyyn pisteeseen asti, mutta jo yli 8 vuotta hänen kanssa olleena rupeaa jo mitta tulemaan täyteen. Riitatilanteessa ainoa tapa saada se riita loppumaan on itseltä täydellinen alistuminen ja myöntäminen riidan aloittajana ja jatkajana, jopa niissä riidoissa jotka ei ole mun aiheuttamia. Toki tämä johtaa heti siihen, että hän rupeaa ivallisesti haukkumaan mua marttyyriks. Niinku mitä vittua? Oikeasti!? Miten tähän voisi oikein suhtautua? Olen jo miettiny, että onko tyttöystävä sairaalloisen kontrollifriikii tai narsisti? Mutta meneppä nyt sitten ottamaan moinen aihe keskustelun aiheeksi.
Mitään hän ei myönnä, tippaakaan ei tule vastaan.. Ennenkuin näytän kynteni. Tässä onkin mielenkiintoinen asia. Vasta kun heittäydyn epätoivoisena, loukattuna, tahallaan väärinymmärrettynä itse draamakuningattareksi ja pistän todellakin haisemaan, niin hän pelästyy, ja tulee vastaan. Olen kyllästynyt menemään äärinmäisyyksiin. En halua sitä, mutta mikään muu ei auta. 8 vuoden kokemuksella voin sanoa.
Ja sitten, mistä helvetistä hän on keksinyt käyttää oman asiansa pönkittämiseen olkinukkea? Voi jumalauta, olikinukkea olkinuken jälkeen. Hän vääristelee mun sanomisia, ja keksii omia juttuja mun sanomisten pahentamiseksi. Eli vääristelee mun sanomisia oman asiansa pönkittämiseen. Vaikea keksiä nyt esimerkkiä, mutta riidat tahtoo olla sitä että käytän oman puheenvuoron hänen tahallaan vääristelemiensä väitteiden oikomiseen. Ja tätä jatkuu aina mun turhautumiseen asti jolloin oma pahe, päällepuhuminen ja kiinnostuksen lopahtaminen koko asiaan, tulee esille. Sitten mua sanotaankin jo välinpitämättömäksi, narsistiks, törkeäksi... Jne jne.
Tässä nyt lyhykäisesti mitä mä joudun kestämään. Tykkään hänestä näin muuten. On käytännönläheinen, ahkera ja hauska, ja nättikin näin muuten, mutta hänen uskomaton itsepäisyys ja taipumattomuus alkaa nyt viemään tätä suhdetta hautaan, koska mun pinna on jo ihan riekaleina...
Ai niin, pakkaa sekottaa muutaman kuukauden ikäinen tyttövauva... :(- Toivonmenettänyt
Ja sitten sekin asia, että mikäli riidan aihe on mitätön eikä siitä riitä aihetta, nii vanhat paskat otetaan mukaan boostaamaan riitaa, varsinkin niiissä riidoissa jossa aivan selvästi tyttöystävä on se riidan aloittaja.
Ei tässä voi sanoa kuin, huhheijaa väyrysen kassit perkele! - Toivonmenettänyt
Toivonmenettänyt kirjoitti:
Ja sitten sekin asia, että mikäli riidan aihe on mitätön eikä siitä riitä aihetta, nii vanhat paskat otetaan mukaan boostaamaan riitaa, varsinkin niiissä riidoissa jossa aivan selvästi tyttöystävä on se riidan aloittaja.
Ei tässä voi sanoa kuin, huhheijaa väyrysen kassit perkele!Juttu on mennyt jo niin pitkälle, että olen ruvennut pitämään itseäni aina huonona ihmisenä. Olen harkinnut psykiatrilla käyntiä. Olen harkinnut myös lääkitystä... Tiedän että tämä on jo erittäin paha juttu. Tiedän että pitäisi lopettaa tämä suhde, mutta tuore lapsi ja muutoksen pelko ei todellakaan tee asiasta helppoa.
- Toivonmenettänyt
Toivonmenettänyt kirjoitti:
Juttu on mennyt jo niin pitkälle, että olen ruvennut pitämään itseäni aina huonona ihmisenä. Olen harkinnut psykiatrilla käyntiä. Olen harkinnut myös lääkitystä... Tiedän että tämä on jo erittäin paha juttu. Tiedän että pitäisi lopettaa tämä suhde, mutta tuore lapsi ja muutoksen pelko ei todellakaan tee asiasta helppoa.
Vielä sellainenkin asia. Koska oma uskallus ei riitä suhteen lopettamiseen, niin olen ruvennut harkitsemaan tahallista pettämistä toisen naisen kanssa ja tahallaan kiinnijäämistä, että hän jättäisi... Sairasta, todella sairasta... Mutta tämä kertoo mun epätoivosta kaiken oleellisen.
Mutta se meidän ihana tyttövauva? Mitä mä oikeen teen!!? Uskomattoman epätoivosta.
- oppeliini1
Olette olleet "kimpassa" kohta vuoden.
Tuo on seurusteluajan alkuvaiheita.
Tiedätko mitä seurustelulla tarkoitetaan? Ai et? No tavataan se tässä nyt sinulle:
Seurustelu ja tutustumisvaihe on tarkoitettu juuri siksi. Tutustumiseen. Toisen arvojen, käyttäytymisen, moraalien, uskomusten jne jne jne tuntemiseen ja oppimiseen.
Sinä olet tänä, jo hyvin lyhyenä (alle vuoden) aikana huomannut ja kokenut naisessa piirteitä jotka sotivat voimakkaasti sinun elämänkäsityksiä vastaan. Niitä kutsutaan VALTAVIKSI PUNAISIKSI VAROITUSLIPUIKSI. Huomaat nyt jo kristallin kirkkaasti kuinka ne liehuvat.
Tuo on merkki että tämä kyseinen nainen EI ole tarkoitettu sinulle.
Sinun on hyvä tunnistaa nämä piirteet nyt seurusteluaikana, ennenkuin kehität mitään pilvilinnoja teidän mahdollista yhteistä tulevaisuutta vasten.
Nyt tunnistaeesasi ja punnitessasi omat arvosi vs. naisen käyttäytymisen ja hänen arvonsa, pystyt VALITSEMAAN haluatko jatkaa riitaisaa ja repivää elämää. Vai lasketko naisen menemään ja keskittäydyt hakemaan kumppania joka vastaa sinun itsellesi ja toiselle asettamia käytos- ym. tapoja.
VALINTA on vain sinun itsesi. - n25..
Toivonmenettänyt, oliko teillä ongelmia jo ennen vauvaa? Onko naisesi itsepäisyys pahntunut vauvan synnyttyä? Monesti sanotaan että ensimmäinen vuosi on hankalin. Pitäisi vaan yrittää kestää se, ja jos vuoden jälkeen ei ala yhtään helpottamaan niin sitten voi jo tosissaan miettiä eroa. Miksi hankitte lapsen jos ongelmia oli jo noin paljon?? Oletko puhunut naisellesi että sinua ahdiastaa, että olet jo miettinyt eroa. Kannattaa sanoa, se saa usein naisen havahtumaan. Uskon että tässäkin tapauksessa koska naisesi kutenkin huomaa marttyyrikohtauksesi..
Meillä on 7kk vauva, ja sanoinkin miehelle että me ei sitten vuoteen erota eikö niin. Että vaikka olisin hormoneista johtuen kamala niin yritä ymmärtää edes vuosi. Meillä on helppo vauva, ja itse olen tässä vauvan synnyttyä kasvanut jotenkin ihmisenä. Sitä haluaa että toinen on onnellinen, ja pidän tärkeänä että molemmat saa vuorollaan mennä juhlimaan, harrastamaan jne. Kun antaa toiselle hellyyttä, seksiä, omaa aikaa ja rakkautta niin sen pitäisi riitää.
Puhu suoraa, se kannattaa. Pidä pintasi riidoissa, älä pyytele anteeksi jos et ole pahoillasi..- itsepaholainen
Täällä vastaa nyt juuri kuvailemasi lainen nainen. Olen itse nyt ollut 2vuotta suhteessa asutaan yhdessä ja ollan kihloissa. Mies on niin hyväsydäminen ollut että on nämä vuodet jalsanut mun kiukuttelua katella ja aina se on tullut ensin sopimaan kun mä oo möksänny ja alottanu taas olemattomasta riidan. No tämäpä ei sitten enää näin toimikkaan, mies vihdoin uskaltautui tästä mulle puhumaan ja sanoi ettei enää tällästä jaksa sen tunteet alkaa pikku hiljaa hiipumaan kun aina mä olen aina ollu syyttämässä jostain. Tämä todella on nyt herättänyt mut. Ero tässä tulee jos en muutu ja kun miestäni todella rakastan teen kaikkeni että tää suhde vielä toimisi. Kannattaa siis oikeesti kunnolla sitä naikkostasi herätellä mulla ainakin toimi ja ikinä en enää haluu mieheni mieltä niin pahasti pahottaa ♡
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p582352Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,731980Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta
Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul1761782- 561747
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.41651Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis41629Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11534Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä51367Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta71321Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla11228