Kun miehesi vaatii isyystestiä!

Eläisin suhteessa niin ettei miehen tarvitsisi hetkeäkään epäillä että isä olisi joku muu. Mitään etukäteissopimuksia en tekisi. Jos myöhemmin miehellä on syytä epäille ettei ole lapsen isä, niin menisin testiin, koska itse tietäisin että se on hän. Näissä asioissa ei kannata narrailla.

Olin 10 v naimisissa lasteni isän kanssa. Koskaan en ollut uskoton enkä antanut aihetta tätä epäillä, en esim. käynyt baari-illoissa tyttöjen kesken enkä pitänyt peliä muiden miesten kanssa.

Toisesta lapsesta mies vaati isyystestiä ja tunsin itseni todella loukatuksi. Suostuin tietenkin. Liittomme päättyi lopulta miehen uskottomuuteen.

Suostuisin mukisematta testeihin ja jos asiasta olisi alkuvaiheessa jo puhuttu, olisin suostunut siihenkin. Mielenrauha on tärkeä asia näin isossa asiassa. Jos on pienenpienikään epäilys miehellä siitä, onko lapsi hänen, on ihan naurettavaa vetää "Minä en petä-yhyy-nyyh"-show vaan sallia toiselle mahdollisuus selvittää asia. Tässä on kuitenkin isot jutut kyseessä, en halua että mieheni joutuisi elämään epävarmuudessa tai epäilemaan jos lapsi ei nyt muistuta ulkoisesti häntä.

Edellisen mieheni kanssa puhuimme aiheesta, ei hän sitä koskaan sanonut suoraan, mutta jäin käsitykseen, että jos lapsia tulisi hän tahtoisi testit. Eipä sitten lapsia hänen kanssaan onneksi tullut tehtyä, mutta olisin silti testit tehnyt.

Ystäväni ja hänen miehensä tekivät nuorena ensimmäisen lapsen. Synnärillä mies järkyttyi kun lapsi näytti kiinalaiselta.. No johtui lähinnä turvotuksista ja kätilötkin sanoi, että ihan luonnollista.. Mies syytteli vuosia sivulauseessa muka vitsinä tai riitojen tuoksinnassa siitä, ettei lapsi oikeasti ole hänen.. En ikinä kestäisi tuollaista syyttelyä. Jos mies on niin vössykkä, ettei voi itse hankkia testiä, tekisin sen hänen puolestaan niin loppuisi pään aukominen. Tosin heidän lapsensa alkoi poikana muistuttamaan hyvin paljon isäänsä heti kun turvotus laski, mutta epäily silti jäi.

Minusta pitäisikin nykymaailmassa ihan suoraan tehdä isyystesti vaikkei sitä halutakkaan, koska lapsella on oikeus tietää kuka on hänen OIKEA isänsä, ja miehellä on OIKEUS kasvattaa vain omia lapsiaan tai oikeus tietää kasvattavansa toisen lapsia. Kenelläkään ei ole oikeutta sotkea toisten elämää näin perustavaalaatua olevalla tavalla..

Nyt olen itse ensimmäistä kertaa raskaana, mutten usko että mieheni tarvitsee testiä.. Mutta jos haluaisikin sitten joskus, suostun kevyin ja varmoin mielin, ei ole mitään salattavaa :)

Ajatukseni ovat aivan samanlaisia nim. nainen kanssa.Voi myös tulla sellainen tilanne esim. paha onnettomuus että oikea isä on ehdotonta tietää.Ymmärrän myös naisen kannan että loukkaahan se,mutta ei epävarmuuskaan oo mukavaa miehelle.Ei oo sekään mukavaa jos sattuiskin käymään niin et 20v. päästä selviää et ei se olekkaan mun lapsi vaikka on elänyt siinä uskossa.Nykymaailmassa niin moni mies kuin nainenkin tahtoo pettää kumppaniaan.

Jos mieheni nyt vaatisi isyystestiä lapsistamme niin täytyy sanoa, että yllättyisin kovasti. Tuskin suuttuisin, mutta haluaisin kyllä syyn moiseen tietää. En ole antanut hänelle aihetta epäillä minun pettäneen (enkä ole).

Mutta tosiaan jos hän haluaisi isyyden varmistaa niin toki sen saisi tehdä. Lähinnä tulisi mieleeni josko hän miettisi, että onko laitokselta saatu oikeat vauvat mukaan...

Jos taas jo seurusteluvaiheessa ennen raskautta miesystävä ottaisi tulevan vauvan isyyden varmistamisen puheeksi niin silloin alkaisi minulla varoituskellot soida. Vähän vainoharhaiselta vaikuttaa.

Täytyy sanoa että on teitä naisia vaikea lukea.Toinen tykkää et asioista sovitaan et seurustelun alkuvaihees ja toinen pitäis et on vainoharhainen.Tiedä sit kumpi parempi.Naisilla ku ei tätä ongelmaa voi tulla eteen.Mielestäni aattelen et se vaan vahvistaa luottoa kumppaniin ku saa tietää et hän on ollu uskollinen.

Tottakai suostuisin testeihin, jos mies niitä nyt vaatisi. Mutta tosiaan jos mies jo ennen perhesuunnittelua alkaa hokemaan isyystesteistä, niin ei niitä lapsia tulisi minulta ainakaan. Tyyppihän luulisi etten ole täysillä ja tosissaan suhteessa mukana, eikä arvostaisi minua lainkaan. Hankala kuvitella seurustelevani ihmisen kanssa, joka ajattelee minun pettävän vain siksi, että joku toinen pettää omassa suhteessaan. Jos luottamuksen rakentaminen on noin vaikeaa, ei ole mielestäni edellytyksiä hyvään suhteeseen.

Suostuisin siis testeihin jos mieheni nyt pyytäisi, mutta jättäisin tuollaisen tyypin, joka valmiiksi ajattelee minua pettäjäksi.

Miksi ihmeessä kaksi sellaista ihmistä, jotka eivät luota toisiinsa, eläisivät parisuhteessa? Itse en eläisi eikä eläisi miehenikään.
Rakkaus ja kunnioitus kun eivät nekään voi elää ilman luottamusta eli sellainen parisuhde olisi pelkkä suhteen irvikuva eikä oikea suhde millään mittarilla.

Mitä tarkoitat "joka mukulasta"?
Meinaat siis, että vaimo iyystestin jälkeen jatkaa rakasvan vaimon ja äidin osaa kuin ei olisi mitään epäluuloja koskaan ollutkaan?

Voin valistaa sinua, että tällaisen ruljanssin jälkeen avioelämä on lopussa. Lisää testattavia ei todellakaan tule.

Mitä muuten miehet itsestään oikein luulevat! Lapsenteossakin tarvitaan kaksi, joten miten perustelet sen, että isyys ei ole näinä aikoina "itsestäänselvyys"?
Mistäs ne sivuisät ilmaantuvat "näinä aikoina"? Onko heitä enemmän kuin ennen?
Nykyisn ei ole talonmiehiäkään ja sähkötaulutkin luetaan digitaalisesti. Monet miehiset ammatit ovat kadonneet.
No on tullut tilalle pitsakuskit. Heko.

Jos mieheni vaatisi isyystestiä esikoisestamme, niin ilman muuta vaatisin itse isyystestin seuraavista.
Lisäksi alkaisin tehdä raskaustestejä joka kerta, kun olen ollut ulkona ilman miehen seuraa. Sanoisin hänelle, että varmuuden välttämiseksi ei nyt tehdä me keskenämme mitään, ennen kuin testi on suoritettu, ettei tule ongelmia jälkeenpäin.

Keräisin valokuvia miehen lapsuudesta ja vertailisin kasvonpiirteitä omiin lapsiimme ja varmuuden vuoksi naapureidenkin lapsiin. Eroavaisuudesta huomauttaisin, ja varsinkin samannäköisyys ystävättärieni lasten piirteissä ilahduttaisi silmääni.

Isyystesti poikisi meidän perheessämme paljon mukavia seurauksia, joista en koskaan luopuisi niin kauan kuin avioliittoa kestäisi.

Sanoisin miehelle, että siitä vaan. Minulla ei ole mitään pelättävää, mutta mies kyllä menettäisi kasvonsa puolisona.

No se kertoisi miehestäni aika lailla. Ensiksi se kertoisi sen, että mieheni ei tuntisi minua lainkaan: Uskontoni (lue tässä omatuntoni) ei salli minkäänlaista pettämistä, ei edes ajatustasolla. Ja olen muutenkin tosi tyytyväinen, että minulla on vakituinen turvallinen kumppani eikä tarvitse miettiä, onko toisella jotain tautia. Toiseksi se kertoisi sen, että mieheni ei luottaisi minuun, mikä tuntuisi aika pahalta. Kolmanneksi se kertoisi sen, että mieheni olisi aika tyhmä, jos luulisi, että minulla olisi aikaa juosta jossain pettämässä häntä. Neljänneksi se kertoisi, että mieheni ei uskoisi minun rakastavan häntä ja vain häntä. Kaiken kaikkiaan...olisin aika pettynyt mieheeni enkä tiedä, olisiko meillä enää mitään yhteistä...

Itse ehdotin miehelle ennen kuin lasta yrittämään alettiin, että hommaisi sitten netistä isyystestit aikanaan. Mies tuumasi, ettei hänelle ole väliä kenen siemenillä lapset on tehty, kunhan hän saa niiden kasvamista seurata ja olla isä.

Vastauksena kysymykseen: en osaa kuvitella, miksi minua missään tilanteessa haittaisi isyyden varmistaminen testeillä.

En osaa kyllä kuvitella sitäkään, että kaikki naiset suhtautuisivat asiaan kuten minä, tai että kaikki miehet suhtautuisivat kuten minun mieheni.

Aika surullinen elämä sulla edessä jos et pysty keneenkään luottamaan niin, että uskoisit, ettei sinua petetä. Mitenkä sitten todistetaan se, ettet itse käy vieraissa?

Seurausta menneistä nim. voin vastata että mikään noista ei osunut oikeaan.Äiti-poika suhde on hyvä.Isä tosin kuoli muutama vuosi sitten,mutta olin silloin jo 23v.Tilapäissuhteita ei ole ollut vanhemmillani eikä itselläni.En ole ollut sijoituskodeissa eikä huumeita kukaan perheenjäseneni ole käyttänyt ikinä.

Odottaessani ainokaistani ex-mieheni alkoi vaatia isyystestiä ja toki sai sen. Lapsi on hänen, mutta arvaatte varmaan miksi hän on nykyään EX-mies. Tuollainen asia on niin suuri osoitus epäluottamuksesta, että ainakaan minä en voinut enää sen jälkeen jatkaa yhteiseloa.

Mieheni tietää ettei ehkä ole lapseni isä, hän tietää että minulla on jatkuvasti muita miehiä. En usko että haluaa isyystestiä, jos haluaa, pitää miettiä sitten mitä tehdä. Hän ei luota minuun sen enempää kuin minä häneen. Arki sujuu silti.

Se kai vähän riippuisi siitä, että haluanko yksinhuoltajuuden (isää ei ilmoiteta), yksinhuoltajuuden (isyys vahvistettu elarit) vai yhteishuoltajuuden.

Näillä näkymine kaikki kolme vaihtoehtoa ovat mahdollisia. Mies ei ole oikein kiinnostunut suhteestamme ja tulevaisuus näyttää epävakaalta.

Satuin tulemaan raskaaksi ja tällä iällä en edes kuvittele tekeväni aborttia. Mies on myös ihan omavalintaisesti harrastannut seksiä ilman ehkäisyä.

Minulle on selvää, että isyystesti tulisi tehdä aina niin, että miehen ei koskaan tarvitse arvuutella isyyttään. Tämä, kun on nykyään mahdollista. Vaikka itse tietäisi varmasti kuka on isä.

Tiedänpä tapauksen jossa nainen huijasi vuosia miestä lapsensa isäksi. Jäipä lopulta kiinni kun lapsen ulkonäkö alkoi poiketa selvästi "isänsä" ulkonäöstä. Lapsi jäi ilman isää, kun mies ei halunnut naisen baaripanon tulosta kasvattaa. Nainen pääsi käräjille ja sai tuomion. Kuka voitti? Nainen luuli voittaneensa, mutta hävisikin pahan kerran.

On viisautta tehdä isyystesti. Ei muuta kun kaikki miehet tekemään. Pitäisi tulla pakolliseksi koko testi. Ei ole kiva pienen ihmisen miettiä että "kuka minun isi on, kun se jota vuosia luulin isiksi ei olekaan isi.." läski eukko kävi naimassa ja päätti kusettaa parhaan ehdokkaan pestiin. Törkeää... Onneksi paljastui, ansiostani..

Mieheni esitti jotain epäilyksiä vitsin varjolla. Exän kanssa ei ollut lasta saanut ja oli epäillyt itseään syyksi. Minä tulin heti raskaaksi kun pillerit lopetin. Testiin toki suostuisin. Loukkaantuisin silti sydänjuuriani myöten.