Olen aikuinen nainen, kärsin mm. Masennuksesta, sos.tilanteiden pelosta ja jonkinlaisesta agorafobiasta ja paniikkihäiriöstä. Asun pääosin vanhempieni luona, koska yksin oleminen ahdistaa minua.
Nyt olen huomannut jo pidemmän aikaa, että pelkään ja ahdistun valtavasti ajatuksesta että vanhemmilleni tai sisaruksilleni sattuisi jotain. Vanhempani eivät ole enää ihan nuoria, veljeni käyttää huumeita ja sisareni on muuten sairas. Pelkään esim. Aina kun vanhempani ovat matkalla tai poissa kotoa, että he joutuvat onnettomuuteen tai jotain.
Miten tällaisesta ahdistuksesta voi päästä eroon? Pelkään niin jääväni yksin maailmaan, kun minulla ei perheeni lisäksi ole ketään muuta johon turvautua hädässä.
Nyt olen huomannut jo pidemmän aikaa, että pelkään ja ahdistun valtavasti ajatuksesta että vanhemmilleni tai sisaruksilleni sattuisi jotain. Vanhempani eivät ole enää ihan nuoria, veljeni käyttää huumeita ja sisareni on muuten sairas. Pelkään esim. Aina kun vanhempani ovat matkalla tai poissa kotoa, että he joutuvat onnettomuuteen tai jotain.
Miten tällaisesta ahdistuksesta voi päästä eroon? Pelkään niin jääväni yksin maailmaan, kun minulla ei perheeni lisäksi ole ketään muuta johon turvautua hädässä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinun kannattaa totutella yksinoloon. Siihen tottuu samalla lailla kuin yhdessäoloonkin. Aluksi voi hirveän paljon ahdistaa mutta sitten sitä keksii muutakin ajateltavaa. Mitä enemmän voit ajatella jotain muuta kuin läheistesi menettämistä niin sitä terveemmäksi tulet.
Koeta miettiä mistä pidät ja ala tekemään mieluisia asioita.
Ja aina voit rukoilla, se rauhoittaa.
Tiedän tunteen. Vaikka asunkin omillani, niin silti yksinolo ahdistaa. Ja omassa kodissani koen aina turvattomuutta.