Helsingin Sanomien kirjoituksessa lastensuojelusta (HS Kaupunki 31. 1.) kerrottiin paikkansapitämättömästi Aspergerin syndroomasta ja siihen liittyvistä hoitomahdollisuuksista.
Tapausesimerkissä "Nuorukainen joi, riehui ja uhkaili" työntekijät totesivat, että "henkilö, jolla on Asperger-oireyhtymä, ei voi kohtauksille mitään". Lisäksi sanottiin, että Asperger-henkilöt ovat väliinputoajia eikä heille ole omaa hoitoa Suomessa.
Käyttäytyminen, johon tekstissä viitattiin, ei ole "kohtaus". Se on tavallisesti seurausta esimerkiksi siitä, ettei henkilö ole tullut kuulluksi eikä hänen tarpeitaan ole osattu tunnistaa...
HS mielipide 3.2.2014
http://www.hs.fi/paivanlehti/31012014/kaupunki/Nuorukainen joi riehui ja uhkaili/a1391063151958
Tapausesimerkissä "Nuorukainen joi, riehui ja uhkaili" työntekijät totesivat, että "henkilö, jolla on Asperger-oireyhtymä, ei voi kohtauksille mitään". Lisäksi sanottiin, että Asperger-henkilöt ovat väliinputoajia eikä heille ole omaa hoitoa Suomessa.
Käyttäytyminen, johon tekstissä viitattiin, ei ole "kohtaus". Se on tavallisesti seurausta esimerkiksi siitä, ettei henkilö ole tullut kuulluksi eikä hänen tarpeitaan ole osattu tunnistaa...
HS mielipide 3.2.2014
http://www.hs.fi/paivanlehti/31012014/kaupunki/Nuorukainen joi riehui ja uhkaili/a1391063151958
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei nuori riehu ilman syytä. Kyseessä on tyypillinen tilanne, jossa nuorta ei ole kuulu hänen omassa asiassaan. Tämä osoittaa, että lasten suojelun asiantuntemus on ennakkoluulojen varassa. Tuloksena on syrjintää ja kaltoin kohtelua, joka aiheuttaa näitä väkivaltatilanteita.
Tässäkin syyllistetään asiakkaita, vaikka syy tapahtumien kulkuun löytyy "yleisön palvelijoista". "Tositarinat" osoittavat, että koulutusta erilaisten ihmisten kohtaamiseen tarvitaan järjestyksen ylläpitäjille, viranomaisille ja sosiaali- ja terveydenhuollon virkamiehille.
http://assijorinat.blogspot.fi/
Assijorinat on jonkun ruotsinsuomalaisen blogi, johon ei kenenkään pidä uskoa.
Ei netissä ylipäätään kannata mi9hinkään muuhun uskoa kuin omaan itseensä ;)
Johan nyt on markkinat. Kaikki olemme syntyneet tänne yhdenveroisena. Katso YK:n ihmisoikeuksien julistus. Silti niitä, joita ärsytetään suljetaan laitoksiin.
Kun autistista ihmistä kiusataan seuraamukset voivat olla ennalta-arvaamattomat ja itsetuhoisuus on yleisempää kuin muilla nuorilla.
"Nykyinen yhteiskunnan imapiiri tukee yhä enemmän syrjintää ja asenteet kiusattuja kohtaan kovenevat ja kiusaajien käyttämiä kielikuvia eli "vammaiskriittisyyttä" ymmärretään ja "syrjinnän kritiikillä" ja sanan vapaudella puolustetaan toimintaa vahvojen ehdoilla".
"Käyttäytyminen, johon tekstissä viitattiin, ei ole "kohtaus". Se on tavallisesti seurausta esimerkiksi siitä, ettei henkilö ole tullut kuulluksi eikä hänen tarpeitaan ole osattu tunnistaa..."
JUURI NOIN! Eikä kyse ole vain nuorista vaan ihan jokaisesta autisminkirjolaisesta iästä huolimatta!
Lainaus:
"Miksi syrjintääni ei kukaan puutu vaikka yritän tehdä kaikkeni kertoakseni kiusaamisestani sekä syrjinnästäni eri tahoille?
Nämä tahot eivät siihen puutu lukuisista epätoivoisista/asiallisista yhteydenotoista huolimatta:
-Poliisi
-Auroran sairaala
-Autismiliitto
-Aspalsta
-Julkisen terveydenhuollon eri toimipisteet
-Naapurit
-Isännöitsijä
-Lapsuudenperhe
Julkisen toimipisteen psykologi/psykiatri/Auroran sairaalan työntekijä: "Jokainen vastaa itsestään. Aikuinen ihminen pystyy soittamaan tarvittaessa apua itselleen."
Henkilö soitti kertoessaan vaikeuksistaan, ahdistuneisuudestaan, harkitsevansa itsemurhaa hyppäämällä ikkunasta.
Kopio: HS
Auttaako syrjintätilantessa tai syrjityksitulemistilantessa, jos soittaa jonnekin ja pyytää apua ?
Mihin kaikkiin paikkoihin voi soittaa, jos syrjitään ?
Jos soittaa, niin väheneekö syrjintä ? Vai onko siellä joku vielä lisää innokas syrjijä, koska on helpompaa olla vahvemman puolella ?
Ajattelen, että tilanne voisi olla yksi syy, että viisaat ovat yrittäneet kehittää varmaankin EU mittakaavassakin tuota syrjinnän kieltävää lakia. Eli varmaankin kutakuinkin ainoa tie on sitten ilmoittaa sen lain puitteissa poliisille jne. Mutta koska laki on niin vähäisessä käytössä, se varmaan hankaloittaa sen käytön soveltamista eri tilanteisiin, ajattelisin.
Tuli vain mieleen, en tiedä onko asia näin.
Minulla on numeroita olemassa, joita on suositeltu syrjinnästä tai väärinkohtelusta aiheutuneeseen psyykkiseen pahoinvointiin, jospa jaksaisin etsiä ne tuolta paperikasasta. - Kannattaisiko tehdä adressi syrjintää vastaan? Löytyisikö joltain voimia sellaisen laatimiseen tai voisimmeko laatia sellaisen yhdessä?
Väärinkohtelusta ja syrjinnästähän sitä pahoinvointia tehokkaiten ihmiselle syntyy, jos jostakin,
mutta kun asia niin helposti saatetaan jossakin keikauttaa päälaelleen, että kyse on vain jonkun pahoinvoinnista, eikä mitään väärinkohtelua ole tapahtunut, niin sittenhän luonnollisestikin se pahoinvointi vain siitä lisääntyy, jos kuitenkin väärinkohtelua on tapahtunut, mutta väärinkohtelua puolusteleva joukkio senkun kasvaa.
Monimutkainen juttu, että miten tuollainen ilmiö on estettävissä, jos sellainen jonkun kohdalle sattuu.
Sorry taas jatkuu, kun nyt sattuu tulemaan näitä ideoita.
Ongelmaa voi olla siinäkin, että jos ne toiset eivät kuule mitään, mutta itse kuulee vähän liiankin hyvin mitä he sanovat niin, että joka sana sitten vaikuttaa niin pahoinvointia lisäävän voimallisesti.
Olen miettinyt niitä harvoja keinoja joita siihen on, että yksi voisi ehkä olla, jos voisi siinä toisen puhuessa ajatella mielessään näin: "hölö, hölö, hölö, pölö, pölö",
ja koittaa laittaa vaikka äkkiä sen puheen jälkeen musiikkia korvilleen, jos tykkää musiikista, tai linnunlaulua, tai mitä vaan kauniimpaa kuin epäreilut puheet.
Aika monella assilla voi olla "ongelmana" se, että kun automaattisesti suodattaa toisen puheesta kaikki vivahteet, jotka viittaavat epäoikeudenmukaiseen kohteluun tai muuten vain kertovat välinpitämättömyydestä epäsuorasti vastapuolta kohtaan esim. jossain terveydenhuollon toimipisteessä, asia jää vaivaamaan kuukausiksi tai jopa vuosiksi. Asiasta ei pääse eroon ajatustasolla muuta kuin tekemällä sille konkreettisesti jotain käytännössä niin kauan, kunnes oikeudenmukaisuus toteutuu, mikä puolestaa vie voimia aivan suunnattomasti. Väliaikaisesti mm. musiikin kuuntelu omissa oloissaan tai luonnossa vaeltelu voi helpottaa oloa, mutta kun taas pitää palata siitä takaisin arjen pariin, ainakin itselläni tämä pahanolon aiheuttaja palaa lähes samankaltaisena takaisin mieleen.
Sorry vielä yksi.
Jos luurista tulee kestämättömän rumaa ääntä, laittakaamme luurin sijaan korvillemme kuulosuojaimet aivojemme suojelemiseksi.
Sorry vieläkin yksi.
Koen ymmärtäväni tuon viimeisen kirjoituksesi Aspergerinfo.
Kirjotin omani ennen sen huomaamista.
Mutta noinhan se on, että on kestämätöntä ajatella jonkun lausahduksia päässään monta vuotta, varsinkin jos niissä ei edes ole mitään erityistä järkeä tai logiikkaa, ja niiden lausuja on mahdollisesti unohtanut ne itse paljon aiemmin.
Vielä semmonen tuli mieleen, että jossain luureissa tai pisteissä voi vielä olla niin synkeällä äänellä niin synkeitä puheita puhuvia ihmisiä, että kai sitä nyt vähemmästäkin synkistyy, kun sitten joutuu elämään niissä niiden synkeiden juttujen maailmassa.
He vielä käyttävät usein niin synkeitä sanoja jotenkin.
Ostin tommosen kirjan, jota en vielä ole lukenut, mutta nimi oli niin mielenkiintoinen:
"Words can change your brain". Jonkun neurotieteilijän kirja.
Niin minusta on huono juttu, että tollasta seikkaa ei oteta huomioon luureissa ja pisteissä, vaan voidaan joskus jopa vielä puolitahallaan käyttää sanoja varsin ikävällä tavalla ilman, että joudutaan mihinkään vastuuseen niiden aivovaikutuksesta. Silti ihmeteltäisiin ihan kauheasti, jos asiakkaalta aivot niistä jutuista rasittuneena tulisi yksikin ajattelematon lause.
Teen yhteistyötä Hesarin toimittajien sekä muutaman muun toimittajan sekä eri sairaaloiden vastaavien ylilääkärien kanssa. En kuulu Autismiliittoon. Olen saanut paljon positiivista palautetta kohderyhmältäni sekä vertaisiltani.